Nro. 3 / 2014/2 Tutkimusharhojen arviointi asuinpaikan magneettikenttien tutkimuksessa Melbournessa Australiassa

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti aikaisemmassa tutkimuksessaan käytettyyn aineiston valintamenetelmään liittyviä tutkimusharhoja. He olivat valinneet satunnaisesti talouksia puhelinluettelosta ja määritelleet niiden magneettikenttätasot. Ryhmä tunnisti muiden muassa valinta- ja itsevalintaharhoja. Kuitenkin heidän mukaan harhojen vaikutus asuinpaikkojen magneettikenttäaltistusten arvioinnissa väestötasolla oli vähäistä.

Tutkittaessa asuinpaikkojen magneettikenttiä on tärkeää arvioida, onko talouksien näytejoukko edustava koko väestön suhteen. Tässä seurantatutkimuksessa haluttiin arvioida mahdollisten tutkimusharhojen vaikutusta aiemmassa tutkimuksessa, jossa oli mitattu Melbournen puhelinluettelosta satunnaisesti valitun 296 talouden magneettikenttätaso.

Tutkijan mukaan puhelinluettelon valinta näytteiden lähdemateriaaliksi oli saattanut aiheuttaa valintaharhoja verrattuna siihen, jos olisi käytetty väestönlaskentatietoja. Koska kaikkia puhelinnumeroita ei löydy puhelinluettelosta, tärkeitä alaryhmiä oli saattanut jäädä pois näytejoukosta. Osa valituista talouksista kieltäytyi osallistumista tutkimukseen, joten myöskään itsevalintaharhoja ei voitu sulkea pois. Osallistujat olivat saattaneet olla kiinnostuneempia osallistumaan, koska asuivat esimerkiksi lähellä voimajohtoja ja olivat siksi huolissaan niiden mahdollisista terveysvaikutuksista.

Verratessaan tutkimusjoukon ominaisuuksia Australian väestölaskentatietoihin tutkija havaitsi jonkin verran yli- ja aliedustusta, esimerkiksi omakotitaloja oli mukana enemmän kuin huoneistoja. 83,7 % puhelinluettelosta satunnaisesti valikoidusta näytejoukosta ei halunnut osallistua tutkimukseen. Tutkija tunnisti mukaan suostuneesta joukosta ilmeisiä itsevalintaharhoja. Lähellä sähköinfrastruktuureja, kuten voimajohtoja, asuneiden osallistuminen tutkimukseen oli kaksinkertaisesti todennäköisempää kuin muiden.

Tutkijan mukaan eri talotyypeillä ei ollut kovin paljon merkitystä magneettikenttäaltistukselle. Kun itsevalintaharhat oikaistiin, korjatut magneettikenttäarvot olivat vain hieman alhaisempia kuin paikan päällä tehdyistä mittauksista saadut tulokset. Ero oli vain 2,8–6,0 %.

Vaikka valinta- ja itsevalintaharhoja löytyi, niiden vaikutus asuinpaikkojen magneettikenttäaltistusten arvioinnissa väestötasolla oli vähäistä. Nämä tulokset vahvistivat, että aiemman tutkimuksen mittaustulokset olivat hyviä arvioita asuinpaikkojen magneettikenttien jakautumisesta Melbournessa.

Lähde:
Karipidis K K. Assessment of bias in a survey of residential magnetic fields in Melbourne, Australia. Radiation Protection Dosimetry (2014), pp. 1-10.

Sorry, comments are closed for this post.