Tässä tutkimuksessa analysoitiin, kuinka maallikot suhtautuivat tietoon erittäin suurjännitteisiin voimajohtoihin liittyvistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Vaikuttaisiko tieto tai sen puute heidän turvalliseksi kokemaansa etäisyyteen ja kuinka lähelle kotiaan he hyväksyisivät voimajohtoja? Tutkimus suoritettiin verkkokyselynä, ja se perustui 440 osallistujan näytejoukkoon. Ensimmäinen muuttuja tutkimuksessa oli tieto ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, joka tarkoitti tässä tapauksessa etäisyyden pidentämistä laissa vaaditusta 20 metristä 350 metriin. Toinen muuttuja oli tieto siitä, kuinka suuri osuus pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien aiheuttamasta kokonaisaltistuksesta kotona oli suurjännitteisten voimajohtojen aiheuttamaa.
Osallistujille näytettiin satunnaisotannalla erilaiset johdantotekstit, joissa joko oli tai ei ollut kerrottu näitä muuttujatietoja. Sen jälkeen osallistujaa pyydettiin ilmoittamaan itse turvaetäisyys ja hyväksyntäetäisyys metreinä ja vastaamaan kahteen kysymykseen. Näistä toinen liittyi turvallisuuden tunteen kokemukseen: olisiko lain vaatiman raja-arvon noudattaminen riittävä edellytys karkottamaan vastaajan huolenaiheet. Toinen liittyi puolestaan hyväksyntään: olisiko raja-arvon noudattaminen riittävä edellytys, jotta vastaaja voisi hyväksyä voimajohdon rakentamisen kotinsa lähelle.
Tiedolla siitä, mikä osuus kokonaisaltistuksesta kotona oli voimajohtojen aiheuttamaa, ei havaittu tässä tutkimuksessa olevan tilastollisesti merkittävää vaikutusta voimajohtojen turva- tai hyväksyntäetäisyyksiin. Tuloksista kävi sen sijaan ilmi, että tiedolla ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä oli oletuksien vastainen vaikutus. Tiedon saaneet ilmoittivat keskimäärin suuremmat turva- ja hyväksyntäetäisyydet kodeistaan voimajohtoihin kuin muut.
Tiedolla ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä havaittiin tässä tutkimuksessa kuitenkin olevan positiivinen vaikutus hyväksyntään. Tiedon saaneet suhtautuivat keskimääräisesti vähemmän negatiivisesti kysymykseen siitä, olisiko raja-arvojen noudattaminen heille riittävä edellytys, jotta he voisivat hyväksyä voimajohdon rakentamisen. Tutkimusryhmä pohti mahdollisina selityksinä löydöksille kognitiivista dissonanssia, negaatioharhaa tai tiedonkäsittelytyyliä.
Lähde:
Wiedemann P M, Boerner F, Claus F. How far is how far enough? Safety perception and acceptance of extra-high-voltage power lines in Germany. Journal of Risk Research 2016.
Sorry, comments are closed for this post.