Suomen kieli herättää keskustelua

|

Istuin junassa ja kuuntelin Yle Areenasta Pyöreä pöytä -ohjelmaa, jonka otsikkona oli ”Me tuhotaan koko suomen kieli tässä yhdessä lähetyksessä” (31.10). Olin kyllä aikaisemminkin huomannut, että lokakuussa käytiin keskustelua suomen kielen asemasta, mutta vasta junassa ehdin asiaa tarkemmin miettiä.

Keskustelun taustalla oli muutama päivä aikaisemmin uutisoitu Suomen kielen lautakunnan kannanotto aiheesta. Yle uutisoi (26.10) kannanotosta otsikolla ”Hätähuuto suomen kielen näivettymisestä: Rappio etenee yhä nopeammin, englannin valta-asema uhkaa”. Varsinaisen kannanoton otsikko on ”Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman”. Sen voi lukea kielilautakunnan www-sivulta.

Aihe näyttää herättäneen lisääkin keskustelua, esimerkiksi 31.10. tuli myös Yle:n uutinen ”Professorit yhtyvät huoleen kielen näivettymisestä – ’Pahimmissa uhkakuvissa suomi jää juttelukieleksi kotona’”. Uutisessa tuettiin aikaisempaa Suomen kielen lautakunnan kannanottoa.

Tavallaan on ihan mielenkiintoista, että suomen kielen asemaan on kiinnitetty viime päivinä näin paljon huomiota. Itse en ole tutkinut aihetta, niin en osaa ottaa kantaa kielen muutokseen, mutta pidän tärkeänä, että kieli on rikasta ja mahdollistaa hyvän kommunikoinnin ihmisten kesken.

Ymmärtääkseni ihmiset ovat eri tavalla kielellisesti lahjakkaita. Kaikkien ei ole helppo oppia ja ylläpitää useita aktiivisia kieliä. Toisaalta itsensä ilmaisemisen ja ymmärretyksi tulemisen kannalta on tärkeää, että osaa jotakin kieltä hyvin. On helpompi ilmaista tunteitakin, kun löytyy sanoja. Esim. sairaana ja väsyneenä voi olla vaikea ilmaista itseään millään kielellä. Vahva äidinkielen osaaminen silloin korostuu.

Pyörä pöytä -keskustelussa heiteltiin puheen joukkoon muutamia englanninkielisiä sanoja ja se mahdollisesti tarkoitti tuota otsikossa mainittua kielen tuhoamista. Samantapaista puhetta olen muistaakseni kuullut aikaisemminkin, mutta silloin ei ole käytetty englantia vaan esimerkiksi sivistyssanoja tai latinankielisiä sanontoja. Sitä ehkä pidettiin ”hienona”.

Käytetään sitten yksittäisiä englanninkielisiä sanoja tai latinankielisiä sanontoja, niin se helposti heikentää puheen tai kirjoituksen ymmärrettävyyttä. Aikaisemmin ajattelin vähän niin, että puhuja yrittää olla jotenkin tavallista parempi, kun hän käytti paljon sivistyssanoja. Nykyään itsestä alkaa jo tuntua siltä, ettei puhujalla ole äidinkieli hallinnassa, kun puhe on täynnä vierasperäisiä sanoja. Hyvää suomen kieltä on alkanut entistä enemmän arvosta. Mielenkiinnolla odotan, mistä keskustellaan marraskuussa.

Hyvää marraskuuta kaikille!

Keskittymisen vaikeus puhuttaa

|

Viime viikolla huomasin Ylen uutisen (26.9.) ”Lastenpsykiatri ehdottaa kännykkäkieltoa kouluihin – Ranskassa näin on tehty, mutta Suomessa laki ei sitä salli”. Uutisessa kerrottiin, että älypuhelinten yleistyminen kouluissa saattaa lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mukaan näkyä jo nyt keskittymishäiriöiden määrän lisääntymisenä.

Lisäksi uusimmasta Kauppalehti Optiosta (27.9.2018) huomasin työelämään liittyvän artikkelin: ”Miksi keskittyminen on niin tärkeää?” Artikkeli käsittelee keskittymisen vaikeutta työelämässä. Muiden muassa liian pitkään kiireellä eletty elämä ja somemaailma sopivat artikkelin mukaan huonosti yhteen. Ne vaikuttavat työntekijän kykyyn keskittyä.

