Tieto vanhenee ehkä aikaisempaa nopeammin

Mietin pari viikkoa sitten, mistä kirjoitan seuraavan blogin. Sillä hetkellä oli monia mielenkiintoisia aiheita muiden muassa ulkomaan uutisissa presidentin vaalit. Muistaakseni siihen aikaan mietin asiantuntijuuden käsitettä. Esimerkiksi sitä, miten TV-keskusteluun asiantuntijat valitaan. Välillä olen kaivannut vähän tarkempia taustatietoa keskustelijoista. Wikipedian mukaan asiantuntija on henkilö, jolla on kanssaihmisiään selvästi perusteellisemmat ja laajemmat tiedot joltakin alalta.

Toisaalta asiantuntijuuden käsite on ehkä vähän muuttunut viime vuosina. Esimerkiksi tänä vuonna (22.5.2020) Kauppalehti Optiossa oli Pekka Mattilan kolumni: On aika tutustua asiantuntijoihin: ”Tunneasiantuntija edustaa aina kokonaista kohderyhmää tai jopa itse kansakuntaa”. Kirjoittaja kuvaili erilaisia asiantuntijoita, joita ovat: kuiva asiantuntija, mielipideasiantuntija, kokemusasiantuntija, yleinen asiantuntija ja tunneasiantuntija. Aikaisemmin olen ymmärtänyt, että asiantuntijan osaamiseen kuuluu tunnistaa myös oman asiantuntijuutensa rajat, mutta ehkä se ei sovellu näihin kaikkiin edellä mainittuihin asiantuntijoihin.

Nyt kun on taas palattu enemmän koronauutisiin ja samoja keskustelijoita on miltei päivittäin TV:ssä, asiantuntijuus ei enää tunnu mielenkiintoiselle aiheelle. Tänään kiinnitin huomiota siihen, miten korona-aikana tieto vanhenee aikaisempaa nopeammin. Muutamassa päivässä asiat voivat muuttua aika paljon. Sen huomaa erityisesti siinä, jos kuuntelee esim. YLE Areenasta jotain muutama päivä sitten tullutta ajankohtaisohjelmaa.

Saman voi huomata Covid19 -aiheisissa tieteellisissä artikkeleissa. Muutamassa kuukaudessa tieto on voinut sen verran päivittyä, että on tärkeä löytää uusimmat julkaisut. Kuitenkin, vaikka osa tiedosta vanhenee nopeasti, niin myös paljon vanhaa hyödyllistä tietoa on olemassa.

Tämä korona-aika vaan korostaa uuden tiedon merkitystä ja helposti luo tunteen, että on vaikea pysyä perillä siinä, mitä milloinkin tapahtuu. Ehkä itse kukin tottuu vähitellen siihen, ettei asioita voi kovin pitkäksi aikaa suunnitella tai pitää ainakin varautua siihen, että korona voi muuttaa suunnitelman.

Toivottavasti joulun aikana koronatilanne on rauhallisempi ja totumme elämään tätä uutta normaalia entistä paremmin. Kunhan korona-aika on joskus ohi, niin ehkä osaamme nauttia aikaisempaa enemmän tavallisesta arjesta ja voimme muistella miten korona-aikana elettiin.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

Tietoturvasta löytyy tietoa

Lokakuun lopussa isoksi uutiseksi nousi psykoterapiatoimintaan liittyvä tietomurto. Uutisen myötä aloin itsekin miettiä, miten paljon ihmiset nykyään ovat erilaisissa digitaalisissa järjestelmissä. Mitä enemmän tietoja on erilaisissa tietokannoissa ja internetissä, sitä enemmän on mahdollista, että tiedot leviävät. Vähitellen ihan arkinen elämä on muuttunut sellaiseksi, että miltei kaikkeen tarvitaan joku tietojärjestelmä.

Lehdet monesti luetaan digitaalisina, liikkuessa linja-autolla tai junilla käytetään usein jotain digitaalisia järjestelmiä lippujen ostoon. Töissä käytetään sähköposteja ja netissä olevia ohjelmia. Kaupassa käytetään asiakastietojärjestelmiä ja maksetaan pankkien järjestelmien kautta. Kotona TV-ohjelmia voidaan katsoa internetin kautta. Myös harrastuksia tehdään tietojärjestelmien kautta. On jäsenrekistereitä ja erilaisia lisenssimaksuja, joiden kautta päädytään tietokantoihin. Palkkatiedot, opiskelutiedot, verotiedot ja terveystiedot ovat myös siirtyneet digitaaliseksi. Taloyhtiöillä on digitaalisia järjestelmiä. On oikeastaan mahdotonta elää ilman, että tiedot ovat erilaisissa tietokannoissa.

