Resilienssille on tarvetta

|

Syyskuun aikana alkoi tuntua sille, että koronaan liittyvät uutiset vievät entistä enemmän tilaa TV:ssä ja lehtien sivuilla. Jotenkin aihe on alkanut jo kyllästyttää, mutta toisaalta haluaa olla tietoinen, mitä tapahtuu.

Aina välillä olen huomannut puhuttavan koronaan liittyvissä esim. haastatteluissa resilienssistä. Itselleni kyseinen sana tuli tutuksi joitakin vuosia sitten, kun luin EU:n tutkimusaiheisiin liittyviä tekstejä. Silloin aiheesta oli vaikea löytää kirjallisuutta. Nyt sanaa käytetään yllättävänkin paljon ainakin asiantuntijoiden haastatteluissa.

Suomen mielenterveys ry:n www-sivulta löytyy kirjoitus ”Mitä on resilienssi?” Kirjoituksen mukaan resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky on psyykkinen ominaisuus, jota on toisilla enemmän kuin toisilla. Jotkut selviävät vakavasta sairaudesta ja monista muista vaikeista vastoinkäymisistä, toisille pienimmätkin koettelemukset voivat olla liikaa. Resilienssiin vaikuttavat muiden muassa kasvatukseen ja biologisiin ominaisuuksiin liittyvät tekijät. Tarkemmin näitä tekijöitä löytyy kyseisestä kirjoituksesta tai wikipediasta.

Iltalehdessä on myös käsitelty resilienssiä artikkelissa (31.08.2020) ”Hei hei työpaikka, tervetuloa mielenterveysongelmat” – näin parannat selviytymiskykyäsi korona-arjessa”. Artikkeliin on haastateltu sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Krisse Lipposta, joka on julkaissut kirjan Resilienssi arjessa (Kustannus Oy Duodecim 2020). Hänen mukaan ihminen voi löytää tapoja jatkaa eteenpäin vaikeista kokemuksista huolimatta ja toipuminen on mahdollista, vaikka tapahtunutta ei voi muuttaa.

Artikkelin mukaan korona arjessa myös resilienssiä tarvitaan. Tämän artikkelin sekä edellä kerrotun Suomen mielenterveys ry:n artikkelin mukaan, resilienssiä voi myös kehittää ja harjoitella. Aikaisemmin tapahtuneet vaikeat tilanteet voivat lisätä ihmisen resillienssiä. Myös elämänkokemuksesta on hyötyä.

Työterveyslaitoksen www-sivuilla on myös resilienssiä käsittelevä sivu. Siinä aihetta tarkastellaan työelämän näkökulmasta. Työelämässä vaaditaan joustavuutta, soveltamista ja ennakointia eli resilienssiä. Edellä mainitut ominaisuudet ovat tärkeitä. Www-sivun mukaan työelämässä resilenssiä voi edistää tunnistamalla työn pulmakohdat, arvioimalla ja ottamalla opiksi, tuoden uudet ideat yhteiskäyttöön, ymmärtämällä kokonaisuutta ja uudistamalla kehittämiskäytäntöjä. Jos aihe kiinnostaa niin kannattaa tutustua Työterveyslaitoksen sivuun. Sivulta löytyy myös uudistumiskyky- eli resilienssi-pikatesti.

Korona arjen keskellä hyvälle resilienssille on käyttöä. Asiat muuttuvat niin nopeasti. Positiivisesti voi ainakin ajatella, että jos ei ennakkoon ollut hyvä resilienssi, niin korona-ajan jälkeen resilienssimme on parempi, olemmehan yhtä kokemusta rikkaampia.

Mukavaa lokakuuta kaikille!

Kansainväliset etäkokoukset – aikavyöhykkeet haasteena

|

Katselin Yle:n A-studiota 31.8. ja mietin samalla mikä olisi mielenkiintoinen blogin aihe näin syyskuun alkaessa. Koko päivän oli ollut esillä uutinen koronavilkusta, joka oli juuri julkaistu. Toivoin löytävänä jonkun muun aiheen. Koronasta on ihan riittävästi muutenkin jo kirjoituksia.

