Kesäretkellä Luostarinmäen käsityöläismuseossa

|

Heinäkuun lopulla kävin Luostarinmäen käsityöläismuseossa Turussa. Olin käynyt siellä aikaisemminkin, mutta siitä oli jo useita vuosia. Ajattelin, että on mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset aikaisemmin elivät ja verrata sitä tämän päivän elämään. Ehkä vanhoista ajoista voisi jotain oppia.

Museon esittelysivujen mukaan Luostarinmäki on ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 Turun palosta. Museoalueella sijaitsevat yli 200 vuotta vanhat rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan. Rakennuksia on sisustettu käsityöläisten asunnoiksi sekä eri alan verstaiksi esittelemään esiteollisen ajan kaupunkikäsityön historiaa.

Kesäaikaan verstaissa työskentelee käsityöläisiä, joita oli muutama paikalla myös oman vierailuni aikana. Kellosepän verstaasta jäi mieleeni se, miten paljon kellomme ovat tuosta ajasta menneet eteenpäin. Nykyään on jo varsin paljon käytössä erilaisia älykelloja. Kelloa katsotaan myös usein puhelimesta eikä perinteistä rannekelloa enää välttämättä edes käytetä.

Museossa kiertäessä tapasin käsityöläisen, joka kutoi työnäytöksenä kangaspuissa kangasta. Hän kertoi, että kangasta tullaan käyttämään työntekijöiden asuihin. Kangaspuita käytetään vielä nykyäänkin, mutta harvemmin vaatteiden valmistus aloitetaan siitä, että ensin valmistetaan kangas ja siitä sitten valmistetaan vaatteet. Nykyaikainen valmiiden vaatteiden ostaminen on selvästi helpompaa, mutta toisaalta ehkä tulee kulutettua vaatteita selvästi enemmän, kun niitä ei tarvitse alusta asti tehdä.

Yhdessä rakennuksessa oli kirjapaino. Kirjapainotekniikka on kehittynyt todella paljon tuosta ajasta. Lehden tai kirjan tekeminen oli iso työ ja valmista kirjaa pidettiin arvokkaana tuotteena. Tietokoneiden ja tulostustekniikan myötä kirjojen tekeminen on tullut niin helpoksi, että miltei kuka vaan voi nykyään tehdä kirjan. Nettikirjan tekeminen on vielä helpompaa kuin painetun kirjan. Ehkä myös kirjan arvostus on vähentynyt sen myötä, kun niiden tekeminen on tullut helpommaksi. Joka tapauksessa museokierroksella oli mukava huomata, miten paljon tässäkin asiassa olemme kehittyneet.

Viime kesänä vierailin myös Amurin työläismuseokorttelissa Tampereella. Siellä voi tutustua tamperelaisen työväestön koteihin ja niiden kuvitteellisten asukkaiden elämäntarinoihin. Museon www-sivujen mukaan asuntojen sisustukset ajoittuvat vuosien 1882 ja 1973 välille. Siellä liikkuessa voi myös huomata, miten paljon kodit ovat muuttuneet ja tekniikka mennyt eteenpäin.

Vanhoja aikoja miettiessä voi hyvin huomata, että monet asiat ovat paljon kehittyneet. Ehkä itsekin osaan nyt paremmin arvostaa erilaisia asioita, sillä aina ei ole ihmisillä ollut näitä kaikkia mukavuuksia, joita meillä nykyään on.

Mukavaa elokuuta kaikille!

Nro. 9 / 2019/1 Sähköiskuille ja pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteys ALS-taudin riskiin: Euro-MOTOR-projekti

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä teki yhteistutkimuksen kolmen eri maan tutkimusaineistoista, joissa tarkasteltiin työperäisen magneettikentille ja sähköiskuille altistumisen yhteyttä ALS-taudin riskiin.

Koska useissa aiemmissa tutkimuksissa sähkötyöntekijöiltä on löytynyt johdonmukaisesti yhteys kohonneeseen ALS-taudin riskiin, tutkimusryhmä halusi tehdä yhteistutkimuksen (Euro-MOTOR) kolmen eri maan tutkimusaineistoista, joissa oli tutkittu työperäisen pientaajuisille magneettikentille ja sähköiskuille altistumisen yhteyttä ALS-taudin riskiin. Tähän populaatiopohjaiseen tapaus-verrokkitutkimukseen rekrytoitiin ALS-potilaita ja heille kaltaistettuja verrokkeja Irlannista, Italiasta ja Alankomaista vuosina 2010–2015.