On myös ihmisiä, jotka haluavat kerätä itsestään digitaalista tietoa. Käytetään esim. erilaisia älykelloja, kännykkäsovelluksia tai muuten vaan syötetään päivittäin erilaisten internetohjelmien kautta tietoa kavereille. Omaa tapaa syöttää internetiin tietoa pystyy rajoittamaan, mutta erilaisia tietokantoja ei täysin pysty välttämään. Perinteisiä tietokantoja on käytetty jo pitkään esim. sähkö- tai puhelinlaskuja lähetettäessä ovat asiakkaiden tiedot olleet osoitetietokannoissa niin pitkään kuin itse muistan, mutta paljon on menty eteenpäin.

Tietovuotoja miettiessä kävin Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin www-sivulla. Traficom on liikenteen ja viestinnän lupa-, rekisteröinti- ja hyväksyntä- sekä turvallisuusviranomainen. Löysin sieltä sivun ”Ajankohtaisia tietoturvauutisia, ohjelmistohaavoittuvuuksia ja varoituksia”. Sivulta löytyy aika paljon erilaisia varoituksia. Oikeastaan tulin vähän alakuloiseksi, kun tutkin sivua. Tietoturvaan liittyviä haasteita näyttää riittävän. Löysin Traficomin sivulta myös tietovuotoapu.fi-sivuston. Sieltä löytyy apua ja neuvoja tietovuodon uhreille. Yrityksiä ajatellen Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksen kehittämä Kybermittari julkaistiin 27.10. Tämän uuden työkalun tarkoitus on auttaa yritysjohtoa saamaan kyberriskit kattavammin hallintaan ja turvaamaan liiketoiminnan jatkuvuuden.

Löysin myös vanhoja tietoturvaan liittyviä uutisia. Esim. Facebookiin liittyen 21.3.2018 Yle uutisoi ”Tämän tiedämme nyt Facebook kohusta – Keskushahmoina kolme miestä” ja 24.7.2019 ”Facebook sai Yhdysvalloissa viiden miljardin dollarin sakot yksityisyyden loukkaamisesta”. Yle:ltä löytyy myös lisää Facebookiin liittyviä uutisia, mutta niitä voi itse kukin tutkia itsekseen.

Netistä löytyy myös ohjeita, miten voi omaa tietoturvaansa parantaa. Kyberturvallisuuskeskuksen sivulta löysin sivun ”Ohjeet ja oppaat yksityishenkilöille”, jolla käsitellään kyberturvallisuuden perussanastoa sekä annetaan ohjeita oman tietoturvan parantamiseen kotona ja työpaikalla. Suosittelen tutustumaan. Iltalehdestä (30.10.2020) löysin Janiko Kempin mielenkiintoisen artikkelin ”Esimerkki osoittaa: Näin helposti hakkeri löytää netistä tiedot koko elämästäsi”. Artikkelista voi itse kukin huomata, miten erilaisista asioista internetissä voi kerätä meistä aika laajan tietokokonaisuuden.

Haluan lopuksi vielä kertoa, että nukkumiseen liittyvät asiat näyttävät olevan näin loka-marraskuun vaihteessa ajankohtaisia. Ainakin nukkumisesta kirjoitetaan aika paljon. Kauppalehti Option (17/2020) 22.10.2020 kannessa on kuva unitutkija Markku Partisesta tyynyn kanssa. Hyvä Terveys -lehden 12/20 kannessa lukee ”Nyt alkaa unikoulu” ja Helsingin Sanomissa (1.11) on Jukka Ruukin artikkeli ”Hyvä uni unohtui”. Ruukin artikkelissa unitutkija Timo Partonen sanoo ”elääkseen ihmisen pitää syödä, mutta yhtä välttämätöntä on nukkua riittävästi”. Mikäli uneen liittyvät asiat kiinnostuvat, niin ainakin artikkeleja näyttää olevan runsaasti tarjolla.

Mukavaa marraskuuta kaikille!

Resilienssille on tarvetta

Syyskuun aikana alkoi tuntua sille, että koronaan liittyvät uutiset vievät entistä enemmän tilaa TV:ssä ja lehtien sivuilla. Jotenkin aihe on alkanut jo kyllästyttää, mutta toisaalta haluaa olla tietoinen, mitä tapahtuu.

Aina välillä olen huomannut puhuttavan koronaan liittyvissä esim. haastatteluissa resilienssistä. Itselleni kyseinen sana tuli tutuksi joitakin vuosia sitten, kun luin EU:n tutkimusaiheisiin liittyviä tekstejä. Silloin aiheesta oli vaikea löytää kirjallisuutta. Nyt sanaa käytetään yllättävänkin paljon ainakin asiantuntijoiden haastatteluissa.