A-studiossa yhtenä aiheena oli virkamatkat ja siitä tuli mieleeni käsitellä etäpalavereja, jotka ovat viime aikoina lisääntyneet. Pienten työyhteisöjen sisällä etäpalavereja on todennäköisesti aika helppo järjestää. Monesti kaikilla on samat ohjelmistot laitteissaan ja sama aikavyöhyke, mutta mitä enemmän mukaan tulee eri organisaatioita sitä enemmän voi tulla haasteita.

Itse olen muutaman kerran osallistunut CIGRE:n työryhmän etäkokoukseen, jossa osallistujia oli Australiasta, Aasiasta, Amerikasta ja Euroopasta. Kokouksen kellonaika oli suunniteltu mahdollisimman optimaalisesti. Suomen aikaan kokous oli iltapäivällä. Ymmärsin niin, että se oli paras mahdollinen aika Australian ja Amerikan näkökulmasta. Yllättävän hyvin kokous onnistui ja ääni kuului ympäri maapalloa. Tietenkin myös videokuva niiltä, joilla oli kamera päällä. Itse osallistuin kännykällä kokoukseen. Kokouksen esittäytymiskierroksella oli mukava seurata miten liikuttiin ympäri maapalloa.

Jos verrataan tällaista etäkokousta perinteiseen kokoukseen, niin ainakin tämä eri aikavyöhykkeillä oleminen vaikutti kokouksen kestoon. Perinteisessä kokouksessa kaikki ovat samalla aikavyöhykkeellä, mutta etänä näin ei ole. CIGRE:n työryhmän osalta nämä etäkokoukset ovat olleet perinteisiä lyhyempiä, mutta muuten asioita on käsitelty perinteisesti.

Olen mukana myös COST-hankkeessa “CA17115 – European network for advancing Electromagnetic hyperthermic medical technologies”. Tämä hanke järjesti etänä seminaarinsa koronan tähden. Koska COST-hankkeissa on lähinnä eurooppalaisia tahoja mukana, niin kellonajan kanssa ei ollut samanlaisia haasteita mitä CIGRE:n työryhmän kokouksessa. Ihan hyvin tämä etäseminaari sujui, mutta se oli lyhyempi kuin yleensä COST –seminaarit ovat. Ehkä itse seurasin tilaisuutta perinteistä seminaaria intensiivisemmin.

Yritin löytää tähän blogiin myös vertailuja erilaisista etäpalaveriohjelmistoista, mutta en löytänyt oikein hyvää linkkiä. Näitä ohjelmistoja on erilaisia. Huoltovarmuuskeskuksen sivulta löysin raportin ”Ohjeita turvallisten etätyövälineiden valintaan”. Yle:n sivulta löytyi artikkeli ”Digitreenit: Etäpalaveri verkossa? Eri työkalut sopivat eri tarkoituksiin”. Näistä voi löytää jonkinlaisia vinkkejä aiheesta.

Itselläni on sellainen käsitys, että osallistuminen erilaisilla ohjelmilla järjestettäviin etäkokoukseen on aika yksikertaista. Mikäli alkaa kokouksia itse järjestää, niin kannattaa tutustua tarkemmin aiheeseen ja erilaisiin ohjelmistoihin.

Mukavaa syyskuuta kaikille!

Ajatuksia joutilaisuudesta

|

Sattumalta katselin Uniikki-lehteä 2/2020 sohvalla istuessa ja huomasin lehden kannesta otsikon ”Joutilaisuus on tärkeä taito”. Ihastuin ajatukseen tutustua joutilaisuuteen ja luin lehdestä Anna Kauhalan artikkelin ”Ei mitään kiirettä”. Artikkeliin on haastateltu psykologian tohtori Satu Kaskia, joka uskoo joutilaisuuteen ja kehottaa opettelemaan laiskottelun taidon.

Hän on kirjoittanut Vesa Nevalaisen kanssa kirjan Miksi kannattaa (välillä) olla tekemättä mitään? Artikkelissa on kerrottu muiden muassa hyvän olon lähteitä ja perusteltu miksi lepoa tarvitaan. Lehden voi lukea vapaasti netistä, jos joutilaisuus alkoi kiinnostaa.

Myös Helsingin Sanomissa on julkaistu 22.6 Riikka Forsströmin tiedeartikkeli ”Työnteko on pitkään ollut ihmisarvon mitta, mutta onko jo joutilaisuuden vuoro?” Artikkelin mukaan Suomessa joutilaisuuteen perehtynyt professori Juha T. Hakala tiivistää joutilaisuuden syvimmän olemuksen seuraavasti: ”Joutilaisuus on täydellistä joutenoloa, toimettomuutta, laiskottelua ja tästä kaikesta seuraavaa kiireettömyyttä”.

