Syyskuun aikana alkoi tuntua sille, että koronaan liittyvät uutiset vievät entistä enemmän tilaa TV:ssä ja lehtien sivuilla. Jotenkin aihe on alkanut jo kyllästyttää, mutta toisaalta haluaa olla tietoinen, mitä tapahtuu.

Aina välillä olen huomannut puhuttavan koronaan liittyvissä esim. haastatteluissa resilienssistä. Itselleni kyseinen sana tuli tutuksi joitakin vuosia sitten, kun luin EU:n tutkimusaiheisiin liittyviä tekstejä. Silloin aiheesta oli vaikea löytää kirjallisuutta. Nyt sanaa käytetään yllättävänkin paljon ainakin asiantuntijoiden haastatteluissa.

Suomen mielenterveys ry:n www-sivulta löytyy kirjoitus ”Mitä on resilienssi?” Kirjoituksen mukaan resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky on psyykkinen ominaisuus, jota on toisilla enemmän kuin toisilla. Jotkut selviävät vakavasta sairaudesta ja monista muista vaikeista vastoinkäymisistä, toisille pienimmätkin koettelemukset voivat olla liikaa. Resilienssiin vaikuttavat muiden muassa kasvatukseen ja biologisiin ominaisuuksiin liittyvät tekijät. Tarkemmin näitä tekijöitä löytyy kyseisestä kirjoituksesta tai wikipediasta.

Iltalehdessä on myös käsitelty resilienssiä artikkelissa (31.08.2020) ”Hei hei työpaikka, tervetuloa mielenterveysongelmat” – näin parannat selviytymiskykyäsi korona-arjessa”. Artikkeliin on haastateltu sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Krisse Lipposta, joka on julkaissut kirjan Resilienssi arjessa (Kustannus Oy Duodecim 2020). Hänen mukaan ihminen voi löytää tapoja jatkaa eteenpäin vaikeista kokemuksista huolimatta ja toipuminen on mahdollista, vaikka tapahtunutta ei voi muuttaa.

Artikkelin mukaan korona arjessa myös resilienssiä tarvitaan. Tämän artikkelin sekä edellä kerrotun Suomen mielenterveys ry:n artikkelin mukaan, resilienssiä voi myös kehittää ja harjoitella. Aikaisemmin tapahtuneet vaikeat tilanteet voivat lisätä ihmisen resillienssiä. Myös elämänkokemuksesta on hyötyä.

Työterveyslaitoksen www-sivuilla on myös resilienssiä käsittelevä sivu. Siinä aihetta tarkastellaan työelämän näkökulmasta. Työelämässä vaaditaan joustavuutta, soveltamista ja ennakointia eli resilienssiä. Edellä mainitut ominaisuudet ovat tärkeitä. Www-sivun mukaan työelämässä resilenssiä voi edistää tunnistamalla työn pulmakohdat, arvioimalla ja ottamalla opiksi, tuoden uudet ideat yhteiskäyttöön, ymmärtämällä kokonaisuutta ja uudistamalla kehittämiskäytäntöjä. Jos aihe kiinnostaa niin kannattaa tutustua Työterveyslaitoksen sivuun. Sivulta löytyy myös uudistumiskyky- eli resilienssi-pikatesti.

Korona arjen keskellä hyvälle resilienssille on käyttöä. Asiat muuttuvat niin nopeasti. Positiivisesti voi ainakin ajatella, että jos ei ennakkoon ollut hyvä resilienssi, niin korona-ajan jälkeen resilienssimme on parempi, olemmehan yhtä kokemusta rikkaampia.

Mukavaa lokakuuta kaikille!

Sattumalta katselin Uniikki-lehteä 2/2020 sohvalla istuessa ja huomasin lehden kannesta otsikon ”Joutilaisuus on tärkeä taito”. Ihastuin ajatukseen tutustua joutilaisuuteen ja luin lehdestä Anna Kauhalan artikkelin ”Ei mitään kiirettä”. Artikkeliin on haastateltu psykologian tohtori Satu Kaskia, joka uskoo joutilaisuuteen ja kehottaa opettelemaan laiskottelun taidon.

Hän on kirjoittanut Vesa Nevalaisen kanssa kirjan Miksi kannattaa (välillä) olla tekemättä mitään? Artikkelissa on kerrottu muiden muassa hyvän olon lähteitä ja perusteltu miksi lepoa tarvitaan. Lehden voi lukea vapaasti netistä, jos joutilaisuus alkoi kiinnostaa.

Myös Helsingin Sanomissa on julkaistu 22.6 Riikka Forsströmin tiedeartikkeli ”Työnteko on pitkään ollut ihmisarvon mitta, mutta onko jo joutilaisuuden vuoro?” Artikkelin mukaan Suomessa joutilaisuuteen perehtynyt professori Juha T. Hakala tiivistää joutilaisuuden syvimmän olemuksen seuraavasti: ”Joutilaisuus on täydellistä joutenoloa, toimettomuutta, laiskottelua ja tästä kaikesta seuraavaa kiireettömyyttä”.

