Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajien mukaan Ranskassa on käynnissä epidemiologinen tutkimusohjelma GEOCAP, joka keskittyy lasten syöpien ja erilaisten ympäristötekijöiden väliseen suhteeseen. Tässä artikkelissa kirjoittajat esittelevät menetelmät, joilla laskettiin GEOCAP-tutkimukseen osallistuvien altistumista pientaajuisille magneettikentille asuinpaikassaan. Tutkijat myös vertasivat laskennallisia ja mitattuja altistusarvoja.
Tällä hetkellä Ranskassa on käynnissä toinen vaihe epidemiologisesta tutkimusohjelmasta GEOCAP, joka keskittyy lasten syöpien ja erilaisten ympäristötekijöiden väliseen suhteeseen. Yksi siinä tutkittavista tekijöistä on läheisyys suurjännitejohtoihin (63–400 kV) ja siihen liittyvä altistuminen pientaajuisille magneettikentille.
Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena esitellä yleiset menetelmät, joilla laskettiin GEOCAP-tutkimukseen osallistuvien altistumista pientaajuisille magneettikentille asuinpaikassaan. Lisäksi tutkijat vertasivat laskennallisia ja mitattuja altistusarvoja.
GEOCAP-tutkimuksen toiseen vaiheeseen oli saatu mukaan 4 174 leukemiatapausta ja 45 000 verrokkia Manner-Ranskasta vuosilta 2002–2010. Tutkijat valitsivat mukaan 1 124 tutkimuskohdetta, joiden etäisyys johdoista oli riittävän lyhyt, jotta altistuminen asuinpaikassa mahdollisesti ylittäisi taustasäteilyn viitetason 0,1 μT. He laskivat altistumisen asuinpaikassa mallintamalla kaikki tutkimuskohteiden asuinpaikkojen lähellä olevat vaikuttavat johdot. Laskennassa he käyttivät geokoodattuja osoitteita.
Tutkijoiden mukaan 371 tutkimuskohteen laskennallinen altistus oli yli 0,1 μT, ja näistä 123 kohteella altistus oli yli 0,4 μT. Tutkijat vertasivat laskennallisia yli 0,1 μT:n altistuksia saatavilla oleviin mittaustietoihin Ranskan suurkaupunkien sellaisilta asutetuilta alueilta, joiden läpi kulki voimajohto. Laskennallisten ja mitattujen tietojen vertailuun he kelpuuttivat lopulta 156 kohdetta. Tutkijat ekstrapoloivat mitatut arvot vastaamaan laskennallisen altistuksen olosuhteita (virtaa ja etäisyyttä johdosta). Tämän perusteella he saivat 124 tutkimuskohteella laskennallisten altistusten ja mittausten väliseksi eroksi alle 30 %, eivätkä he havainneet siinä selkeää taipumusta yli-/aliarviointiin. He myös analysoivat 30 % ylittäneet erot ja löysivät selitykset niille.
Tutkimusryhmä piti tutkimuksensa vahvuutena laajamittaista laskettujen ja mitattujen magneettikenttien vertailua epidemiologisessa tutkimuksessa käytetyn datan varmentamiseksi.
Lähde:
Deschamps F, Deambrogio V. Calculated residential exposure to power frequency magnetic fields for an epidemiological study in France and comparison to measurements. J. Radiol. Prot. 43 (2023) 021507.
Sorry, comments are closed for this post.