Nro. 8 / 2015/1 Anekdoottinen raportti magnetofosfeeneista 50 mT:n magneettikentissä taajuuksilla 20, 50 ja 60 Hz

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä raportoi kahdeksan henkilön magnetofosfeenikokemuksista heidän altistuessaan 50 mT:n magneettikentille taajuuksilla 20, 50 ja 60 Hz. Tutkimus suoritettiin sokkokokeena, ja altistus kohdistettiin pään oikealle puolelle silmän tasolle. Koehenkilöt kuvailivat, että valoilmiöt koostuivat erimuotoisista, mustina ja valkoisina välkähtelevistä viivoista.

Magnetofosfeenit ovat näkökentässä ohimenevästi esiintyviä välähdyksenomaisia valoilmiöitä, joiden syynä on verkkokalvon altistuminen ajallisesti muuttuville magneettikentille. Magnetofosfeenien esiintyminen on ollut tieteellisenä perustana kansainvälisille ohjearvoille (ICNIRP), joilla pyritään rajoittamaan pientaajuisille magneettikentille altistumisen haitallisia terveysvaikutuksia. Koska kyseessä on keskushermostoon yhteydessä oleva ilmiö, sen tarkempi tuntemus on tärkeää mahdollisten aivotoimintaan liittyvien vaikutusten ehkäisemiseksi.

Vielä ei ole kokein tarkasti määritetty, mikä on ilmiön esiintymiseen vaadittava magneettivuon tiheys tai annos- ja taajuus-vastesuhde. Esiintymiskynnys taajuuksilla 50–60 Hz on ekstrapoloitu alemmalta taajuusalueelta saaduista tiedoista. Tämä tutkimus oli anekdoottinen kuvaus kahdeksan henkilön magnetofosfeenikokemuksista heidän altistuessaan 50 mT:n magneettikentille taajuuksilla 20, 50 ja 60 Hz. Tutkimus suoritettiin sokkokokeena käyttäen testausjärjestelmää, jonka avulla altistus kohdistettiin pään oikealle puolelle silmän tasolle.

Kaikki kokeeseen osallistuneet kokivat magnetofosfeeni-ilmiöitä silmässään pään sillä puolella, joka altistui 50 mT:n magneettikentälle; 0 mT ei tuottanut lainkaan magnetofosfeeneja. Eri taajuuksien välillä ilmeni vaihteluita ilmiön kokemisessa, mikä johtui oletettavasti siitä, että 50 mT on taajuuksilla 50–60 Hz lähempänä esiintymiskynnystä kuin 20 Hz:n taajuudella. Henkilöiden kuvailemat valoilmiöt koostuivat erimuotoisista, mustina ja valkoisina välkähtelevistä viivoista, mikä vastaa D’Arsonvalin magnetofosfeenikuvausta jo vuodelta 1896.

Tutkimuksessa esiteltiin uusi menetelmä magnetofosfeenien ja muiden neurofysiologisten vaikutusten esiintymiskynnyksen selvittämiseen. Tutkijoiden mukaan testi oli vasta alustava. Lopullisessa testausmenetelmässä on mukana koko pään alueen altistaminen, ja siinä otetaan huomioon magnetofosfeenien suuntautuminen.

Lähde:
Souques M, Plante M, Ostiguy G, Goulet D, Deschamps F, Mezei G, Modolo J, Lambrozo J, Legros A. Anecdotal report of magnetophosphene perception in 50 mT 20, 50 and 60 Hz magnetic ﬁelds. Radioprotection.