Nro. 11 / 2010/2 Altistus-vastesuhteen tutkimus magneettikenttien ja lapsuusiän leukemian osalta

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat yhdistivät tutkimusaineistoja altistus-vastesuhteen selvittämiseksi magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän leukemian osalta. Heidän mielestään mahdollinen kynnysarvo (0,3 tai 0,4 µT) ei vaikuta biologisesti uskottavalta. Analyysien mukaan kynnysarvotyyppiset annos-vastesuhteet toimivat vain kohtalaisesti, lineaariset suhteellisen heikosti. Toimivuus parani käytettäessä neliöllisiä suureita tai epälineaarista regressiota.

Noin 30 vuoden ajan on epäilty, että esimerkiksi sähkövoimajärjestelmien tuottamilla pientaajuisilla magneettikentillä voisi olla yhteys kohonneen lapsuusiän leukemiariskin kanssa. Epäilyt olivat saaneet tukea epidemiologisista todisteista, jotka tyypillisesti osoittivat kynnysarvoilmiön. Kynnysarvon (usein 0,3 tai 0,4 µT) alapuolella riski ei kasvanut, ja kynnysarvon yläpuolella riskin kasvusta oli tasaisia todisteita.

Tällainen tarkka kynnysarvo oli tutkijoiden mielestä kuitenkin biologisessa mielessä epätodennäköinen. He testasivat kvantitatiivisesti myös vaihtoehtoista, lineaarista annos-vastesuhdetta (annos = altistus). Tutkijat hankkivat tiedot viidestä magneettikenttäaltistuksen tutkimuksesta ja sovelsivat niihin kaikkiin useita mahdollisia annos-vastesuhteiden matemaattisia kaavoja. He myös suorittivat regressioanalyysin selvittääkseen, kuinka hyvin annos-vastesuhteet sopivat yhteen kolmen (lapsuusiän leukemiariskiä käsittelevän) epidemiologisen tutkimuksen tietojen kanssa.

Kynnysarvotyyppiset annos-vastesuhteet toimivat vain kohtalaisesti. Lineaariset suhteet olivat yleisesti ottaen vielä heikompia. Toimivuus parani, kun tutkijat lisäsivät neliöllisiä suureita tai suorittivat epälineaarisen regression.

Tätä analyysiä rajoittivat käytettävissä olevat tiedot, joita ei ollut kerätty vastaamaan näihin kysymyksiin. Esimerkiksi altistustutkimusten mittauskohteet eivät olleet aina lapsia, jolloin myös aikuisten tulokset jouduttiin yleistämään koskemaan lapsia. Epidemiologisissa tutkimuksissa altistus oli puolestaan tietystä paikasta (esim. makuuhuoneesta) mitattu määrä, eikä todellinen keskimääräinen altistusarvo.

Tämä oli vasta ensimmäinen yritys tutkia magneettikenttien annos-vastesuhdetta aineistopohjaisella, kvantitatiivisella tavalla. Aiheen käsittely tällaisella tavalla voisi tutkijoiden mukaan kuitenkin tulevaisuudessa lisätä ymmärrystä, mahdollistaa parempien laskelmien tekemisen ja siten lopulta vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon.

Lähde:

Kheifets L, Afifi A, Monroe J and Swanson J. Exploring exposure-response for magnetic fields and childhood leukemia. Journal of Exposure Science and Environmental Epidemiology 2010:1–9

Sorry, comments are closed for this post.