Kun aloin koota tätä tilannekatsausta, olin vähän epäileväinen, löydänkö uusia tutkimuksia tai muita mielenkiintoisia julkaisuja riittävästi. Tiesin jo valmiiksi, ettei kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta ICNIRP (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) eikä Euroopan unioni ole julkaissut mitään uutta.
Epäilyni olivat aivan turhia. Mielenkiintoisia julkaisuja löytyi useita. Aloitin katsauksen tällä kertaa artikkelilla, jossa on keskitytty pientaajuisten sähkökenttien mahdollisiin syöpävaikutuksiin. Monissa tutkimuksissa on käsitelty magneettikenttäaltistuksen yhteyttä syöpään, joten aihe vaikutti kiinnostavan uudelle. Tutkijoiden mukaan on hyvin vähän perusteita sille olettamukselle, että sähkökenttiin voisi liittyä terveysriskejä. Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa katsoa myös Bioelectromagnetics -lehdessä ollut kommentti artikkeliin liittyen ja siihen liittyvä vastine.
Seuraavat valitsemani artikkelit antavat hyvin kuvan siitä, kuinka laajasti eri puolilla maailmaa tätä aihetta käsitellään ja tutkitaan. Japanissa on tutkittu verkkotaajuisen magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän aivokasvaimien välistä yhteyttä. Roomassa on tutkittu asuinpaikassaan 50 Hz:n magneettikentille altistuneiden sairastumishavaintoja. Yhdysvalloissa tutkimuksen kohteina ovat olleet oikeudenmukaisuus ja ympäristö. Tutkimus lähtee liikkeelle kysymyksestä, altistuvatko vähemmistöön tai alempaan tuloluokkaan kuuluvat tietyn maantieteellisen alueen asukkaat epäoikeudenmukaisesti ympäristömyrkyille voimakkaammin kuin muualla asuvat. Tutkimuskohteena heillä ovat olleet 345 kV:n suurjännitteiset voimajohdot. Sveitsin väestön osalta on tutkittu asumista voimajohtojen lähellä ja kuolleisuutta hermostoa rappeuttaviin tauteihin.
Sähkökenttä ja syöpä -aiheen lisäksi löysin myös artikkelin, johon oli koottu useiden muiden tutkimusten tuloksia. Tämän artikkelin aiheena olivat pientaajuisille magneettikentille altistumisen vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin sekä aiheesta tehty tilastollinen meta-analyysi. Varsin vähän oli havaittu mitään vaikutuksia.
Katsauksen loppupuolelle otin taas mukaan joitakin mielenkiintoisia ammatilliseen altistukseen liittyviä julkaisuja. Isossa-Britanniassa on kerätty tietoa väestön ammatillisesta altistumisesta pientaajuisille magneettikentille. Tutkijoiden mukaan keskimäärin altistuminen oli voimakkaampaa töissä kuin kotona. Heidän aineistossaan kohonnut keskimääräinen ammatillinen altistus löytyi hitsaajilta, kirjapainotyöntekijöiltä, puhelunvälittäjiltä sekä arkistojen apuhenkilökunnalta. Toinen ammatilliseen altistukseen liittyvä julkaisu käsittelee sähköasematyöntekijöitä Turkissa sekä genotoksista riskiä.
Katsauksen kaksi viimeistä julkaisua ovat omia tutkimuksiani. Niistä ensimmäinen kertoo laajasta kyselystä, joka tehtiin joitakin vuosia sitten. Kyselyn avoimen kysymyksen perusteella on arvioitu laadullisilla tutkimusmenetelmillä, kuinka monet suomalaiset kokevat sähköyliherkkyyttä. Tämän aineiston perusteella määrä on varsin pieni. Toinen julkaisuni on jatkoa tutkimuksille, joissa kartoitetaan työntekijöiden altistumista sähkö- ja magneettikentille. Tällä kertaa kohteena on ollut työskentely 110 kV:n sähköasemilla Tampereen alueella.
Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!
Leena Korpinen,
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys
Sorry, comments are closed for this post.