Suomen mielenterveys ry:n www-sivulta löytyy kirjoitus ”Mitä on resilienssi?” Kirjoituksen mukaan resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky on psyykkinen ominaisuus, jota on toisilla enemmän kuin toisilla. Jotkut selviävät vakavasta sairaudesta ja monista muista vaikeista vastoinkäymisistä, toisille pienimmätkin koettelemukset voivat olla liikaa. Resilienssiin vaikuttavat muiden muassa kasvatukseen ja biologisiin ominaisuuksiin liittyvät tekijät. Tarkemmin näitä tekijöitä löytyy kyseisestä kirjoituksesta tai wikipediasta.

Iltalehdessä on myös käsitelty resilienssiä artikkelissa (31.08.2020) ”Hei hei työpaikka, tervetuloa mielenterveysongelmat” – näin parannat selviytymiskykyäsi korona-arjessa”. Artikkeliin on haastateltu sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Krisse Lipposta, joka on julkaissut kirjan Resilienssi arjessa (Kustannus Oy Duodecim 2020). Hänen mukaan ihminen voi löytää tapoja jatkaa eteenpäin vaikeista kokemuksista huolimatta ja toipuminen on mahdollista, vaikka tapahtunutta ei voi muuttaa.

Artikkelin mukaan korona arjessa myös resilienssiä tarvitaan. Tämän artikkelin sekä edellä kerrotun Suomen mielenterveys ry:n artikkelin mukaan, resilienssiä voi myös kehittää ja harjoitella. Aikaisemmin tapahtuneet vaikeat tilanteet voivat lisätä ihmisen resillienssiä. Myös elämänkokemuksesta on hyötyä.

Työterveyslaitoksen www-sivuilla on myös resilienssiä käsittelevä sivu. Siinä aihetta tarkastellaan työelämän näkökulmasta. Työelämässä vaaditaan joustavuutta, soveltamista ja ennakointia eli resilienssiä. Edellä mainitut ominaisuudet ovat tärkeitä. Www-sivun mukaan työelämässä resilenssiä voi edistää tunnistamalla työn pulmakohdat, arvioimalla ja ottamalla opiksi, tuoden uudet ideat yhteiskäyttöön, ymmärtämällä kokonaisuutta ja uudistamalla kehittämiskäytäntöjä. Jos aihe kiinnostaa niin kannattaa tutustua Työterveyslaitoksen sivuun. Sivulta löytyy myös uudistumiskyky- eli resilienssi-pikatesti.

Korona arjen keskellä hyvälle resilienssille on käyttöä. Asiat muuttuvat niin nopeasti. Positiivisesti voi ainakin ajatella, että jos ei ennakkoon ollut hyvä resilienssi, niin korona-ajan jälkeen resilienssimme on parempi, olemmehan yhtä kokemusta rikkaampia.

Mukavaa lokakuuta kaikille!

Kansainväliset etäkokoukset – aikavyöhykkeet haasteena

Katselin Yle:n A-studiota 31.8. ja mietin samalla mikä olisi mielenkiintoinen blogin aihe näin syyskuun alkaessa. Koko päivän oli ollut esillä uutinen koronavilkusta, joka oli juuri julkaistu. Toivoin löytävänä jonkun muun aiheen. Koronasta on ihan riittävästi muutenkin jo kirjoituksia.

A-studiossa yhtenä aiheena oli virkamatkat ja siitä tuli mieleeni käsitellä etäpalavereja, jotka ovat viime aikoina lisääntyneet. Pienten työyhteisöjen sisällä etäpalavereja on todennäköisesti aika helppo järjestää. Monesti kaikilla on samat ohjelmistot laitteissaan ja sama aikavyöhyke, mutta mitä enemmän mukaan tulee eri organisaatioita sitä enemmän voi tulla haasteita.

Itse olen muutaman kerran osallistunut CIGRE:n työryhmän etäkokoukseen, jossa osallistujia oli Australiasta, Aasiasta, Amerikasta ja Euroopasta. Kokouksen kellonaika oli suunniteltu mahdollisimman optimaalisesti. Suomen aikaan kokous oli iltapäivällä. Ymmärsin niin, että se oli paras mahdollinen aika Australian ja Amerikan näkökulmasta. Yllättävän hyvin kokous onnistui ja ääni kuului ympäri maapalloa. Tietenkin myös videokuva niiltä, joilla oli kamera päällä. Itse osallistuin kännykällä kokoukseen. Kokouksen esittäytymiskierroksella oli mukava seurata miten liikuttiin ympäri maapalloa.

Jos verrataan tällaista etäkokousta perinteiseen kokoukseen, niin ainakin tämä eri aikavyöhykkeillä oleminen vaikutti kokouksen kestoon. Perinteisessä kokouksessa kaikki ovat samalla aikavyöhykkeellä, mutta etänä näin ei ole. CIGRE:n työryhmän osalta nämä etäkokoukset ovat olleet perinteisiä lyhyempiä, mutta muuten asioita on käsitelty perinteisesti.

