Nro. 5 / 2013/2 Asuinpaikan etäisyys voimajohdosta ja lasten leukemian riski – tapaus-verrokkitutkimus Tanskassa

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä halusi toistaan Tanskassa aikaisemman Draperin tutkimuksen, joka antoi viitteitä siitä, ettei magneettikenttä välttämättä selittänyt yhteyttä suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemian välillä. He eivät havainneet suurempaa leukemiariskiä 0–199 metrin tai 200–599 metrin etäisyydellä voimajohdoista asuneilla lapsilla. Kun he rajasivat analyysin 220–400 kV:n voimajohtoihin, 200–599 metrin etäisyydellä asuneilla lapsilla sairastumisen todennäköisyys oli 1,76 verrattuna yli 600 metrin päässä asuneisiin. Heidän mielestä sattuma saattoi kuitenkin olla todennäköinen selitys tälle löydökselle.

Vuonna 2005 brittiläisessä Draperin johtamassa tutkimuksessa osoitettiin yhteys suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemian välillä. Tämä yhteys ulottui myös sellaisten etäisyyksien ulkopuolelle, joissa voimajohdon tuottamat magneettikentät olivat suurempia kuin kotien taustasäteilyn taso. Tutkimusryhmän mukaan tämä viittasi siihen, että magneettikenttä ei välttämättä selittänyt yhteyttä, vaan se olisi saattanut johtua sattumasta, tutkimusharhoista tai muista voimajohtojen läheisyyteen liittyvistä riskitekijöistä. Tässä tutkimuksessa he halusivat toisintaa kyseisen tutkimuksen erillisessä tutkimusympäristössä Tanskassa.

Tutkimukseen otettiin mukaan Tanskan valtakunnallisesta syöpärekisteristä 1698 alle 15-vuotiasta tapausta, joilla oli diagnosoitu leukemia vuosina 1968–2006. Verrokkeja valittiin 3396 satunnaisesti tanskalaisista lapsista, jotka vastasivat sukupuoleltaan ja syntymävuodeltaan tapauksia. Lasten asuinpaikan etäisyys syntymähetkellä lähimpään 132–400 kV:n voimajohtoon määritettiin paikkatietojärjestelmien avulla.

Tutkimusryhmä ei havainnut suurempaa leukemiariskiä 0–199 metrin tai 200–599 metrin etäisyydellä voimajohdoista asuneilla lapsilla. 0–199 metrin etäisyydellä asuneilla lapsilla todennäköisyys sairastua leukemiaan oli 0,76 ja 200–599 metrin etäisyydellä asuneilla 0,92 verrattuna yli 600 metrin päässä asuneisiin lapsiin.

Kun analyysi rajattiin 220–400 kV:n voimajohtoihin, 200–599 metrin etäisyydellä asuneilla lapsilla sairastumisen todennäköisyys oli 1,76 verrattuna yli 600 metrin päässä asuneisiin. Tutkijoiden mielestä sattuma saattoi kuitenkin olla todennäköinen selitys tälle löydökselle, koska tulokset eivät olleet merkittäviä ja lukumäärät olivat pieniä. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu viitteitä suuremmasta riskistä lähempänä voimajohtoja, sillä leukemiatapauksia ei asunut 200 metrin etäisyydellä voimajohdoista.

Lähde:
Pedersen C, Raaschou-Nielsen O, Hulvej Rod N, Frei P, Harbo Poulsen A,·Johansen C, Schüz J. Distance from residence to power line and risk of childhood leukemia: a population-based case-control study in Denmark. Cancer Causes Control 2013.