Kirsikan kukkia muistellessa

|

Hankin itselleni The New York Times -lehden lukuoikeuden, kun Helsingin Sanomien lukijoille se oli vuodeksi ilmaista. Aikaa on tietenkin rajallista, mutta päätin kokeilla. Alussa piti valita mitä uutisviestejä haluan sähköpostiini. Yritin heti olla varovainen, etten ota liian montaa aihetta, mutta muutamaa olen kokeillut. Aamuisin tulee The Morning -uutiset sähköpostiini. Se viesti tulee silmäiltyä. Aiheet ovat usein vähän erilaisia mitä kotimaisissa lehdissä.

Tätä blogia kirjoittaessa silmäilin myös varsinaista päivän lehteä. Sisältöä oli taas tosi paljon. Huomasin 31.3. lehdestä artikkelin ”When Will Japan’s Cherry Blossoms Bloom?, A.I. Can Help Answer That”. Ymmärsin niin, että kännykkään on Japanissa sovellus, jolla voi löytää missä kirsikkapuut kukkivat. Itse olen kerran ollut Japanissa, silloin kun kirsikkapuut kukkivat ja muistan, miten kaikki kukkia ihailivat. Artikkelista tuli mukavan keväinen tunnelma.

Suomessa kevään tuloa voi tietenkin seurata myös esim. Muuttolintujen kevät -sovelluksella. Omaan sovellukseeni tuli viesti, että Jyväskylän yliopistossa on aiheesta kaikille avoin tilaisuus. Aiheesta on kerrottu myös Jyväskylän yliopiston www-sivulla otsikolla ”Tule juhlistamaan Muuttolintujen kevättä 8.4. yliopiston päärakennuksen juhlasaliin”. Ehkä itsekin seuraisin tilaisuutta, jos sen voisi tehdä etänä.

Kevääseen liittyviä artikkeleja löytyi myös Tiede-lehdestä 4/2026. Tiede vastaa -artikkelin aiheena oli ”Mistä muuttolinnut tietävät, milloin palata?” Vastauksen oli antanut Aleksi Lehikoinen, Helsingin yliopistosta. Vastauksesta ymmärsin niin, että lintujen muuton ajoittuminen perustuu valonmäärän muutokseen, linnun kuntoon ja ympäristön olosuhteisiin. Lajeilla on optimaalinen päivän pituus. Kaukomuuttajille päivän sopiva lyheneminen on merkki lähteä. Kylmällä säällä ja vastatuulella muuttoa ilmeisesti lykätään. Tällaiset asiat siis vaikuttavat, milloin joku muuttolintu on tunnistettavissa Suomessa.

Muitakin mielenkiintoisia pieniä vastauksia Tiede-lehdestä löytyi, esim. oli vastattu siihen mistä tulee papukaijamerkki tai miksi lisääntynyt valo voi masentaa.

Kevättä kohti ollaan selvästi menossa.

Mukavaa huhtikuuta kaikille!

Kevättä kohti ollaan menossa

|

Helmikuun lopulla kävelin jäisellä/sohjoisella jalkakäytävällä ja mietin, miten selviän ilman liukastumista. Muistin, että uutisissa oli suositeltu pingviinikävelyä, mutta en sellaista viitsinyt koko matkaa kävellä. Selvisin matkasta kaatumatta. Jälkeenpäin ajattelin, että onneksi meillä hiekoitetaan hyvin. Lisäksi katuvalot auttavat huomaamaan liukkaat kohdat. Arvostukseni katujen kunnossapitoon nousi kävellessäni ja muistin se merkityksen.

Sohjoiset jalkakäytävät ovat yleensä merkki kevään tulosta. Kevättä odotellessa olen taas alkanut seurata lintuja. Muitakin näyttää linnut kiinnostavan, esim. Keskisuomalaisessa oli Pia Tervojan kirjoitus (21.2.2026): Lintujen suuntavaisto on kehittynyt huippuunsa – ne osaavat hyödyntää mestarillisesti maan magneettikenttää muuttomatkoillaan. Artikkelin mukaan lintujen suunnistustaitoa selittää pitkälti lintujen erikoinen ominaisuus, magneettiaisti, jonka avulla linnut pystyvät hyödyntämään maapallon magneettikenttää suunnistaessaan pohjoisesta etelään ja etelästä pohjoiseen.

