Lehtiä selatessa syntyneitä ajatuksia

|

Huomasin uudesta Acatiimi -lehdestä 2/2019 Ilkka Niiniluodon kolumnin ”Faktat ja arvot tiedeneuvonannossa”. Kolumni on mielenkiintoista luettavaa. Ajatukseni kiinnittyi hänen käyttämään sanaan ”kupla”, jota olen kuullut käytettävää monissa yhteyksissä. Päätin vähän googlettaa, mitä paljon käytetyllä ”kupla” sanalla tarkoitetaan ja miten aihetta on tutkittu.

Wikipediasta löytyy sosiaalisen kuplan määritelmä, joka viitataan viestinnän tutkijoiden Esa Väliverrosen ja Janne Seppäsen kirjaan Mediayhteiskunta (2012). Wikipedian mukaan sosiaalisella kuplalla tarkoitetaan viestinnän tutkimuksen piirissä kehitettyä käsitettä samanmielisten yhteisöjä, ”joissa ei tarvitse välittää omaa maailmankuvaa horjuttavasta tiedosta tai vasta-argumenteista”. Esa Väliverrosen kirjoituksesta ”Sosiaalinen kupla kaventaa mediamaisemaa”, löysin tiedon, että sosiaalisen kuplan idea on peräisin Eli Pariserin kirjasta The Filter Bubble (2010).

Viime aikoina olen itsekin alkanut miettiä, minkälaisia kuplia voi olla. Osaanko niitä havaita? Lehtiä selatessa tuli vastaan artikkeli mobiileista taloussovelluksista (Taloustaito 3/2019, s 79). Tutustuin vähän itsekin mainittuihin sovelluksiin. Vaikuttavat ihan hyödyllisille, mutta todennäköisesti näitä sovelluksia pystyvät käyttämään vain ne, joilla on riittävät digitaidot. Jonkinlainen kupla on ehkä mahdollista syntyä digiasioiden ympärille.

Lehtiä selatessa kuuntelin myös TV:stä keskustelua, jossa käytettiin sanaa ”huoneliha”. Itse en ole tottunut käyttämään tällaista käsitettä. Helsingin sanomista löytyi kolme artikkelia hakusanalla huoneliha. Lehden mukaan työpaikalla huoneliha tarkoittaa ihmisiä, jotka istuvat kokouksissa vain osoittamassa läsnäolollaan niiden tärkeyttä. Käsitteen taustasta voi lukea lisää Hesarin artikkeleista.

TV:n huoneliha keskustelua kuunnellessa mietin, etten taida olla puhujien kanssa samassa kuplassa, kun jotenkin tuntui vieraalla käyttää ihmisistä käsitettä huoneliha. Ymmärrän kyllä, että se on voinut olla jossain tilanteessa huomiota herättävä ja keskustelua synnyttävä sana, mutta silti en osaa pitää sitä miellyttävänä ilmaisuna.

Ehkä ei voida puhua kuplista näin pienten asioiden kohdalla, kuten yksittäisen sanan käyttö tai digiosaaminen, mutta jonkinlaista kuplamaista piirrettä voidaan näissä havaita. Ainakin voi olla vaikea ymmärtää toisen ihmisen tilannetta, jos jokapäiväisen elämän pyörittämisessä on merkittäviä eroja.

Acatiimi-lehdessä oli toinenkin artikkeli, jota harkitsin jopa blogin aiheeksi. Keskustelua palstalla (s.54) käsitellään avointa tiedettä ja kirjaston palveluja siihen liittyen. Suosittelen tekstin lukemista niille, jotka ovat aiheen kanssa tekemisissä, mutta itse en ole vielä riittävästi perehtynyt aihepiiriin ja siksi en valinnut sitä blogin aiheeksi.

Mukavaa huhtikuuta kaikille!

