Aiempi tutkimus läheisten voimajohtojen etäisyyden ja lapsuusiän leukemian suhteesta sai tutkijat kiinnostumaan uudestaan siitä, mitkä altistuksen mittaustavat soveltuvat verkkotaajuisten magneettikenttien tutkimuksiin. Maslanyj, Simpson, Roman ja Schüz käyttivät omassa tutkimuksessaan hyväksi kahta suurta populaatiopohjaista, brittiläistä ja saksalaista tutkimusta.
Yleisesti pidetään luotettavampana laskea kenttien voimakkuus kodin ja voimajohdon välisen etäisyyden sekä voimajohdon ominaisuuksien (mukaan lukien tehokuorma) perusteella kuin pelkästään etäisyyden perusteella.
Tässä tutkimuksessa todistettiin, että etäisyys voimajohdoista on melko huono ennustava muuttuja mitattaessa asuntojen magneettikenttiä. Jopa etäisyyden ollessa 50 m tai alle (jolloin magneettikenttien voidaan olettaa olevan voimakkaampia), positiivinen ennustearvo (ilmaisee voimajohtoväylällä olevien asuntojen sen osuuden, jossa läheisyys ennustaa voimakkaampaa magneettikenttää) sille, että mitattu arvo kotona olisi yli 0,2 µT, oli vain 19,4 %. Tästä voidaan selkeästi päätellä, että käytettäessä etäisyyttä voimajohdoista muuttujana ottamatta huomioon muita muuttujia kuten kuorma, tuloksena on huono korvike kuvaamaan magneettikentille altistumista asunnoissa.
Näin suuren altistuksen väärinluokittelun johdosta pelkästään etäisyyteen perustuvien tutkimusten tulokset eivät ole tulkittavissa. Tulevaisuudessa suositellaan käyttämään tutkimuksissa tarkempia mittaustapoja: pitkäaikaisia kenttämittauksia tai magneettikenttien voimakkuuden laskemista etäisyyden ja tehokuormituksen perusteella.
Lähde:
Maslanyj M, Simpson J, Roman E and Schüz J. Power frequency magnetic fields and risk of childhood leukaemia: misclassification of exposure from the use of the ‘distance from power line’ exposure surrogate. Bioelectromagnetics 2009;30:183-188
Sorry, comments are closed for this post.