Artikkelin mukaan joutilaisuus saattaa taas palautua arvoonsa. Tekstissä on käsitelty joutilaisuutta eri näkökulmista. Esimerkiksi Hakalan mukaan ”vielä joskus 1950- ja 1960 -luvuilla opiskelu katsottiin lähinnä yhdeksi joutilaisuuden muodoksi ja ruumiillisen työn pakoiluksi. Myös lukeminen oli sitä. Tällainen ajatus tuntuu nykykatsannossa hurjalta, mutta niin se oli”.

Joutilaisuus tuntuu ajatuksena mukavalle, mutta muutakin elämässä ihmisellä yleensä on. Nyt kun koronarajoituksia on purettu ja syksy vähitellen tulee, niin monet asiat ovat käynnistymässä. Joutilaisuusartikkelin vastapainoksi mainittakoon Helsingin sanomien kolumni 2.8. ”Ainainen hoppu lapsen harrastuksiin – Entä jos alkava syksy olisikin toisenlainen?” Ehkä joutilaisuutta voi sovittaa mukaan myös harrastusten suunnitteluun.

Koronaan liittyen Yle uutisoi 31.7. ”Etätyösuositus kumotaan viikonloppuna”. Ehkä tätäkin muutosta tehdessä ja töihin paluuta suunnitellessa on hyvä hetki miettiä mahdollisuutta joutilaisuuteen. Satu Kaskin mukaan hyvään elämään kuuluu työn ja levon vaihtelu. Sitä voi yrittää tavoitella.

Mukavaa elokuuta kaikille!

Helsingin sanomista (31.5) huomasin jutun ”Päivän timantti: Huippuyliopisto Yalen suosituimmalla kurssilla kerrotaan, mikä on onnellisuuden salaisuus – HS kävi kurssin puolestasi”. Artikkelissa kerrotaan huippuyliopisto Yalen suosituimmasta kurssista, jossa kerrotaan onnellisuuden salaisuus. Kirjoituksen mukaan tänä keväänä kymmenen viikon kurssi avautui verkossa kaikille. Artikkelin kirjoittanut toimittaja Venla Rossi suoritti kurssin miljoonien opiskelijoiden joukossa. Mikäli kurssia haluaa alkaa suorittaa, se löytyy netistä. Hesarin sivulta löytyy kurssin alkuun liittyvä PERMA -testi, jolla voi mitata omaa hyvinvointia.

Samaan aikaan, kun tutkin tätä Helsingin sanomien onnellisuus kirjoitusta TV1:ssä alkoi Flinkkilä & Tastula -ohjelma uusintana. Ohjelman esittelytekstin mukaan kyseessä oli ”Parasta laatua humanisti: itkee, nauraa ja kompuroi” -jakso. Vierailijana oli kirjailija, opettaja Tommi Kinnunen. Kuin vastauksena edelliseen artikkeliin haastateltava totesi, että miksi pitäisi olla koko ajan onnellinen. Ymmärsin niin, ettei hänestä ihminen voi olla koko ajan onnellinen, mutta elämään voi olla tyytyväinen. Tarkemmin hänen haastatteluun voi tutustua Yle Areenassa.

Itselleni tuli mieleen, että näköjään onnellisuus herättää nyt aika paljon keskustelua. Tutkimatta aihetta tarkemmin, tuli mieleeni, että voi olla niin, että onnellisuus käsitetään vähän eri tavalla tuossa englanninkielisessä nettikurssissa ja suomen kielessä. Joka tapauksessa on mukava huomata, että olemme päässeet koronan osalta niin paljon eteenpäin, että meillä on aikaa miettiä onnellisuutta.

Hyvinvointiin liittyviä kirjoituksia tuli vastaan myös muissa lehdissä. Kauppalehti Optiossa 20.5.2020 oli Paula Nikulan kirjoittama artikkeli ”Suorittaminen syö työssä ja vapaalla.” Artikkeliin on haastateltu henkilöstöjohtaja Leena Nyströmiä. Kirjoituksessa käsitellään mm. työssä jaksamista ja sitä miten työuupumustapauksien sattuessa voidaan palata työhön. Onnistunut paluu takaisin työhön jakautua artikkelin mukaan seuraaviin vaiheisiin: 1) valmistele, 2) seuraa, 3) muokkaa, 4) viesti ja 5) muista kokonaisuus. Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua artikkeliin.

Aamulehti (31.5) käsittelee myös samaa aihepiiriä artikkelissa ”Tamperelainen Tarmo Rouhiainen, 32, kuuli huolestuttavan tiedon hyvinvoinnistaan ja tajusi vakavan ongelman työskentelytavassaan – Asiantuntijat kertovat, miten pysyt mukana työn muutoksessa”. Artikkelissa haastateltu Tarmo kertoo omia selviytymisvinkkejään. Hän on vaikuttanut työhönsä pitämällä erilaisia taukoja, rajaamalla ilmoituksia, asettamalla rajauksia työnteolle ja työajalle. Artikkeliin on haastateltu myös useita muita henkilöitä.

Hyvinvointi näyttää olevan paljon esillä lehdissä. Kesän alkaessa on mukava miettiä, miten paljon kaikkia onnellisia asioita meillä on.

Mukavaa kesäkuuta kaikille!