Kevättä kohti ollaan menossa

|

Istuin illalla Kittilän lentokentällä ja katselin kaunista auringonlaskua. Taas kerran itsekseni ihmettelin, miten laajaksi lentokenttä on muuttunut. Enää ei mennyt lentoja vain Helsinkiin vaan juuri ennen minun lentoani oli kone menossa Pariisiin ja Zürichiin. Oli varsin kansainvälinen tunnelma.

Ulkona oli vielä aika kylmä, mutta kaunis auringonlasku muistutti siitä, että kevättä kohti ollaan menossa. Enää ei ollut kaamosajasta tietoakaan. Toinen kevään merkki on lintujen laulu, jota olen jo jonkin verran aamuisin kuunnellut. Kittilässä en sitä kuullut, mutta etelämpänä olen sitä jo huomannut.

Tätä blogin aihetta miettiessä tuli mieleeni aika paljon muitakin aiheita, mutta ajattelin, että on mukavampi aloittaa blogi kauniilla auringonlaskulla. Sellaista ajatellessa tulee hyvälle tuulelle. Vähän huonolle tuulelle tulen helposti siitä, jos mietin sitä miten paljon ihminen on itse luonut itselleen paineita ja haasteita tekemällä huonosti toimivia tietokoneohjelmistoja ja -järjestelmiä.

Olen alkanut odottaa, että jonain päivänä tulee käänne ja huomataan, miten paljon aikaa menee hukkaan, kun kaikenlaisia datakantoja kerätään ja pyöritetään. Alkuperäinen ajatus on voinut olla hyvä, mutta lopputulos voi olla kaikkea muuta. Odotan mielenkiinnolla sitä päivää, kun tulee käänne ja digitalisaatiosta tällaisena mitä se nyt on aletaan luopua. Ihmiset voivat tehdä elämästä helpompaa, kunhan vaan haluavat tarttua toimeen. Kunhan malttaa odottaa asioilla on tapana muuttua.

Toinen mitä olen vähän jo alkanut odottaa on se, että aletaan uudestaan arvostaa tutkittua tietoa ja sitä että uusi tieto on hyvä rakentaa vanhan tutkitun tiedon päälle. En ole tätä aihepiiriä viime aikoina ehtinyt seuraamaan kunnolla, joten en tiedä miten paljon tällä hetkellä vanhaa tietoa käytetään, mutta ajoittain kun seuraan TV-ohjelmia huomaan, että kommentoijilla on ilmeisiä aukkoja tietopohjassaan. Tätäkin aihetta ja sen kehitystä on mielenkiintoista seurata.

Lapissa näin myös kauniita revontulia, mutta yrityksestä huolimatta en saanut niistä kunnon valokuvia. Ehkä sitten seuraavalla kerralla onnistun saamaan kuviakin. Oli mukava, että satuin niitä tällä kertaa näkemään.

Mukavaa maaliskuuta kaikille!

Itsensä mittaaminen – algoritminen hoiva

|

Huomasin Antti Tiaisen mielenkiintoisen artikkelin ”Innostuimme mittaamaan askeliamme, untamme ja sykettämme ja nyt laitteet kertovat meille, miten pitäisi elää – ”Emmekö osaa enää tehdä mitään itse?”  Näin kysyy professori Tiainen Helsingin sanomissa 2.2.2019.

HS:n artikkeli kertoo yhdysvaltalaisesta kulttuuriantropologista Natasha Schüllista, joka on tutkinut itsensämittaajia vuodesta 2013. Hän oli puhumassa Rethinking Health Care -symposiumissa Espoossa.

GFK -yhtiön selvityksen mukaan vuonna 2016 joka kolmas ihminen käytti teknologiaa itsensä mittaamiseen. Selvityksessä oli ollut mukana 16 maata. Suomi ei ollut mukana. Tarkemmin tuloksiin voi tutustua GFK:n www-sivulla olevasta dokumentista: Health and fitness tracking, Global GfK survey.

