Kohtaamisia robottien kanssa

Istuin Pariisissa aamiaisella, kun astioita keräävä robotti tuli kohti. Oikein kauniit silmät ja ihan rauhallisesti eteni. Lopulta meni ohi. Jos ymmärsin oikein henkilökunta keräsi astiat robottiin ja sen jälkeen, kun astioita oli tarpeeksi, robotti lähti todennäköisesti keittiöön. Tälle reitille pöytäni osui. Robotin työ oli hyvin suunniteltu. Asiakas asioi henkilökunnan kanssa ja robotilla oli tällainen auttajan työ.

Hotellin käytävällä oli toinen robotti. Oletan, että kyse oli siivousrobotista. Ulkoisesti siitä tuli mieleeni pölynimuri, mutta kyllä se todennäköisesti robotti oli. Tarkoitus varmaan oli, etten kiinnittäisi siihen mitään huomiota. Hyvä, että robotti liikkui hitaasti, niin se ei pahemmin haitannut omaa liikkumistani.

Seuraavaksi kohtasin neljällä jalalla kävelevän robotin, joka tuli vastaan CIGRE:n Paris Session 2024 tilaisuuden teknisessä näyttelyssä. En katsellut tätä robottia kovin pitkään, kun monet muut olivat siitä kiinnostuneita, mutta ensivaikutelma oli ihan toinen kuin aamiaisella tavatun robotin kanssa. Oletan, että tämä kolmas robotti oli suunniteltu tekemään töitä esimerkiksi sähköasemalla.

Se vuoksi näitä robotteja kohtasin, kun osallistuin tuohon CIGRE:n Paris Session 2024 tapahtumaan. Näköjään Pariisissa käytetään robotteja. Kuuntelin Pariisissa myös pari esitystä siitä, miten oli testattu erilaisia robotteja sähköasemalla. Vuonna 2020 CIGRE:n WG B3.47 on julkaissut myös aiheesta raportin (Technical Brochures: Application of robotics in substations).

Mielenkiintoista, että robotteja tulee vastaan jo näin usein erilaisissa tilanteissa. Muutaman kohtaamiseni perusteella huomasin, että robotin voi kokea aika eri tavalla. Aamiaisella robotista tuli ihan hyvälle tuulelle kauniin olemuksen vuoksi. Muut robotit tuntuivat etäisemmille. Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, ettei niitä ainakaan pelästy. Saa nähdä, missä robotti tulee seuraavaksi vastaan.

Mukavaa syyskuuta kaikille!

Ajatuksia olympialaisia seuratessa

Heinäkuun lopussa on ollut mielenkiintoista katsella urheilijoiden suorituksia Pariisin olympialaisissa. TV:stä katsottaessa suorituksista näkyy yleensä hyvin yksityiskohtia. Todennäköisesti kuvakulmat ovat parempia kuin jos olisi itse paikan päällä. Ainakin välillä kisapaikoilla on ollut ymmärtääkseni helteistä, niin olen ollut ihan mielissäni, etten ole helteessä suorituksia seuraamassa.

Helteistä tuli mieleeni Helsingin Sanomissa 17.7. julkaistu Pauliina Grönholmin kolumni ”Ruskettuminen on vaarallinen kauneustrendi”. Kolumnissa Grönholm kertoo, että ihosyövän ilmaantuvuus on Suomessa kasvanut nopeasti nuorten rynnätessä ulos UV-indeksin ollessa korkeimmillaan. Itselleni oli uutta, ettei UV-indeksiä käytetäkään UV-säteilyltä suojautumiseen, vaan ollaan kiinnostuneita ruskettumisesta. Tarkemmin aiheesta voi lukea kolumnista.

Säteilyturvakeskuksen www-sivulta löytyy tietoa UV-säteilystä. Esimerkiksi siellä on sivu ”UV-säteily aiheuttaa ihosyöpää”. UV-säteilyn haitoista on tiedetty jo pitkään. Vaikutukset on tieteellisesti pystytty osoittamaan, mutta jotenkin näyttää olevan vaikeaa ottaa tätä riskiä huomioon.

MTV:n uutisissa oli myös 31.7. aiheesta mielenkiintoinen juttu ”Asiantuntijat varoittavat nuorten parissa leviävästä sometrendistä: ”Rusketus on täysin katoavaista, mutta riskit ikuisia”.

Kesällä usein innostun etsimään kirjoja. Tänä vuonna etsin ihan painettua kirjaa. Itselleni oli uutta, että netissä on varsin hyvin vanhojen kirjojen myyntiä. En laita tähän mitään valmista linkkiä, koska en itse testannut niitä, mutta ihan asialliselta palvelut näyttivät. Olen aina arvostanut kirjoja, niin mielestäni on mukava, että myös vanhoille kirjoille on syntynyt kehittyneitä nettipalveluja.