Mielenkiintoista, että molemmissa liitetään keskittymisen vaikeus älypuhelimeen tai somen käyttöön. Keskittymiskykyyn vaikuttavat myös monet muut asiat. Esimerkiksi työpaikalla voi rajoittaa keskeytyksien määrää. Riittävä unen laatu on myös tärkeä ja omasta liikkumisesta on hyvä pitää huolta. Nämä vinkit löytyvät edellä mainitusta Kauppalehti Option artikkelin kuvasta.

Myös Kauppalehti Faktasta (14.9.2018) löytyi aihepiiriin sopiva artikkeli: ”Miten käyttäytyä PAINEtilanteessa? Paineen alla huomiokyky kapenee, rohkeus katoaa ja looginen ajattelu loppuu”. Artikkeliin on haastateltu Päivi Äijälää konsulttiyhtiöstä. Artikkelin mukaan painetilanne johtaa ajattelun vinoumiin, joita ovat esimerkiksi:

  1. luottaminen ensiksi saatuun tietoon,
  2. yhteen asiaan huomion kiinnittäminen,
  3. vain entistä tukevan tiedon vastaanottaminen sekä
  4. oman ryhmän suosiminen.

Faktan artikkelista löytyy myös vinkkejä painekäyttäytymisen tunnistamiseen (ärtyy, turhautuu, pelkää, suuttuu, ja ahdistuu) ja miten painetta voi vähentää (palaa tietoiseen toimintaan aktivoimalla aisteja). Esimerkiksi voi nostaa katseen ja katsella ympärilleen, hengittää syvään, vaihtaa istumapaikkaa tai työpistettä ja piirtää/visualisoida asiaa.

Ehkä syksyn alettua on ryhdytty miettimään, miten työtään pystyy tekemään tehokkaasti ja siksi näitä erilaisia keskittymiseen liittyviä uutisia tai artikkeleja on julkaistu useampi. Työelämässä erilaisten viestien seuraaminen liittyy kyseisen työyhteisön pelisääntöihin, joita voi myös kehittää.

Vapaa-ajalla tilanne on yksilön omissa käsissä, esim. miten paljon somea käyttää. Kesällä huomasin myös Ylen uutisen (17.8.2018) ”Hengenpelastajat ihmeissään eri puolilla Eurooppaa: vanhemmat vahtivat enemmän kännykkäänsä kuin uimassa olevaa lastaan – hukkumiset lisääntyneet”. Uutisen mukaan hengenpelastajat ovat antaneet jatkuvasti huomautuksia välinpitämättömille vanhemmille.

Keskittymisen vaikeuteen liittyy ymmärtääkseni monenlaisia näkökulmia. Vaikea löytää yksittäisiä jokaiselle sopivia ohjeita, mutta jokainen voi ottaa itselleen ne vinkit, jotka tuntuvat hyville ja kokeilla niitä.

Hyvää lokakuuta kaikille!

Suursiivousta somessa ja tubetusta

|

Syksyn alkaessa tulee usein vastaan uutisia tai mainoksia, mitä kaikkea voi alkaa harrastaa. Monet harrastukset ovat olleet tauolla kesän ajan ja toiminta käynnistyy uudestaan. Paljon kiinnostavaa on tarjoilla, mutta aika ei oikein riitä kaikkeen kiinnostavaa. Sosiaalinen media on yksi elämän alue, joka nykyään vie varsin paljon aikaa. Syksyllä voi siihenkin menevää aikaa yrittää arvioida.

Esimerkiksi Facebookin käyttäjämäärät ovat alkaneet Suomessa ilmeisesti laskea. Helsingin sanomista löysin uutisen ”Someasiantuntija väittää: Lähes 300 000 suomalaista on lopettanut Facebookin käytön – Facebookin mukaan laskutapa ei ole pätevä”.

Artikkelissa sosiaalisen median kouluttaja Harto Pönkä kertoo ottaneensa tilastot Facebookin mainoskoneesta ja todenneen käytön vähentyneen. Lopettamista on tapahtunut kaikissa ikäryhmissä, mutta eniten 30-39 vuotiaiden keskuudessa. Toisaalta artikkelissa todetaan, että Facebookin mukaan mainoskoneen perusteella ei voi tehdä laskelmia palvelun käyttäjämäärän laskusta, koska sitä ei ole tarkoitettu käyttäjämäärien arviointiin. Yhtiön mukaansa palvelua käyttää 2,8 miljoonaa käyttäjää kuukausittain Suomessa.