HS:n artikkelin mukaan aluksi itsensä mittaaminen (self-tracking) liittyi lähinnä siihen, että saatiin dataa esim. liikkumisesta, nukkumisesta tai sykkeestä. Nykyään algoritmit ja laitteet kertovat, miten käyttäjillä menee ja ne ohjaavat heitä. Esimerkkeinä huolehtivista laitteista mainittiin HAPIfork -haarukka, joka auttaa syömään riittävän hitaasti ja Lumo Lift, joka auttaa pitämään paremman ryhdin.

Artikkelia lukiessa tulee sellainen käsitys, että on mahdollista mitata todella monia asioita ja saada erilaisia ohjeita mittausten perusteella melkein asiaan kuin asiaan. Enää ei tarvitse esim. syödä, juoda, liikkua, nukkua tai vaikka meditoida omien tunteiden tai tarpeiden mukaan, vaan aina voi joku algoritmi tai laite ohjata asiaa. Tätä kaikkea Schüll kutsuu algoritmiseksi hoivaksi. Hän on myös julkaisut kirjan Keeping track.

Itsensä mittaaminen on mennyt muutamassa vuodessa selvästi eteenpäin. Löysin vuodelta 2014 MTV3:n uutisen ”Mittaa itsesi – mullistaako tämä terveydenhoidon?” Muutama vuosi sitten on ajateltu, että itsensä mittaaminen auttaa huolehtimaan paremmin omasta terveydestään. Nykyään ehkä ohjataan enemmän.

Tällä hetkellä itsensä mittaamiseen on jo niin paljon erilaisia mahdollisuuksia, että mittaaminen voi mennä liialliseksi. Jos alkaa tarkasti noudattaa erilaisten algoritmien ohjeita, voi mittaaminen muuttaa stressaavaksi ja uuvuttavaksi. Joskus jopa terveydelle haitalliseksi. Kohtuus kaikessa on ehkä tässäkin hyvä periaate.

Mukavaa helmikuuta kaikille!

Viime vuoden tuloksia ja uuden vuoden näkymiä

|

Mukava aloittaa taas kerran uusi vuosi. On hyvä hetki vähän miettiä, mitä edellisenä vuonna tapahtui ja toisaalta suunnata uuteen. Viime vuonna merkittävin sähkö-ja magneettikenttiin liittyvä muutos kotimaassa oli se, kun uusi säteilylaki ja NIR-asetus astuivat voimaan joulukuussa 2018. Siitä olen kertonut jo tilannekatsauksessa 2/2018, joten ei tässä sen enempää. Aiheesta voi lukea tilannekatsauksen pääkirjoituksesta.

Viime vuonna päättyi COST-toimi [BM1309] ’European network for innovative uses of EMFs in biomedical applications (EMF-MED)’ ja uutena käynnistyi COST-toimi [CA17115] ‘European network for advancing Electromagnetic hyperthermic medical technologies’ (MyWAVE). Olen ollut näissä verkostoissa mukana. Tämän uuden MyWAVE:n tavoitteena on tukea tutkijoiden verkostoitumista tutkimusalueella, jossa keskitytään sähkömagneettisen hypertermisen lääketieteellisen teknologian edistämiseen.

Myös useita CIGRE:n (the Council on Large Electric Systems) Technical Brochure julkaisuja saatiin viime vuonna valmiiksi.

Olen ollut näissä ryhmissä mukana, joten oli mukava huomata raporttien valmistuvan. Näistä on kirjoitettu myös artikkelit Electra -lehteen. Vuonna 2019 jatkan edelleen muutamassa mielenkiintoisessa CIGRE:n työryhmässä.

Suomen Kansallinen CIGRE-toimikunta (FiNC) ja CIGRE Study Committee D2 järjestävät vuonna 2019 yhdessä tilaisuuden ”Colloquium on Information Systems and Telecommunication” kesäkuussa Helsingissä. Tarkemmin aiheeseen voi tutustua tilaisuuden kotisivulla.