Keväällä usein aletaan myös puhua UV-säteilystä, kun päivät tulevat aurinkoisemmiksi. Suurin osa ihmistä varmaankin tietää, että UV-säteilyltä on hyvä suojautua. Tiede-lehdestä 2/2026 huomasin pienen artikkelin ”Solariumin käyttäjillä tuplasti mutaatioita”.

Artikkelissa kerrotaan professori Pedram Geramin tutkimuksesta, jossa on huomattu, että solariumin käyttäjillä melanoomaa todettiin enemmän kuin auringossa oleskelleilla. Melanoomaa myös esiintyi laajemmin kehossa. Tutkimuksesta on kerrottu, myös Helsingin Sanomissa ja MTV-uutisissa. Ymmärtääkseni näissä uutisissa viitataan ScinceAdvances -lehden artikkeliin Molecular effects of indoor tanning 12.12.2025.

Itse en ole erityisesti perehtynyt solariumeihin. Säteilyturvakeskuksen www-sivuilla on ihan oma sivustonsa aiheesta, joten sieltä voi löytää lisää tietoa. Joka tapauksessa mielenkiintoinen tutkimus.

Mukava huomata, että kevättä kohti taidetaan olo jo menossa. Ainakin lintujen aktiivisuus siihen viittaa. Tänäänkin kuuntelen aamusta lintujen laulua ja sain muutaman tunnistuksen Muuttolintujen kevät -sovelluksella.

Mukavaa maaliskuuta kaikille!

Pakkanen paukkuu

|

Tammikuussa on ollut varsin kovia pakkasia. Itsekin kävelin myöhään illalla ulkona noin 25 asteen pakkasessa ja mietin, että nyt täytyy varoa, etten vaan kaadu ja loukkaa itseäni. Pakkasessa on tavallista vaikeampaa käyttää esim. kännykkää ja soittaa vaikka apua. Yleensä yritän olla käyttämättä kännykkää ulkona, jos on paljon pakkasta.

Pakkasista on kirjoitettu myös lehdissä. Helsingin Sanomista huomasin 31.1. Ari Tukian artikkelin: ”Asiantuntija kertoo, kuinka kovilla pakkasilla voi kuntoilla järkevästi”. Artikkeliin on haastateltu liikuntatieteiden tohtoria Piia Kaikkosta UKK Instituutista. Jos ymmärsin oikein, niin tarkkaa pakkasrajaa ei voi kuntoilijalle antaa. Siihen vaikuttaa monet tekijät. Kaikkonen korostaa jutussa, että on tärkeä suojata sormet, varpaat, kasvot ja hengitystiet sekä pukeutua kerroksittain. Suosittelen artikkeliin tutustumista, varsinkin jos kuntoilee pakkasessa.

Pakkasista huolimatta kuuntelin mielenkiinnolla linnunlaulua tammikuun viimeisenä päivänä. En viitsinyt pakkasen vuoksi alkaa sitä tunnistamaan Muuttolintujen kevät -sovelluksella. Niin lintu jäi nyt epäselväksi. Odotan jo sitä, että voin taas alkaa keväällä lintuja tunnistaa sovelluksella.

Osittain tuon linnun vuoksi innostuin selaamaan TIEDE Luonto 1/2026 -lehteä. Löysin useamman kiinnostavan kirjoituksen. Linnuista oli useita artikkeleja, mutta valitsin tähän erityisesti talveen sopivan lukijan kysymyksen ”Onko karhuilla talviunivaikeuksia?”. Kysymykseen oli vastannut Luonnonvarakeskuksen petotutkija Ilpo Kojola. Ymmärsin, että karhut nukkuvat hyvin, kunhan pesä ei kastu tai ihminen häiritse.

