Nro. 7 / 2012/1 Mittausmenetelmä pientaajuisille kentille altistumisen arviointiin: tapaustutkimus alakoulussa

Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti lasten altistumiseen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille. Tutkimus on toteutettu siksi, että aikaisemmin on todettu useampia lasten sairastumisia tietyllä alueella. Epidemiologiassa tunnetaan tilanteita, joissa jollakin alueella voi ilmaantua useita sairastumisia (ryppäitä), mutta sille ei pystytä löytämään syytä. Tietenkin tilanteet ovat yksittäisten henkilöiden kannalta varsin haastavia, vaikka syytä ei pysyttäisikään löytämään. Artikkeli tarjoaa hyvää yleistietoa koulussa esiintyvästä lasten altistumisesta.

Kun altistumista pientaajuiselle säteilylle tutkitaan epidemiologisesti, tutkimusryhmän mielestä tärkeä kysymys on väestöaltistuksen oikea mittaustapa. Tässä tutkimuksessa ehdotettiin mittausmenetelmää, jolla voidaan arvioida tarkasti ihmisten altistumista sähkö- ja magneettikentille taajuusalueella 5–100 kHz rakennuksissa ja liiketiloissa.

Koska kirjoittajien mukaan erityisesti pientaajuinen säteily saattaa olla vahingollista lapsille, mittausmenetelmässä keskityttiin altistumiseen pientaajuisille kentille kouluissa. Näin pystyttiin arvioimaan oppilaiden altistuminen voimajohtojen, muuntajien ja sähkölaitteiden aiheuttamille pientaajuisille sähkö- ja magneettikentille korreloimalla mittaukset koulussa vietettyjen tuntien mukaan.

Tässä tutkimuksessa mittausmenetelmää sovellettiin Garcia Quintanan alakoulun oppilaiden pientaajuisille kentille altistumisen tutkimukseen Valladolidissa Espanjassa. Paikallisia terveysviranomaisia kiinnosti pientaajuisille kentille altistumisen arvioinnin mittauskampanja erityisesti tässä alakoulussa, koska lasten syöpätapausten merkittävä määrä oli herättänyt huolta kunnassa. Viidellä koulun oppilaalla oli diagnosoitu leukemia vuosina 2000–2003, mikä on tämän syöpätyypin keskimääräistä esiintyvyyttä suurempi luku.

Mittauksia suoritettiin kenttämittarilla sekä sisäisille että ulkoisille pientaajuisen säteilyn lähteille koulussa ja sen läheisyydessä. Esikartoituksen jälkeen keskityttiin tiloihin, joissa lapset viettivät enemmän aikaa. Tämän jälkeen määriteltiin pientaajuisen säteilyn lähteet ja mitattiin niiden säteilyarvot. Mitatut arvot jäivät suositeltujen referenssiarvojen alapuolelle.

Tutkimuksesta saadut tiedot antavat käsityksen siitä, millaisille säteilytasoille oppilaat ja opettajat altistuvat koulurakennuksissa. Mittausten perusteella tutkimusryhmä myös antoi suosituksia, kuinka lasten altistumista pientaajuisille kentille voitaisiin vähentää.

Lähde:

Alonso A, Bahillo A, de la Rosa R, Carrera A, Durán R J and Fernández P. Measurement Procedure to Assess Exposure to Extremely Low-Frequency Fields: a Primary School Case Study. Radiation Protection Dosimetry (2012), pp. 1-11

Sorry, comments are closed for this post.