Heinäkuun lopussa on käyty myös vilkasta keskustelua siitä, jos kouluissa oppitunneilla ei enää saisi käyttää kännyköitä. Erilaisia kokeiluja on jo olemassa ja kokemukset vaikuttavat hyville. Mielenkiintoista nähdä mihin vielä päädytään. Ehkä palaamme vähän taaksepäin tai järkeistämme uusien teknisten palvelujen käyttöämme. Painettuja kirjoja aletaan taas uudestaan arvostamaan aikaisempaa enemmän ja ihmisten välinen viestintä siirtyy ehkä enemmän kasvokkain tapahtuvaksi kommunikaatioksi.

TV:stä alkoi taas mielenkiintoinen lähetys olympialaisista, joten jatkan suoritusten tarkempaa seuraamista.

Mukavaa elokuuta kaikille!

Mukava hyödyntää matkustaessa erilaisia palveluja kännykällä

Luin kesäkuun viimeisenä päivänä Helsingin Sanomien pääkirjoitusta ”Tekoäly pakottaa ihmiset jälleen muuttumaan”. Kirjoitus alkaa tarinalla siitä, miten vuonna 1812 Englannissa vastustettiin kutomakoneita. Itse en muista lukeneeni tällaisesta 1800-luvun vastustuksesta aikaisemmin, niin pysähdyin asiaa ihan ajattelemaan. Koko kirjoitus, joka käsittelee tekoälyä, on ihan mielenkiintoinen. Sen voi siis lukea 30.6. julkaistusta Helsingin Sanomista.

Kun kutomakoneita ajattelee tämän päivän näkökulmasta, ymmärtää, miten paljon maailma olisi erilainen, jos koneita ei olisi otettu käyttöön. Monet tekniikan uudistukset ovat kyllä edenneet ihan rauhallisesti.

Itse huomasin tämän kesän konferenssimatkalla, että ulkomaanlentojen aikana kännykällä toimivat palvelut ovat menneet eteenpäin. Internetiä on voinut käyttää jo useamman vuoden ajan lennoilla, mutta aikaisemmin en itse ole seurannut lentoreittiä ja lennon aikataulua kännykällä. Yleensä olen tehnyt niin, että laitan puhelimen lentotilaan ja sitten vielä suljen sen. Jatkossa taidan laittaa kännykän vain lentotilaan, jotta voin seurata lentoa, lukea lehtiä tai esim. kuunnella lentoyhtiön tarjoamia äänikirjoja. Tavallaan pieniä muutoksia, mutta jos miettii, miten lentojen reittejä seurattiin kymmenen vuotta sitten, niin aika paljon ovat asiat muuttuneet.

Yksi haaste näiden uusien palvelujen kanssa on se, etteivät ihmiset välittämättä innostu niitä käyttämään tai eivät tiedä niistä. Muistan itsekin, miten hankalaa oli ensimmäisen kerran saada käytettyä lennon aikana internettiä ja lähettää sähköpostia. Päätin kuitenkin kokeilla ja sain se sitten lopulta onnistumaan. Tällä kertaa se oli mielestäni selvästi helpompaa. Lisäksi kun olin aikaisemmin kokeillut, niin ei ollut niin paljon haastetta aloittaa.

Junissa matkustaessa aina joskus mietin sitä, miten paljon muita matkustajia auttaisi, jos he tietäisivät erilaisista sähköisistä palveluista. Esimerkiksi junien lähdöt voi tarkastaa helposti nettisivulta junalahdot.fi, mutta ei siitä juuri näy missään mainoksissa tietoa. Paljon matkustaville VR:n oma sovellus on aika kätevä, mutta jos junat ovat myöhässä ja tulee haasteita niin molemmat palvelut auttavat asioiden selvittämisessä.

Mukava, että tekniikka ja sen luomat palvelut ovat menneet eteenpäin. Mielenkiinnolla seuraan, mitä seuraavaksi on tulossa.

Mukavaa heinäkuuta ja kesää kaikille!

Lintujen kuuntelu piristää

Niin kauan kuin muistan, olen ollut kiinnostunut linnuista ja mielelläni kuunnellut niiden laulua. Lintuja on vaan varsin paljon, joten niiden tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Useammankin kerran, olen kuunnellut Yle areenasta löytyvän vuonna 2019 julkaistun ohjelman ”Miten opin lintujen ääniä?” Ohjelmassa kerrotaan, miten voi tunnistaa esim. peipon tai pajulinnun. Muistaakseni myös mustarastasta käsitellään. Lintuja kuunnellessa olen välillä miettinyt, että sopiiko kuulemani laulu ohjelmassa kerrottuihin ääniin, mutta varsin haastavalle tunnistaminen on edelleen tuntunut.

Yle Areenasta löytyy myös viikon luontoääniä. Tämän sarjan tarkoituksena on ollut perehdyttää kuuntelijansa suomalaiseen äänimaisemaan. Jos tietää linnun, jonka äänen haluaa kuulla, niin näistä löytää hyvin tietoa siitä, mille kyseisen linnun pitäisi kuulostaa.