Täydelliset tiedot osallistujien koko työhistoriasta, elintavoista ja mahdollisista muista vääristävistä tekijöistä kerättiin kyselylomakkeilla 1 323:lta kliinisesti diagnosoidulta ALS-tapaukselta ja 2 704 verrokilta. Pientaajuisille magneettikentille altistumisen tasojen ja sähköiskujen mahdollisuuden määrittämisessä käytettiin kahta aiemmin kehitettyä työaltistematriisia. Joko pientaajuisille magneettikentille tai sähköiskuille altistumisen todennäköisyys ja 95 prosentin luottamusväli arvioitiin logistisella regressioanalyysillä, jossa otettiin huomioon ikä, sukupuoli, tutkimuskeskus, koulutus, tupakointi, alkoholin kulutus ja myös näistä toiselle lähteelle altistuminen.

Sillä että tutkimuskohde oli altistunut joskus taustasäteilyn tason ylittäneille pientaajuisille magneettikentille tai mahdollisesti joskus taustasäteilyn tason ylittäneille sähköiskuille, havaittiin tässä tutkimuksessa olevan toisistaan riippumaton yhteys ALS-taudin riskiin. Kun myös näistä toinen altistuslähde huomioitiin, tulokseksi saatiin vastaavat riskiarviot.

Vaikka kaikki tutkimuskeskukset noudattivat samaa tutkimusprotokollaa, tuloksissa oli tutkimusryhmän mukaan merkittävää heterogeenisyyttä molempien altistuslähteiden kohdalla. He pitivät suurimpana tutkimuskeskusten välisenä erona verrokkien koulutustasoa, joka vaikutti altistuksen voimakkuuteen. Tutkimusryhmän mukaan heidän löydöksensä kuitenkin antavat tukea olettamukselle työperäisen pientaajuisille magneettikentille tai sähköiskuille altistumisen (toisistaan riippumatta) ja kohonneen ALS-taudin riskin välisestä yhteydestä.

Lähde:
Peters S, Visser A E, D’Ovidio F, Beghi E, Chiò A, Logroscino G, Hardiman O, Kromhout H, Huss A, Veldink J, Vermeulen R, van den Berg L H. Associations of Electric Shock and Extremely Low-Frequency Magnetic Field Exposure With the Risk of Amyotrophic Lateral Sclerosis. American Journal of Epidemiology 2019;188(4):796–805.

Nro. 8 / 2019/1 Kroonisen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutus unenlaatuun, stressiin, masennukseen ja ahdistukseen

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat selvittivät kroonisen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutusta voimalaitostyöntekijöiden unenlaatuun, stressiin, masennukseen ja ahdistukseen. Tutkimukseen osallistui 132 altistuneiden työntekijöiden ryhmässä ja 143 altistumattomien työntekijöiden ryhmässä. Pientaajuisten magneettikenttien voimakkuus työasemilla mitattiin ja laskettiin aikapainotetut keskiarvot. Kirjoittajien mukaan tulokset viittaavat siihen, että pitkäaikainen työperäinen altistuminen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille saattaa heikentää unenlaatua sekä aiheuttaa masennusta, stressiä ja ahdistusta.

Joillain teollisuuden aloilla, esimerkiksi voimalaitoksissa, pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistuminen on vääjäämätöntä, mutta tutkimusryhmän mukaan altistuksen mahdolliset terveysvaikutukset kuitenkin aiheuttavat huolta. Tässä tutkimuksessa he halusivat selvittää kroonisen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutusta voimalaitostyöntekijöiden unenlaatuun, stressiin, masennukseen ja ahdistukseen.

Tähän poikittaistutkimukseen osallistui altistuneena ryhmänä 132 ja altistumattomana 143 työntekijää eri puolella Irania sijaitsevista voimalaitoksista. Pientaajuisten magneettikenttien voimakkuus työasemilla mitattiin IEEE-standardin C95.3.1 mukaan, ja laskettiin aikapainotetut keskiarvot. Unenlaatua mitattiin PSQI-lomakkeella (Pittsburgh Sleep Quality Index) ja stressiä, masennusta ja ahdistusta DASS-oiremittarin (Depression, Anxiety and Stress Scale) lyhennetyllä versiolla (21 kysymystä).