Nyt kun meillä on varsinaisia paukkupakkasia, niin TIEDE Luonto -lehdestä huomasin myös mielenkiintoisen Aada Färdingin artikkelin ”Mikä pakkasessa paukkuu?”. Artikkeliin on haastateltu akustiikan emeritusprofessori Unto K. Lainetta, joka on onnistunut mittauksissaan selvittämään pakkaseen liittyvän äänen syntytavan ja -paikan. Laineen mukaan pakkasen pauke on samaa perua kuin revontulien äänet. Ymmärtääkseni kyse on sähköisestä ilmiöstä. Tästä havainnosta löytyy vuodelta 2024 STT:n info sivun tiedote ”Tutkija selvitti: Pakkasen pauke syntyy pääasiassa taivaalla”. Kovin pitkään syytä ei ymmärtääkseni ole siis tunnettu. Lisäksi puut ja rakennukset voivat myös napsahdella pakkasella.

Seuraavalla kerralla, kun kävelen pakkasessa, yritän vähän tarkemmin kuunnella pakkasen ääniä.

Mukavaa helmikuuta kaikille!

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

|

Vuoden 2025 lopussa oli lehdissä kirjoituksia siitä, mitä muutoksia tulee voimaan vuoden 2026 alussa. Paljon erilaisia asioita muuttuu. Googletin mikä muuttuu vuonna 2026. YLE:n www-sivulta löysin Janne Toivosen kirjoituksen 29.12.2025: ”Listasimme 10 muutosta, jotka näkyvät lompakossasi vuonna 2026”. Se vaikutti hyvälle muistilistalle. Helsingin Sanomissa oli toisenlainen artikkeli 30.12.2025: ”Tulevan vuoden hyvinvointitrendit syynissä”. Tähän en kunnolla itse tutustunut.

Myös vanhoja asioita on tapana muistella vuoden vaihtuessa. Vuonna 2025 oli varsin paljon ikäviä uutisia, niin aloin miettiä, onko jotain positiivisia asioita. Koko vuotta en alkanut miettiä, mutta jouluun liittyen tuli mieleeni junamatkani lumimyrskyn jälkeen, kun junat eivät kulkeneet ajallaan. Hoksasin, että ainakin itselleni VR Matkalla -sovellus on kyllä tosi kätevä. Sain sen avulla hankittua junalipun pikaisesti asemalaiturilla. Tuo sovellus on ollut jo pidempään käytössä, mutta nykyään siitä on tullut itselleni ihan rutiinia.

Toinen mukava asia liittyy lintuihin. Keväällä oli mukava käyttää Muuttolintujen kevät -sovellusta. Joulukuussa olin saanut Tiede-lehden digitaaliseen näköislehteen tunnukset vuodelle 2026 ja aloin sitä välipäivinä lukea. Pääsin myös TIEDE Luonto -lehtiin. 7/2025 lehdessä oli Mikko Putosen kirjoitus: ”Uudet talviasukkaat”. Kirjoituksen mukaan leudot talvet pitävät Suomessa lintuja, jotka aikaisemmin muuttivat osaksi vuotta pois. Uusina lajeina, joita voimme talvella kohdata ovat: tukkasotka, punarinta, harmaahaikara ja sepelkyyhky. Toinen mielenkiintoinen lintuihin liittyvä kirjoitus oli TIEDE Luonto -lehdessä 8/2025 aiheesta: ”Lusikat jakoon — Eläinten erot ja syrjähypyt”. Opin, että esim. talitiaiset voivat tehdä syrjähyppyjä. Oli ihan mukava lukea välillä luontoon liittyviä lehtiä. Linnut piristävät.

Vuoden vaihtuessa olen yleensä miettinyt myös sitä, mitä ajattelen tapahtuvan vuonna 2026. Vuodesta 2009 alkaen olen julkaissut tilannekatsauksia, jotka sisältävät ajankohtaista tutkimustietoa pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyvistä terveyskysymyksistä. Näitä jatketaan myös vuonna 2026.