Artikkelin mukaan joutilaisuus saattaa taas palautua arvoonsa. Tekstissä on käsitelty joutilaisuutta eri näkökulmista. Esimerkiksi Hakalan mukaan ”vielä joskus 1950- ja 1960 -luvuilla opiskelu katsottiin lähinnä yhdeksi joutilaisuuden muodoksi ja ruumiillisen työn pakoiluksi. Myös lukeminen oli sitä. Tällainen ajatus tuntuu nykykatsannossa hurjalta, mutta niin se oli”.

Joutilaisuus tuntuu ajatuksena mukavalle, mutta muutakin elämässä ihmisellä yleensä on. Nyt kun koronarajoituksia on purettu ja syksy vähitellen tulee, niin monet asiat ovat käynnistymässä. Joutilaisuusartikkelin vastapainoksi mainittakoon Helsingin sanomien kolumni 2.8. ”Ainainen hoppu lapsen harrastuksiin – Entä jos alkava syksy olisikin toisenlainen?” Ehkä joutilaisuutta voi sovittaa mukaan myös harrastusten suunnitteluun.

Koronaan liittyen Yle uutisoi 31.7. ”Etätyösuositus kumotaan viikonloppuna”. Ehkä tätäkin muutosta tehdessä ja töihin paluuta suunnitellessa on hyvä hetki miettiä mahdollisuutta joutilaisuuteen. Satu Kaskin mukaan hyvään elämään kuuluu työn ja levon vaihtelu. Sitä voi yrittää tavoitella.

Mukavaa elokuuta kaikille!

Paljon mielenkiintoista kuunneltavaa tarjolla

|

Huomasin digitaalisesta Kauppalehdestä (30.6) mainoksen, jonka mukaan Kauppalehden sovellus on uudistunut. Otsikossa todettiin lataa, kuuntele ja seuraa. Kiinnitin itse huomiota siihen, että kuunneltavissa on kaikki Kauppalehden uutiset sekä podcasteja. En ole kovin innokas lataamaan erilaisia sovelluksia, mutta tällä kertaa en malttanut olla testaamatta uutisten kuuntelemista. Ihan helposti sain sovelluksen asennettua ja lehteä pystyi oikeasti kuuntelemaan. En kokeillut kuin muutamaan uutista, mutta ainakin ne mitkä avasin toimivat ihan hyvin.

Tätä blogia kirjoittaessa tarkastin myös Helsingin Sanomien sovelluksen. Senkin kautta pystyy kuuntelemaan päivän lehden. En ollut sitä aikaisemmin huomannutkaan. Muita kuunneltavia lehtien sisältöjä olen aikaisemmin nähnyt. Esimerkiksi Aamulehti julkaisee aina kuukauden äänikirjan, jota voi sitten tietyn kuukauden kuunnella. Helsingin Sanomille on erikseen HS kirjasto, mistä voi lukea useita kirjoja.

Oikeastaan on mielenkiintoista huomata, miten lehdet ovat muuttuneet perinteisestä paperilehdestä ensin digitaaliseksi ja nyt vielä kuunneltavaksi. Koska huomasin itse nämä kuunneltavat päivän lehdet kunnolla vasta nyt, niin en tiedä, miten niiden käyttö itselläni muotoutuu, mutta joissakin tilanteissa voi olla ihan mukava kuunnella päivän lehden uutisia radion tai TV:n uutisten asemesta.

Kesällä on myös paljon muuta kuunneltavaa kuin ihmisten tuottamat sisällöt. Itse olen herännyt useana aamuna siihen, miten linnut laulavat niin äänekkäästi, ettei niitä voi olla huomaamatta. Lintujen tunnistaminen laulun perusteella on välillä itselleni haastavaa, niin aloin Yle Areenasta etsimään ohjelmaa lintujen laulun tunnistamiseen. Muistin sellaisen ohjelman kerran kuunnelleen.

