Heinäkuun lopulla kävin Luostarinmäen käsityöläismuseossa Turussa. Olin käynyt siellä aikaisemminkin, mutta siitä oli jo useita vuosia. Ajattelin, että on mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset aikaisemmin elivät ja verrata sitä tämän päivän elämään. Ehkä vanhoista ajoista voisi jotain oppia.

Museon esittelysivujen mukaan Luostarinmäki on ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 Turun palosta. Museoalueella sijaitsevat yli 200 vuotta vanhat rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan. Rakennuksia on sisustettu käsityöläisten asunnoiksi sekä eri alan verstaiksi esittelemään esiteollisen ajan kaupunkikäsityön historiaa.

Kesäaikaan verstaissa työskentelee käsityöläisiä, joita oli muutama paikalla myös oman vierailuni aikana. Kellosepän verstaasta jäi mieleeni se, miten paljon kellomme ovat tuosta ajasta menneet eteenpäin. Nykyään on jo varsin paljon käytössä erilaisia älykelloja. Kelloa katsotaan myös usein puhelimesta eikä perinteistä rannekelloa enää välttämättä edes käytetä.

Museossa kiertäessä tapasin käsityöläisen, joka kutoi työnäytöksenä kangaspuissa kangasta. Hän kertoi, että kangasta tullaan käyttämään työntekijöiden asuihin. Kangaspuita käytetään vielä nykyäänkin, mutta harvemmin vaatteiden valmistus aloitetaan siitä, että ensin valmistetaan kangas ja siitä sitten valmistetaan vaatteet. Nykyaikainen valmiiden vaatteiden ostaminen on selvästi helpompaa, mutta toisaalta ehkä tulee kulutettua vaatteita selvästi enemmän, kun niitä ei tarvitse alusta asti tehdä.

Yhdessä rakennuksessa oli kirjapaino. Kirjapainotekniikka on kehittynyt todella paljon tuosta ajasta. Lehden tai kirjan tekeminen oli iso työ ja valmista kirjaa pidettiin arvokkaana tuotteena. Tietokoneiden ja tulostustekniikan myötä kirjojen tekeminen on tullut niin helpoksi, että miltei kuka vaan voi nykyään tehdä kirjan. Nettikirjan tekeminen on vielä helpompaa kuin painetun kirjan. Ehkä myös kirjan arvostus on vähentynyt sen myötä, kun niiden tekeminen on tullut helpommaksi. Joka tapauksessa museokierroksella oli mukava huomata, miten paljon tässäkin asiassa olemme kehittyneet.

Viime kesänä vierailin myös Amurin työläismuseokorttelissa Tampereella. Siellä voi tutustua tamperelaisen työväestön koteihin ja niiden kuvitteellisten asukkaiden elämäntarinoihin. Museon www-sivujen mukaan asuntojen sisustukset ajoittuvat vuosien 1882 ja 1973 välille. Siellä liikkuessa voi myös huomata, miten paljon kodit ovat muuttuneet ja tekniikka mennyt eteenpäin.

Vanhoja aikoja miettiessä voi hyvin huomata, että monet asiat ovat paljon kehittyneet. Ehkä itsekin osaan nyt paremmin arvostaa erilaisia asioita, sillä aina ei ole ihmisillä ollut näitä kaikkia mukavuuksia, joita meillä nykyään on.

Mukavaa elokuuta kaikille!

Kuljin huhtikuun loppupuolella Hakodaten kaduilla Japanissa ja katselin kirsikankukkia. Sakura oli parhaimmillaan. Kukkia oli yksittäisissä puissa talojen pihoilla tai puistoissa useamman puun ryhmissä. Kukkia oli paljon ja tuntui sille, että niiden kauneutta mielellään katseli aina uudestaan ja uudestaan. Myös paikalliset olivat niistä selvästi kiinnostuneita ja innoissaan.

Ylen julkaisemassa artikkelissa ”Kirsikankukkien kauneus saa Japanin sekaisin – työntekijät varaavat puiston parhaat paikat pomoille”, on lyhyt sanasto, jonka mukaan sakura tarkoittaa kirsikkapuuta tai kirsikankukkaa ja hanami tarkoittaa ”kukkien katselemista” ja itse juhla.

Kirsikankukkien avautumista seurataan ennusteilla ja netissä muiden muassa kerrotaan, miten pitkään kukinnan oletetaan jatkuvat. Esimerkiksi Hakodatessa on Goryokaku-torni (Tower), josta voi nähdä Goryokaku-puistoon (Park). Puistossa on paljon kirsikkapuita. Puistossa voi käydä ihailemassa kukkia ja syömässä piknikiä perinteiseen japanilaiseen tapaan.