Kansainvälinen BioEM-yhdistys järjestää vuosittain sähkömagneettisiin kenttiin liittyvän konferenssin. BioEM2026 pidetään 21.-26.6.2026 Australiassa. CIGRE:n Paris Session järjestetään 23.-28.8.2026 Pariisissa. CIGRE on sähkövoimajärjestelmiin keskittyvä kansainvälinen voittoa tavoittelematon järjestö, joka järjestää parin vuoden välein ison tilaisuuden Pariisissa. Mielenkiintoista nähdä mitä vuosi 2026 tuo tullessaan.

Hyvää alkanutta vuotta 2026 kaikille!

Nro. 9 2025/2 Naaraspuoliset rantataskuravut ovat herkempiä merenalaisten voimajohtojen tuottamille sähkömagneettisille kentille

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät merikaapelin vaikutusta rantataskurapuihin. Tuloksia arvioidessa on hyvä muistaa, että merikaapelit toimivat tasasähköllä (DC), joka vaikuttaa kenttiin.

Merituulipuistojen ja uusiutuvan energian tuotantolaitosten rakentaminen merelle lisää merenalaisten voimajohtojen tuottamia ihmisen aiheuttamia sähkömagneettisia kenttiä, jotka voivat olla yli 2 700 μT. Arvo on korkeampi kuin maan magneettikentän voimakkuus, ja se voi vaikuttaa pohjaeläinten käyttäytymiseen. Kymmenjalkaisten äyriäisten sukupuolikohtainen elinympäristön käyttö ja kausittainen vaellus on tutkimusryhmän mukaan dokumentoitu hyvin, mutta niiden yliherkkyyttä sähkömagneettisille kentille ei ole testattu.

Tätä tukimusta varten kerättiin 120 nuorta rantataskurapua Langstonen satamasta Isosta-Britanniasta ja totutettiin sataman olosuhteita jäljitteleviin merivesialtaisiin. Altaat oli jaettu kolmeen eri vyöhykkeeseen, 500, 1 000 ja 3 200 μT, sähkömagneettisen kentän voimakkuuden mukaan. Siellä naaras- ja koirasravut altistettiin yksitellen magneettikentille Helmholtzin kelojen avulla. 10 minuutin kokeiden aikana tutkijat seurasivat, kuinka kauan ja miten pitkän matkan ravut liikkuivat ja kuinka kauan ne viipyivät eri vyöhykkeillä.

Tutkimusryhmän mukaan naarasravut osoittivat voimakasta kiinnostusta kaikkiin sähkömagneettisten kenttien tasoihin: ne viettivät 131 % enemmän aikaa sähkömagneettisille kentille altistetulla vyöhykkeellä kuin vyöhykkeellä, jossa kentän voimakkuus oli heikompi. Myös naarasrapujen liikkumassa matkassa oli eroja. Koiraat eivät puolestaan osoittaneet yhtenäistä mieltymystä alueeseen, eikä niiden aktiivisuudessa ollut eroa kentän suurimmalla voimakkuudella.

Tässä tutkimuksessa saatiin ensimmäiset todisteet äyriäisten sukupuolikohtaisista reaktioista sähkömagneettisiin kenttiin. Erilaiset reaktiot viittasivat tutkijoiden mielestä siihen, että merikaapeleiden tuottamat sähkömagneettiset kentät voisivat häiritä naaraiden lisääntymiskäyttäytymistä, kuten kausittaista vaellusta ja toukkien kuoriutumista. Myös sukupuolijakauma tai kannan tasapaino voisivat muuttua. Lisäksi tutkijat korostivat sukupuolen merkitystä merellä sijaitsevan infrastruktuurin ekologisten riskien arvioinnissa.

Lähde:
James E, Ghodsi M, Ford A T. Female Crabs Are More Sensitive to Environmentally Relevant Electromagnetic Fields from Submarine Power Cables. Environmental Science & Technology Letters 2025, 12, 11, 1487–1494. https://doi.org/10.1021/acs.estlett.5c00862.