Magneettikenttämittausten perusteella tässä tutkimuksessa teknikot osoittautuivat voimakkaimmin altistuneeksi ammattiryhmäksi ja toimistotyöntekijät vähiten altistuneeksi ryhmäksi. Tulokset osoittivat, että altistuneen ryhmän työntekijöiden unenlaatu oli huono. Kaikkein voimakkaimmin altistuneilla teknikoilla oli korkeammat PSQI-pisteet eli heidän unenlaatunsa oli merkittävästi heikompaa kuin muilla ammattiryhmillä. Myös masennus oli huomattavasti yleisempää altistuneessa ryhmässä kuin altistumattomassa. Toimistotyöntekijöillä stressiä ja masennusta esiintyi vähemmän.

Tämän tutkimuksen löydösten mukaan voimakkaammalla altistumisella pientaajuisille sähkömagneettisille kentille oli suora, lineaarisesti kasvava yhteys lisääntyneeseen stressiin, masennukseen ja ahdistukseen. Tutkimusryhmän mukaan heidän tutkimuksensa antaa viitteitä siitä, että pitkäaikainen työperäinen altistuminen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille saattaa aiheuttaa masennusta, stressiä ja ahdistusta sekä heikentää unenlaatua.

Lähde:
Bagheri Hosseinabadi M, Khanjani N, Hossein Ebrahimi M, Haji B, Abdolahfard M. The effect of chronic exposure to extremely low-frequency electromagnetic fields on sleep quality, stress, depression and anxiety. Electromagnetic Biology and Medicine 2019, 38:1, 96–101.

Nro. 7 / 2019/1 Pientaajuisten magneettikenttien vaikutus ihmisen asennonhallintaan

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajien tavoitteena oli tutkia erikestoisen magneettikentille altistumisen vaikutusta ihmisen asennonhallintaan. Tutkimukseen osallistui 22 koehenkilöä, joille annettiin myös sähköstimulaatioita. Osallistujien asennon muutosta tutkittiin mittaamalla heidän kehonsa painekeskipisteen siirtymistä. Erikestoisissa stimulaatioissa ei tutkimusryhmän mukaan havaittu mitään merkittävää vaikutusta verrattuna lumealtistukseen.

Tutkimusryhmän mukaan aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että pientaajuiset (alle 300 Hz) magneettikentät voivat muuttaa seisomatasapainoa. Heidän mukaansa tämän taajuusalueen magneettivuon suurien tiheyksien akuutteja tasapainovaikutuksia ei kuitenkaan ole vielä tutkittu systemaattisesti.

Tässä tutkimuksessa oli päätavoitteena tutkia erikestoisen magneettikentille (myös verkkotaajuisille) altistumisen vaikutusta ihmisen asennonhallintaan. Koska tutkimusryhmän hypoteesina oli, että tämän vaikutuksen välittäjänä toimii tasapainoaistiin indusoitu sähkökenttä, he antoivat tutkimuskohteille myös sähköstimulaatiota vaihtovirralla. Myös sähköstimulaatiota tasavirralla annettiin positiiviseksi kontrolliksi.

Tutkimuksessa 22 osallistujaa altistettiin 50 ja 100 mTrms:n magneettivuon tiheyksille ja 1,5 mA:n tasa- ja vaihtovirralle. Osallistujien asennon muutosta tutkittiin mittaamalla heidän kehonsa painekeskipisteen siirtymistä. Suodatetuista painekeskipistetiedoista laskettiin huojuntaominaisuuksina mm. huojuntaradan pituus (cm), huojunta-alue (cm2) ja keskinopeus (cm/s). Huojunnan voimaa mitattiin spektritiheydellä, ja kolmesta alueesta analysoitiin pientaajuudet (alle 0,5 Hz) ja keskitaajuudet (0,5–2 Hz), koska suurin osa spektritiheyksistä sijoittui niille.

Nämä kaikki ominaisuudet osoittivat tutkimusryhmän mukaan positiivisena kontrollina toimineessa tasavirtasähköstimulaatiossa aiempien tutkimusten mukaisen, odotetun epävakauttavan vaikutuksen, jonka riippuvaisuus stimulaatiopuolesta sai myös vahvistusta. Erikestoisissa stimulaatioissa vaihtovirralla ja magneettikentillä ei tutkimusryhmän yllätykseksi havaittu mitään merkittävää vaikutusta verrattuna lumealtistukseen.