Aikaisemmin olen nähnyt useasti TV:ssä uutisen siitä, kun kirsikkapuut ovat kukkineet esim. Tokiossa. Suomesta Japaniin lähtiessä olin jo tietoinen, että Tokiossa kirsikkapuut jo kukkivat. Hakodatessa ne onneksi vielä kukkivat, kun tulin perille.

Kirsikkapuita katsellessa sää oli aika viileä ja osan ajasta satoi vettä. Sään suhteen olisi ollut ehkä vähän toivomisen varaa, mutta toisaalta kukinta-aika saattoi olla pidempi, kun oli viileää. Olin toivonut joskus näkeväni kirsikkapuiden kukkivat, joten oli mukava, että tällä matkalla onnistuin niitä näkemään.

Kirsikkapuita voi nähdä muuallakin kuin Japanissa, mutta siellä kukkia oli todella paljon. Vierailin edellä mainitussa Goryokaku-puistossa, jossa oli todella monta kirsikkapuuta. Myös kadulla, joka johti puistoon, oli molemmilla puolilla kukkivia kirsikkapuita. Puiden suuri määrä ja paikallisten onnellisuus kukista teki mukavan vaikutuksen. Valokuvia tuli otettua varsin paljon, kun aina näkyi lisää kauniita kukkia.

Suomessa ei ole näin paljon kirsikkapuita, mutta meilläkin on omat vuodenaikoihin liittyvät kukkamme. Esimerkiksi keväällä on sini- ja valkovuokkoja. Omenapuiden kukkiminen on myös hyvin kaunista. Ehkä omista kukistamme voisimme yrittää nauttia vähän samalla tavalla kuin japanilaiset nauttivat sakurasta.

Suomalaisilla on myös oma keväinen luontoharrastuksensa norppalive. WWF:n mukaan se on alkamassa taas toukokuussa. Norppia on ollut aikaisempina vuosina mukava katsella.

Mukavaa toukokuuta kaikille!

Istuin illalla Kittilän lentokentällä ja katselin kaunista auringonlaskua. Taas kerran itsekseni ihmettelin, miten laajaksi lentokenttä on muuttunut. Enää ei mennyt lentoja vain Helsinkiin vaan juuri ennen minun lentoani oli kone menossa Pariisiin ja Zürichiin. Oli varsin kansainvälinen tunnelma.

Ulkona oli vielä aika kylmä, mutta kaunis auringonlasku muistutti siitä, että kevättä kohti ollaan menossa. Enää ei ollut kaamosajasta tietoakaan. Toinen kevään merkki on lintujen laulu, jota olen jo jonkin verran aamuisin kuunnellut. Kittilässä en sitä kuullut, mutta etelämpänä olen sitä jo huomannut.

Tätä blogin aihetta miettiessä tuli mieleeni aika paljon muitakin aiheita, mutta ajattelin, että on mukavampi aloittaa blogi kauniilla auringonlaskulla. Sellaista ajatellessa tulee hyvälle tuulelle. Vähän huonolle tuulelle tulen helposti siitä, jos mietin sitä miten paljon ihminen on itse luonut itselleen paineita ja haasteita tekemällä huonosti toimivia tietokoneohjelmistoja ja -järjestelmiä.

Olen alkanut odottaa, että jonain päivänä tulee käänne ja huomataan, miten paljon aikaa menee hukkaan, kun kaikenlaisia datakantoja kerätään ja pyöritetään. Alkuperäinen ajatus on voinut olla hyvä, mutta lopputulos voi olla kaikkea muuta. Odotan mielenkiinnolla sitä päivää, kun tulee käänne ja digitalisaatiosta tällaisena mitä se nyt on aletaan luopua. Ihmiset voivat tehdä elämästä helpompaa, kunhan vaan haluavat tarttua toimeen. Kunhan malttaa odottaa asioilla on tapana muuttua.

Toinen mitä olen vähän jo alkanut odottaa on se, että aletaan uudestaan arvostaa tutkittua tietoa ja sitä että uusi tieto on hyvä rakentaa vanhan tutkitun tiedon päälle. En ole tätä aihepiiriä viime aikoina ehtinyt seuraamaan kunnolla, joten en tiedä miten paljon tällä hetkellä vanhaa tietoa käytetään, mutta ajoittain kun seuraan TV-ohjelmia huomaan, että kommentoijilla on ilmeisiä aukkoja tietopohjassaan. Tätäkin aihetta ja sen kehitystä on mielenkiintoista seurata.

Lapissa näin myös kauniita revontulia, mutta yrityksestä huolimatta en saanut niistä kunnon valokuvia. Ehkä sitten seuraavalla kerralla onnistun saamaan kuviakin. Oli mukava, että satuin niitä tällä kertaa näkemään.

Mukavaa maaliskuuta kaikille!