Tällä kertaa löysin Yle Areenasta viikon luontoääniä useilta vuosilta. Niistä pystyin valitsemaan eri lintuja, joita ajattelin aamuisin kuunnelleeni. Tietenkin, jos ei ole ennakkoon aavistusta mahdollisesta linnusta, niin lintua voi olla vaikea löytää pitkästä listasta viikon luontoääniä. Viikon luontoäänissä oli myös mukana selitys siitä, missä kyseistä lintua voi tavata ja miten yleinen se on. Olen kuunnellut useita lintuja aamuisin, mutta esim. pajulintu on hyvin yleinen ja sitä olen uskoakseni kuunnellut.

Tätä blogia varten etsin vielä Yle Areenasta sen aikaisemmin kuunnelleeni ohjelman. Sunnuntaina 5.5.2019 on julkaistu Juha Laaksosen luontoretki, Miten opin lintujen ääniä? Ohjelma on kuunneltavissa toistaiseksi.

Näin kesällä sitä on ehkä paremmin aikaa pysähtyä kuuntelemaan erilaisia ääniä ja tuotettuja sisältöjä. Paljon kaikenlaista näyttää olevan tarjolla.

Mukavaa heinäkuuta kaikille!

Nro. 8 / 2020/1 Altistuminen magneettikentille jännitetyössä: dosimetrinen analyysi

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä on dosimetrisesti analysoinut jännitetyöhön liittyvää magneettikentille altistumista, kun työskennellään voimajohdoilla ja jakelukeskuksissa. Ryhmän mukaan työntekijöiden lisäsuojaustoimenpiteet eivät ole tarpeen.

Tutkimusryhmä esitteli tuloksia dosimetrisestä analyysistään, joka käsitteli altistumista suurjännitteisten voimajohtojen ja jakelukeskusten muodostamille magneettikentille jännitetyössä Italiassa. Heidän mukaansa voimajohtoja ja jakelukeskuksia täytyy työn vaarallisuudesta huolimatta huoltaa jännitteen alaisina, koska sähkövirran katkaisemisen taloudelliset kustannukset olisivat liian korkeat. Huoltotöissä käytetään heidän mukaansa kahta tekniikkaa: eristystyökaluja hyödyntävää ”etäisyystekniikkaa” sekä suojavaatteita ja metallisia käsityökaluja hyödyntävää ”kosketustekniikkaa”.

Tämä analyysi on tutkimusryhmän mukaan jatkoa Dawsonin ryhmän vuonna 2002 samasta aiheesta julkaisemalle työlle. Tässä on hyödynnetty nykyään saatavissa olevia kehittyneempiä anatomisia malleja, verrattu altistusarvoja direktiivissä 2013/35/EU määritettyihin uusiin altistuksen raja-arvoihin ja käytetty uutta metodologiaa, joka perustuu kahden vaihtoehtoisen ratkaisijan vertailuun tulosten johdonmukaisuutta arvioitaessa ja tietojen suodatuksen hyödyntämiseen. Lisäksi tutkimusryhmä huomioi muitakin työntekijöiden altistuksen tutkimusasetelmia, joita löytyi alan aiemmista tutkimuksista.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että jännitetyössä suurjännitteisellä voimajohdolla käsityökaluja käytettäessä (”kosketusmenetelmä”) direktiivin määrittämät altistuksen raja-arvot eivät ylittyneet missään asennossa keskushermoston kudosten tai muiden kudosten kohdalla, vaikkakin joissain tapauksissa toimenpidetasot ylittyivät. Jakelukeskuksissa lähellä 220 kV:n ja 380 kV:n linjaloukun keloja työskentelevien altistuminen noudatti myös säädettyjä raja-arvoja, kunhan linjaloukun läpi kulkeva virta ei ylittänyt 1 000 A:n arvoa. Jakelukeskuksissa kaapeliliitäntöjen lähellä työntekijöiden vartaloihin kohdistuvien sähkökenttien arvot olivat aina säädettyjä raja-arvoja alhaisempia vaihevirran arvon ollessa 1 600 A (RMS). Työntekijöiden lisäsuojaustoimenpiteet eivät tutkimusryhmän mukaan siksi olleet tarpeen.

Lähde:
Bottauscio O, Arduino A, Bavastro D, Capra D, Guarneri A, Parizia A A, Zilberti L. Exposure of live-line workers to magnetic fields: a dosimetric analysis. International Journal of Environmental Research and Public Health Health 2020, 17, 2429.