Olen mukana myös COST-hankkeessa “CA17115 – European network for advancing Electromagnetic hyperthermic medical technologies”. Tämä hanke järjesti etänä seminaarinsa koronan tähden. Koska COST-hankkeissa on lähinnä eurooppalaisia tahoja mukana, niin kellonajan kanssa ei ollut samanlaisia haasteita mitä CIGRE:n työryhmän kokouksessa. Ihan hyvin tämä etäseminaari sujui, mutta se oli lyhyempi kuin yleensä COST –seminaarit ovat. Ehkä itse seurasin tilaisuutta perinteistä seminaaria intensiivisemmin.

Yritin löytää tähän blogiin myös vertailuja erilaisista etäpalaveriohjelmistoista, mutta en löytänyt oikein hyvää linkkiä. Näitä ohjelmistoja on erilaisia. Huoltovarmuuskeskuksen sivulta löysin raportin ”Ohjeita turvallisten etätyövälineiden valintaan”. Yle:n sivulta löytyi artikkeli ”Digitreenit: Etäpalaveri verkossa? Eri työkalut sopivat eri tarkoituksiin”. Näistä voi löytää jonkinlaisia vinkkejä aiheesta.

Itselläni on sellainen käsitys, että osallistuminen erilaisilla ohjelmilla järjestettäviin etäkokoukseen on aika yksikertaista. Mikäli alkaa kokouksia itse järjestää, niin kannattaa tutustua tarkemmin aiheeseen ja erilaisiin ohjelmistoihin.

Mukavaa syyskuuta kaikille!

Ajatuksia joutilaisuudesta

Sattumalta katselin Uniikki-lehteä 2/2020 sohvalla istuessa ja huomasin lehden kannesta otsikon ”Joutilaisuus on tärkeä taito”. Ihastuin ajatukseen tutustua joutilaisuuteen ja luin lehdestä Anna Kauhalan artikkelin ”Ei mitään kiirettä”. Artikkeliin on haastateltu psykologian tohtori Satu Kaskia, joka uskoo joutilaisuuteen ja kehottaa opettelemaan laiskottelun taidon.

Hän on kirjoittanut Vesa Nevalaisen kanssa kirjan Miksi kannattaa (välillä) olla tekemättä mitään? Artikkelissa on kerrottu muiden muassa hyvän olon lähteitä ja perusteltu miksi lepoa tarvitaan. Lehden voi lukea vapaasti netistä, jos joutilaisuus alkoi kiinnostaa.

Myös Helsingin Sanomissa on julkaistu 22.6 Riikka Forsströmin tiedeartikkeli ”Työnteko on pitkään ollut ihmisarvon mitta, mutta onko jo joutilaisuuden vuoro?” Artikkelin mukaan Suomessa joutilaisuuteen perehtynyt professori Juha T. Hakala tiivistää joutilaisuuden syvimmän olemuksen seuraavasti: ”Joutilaisuus on täydellistä joutenoloa, toimettomuutta, laiskottelua ja tästä kaikesta seuraavaa kiireettömyyttä”.

Artikkelin mukaan joutilaisuus saattaa taas palautua arvoonsa. Tekstissä on käsitelty joutilaisuutta eri näkökulmista. Esimerkiksi Hakalan mukaan ”vielä joskus 1950- ja 1960 -luvuilla opiskelu katsottiin lähinnä yhdeksi joutilaisuuden muodoksi ja ruumiillisen työn pakoiluksi. Myös lukeminen oli sitä. Tällainen ajatus tuntuu nykykatsannossa hurjalta, mutta niin se oli”.

Joutilaisuus tuntuu ajatuksena mukavalle, mutta muutakin elämässä ihmisellä yleensä on. Nyt kun koronarajoituksia on purettu ja syksy vähitellen tulee, niin monet asiat ovat käynnistymässä. Joutilaisuusartikkelin vastapainoksi mainittakoon Helsingin sanomien kolumni 2.8. ”Ainainen hoppu lapsen harrastuksiin – Entä jos alkava syksy olisikin toisenlainen?” Ehkä joutilaisuutta voi sovittaa mukaan myös harrastusten suunnitteluun.

Koronaan liittyen Yle uutisoi 31.7. ”Etätyösuositus kumotaan viikonloppuna”. Ehkä tätäkin muutosta tehdessä ja töihin paluuta suunnitellessa on hyvä hetki miettiä mahdollisuutta joutilaisuuteen. Satu Kaskin mukaan hyvään elämään kuuluu työn ja levon vaihtelu. Sitä voi yrittää tavoitella.

Mukavaa elokuuta kaikille!