Nro. 4 / 2014/2 Lapsuusiän leukemialla ei yhteyttä pientaajuisiin magneettikenttiin

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittaja analysoi aikaisempia tutkimuksia lapsuusiän leukemian ja magneettikenttäaltistuksen välisestä yhteydestä. Hän käytti uutta näkökulmaa jättämättä pois mitään tutkimustapaa, altistuslähdettä tai mittaustapaa. Kirjoittajan mukaan oletus pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteydestä lapsuusiän leukemiaan ei ole enää uskottava ja hänestä on tarpeellista tarkastaa luokitusta, jonka mukaan pientaajuiset magneettikentät olisivat mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

Jo lähes neljäkymmentä vuotta on käyty keskustelua siitä, onko pientaajuisilla magneettikentillä kausaalinen yhteys lapsuusiän leukemiaan. Epidemiologisten tutkimusten tulokset ovat antaneet viitteitä siitä, että tällainen yhteys saattaisi olla olemassa. Tästä syystä IARC on luokitellut pientaajuiset magneettikentät mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi (luokka 2B). Vaikka nykyään on käytössä monia epidemiologisia tutkimuksia ja valikoituja meta-analyysejä, tilanne ei ole muuttunut.

Tässä tutkimuksessa analysoitiin aiempia tutkimuksia uudesta näkökulmasta, mitään tutkimustapaa – altistuslähdettä tai mittaustapaa – pois lukematta. Tässä käytettiin uutta epidemiologisten tietojen yhdistämistapaa olettaen, että tutkimusmenetelmien olisi pitänyt parantua vuosien kuluessa, samoin tulosten luotettavuuden tapausten määrän lisääntyessä. Niinpä todennäköisyyden kerroinsuhteet analysoitiin julkaisuajan ja altistuneiden tapausten funktioina.

Tutkija havaitsi, että eri tutkimuksissa altistuneiden tapausten määrä vaihteli vain muutamasta useisiin satoihin. Kuitenkin tässä analyysissä sairastumisriski pieneni sitä mukaan, mitä enemmän altistustapauksia tutkimus sisälsi. Tutkija piti tätä havaintoa kriittisenä.

Hänen mukaansa nämä tulokset tarjoaisivat selityksen aikaisempien tutkimusten ristiriitaisille tuloksille, toisin sanoen kausaalisen yhteyden puute selittäisi, miksi jotkin tutkimukset vahvistivat magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän leukemian välisen yhteyden ja toiset eivät. Tutkija havaitsi kuitenkin annos-vastesuhteen kasvavan siirryttäessä 0,2 µT:n altistustasolta 0,4 µT:n altistustasolle, mutta epäili vähäisen tapausjoukon voineen vaikuttaa siihen.

Tutkijan mukaan oletus pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteydestä lapsuusiän leukemiaan ei ole enää uskottava tämän analyysin perusteella. Sen vuoksi hän pitää tarpeellisena tarkistaa luokitusta, jonka mukaan pientaajuiset magneettikentät olisivat mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

Lähde:
Leitgeb, N. Childhood leukemia not linked with ELF magnetic fields. Journal of Electro­magnetic Analysis and Application (2014), 6, 174–183.

Sorry, comments are closed for this post.