Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajien tavoitteena on selvittää optiselle säteilylle ja sähkömagneettisille kentille altistuvien työntekijöiden terveysvalvonnan tärkeimpiä kriteereitä. Pientaajuisten magneettikenttien osalta erityinen riski kohdistuu työntekijöihin, joilla on aktiivisia implantoitavia lääkinnällisiä laitteita, kuten sydämentahdistimia tai rytmihäiriötahdistimia.
Tutkimusryhmän mukaan erittäin suuri määrä työntekijöitä maailmanlaajuisesti altistuu työssään optiselle säteilylle ja lähes kaikissa työpaikoissa voi nykyään altistua sähkömagneettisille kentille. Tässä artikkelissa he tarkastelivat näille altistuvien työntekijöiden terveysvalvonnan tärkeimpiä kriteereitä.
Optisen säteilyn lähteitä voi tutkimusryhmän mukaan löytyä luonnosta, kuten tärkein eli aurinko. Ne voivat olla myös keinotekoisia, jotka voidaan jakaa puolestaan vielä epäyhteneväisiin ja yhteneväisiin, kuten laser. Altistuminen auringonsäteilylle – erityisesti sen haitallisimmalle ultraviolettiosuudelle – on tutkimusryhmän mukaan merkittävä työperäinen riski ”ulkotyöläisillä”, kuten maanviljelijöillä ja rakennustyöntekijöillä. UV-säteily imeytyy pääasiassa silmiin ja ihoon ja aiheuttaa erilaisia lyhytaikaisia ja kroonisia terveyshaittoja, kuten auringonpolttamia, kaihia ja ihosyöpiä. Tutkimusryhmän mukaan ainakaan Euroopassa auringonsäteilylle altistuvien työntekijöiden osalta työterveysvalvontaan ei ole tällä hetkellä velvoitteita. Sen sijaan työperäisen keinotekoiselle optiselle säteilylle altistumisen osalta Euroopan unionin säännökset (direktiivi 2006/25/EY) edellyttävät työterveysvalvontaa.
Pientaajuisten magneettikenttien osalta EU-direktiivi 2013/35/EU velvoittaa altistuneiden työntekijöiden terveysvalvontaan. Tutkimusryhmän mukaan tavoitteena on ehkäistä mahdollisia lyhytaikaisia vaikutuksia, kuten lihassupistuksia tai kudosten lämpötilan kohoamista, tai epäsuoria vaikutuksia, kuten sokkeja ja häiriöitä. Direktiivissä ei sitä vastoin huomioida pitkäaikaisia vaikutuksia, sillä tietoja kausaalisesta yhteydestä, kuten luotettavasta mekanismista, ei tutkimusryhmän mukaan pidetä vakuuttavina. Suoria lyhytaikaisia ja epäsuoria vaikutuksia voi heidän mukaansa tapahtua ainoastaan voimakkaassa altistuksessa, joka on yleensä satunnaista.
Tutkimusryhmän mukaan pientaajuisten magneettikenttien osalta erityinen riski kohdistuu tiettyyn työntekijäryhmään, johon kuuluvilla henkilöillä on aktiivisia implantoitavia lääkinnällisiä laitteita, kuten sydämentahdistin tai rytmihäiriötahdistin. Näillä työntekijöillä voi tutkimusryhmän mukaan ilmaantua terveyshaittoja jo alhaisemmilla tasoilla. Työperäisen magneettikentille altistumisen terveysvalvonnan päätavoitteita pitäisikin heidän mukaansa olla erityisen riskin omaavien työntekijöiden tunnistaminen ja asianmukainen suojaaminen.
Lähde: Modenese A, Gobba F. Exposure to optical radiation and electromagnetic fields at the workplace: criteria for occupational health surveillance according to current European legislation. Advances in Science, Technology and Engineering Systems Journal 2021 Vol. 6, No. 2.
Sorry, comments are closed for this post.