Sähkö- ja magneettikenttiin littyen on myös vuonna 2019 tiedossa aktiviteettejä. Tilannekatsauksia julkaisen edelleen. Kyseessä on jo yhdestoista vuosi, kun niitä tehdään, mutta edelleen aihe on ajankohtainen ja kiinnostava. Aihepiiriin littyvä BioEM2019 -konferenssi järjestetään tänä vuonna Ranskassa. Tilaisuudesta löytyy jo tietoa Bioelectromagnetics Societyn www-sivulta.

Paljon tuli viime vuonna valmiiksi, joten on hyvät mahdollisuudet suunnata nyt uusiin asioihin. Mielenkiintoista nähdä mitä alkanut vuosi tuo tullessaan.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille!

Nro. 9 / 2018/2 ALS-tauti ja työperäiset altistukset – systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä kävi läpi aikaisempia tutkimuksia ALS-taudin ja työperäisen altistuksen välisestä yhteydestä. Artikkeli kattaa erilaisia altistumisia.

Tässä tutkimuksessa etsittiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla työperäisten altistusten yhteyttä ALS-tautiin käsittelevistä julkaisuista meta-analyysia varten sellaisia tutkimuksia, jotka täyttivät tieteelliset epidemiologiset vaatimukset. Tutkimus oli alun perin tilaustyö ruotsalaiselta vakuutusyhtiöltä, joka tarvitsi tieteellisiin tutkimuksiin perustuvan mittapuun työperäisten sairauksien arviointiin.

Tutkimusryhmä löysi 79 aihetta käsittelevää julkaisua, jotka he luokittelivat ja joiden tieteellisen laadun he varmistivat MOOSE- (Meta-analysis Of Observational Studies in Epidemiology) ja GRADE (Grading of Recommendations, Assessment, Development and Evaluations) -ohjeiden perusteella. 37 tutkimusta täytti hyvien tieteellisten tutkimusten vaatimukset, ja 42 jouduttiin jättämään pois meta-analyysistä metodologisten puutteiden vuoksi.

Meta-analyysissä tutkimusryhmä määritti painotetut suhteelliset ALS-taudin riskit erilaisille työperäisille altistuksille: raskaalle fyysiselle työlle 1,29 (perustuen kuuteen julkaisuun), ammattiurheilulle 3,98 (kolme julkaisua), metalleille 1,45 (kuusi julkaisua), kemikaaleille 1,19 (kymmenen julkaisua), sähkömagneettisille kentille tai sähkötöille 1,18 (16 julkaisua) sekä työskentelylle sairaanhoitajana tai lääkärinä 1,18 (neljä julkaisua).

Sähkömagneettisille kentille altistumisen tai sähkötyön ja ALS-taudin riskiä käsitelleissä tutkimuksissa riskiarviot olivat tutkimusryhmän mukaan joissain 90-luvun lopulla julkaistuissa tutkimuksissa kaksinkertaisia uudempiin verrattuina. Kumulatiivisissa meta-analyyseissä arvot pienenivät vähitellen, mikä johtui heidän mukaansa todennäköisesti siitä, että tutkimusharhat olivat yleisiä ennen vuotta 2005.

Tämän meta-analyysin tulosten perusteella ALS-taudin riski oli tilastollisesti merkittävästi kohonnut työperäisessä altistumisessa raskaalle fyysiselle työlle, kemikaaleille (erityisesti torjunta-aineille), metalleille (erityisesti lyijylle) ja mahdollisesti myös sähkömagneettisille kentille sekä hoitotyössä. Tutkimusryhmän mukaan julkaisuharhat eivät selittäneet tuloksia. He pitivät tutkimuksensa vahvuuksina sitä, että meta-analyysit perustuivat tieteellisesti laadukkaisiin epidemiologisiin julkaisuihin ja että kaikki mahdolliset harhat oli pyritty tunnistamaan.

Lähde:
Gunnarsson L-G, Bodin L. Amyotrophic lateral sclerosis and occupational exposures: a systematic literature review and meta-analyses. International Journal of Environmental Research and Public Health 2018, 15, 2371.