Oikeastaan olen ollut aikaisemmin sitä miltä, että aika vaikea on oppia tunnistamaan uusien lintujen laulua, mutta tänä vuonna ihan yllätyin siitä, että ihan arjessa niitä voi hyvinkin oppia. Tänä keväänä kuuntelin yhtenä aamuna radiosta Minna Pyykön ohjelmaa ”Linnunlaulujen aamu Lohjalla”. Siinä kerrottiin muuttolintujen kevätsovelluksesta, jolla voi tunnistaa lintuja. Tästä sovelluksesta on kerrottu jo vuotta aikaisemminkin Ylen uutisessa ”Uusi suomalainen sovellus tunnistaa jopa 150 lintulajia laulun perusteella”, mutta silloin en siitä vielä innostunut.

Minna Pyykön ohjelman jälkeen latasin sovelluksen, mutta en alkanut sitä heti käyttää. En oikein ehtinyt, mutta yhtenä aamuna taas kerran lauloi itselleni tuntematon lintu, niin päätin selvittää mikä lintu se on. Tämä punakylkirastas on laulanut toukokuussa tosi paljon, mutta nyt sen opin tunnistamaan.

Sovelluksen käyttö oli niin helppoa, että innostuin lintujen tunnistamisesta. Oikeastaan olen ihmetellyt, miten paljon laulua keväisin on. Liikenteen melu tietenkin häiritsee kuuntelemista, mutta jos on aikaisin aamulla hereillä niin hyvin voi kuulla lintujen laulua ihan kaupungin keskustassa. Kun tekee viiden minuutin nauhoituksen voi samalla kuunnella itse ja harjoitella tunnistamaan lintuja. Sitten kun sovellus antaa vastauksen mitä lintuja olen nauhoittanut, voin tarkastaa tunnistinko oikein.

Tietenkin on edelleen paljon lintuja, joita en tunne, mutta useita olen viime päivinä oppinut. Todella mukava, että tällainen sovellus on saatu tehtyä. Mainittakoon vielä, että Yle julkaisi 26.5. myös uutisen ”Linnunlaulu tekee meistä onnellisempia – vähentää stressiä ja parantaa mielialaa”. Mielenkiintoinen uutinen sekin.

Mukavaa kesäkuuta kaikille!

Valtakunnallinen E-kirjasto avautui

Huomasin huhtikuun lopulla Iltasanomissa 29.4. uutisen ”Kuntien e-kirjasto avautuu maanantaina – toimii suurimmassa osassa maata”. E-kirjasto palvelun tuottaa Kansalliskirjasto yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa.

Myös Yle uutisoi aiheesta 29.4. ”Valtakunnallinen e-kirjasto aukesi – suuret kustantamot jäivät ulkopuolelle”. Uutisen mukaan E-kirjasto sisältää tällä hetkellä satoja nimekkeitä. Joukossa on e-kirjoja, äänikirjoja ja aikakauslehtiä. E-kirjastosta on tulossa myös kännykkäsovellukset, mutta tällä hetkellä vain Apple-käyttäjille on sovellus valmiina.

Ennen kuin tutustuin E-kirjastoon, ajattelin että sieltä voisi ehkä lukea kiinnostavia sanomalehtiä, joita en yleensä pysty lukemaan. Edellä kerrotusta Yle:n uutisesta huomasin, että suuret kustantamot jäivät ulkopuolelle. Tämä tietenkin rajoittaa lehtien saatavuutta. Kansalliskirjaston sivulta löysin tiedon, että e- ja äänikirjan voi lainata käyttöönsä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen kirja palautuu automaattisesti. Kirjan voi myös itse aikaisemmin palauttaa. Lehden lukemista voi tehdä 2 tuntia kerrallaan. E-kirjastossa lukuoikeuksia on rajallinen määrä. Aineistoja voi joutua jonottamaan.

Lukematta mitään varsinaisia käyttöohjeita, sain tehtyä itselleni E-kirjastoon tunnuksen. Sen jälkeen tutkin aineistoja lähinnä vain kokeillakseni, mitä löydän. En vielä ehtinyt valitsemaan jotain tiettyä e-kirjaa tai äänikirjaa, jonka olisin varannut kahdeksi viikoksi, mutta kyllä sekin olisi varmaan onnistunut. Mietin, että 2 viikkoa on sen verran lyhyt aika, että täytyy ihan harkitusti valita äänikirja mitä alkaa kuunnella, jotta ehdin sen kuuntelemaan loppuun.

Lehtien selaamisessa päädyin sattumatta vanhoihin lehtiin. Vanhojen tietojen etsinnässä E-kirjasto on varmaankin kätevä paikka etsiä tietoa. Ihan en vielä hahmottanut, mitä lehtiä E-kirjastossa on ja mitä ei, mutta eiköhän se vähitellen selviä.

Yliopistojen kirjastoja käyttäneille sähköiset lehdet ja aineistot ovat varsin tuttuja, mutta kaikilla ei ole pääsyä niihin aineistoihin. niin E-kirjasto antaa lisää mahdollisuuksia etsiä ja löytää tietoa. Kunhan palveluun ehdin tarkemmin tutustua, ajattelin alkaa tätä aktiivisesti käyttää. On mukava, että tällainen palvelu on kehitetty.

Mukavaa toukokuuta kaikille!