Tutkimuksilla sähkömagneettisten kenttien (EMF) ja lapsuusiän leukemian kehittymisen yhteydestä on ollut ainutlaatuisia vaikeuksia. Sähkömagneettisia kenttiä ei voida havaita, niitä on kaikkialla, niillä on useita lähteitä ja ne voivat vaihdella paljon ajasta ja etäisyydestä riippuen. Sekä lapsuusiän leukemia että voimakas keskimääräinen altistuminen magneettikentille ovat melko harvinaisia. Tässä tutkimuksessa keskityttiin pien- ja suurtaajuuskenttäaltistuksen mittausmenetelmiin sekä lapsuusiän leukemiatutkimuksen haasteisiin.
Sähkömagneettisten kenttien epidemiologiassa suuria haasteita ovat voimakkaasti altistuneiden tapausten pieni määrä sekä altistuksen takautuvan arvioinnin välttämättömyys ja hankaluus. Vain sellaisilla tutkimuksilla, jotka on suunniteltu minimoimaan tutkimusharhat ja maksimoimaan tutkijan kyky havaita mahdollinen yhteys, voi olla mahdollisuus lisätä tietämystämme.
Uusia lähestymistapoja tarvitaan. Yksi lupaavimmista uusista lähestymistavoista pientaajuisten magneettikenttien alueella on kohorttitutkimus voimakkaasti altistuneista lapsista, jotka ovat asuneet sisäänrakennettujen muuntajien tai sähkötilojen viereisissä asunnoissa. Toinen lupaava tutkimuspolku on ympäristöaltistuksen (esim. sähkömagneettisten kenttien) ja geneettisten kofaktorien mahdolliset yhteisvaikutukset.
Ihmiset altistuvat yhä enenevässä määrin myös radiotaajuuksille sähkömagneettisille kentille mm. matkapuhelinten käytön myötä. Radiotaajuuskentille altistuksen mittausmenetelmät ovat kuitenkin vielä ”lapsenkengissä”. Nopeat muutokset tekniikassa ja matkapuhelinten käytön räjähdysmäinen kasvu tekee altistusmittauksista yhä vaikeampia ja tärkeämpiä. Tarvitaan hypoteeseja ja tutkimuksia niiden selvittämiseksi.
Lähde: Kheifets L and Oksuzyan S. Exposure assessment and other challenges in non-ionizing radiation studies of childhood leukaemia. Radiation Protection Dosimetry 2008;132(2):139-147
Sorry, comments are closed for this post.