Tutkimusryhmän mukaan ihmiset kohtaavat päivittäisissä elin- ja työympäristöissään esimerkiksi voimajohtojen ja sähkölaitteiden aiheuttamia 50/60 Hz:n sähkö- ja magneettikenttiä. Ei kuitenkaan ole laajoja kliinisiä tutkimuksia tai vakaita tieteellisiä todisteita siitä, missä määrin sähkömagneettisten kenttien lähteet voivat aiheuttaa haitallisia sähkömagneettisia häiriöitä sydämentahdistinta tai rytmihäiriötahdistinta kantavilla potilailla.
Tutkimusryhmän aiemmassa elävillä kohteilla tehdyssä tutkimuksessa raportoitiin, että 50 Hz:n sähkömagneettiset kentät voivat häiritä rytmihäiriötahdistimien toimintaa, mutta niiden vaikutuksesta sydämentahdistimien toimintaan ei ollut systemaattisia analyysejä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää sydämentahdistimien häiriöiden raja-arvot ja esiintymisolosuhteet elävillä kohteilla.
Tutkimukseen osallistui 119 sydämentahdistinta kantavaa potilasta, joista viidellä oli yksinapaiset ja 114:llä kaksinapaiset tahdistimen johdot. Potilaat altistettiin tahdistimien eri herkkyysasetuksilla 50 Hz:n sähkö- ja magneettikentille. Kentän voimakkuutta lisättiin vaiheittain, kunnes ilmeni tahdistimen ensimmäinen tunnistusvika (häiriöraja) tai saavutettiin kentän maksimitaso (30 kVm-1 ja 2550 μT, työperäisen altistuksen raja-arvot Saksassa).
Jokaisessa viidessä yksinapaisessa sydämentahdistimessa esiintyi sähkömagneettisia häiriöitä sekä maksimi- että nimellisherkkyydellä. Kaksinapaisissa tahdistimissa sähkömagneettisia häiriöitä ilmeni 71,9 prosentilla maksimiherkkyydellä ja 36 prosentilla nimellisherkkyydellä. Yhdysvalloissa väestöaltistusrajat ovat 5 kVm-1 ja 904 μT, ja näillä arvoilla 34 prosentilla tahdistimista esiintyi häiriöitä maksimiherkkyydellä ja 4,4 prosentilla nimellisherkkyydellä. Tutkimusryhmän mukaan tämä todistaa, että sähkömagneettisia häiriöitä voi esiintyä päivittäisissä altistustilanteissa.
Sähkömagneettisten häiriöiden sydämentahdistimille aiheuttamista ongelmista keskeisin on ylimääräisten signaalien havaitseminen, joka voi estää tahdistuksen ja aiheuttaa lyhyen sydänpysähdyksen (asystole), jolloin potilas voi tuntea sydämentykytyksiä tai huimausta tai pyörtyä. Potilaiden suojelemiseksi sähkömagneettisilta häiriöiltä tutkimusryhmä suosittelee säätämään tahdistimien tunnistusherkkyyttä alhaisemmaksi, käyttämään kaksinapaista tahdistinta ja pitämään etäisyyttä altistuslähteisiin.
Lähde:
Stunder D, Seckler T, Joosten S, Zink MD, Driessen S, Kraus T, Marx N, Napp A. In Vivo Study of Electromagnetic Interference With Pacemakers Caused by Everyday Electric and Magnetic Fields. Circulation 2017, 135: 907–909,
Sorry, comments are closed for this post.