Myös Iltalehti (1.9.2018) käsittelee somekäyttöä jutussaan ”5x Pitäisikö sinunkin tehdä suursiivous somessa? ”. Artikkelissa kerrotaan viidestä henkilöstä, jotka ovat muuttaneet somessa toimimistaan tai siivonneet somessa. Mielenkiintoinen ajatus tarkastella someyhteyksiään aika ajoin ja miettiä minkälaisia yhteyksiä haluaa itselleen somen kautta pitää. Onko tarpeen siivota?

Elokuussa järjestettiin myös viidennen kerran Tubecon, jossa oli Ylen uutisen mukaan 17 000 osallistujaa. Tubecon on tilaisuus, jossa on mahdollista tavata suosikkitubettajia.

Wikipedian mukaan tubettajalla tarkoitetaan henkilöä, joka tuottaa sisältöä, yksin tai ryhmässä muiden tubettajien kanssa, ensisijaisesti YouTube-videopalveluun. Tubettamisen ympärille on syntynyt erilaisia tapahtumia kuten esimerkiksi Tubecon Suomessa ja VidCon maailmalla. Wikipediasta löytyy myös pitkä lista suomalaisia tubettajia.

En tiedä tutkitun tubettamisen tai sen seuraamisen vaikutuksia omaan ajankäyttöön, mutta ehkä siihenkin käytettyä aikaa ja YouTubessa toimimista yleensä voi olla hyvä ajoittain arvioida. Katseltavia aineistoja on varsin paljon ja niillä voi helposti täyttää elämäänsä.

Sosiaaliseen mediaan liittyy tietenkin myös muita palveluja ja toimintatapoja, mutta nämä edellä mainitut ovat olleet viime aikoina mediassa esillä. Some antaa paljon mukavia mahdollisuuksia, mutta siihen voi tulla myös riippuvaiseksi. Päihdeklinikka.fi kertoo erilaisista riippuvuuksista ja niiden tunnistamisesta. Myös someriippuvuudesta löytyy sieltä tietoa. Kannattaa tutustua tarkemmin, jos aihe kiinnostaa.

Toivottavasti mielenkiintoisia harrastuksia löytyy kaikille ja aikaa niiden toteuttamiseen.

Mukavaa syyskuuta kaikille!

Ideoita työelämän kehittämiseen

|

Selailin heinäkuussa vanhoja Kauppalehti Optio -lehtiä. Helteisenä päivänä lehtien lukeminen tuntui sopivan kevyelle tekemiselle. Kävin läpi aiheesta ”työelämä” kirjoitettuja artikkeleja. Tarkoitus oli valita tähän blogiin yksittäinen aihe, mutta päädyin lopulta kolmeen kiinnostavimpaan artikkeliin.

Toukokuun lehdessä (9/2018, 9.5.2018) oli artikkeli aiheesta ”Päämäärä ja kuinka siihen päästään”. Artikkelin kuvassa aihe on jaoteltu viiteen teemaan:

  1. valikoi päämääräsi,
  2. pohdi arvojasi,
  3. tee tavoitteesta tarkka,
  4. kirjoita tavoitteesta toimintasuunnitelma ja
  5. kerro tavoitteestasi muille.

Artikkelissa on haastateltu psykologi Satu Pihlajaa. Otsikon nähtyäni ajattelin, että ehkä artikkelista saan itselleni jotain hyviä vinkkejä. Päällimmäiseksi jäi mieleeni se, että ainakin asia kannattaa konkretisoida ja lähteä liikkeelle, jos haluaa päämääränsä tavoittaa.

Maaliskuun lehden (5/2018, 15.3.2018) työelämäartikkelissa aiheena oli ”Huono käytös paranee päätöksellä”. Artikkeliin on haastateltu psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvistä. Artikkelissa käsiteltiin aika paljon huonosti käyttäytyvää johtajaa. Aihe jäsennettiin kuvassa seuraaviin teemoihin:

  1. opi ja opeta,
  2. harjoittele,
  3. tee muutos,
  4. tee tiimityötä ja
  5. vedä rajat.

Keltikangas-Järvinen kommentoi artikkelissa myös narsismia. Hänen mukaan johtajan kohdalla narsistin merkki on se, että hän kerää ympärilleen hovia myötämielisistä alaisista ja suosikeista. Hän myös kertoi, että yksi narsistinen alainen voi tuhota parhaankin johtajan.

