Viime viikolla tein tavallista enemmän kansainvälistä yhteistyötä muiden muassa korjailemalla yhteisjulkaisua niin, että mukana oli kirjoittajia Aasiasta, Euroopasta ja Kaliforniasta. Kun saman henkilön kanssa kirjoittaa parhaillaan useita sähköpostiviestejä päivässä tai viikossa, niin hän alkaa tulla varsin läheiseksi työkaveriksi. Eikä monestikaan tule edes ajateltua, miten kaukana hän fyysisesti on.

Oikeastaan on ihan uskomatonta, miten paljon internet ja sähköposti ovat vaikuttaneet kansainväliseen työskentelyyn. Fyysisen etäisyyden merkitys on todella vähentynyt. Ehkä enemmän alkaa olla merkitystä sillä, millä aikavyöhykkeellä työskennellään. Töitä ja viestejä voi ajoittaa niin, että vastapuoli on silloin hereillä, kun itse vastaa. Tai sitten välillä voi miettiä, ettei tällä vastaamisella ole nyt niin kiirettä, kun vastapuolella on yö.

Kun on pidempään tehnyt samojen henkilöiden kanssa yhteistyötä, niin sen osaa miltei arvata mihin kellonaikaan keneltäkin saa viestejä. Välillä kyllä tarkastan ”World Clock” -palvelusta kellonaikoja. Se on erityisesti hyvä palvelu silloin, kun odottaa vastapuolelta pikaista vastausta ja hänellä onkin jo tai vasta yö menossa.

Kun töitä tehdään miltei päivittäin yhdessä internetin välityksellä, niin internetin tai sähköpostipalvelimen vikaantuminen on aika kriittistä. Harvemmin kaikkia asioita ehtii tehdä niin aikaisin valmiiksi, että voisi odottaa, vaikka päivän vikaantuneen palvelun korjaantumista. Sen ovat todennäköisesti myös palvelujen tarjoajat ymmärtäneet, sillä yhteydet toimivat yleensä varsin hyvin.

Virtuaalinen tutkimusyhteistyö ehkä edellyttää enemmän kykyä kirjoittaa sähköpostiviestejä muille ryhmän jäsenille kuin fyysisesti samassa tilassa työskennellessä, mutta Internet mahdollistaa myös muunlaisen yhteydenpidon. Yhteyttä voi pitää monella tavalla.

Mukavaa helmikuuta kaikille!

Katselin viikonloppuna TV:stä ohjelman Prisma: keho tehotarkkailussa. Ohjelmassa kerrottiin, miten lääketiede muuttuu, kun potilaat voivat seurata oman kehonsa tilaa esimerkiksi älypuhelimeen liitettävien lisälaitteiden avulla.

Todella paljon on mahdollista seurata kehonsa toimintoja mittaamalla ja keräämällä erilaisia signaaleja kehon toiminnoista. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, mikä kaikki on nykyään mahdollista. Kuitenkin aloin miettiä miten yksilön aika riittää, jos jatkuvasti pitää seurata erilaisia kehosta mitattuja tietoja ja analysoida niitä. Toisaalta niiden avulla voi olla mahdollista tunnistaa sairauksia hyvin varhaisessa vaiheessa.

Tietenkin paljon muutakin tietoa voi nykyään yksilö mitata ja kerätä. Esimerkiksi omaa sähkökulutustaan voi seurata ja pyrkiä energiatehokkuuteen. Omia kulutustottumuksiaankin voi seurata. Mahdollisuuksia on paljon ja tulevaisuudessa niitä on mahdollisesti vielä nykyistä enemmän.

Mittaaminen ja erilaisten datojen kerääminen on oikeastaan aika helppoa nykyajan tekniikalla, mutta haasteeksi voi helposti muodostua oman ajan riittävyys. Miten valitsee itselleen parhaat menetelmät ja palvelut? Tai miten paljon tarvitsee aikaa tietojen analysointiin? Ajankäytön lisäksi myös tietoturvakysymykset voivat aiheuttaa tulevaisuudessa omat haasteensa. Joka tapauksessa mielenkiintoista nähdä mitä uutta tekniikka meille tulevaisuudessa tuo.

Toinen mielenkiintoinen TV-ohjelma, jota viikonloppuna katsoin, oli Inhimillinen tekijä: hyvä stressi, huono stressi. Sitä katsoessa tuli mieleeni tämä aikaisemmin katsomani ohjelma ja se, miten rajallista ihmisen aika todella on ja miten tärkeää on, ettei kuormita itseään liikaa. Ihmiselle on tärkeää voida olla vaan ja kerätä voimia. Sellaiseenkin on ilmeisen hyvä varata aikaa.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

Osallistuin syyskuussa Bulgarian Varnassa järjestettyyn 8th EMF Workshopiin. Workshopissa oli varsin mielenkiintoisia esityksiä. Esim. SCENIHR (The Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks) esitteli mielipiteitään sähkömagneettisiin kenttiin liittyvistä terveyskysymyksistä. Heidän on tarkoitus julkaista oma raporttinsa aiheesta, mutta ainakaan vielä en löytänyt sitä internetistä. SCENIHR järjesti keväällä erillinen kuulemistilaisuus raportistaan Kreikassa. Varsinaiset Varnan konferenssipaperit tulevat myöhemmin ymmärtääkseni internetiin kaikkien nähtäväksi.

Sähkö- ja magneettikenttiin liittyen tapasin syyskuussa myös pohjoismaisia toimijoita Islannissa. Sähkö- ja magneettikentille altistuminen näyttää olevan kiinnostuksen kohteen kaikissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa Energinet.dk on julkaissut internetissä erilaisia esitteitä ja raportteja kenttiin liittyen. Ne on ymmärtääkseni tarkoitettu yhtiön asiakkaiden kanssa kommunikoinnin tueksi. Omasta mielestäni varsin mielenkiintoinen on katalogi, jossa on esimerkkikuvaajia siitä minkälainen magneettikenttä erilaisten voimajohtojen alla voi olla. Mukana on myös joitakin kaapeleita. Katalogi (pdf) on tanskaksi, mutta kuvista kyllä saa hyvin selvää ilman tanskan kielen osaamista.

Tietenkin pitää muistaa, että Suomessa pylväät ja kaapelit ovat ainakin osittain erilaisia. Tanskalaisia kuvaajia ei voi suoraan rinnastaa Suomeen, mutta vastaavia kuvia ei ole julkaistu Suomesta ainakaan internetissä. Tanskalaisten aineistosta voivat saada ehkä ideoita niin maallikot kuin ammattilaisetkin.

Matkustaessa Bulgariassa ja Islannissa tuli taas kerran vertailtua kotimaan olosuhteita matkalla nähtyyn. Varsinkin tuulisessa ja välillä varsin sateisessa Reykjavikissa tuli useamman kerran mieleen, miten mukavat sääolosuhteet Suomessa on. Säätila tuntui vaihtuvan todella nopeasti. Suomessa syyskuun tuulet ovat yleensä selvästi lievempiä kuin Islannissa. Sateenvarjoa ei tullut edes mieleen käyttää Islannissa, mutta Suomessa se on ihan kätevä apuväline.

Toisaalta on ihailtavaa miten ympäristöystävällisesti Islannissa voidaan tuottaa energiaa. Kuumia lähteitä näyttää heillä riittävän. Sellaisten hyötykäyttöä voi suomalaisena vain ihaillen katsoa.

Mukavaa lokakuuta kaikille!