Tutkimusryhmä löysi kuitenkin merkittävän tutkimusharhoja tuottavan rajoituksen tutkimusta varten räätälöidystä koelaitteesta, jolla tutkittavat altistettiin magneettikentille. Sen mekaaniset ominaisuudet rajoittivat luonnollisen asentohuojunnan huojuntataajuutta, mikä saattoi heidän mukaansa neutraloida oletetut tulokset.

Lähde:
Villard S, Allen A, Bouisset N,·Corbacio M, Thomas A, Guerraz M, Legros A. Impact of extremely low-frequency magnetic fields on human postural control. Experimental Brain Research (2019) 237:611–623.

Nro. 6 / 2019/1 Tiedonsaannin vaikutus pien- ja suurtaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen ja niiden aiheuttamien terveysriskien kokemiseen

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat analysoivat magneettikentille altistumisen ja terveysriskien kokemista sekä mahdollisesti selittäviä tekijöitä. Yhteensä 387 äitiä vastasi kyselylomakkeella, kuinka he kokivat altistumisen ja niiden aiheuttamat terveysriskit. Sen jälkeen kodeista mitattiin magneettikentät ja arvojen kerrottiin olevan EU:n suosittelemia arvoja alhaisempia, jonka jälkeen he saivat uuden kyselylomakkeen. Kirjoittajien mukaan tiedonsaanti ei muuttanut terveysriskien kokemista, mutta koettu altistuminen väheni kokonaisuudessaan.

Sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien terveysriskien kokeminen suuriksi voi tutkimusryhmän mukaan vaikuttaa terveyteen todellisista altistustasoista riippumatta. Tässä tutkimuksessa he halusivat analysoida altistumisen ja terveysriskien kokemista ja sitä mahdollisesti selittäviä tekijöitä ja arvioida, voisiko tiedonsaanti altistustasosta vaikuttaa kokemiseen.

He hyödynsivät espanjalaisen lapsuutta ja ympäristöä käsittelevän INMA-kohorttitutkimuksen aineistoa Baskimaan Gipuzkoa-provinssista. Tutkimuksessa yhteensä 387 äitiä vastasi kyselylomakkeella neljään kysymykseen siitä, kuinka he kokivat pien- ja suurtaajuisille magneettikentille altistumisen ja niiden aiheuttamat terveysriskit. Myöhemmin 104 osallistujan kodeista mitattiin pien- ja suurtaajuiset magneettikentät. Kaikki mitatut arvot olivat paljon Eurooppa-neuvoston suosittelemia arvoja alhaisempia, mikä selitettiin perheille lähetetyissä raporteissa. Tulosten saamisen jälkeen äidit täyttivät uudestaan saman lomakkeen, johon oli lisätty kaksi kysymystä terveysviranomaisten roolista tiedotettaessa riskeistä.

Tutkimusryhmä analysoi koettujen ja mitattujen arvojen välistä suhdetta kategorisena muuttujana khin neliötestillä. He arvioivat jokaista kysymystä lineaarisilla regressioanalyyseillä tunnistaakseen kokemiseen liittyvät ratkaisevat tekijät. Tiedonsaannin vaikutusta he arvioivat vertailemalla ensimmäisen ja toisen kerran vastauksia Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä.

Tulosten mukaan altistus pien- ja suurtaajuisille magneettikentille koettiin voimakkaaksi ja niiden aiheuttamat terveysriskit suuriksi. Voimakkaiksi koetut magneettikenttätasot eivät olleet yhteydessä kotoa mitattuihin voimakkaisiin altistustasoihin. Voimakkaammaksi koettuun altistukseen ja suuremmiksi koettuihin riskeihin yhdistyivät toistuvasti seuraavat muuttujat: ruumiillinen työ, tunne siitä, ettei asunut hyvällä asuinalueella, toimeentulovaikeudet, ei televisioantennia 600 metrin etäisyydellä, nuori ikä ja vähemmän sähkölaitteita kotona.

Tutkimusryhmän mukaan tiedonsaanti kodin altistustasoista ei muuttanut terveysriskien kokemista, mutta koettu altistuminen väheni kokonaisuudessaan hieman ja suurtaajuisten magneettikenttien osalta merkittävästi.

Lähde:
Gallastegi M, Jiménez-Zabala A, Molinuevo A, Aurrekoetxea J J, Santa-Marina L, Vozmediano L, Ibarluzea J. Exposure and health risks perception of extremely low frequency and radiofrequency electromagnetic fields and the effect of providing information. Environmental Research 169 (2019) 501–509.