Kolmas valitsemani työelämää käsittelevä artikkeli on ”Urakiitäjä, vältä ylikuormitus” lehdessä 10/2018 (24.5.2018). Tässä artikkelissa on haastateltu liikuntalääketieteen erikoislääkäri Arja Uusitaloa. Jutussa käsitellään ylikuormitusta, joka tarkoittaa tilannetta, jossa keho ei palaudu liikuntasuorituksesta. Uusitalon mukaan henkilö, joka suorittaa paljon työssä, kotona ja vapaa, ei helposti huomaa väsymisen merkkejä itsessään. Artikkelin kuvassa aihe on jäsennetty seuraaviin teemoihin:

  1. tärkeintä on peruskunto,
  2. mieti päivään sopiva treeni,
  3. unohda suorituspaineet,
  4. syyllisyys on varoitusmerkki ja
  5. muista palautuminen.

Tarkemmin aiheesta voi lukea varsinaisesta artikkelista.

Syksyllä kesälomien jälkeen on hyvä hetki alkaa kehittää ja opiskella uusia asioita. Ajattelin, että näistä artikkeleista voi saada ideoita, miten omaa työelämäänsä tai elämäänsä yleensä voi kehittää. Ehkä omia päämääriään voi ainakin yrittää jatkossa paremmin itselleen tarkentaa.

Mukavaa loppukesää kaikille!

Nro. 9 / 2018/1 Työperäinen altistus pientaajuisille magneettikentille ja ALS-taudin riski – tutkimustulosten systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä kävi läpi aikaisempia tutkimuksia ALS-taudin ja työntekijöiden magneettikenttäaltistuksen välisestä yhteydestä. He suosittavat, että tulevissa tutkimuksessa altistuksen arviointitapoja pyritään parantamaan.

Amyotrofisen lateraaliskleroosin eli ALS-taudin riski on tutkimuksissa yhdistetty työperäiseen pientaajuisille magneettikentille altistumiseen sekä sähkötyöntekijöihin, mutta aiemmissa kirjallisuuskatsauksissa yhteydestä ei ole tutkimusryhmän mukaan saatu täysin vakuuttavia todisteita. He päättivät laatia meta-analyysin, johon he sisällyttivät uusia tutkimuksia. He etsivät EMBASE- ja MEDLINE-tietokannoista, EMF-portaalista (www.emf-portal.org) sekä aiempien katsausten lähdeluetteloista epidemiologisia tutkimuksia, joissa analysoitiin ALS-riskin yhteyttä työperäiseen pientaajuisille magneettikentille altistumiseen.

Tutkimusryhmä otti mukaan yhteensä 20 tutkimusta ja määritti yhteenvedot suhteellisista riskeistä ja todennäköisyydet satunnaisvaikutusmeta-analyysilla. Tutkimukset luokiteltiin altistuksen mittaustavan mukaan kvantitatiivisiin arvioihin, sähkötyöntekijä-nimikkeeseen nojaaviin ja itsearvioihin perustuviin. Näin haluttiin selvittää, voisiko tutkimustulosten heterogeenisyys johtua eroavuuksista altistuksen mittaus- ja arviointimenetelmissä.

Tutkimusten kokonaistulokset osoittivat, että ALS-riski oli hieman korkeampi pientaajuisille magneettikentille voimakkaasti altistuneilla kuin vähäisessä määrin altistuneilla ja samoin sähkötyöntekijöiksi luokitelluilla. Eri tutkimusten tulosten välillä oli kuitenkin suuria eroja. Kun tutkimuksessa altistustaso oli itse arvioitu tai ammatit oli määritetty kuolintodistuksista, kohonnutta riskiä ei havaittu. Voimakkaimmissa ja pitkäkestoisimmissa altistuksissa havaittiin kohonnut ALS-riski, kun tutkimuksissa oli arvioitu koko ammatillinen historia eikä altistusta vain muutamina ajankohtina (kuten väestönlaskentatiedoista).

Tässä meta-analyysissä tutkimusryhmä havaitsi kohonneen ALS-taudin riskin työntekijöillä, jotka olivat työssään altistuneet pientaajuisille magneettikentille. Tutkimusten tulokset kuitenkin riippuivat altistuksen mittaus- tai arviointitavoista. Tutkimusryhmä suositteli, että tulevissa tutkimuksissa kiinnitettäisiin huomiota juuri altistuksen arviointitapojen parantamiseen.

Lähde:
Huss A, Peters S, Vermeulen R. Occupational Exposure to Extremely Low-Frequency Magnetic Fields and the Risk of ALS: A Systematic Review and Meta-Analysis. Bioelectromagnetics 39:156–163 (2018)