Nro. 13 / 2011/1 ”Likainen sähkö ”– mitä, missä ja pitäisikö huolestua?

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat tekivät aineistohaun termeillä ”likainen sähkö” ja ”suurtaajuiset jännitetransientit”. He havaitsivat mm. merkittäviä metodologisia puutteita.

Tutkimuksissa on arvioitu, että 3–35 % väestöstä saattaa olla herkkiä ympäristönsä sähkömagneettisille kentille. Sähkö(yli)herkkien etujärjestöt ovat nimenneet ympäristöaltistuksen suurtaajuisille jännitetransienteille, joita kutsutaan myös likaiseksi sähköksi, merkittäväksi sähkömagneettisen saasteen biologisesti aktiiviseksi komponentiksi. Likaisella sähköllä on perinteisesti viitattu sähkövirran kulun katkoksissa syntyviin, vaurioita aiheuttaviin suurtaajuisiin jännitehuippuihin, mutta tässä yhteydessä tutkija tarkoittaa sillä radiotaajuisten transienttien tai suurtaajuisten jännitetransienttien aiheuttamia sähkömagneettisia kenttiä.

Tutkimuksessa suoritettiin aineistohaku PubMed-tietokannasta termeillä ”likainen sähkö” ja ”suurtaajuiset jännitetransientit”, ja löydettiin ainoastaan seitsemän artikkelia aiheesta. Joissain tutkimuksissa suurtaajuisille jännitetransienteille altistuminen yhdistettiin syöpäriskeihin. Toisissa tutkimuksissa taas 4–100 kHz:n suurtaajuisten jännitetransienttien suodattamiseen 50–60 Hz:n pientaajuisista sähkömagneettikentistä liitettiin positiivisia vaikutuksia sairauksien oireissa (verensokeriarvot diabeetikoilla, MS-oireet, astma ja muut hengitysteiden sairaudet sekä unettomuus), hyvinvoinnissa (väsymys, ahdistus, yleinen terveydentila, ärtymys, tyytyväisyyden tunne, mieliala) sekä oppilaiden käyttäytymisessä.

Näissä kaikissa julkaistuissa tutkimuksissa havaittiin kuitenkin merkittäviä metodologisia puutteita tutkimusrakenteessa, altistuksen mittaustavoissa sekä tilastollisessa analyysissa. Sen vuoksi altistuksen ja haittavaikutusten välistä mahdollista kausaalista yhteyttä ei voitu arvioida luotettavasti. Tutkimuksessa ympäristöaltistusta suurtaajuisille jännitetransienteille pidettiin kiinnostavana lähestymistapana tutkia sähkömagneettisille kentille altistumista. Tämä lähestymistapa saattaisi tarjota selityksen virheellisiin tuloksiin epidemiologisissa tutkimuksissa, joissa on käytetty pientaajuisten ja radiotaajuisten kenttien perinteisiä altistuksen tutkintatapoja. Tutkimuksessa todettiin, että suurtaajuisten jännitetransienttien biologisen toiminnan luotettavan arvioinnin esteenä tällä hetkellä ovat kuitenkin julkaistujen tutkimusten metodologiset ongelmat.

Lähde: De Vocht F. ‘‘Dirty electricity’’: what, where, and should we care?. Journal of Exposure Science and Environmental Epidemiology, 2010; 20, 399–405

Sorry, comments are closed for this post.