Uuteen vuoteen pakkasia miettien

Vuosi vaihtui ja vuoden 2024 ensimmäisenä päivänä on ollut niin kylmä, että Ilmatieteenlaitos antoi pakkasvaroituksen eri puolelle Suomea. Itsekin huomasin ulkona käydessäni, että oikeasti on kylmä keli. Päästyäni kotiin, olen ollut mielissäni siitä, miten mukavan lämmintä on sisällä. Sitä ei aina huomaa, miten mukava on kylmänä pakkaspäivänä olla lämpimästi sisätiloissa. Kaikkialla ei ole tapana rakentaa asuntoja yhtä hyvin mitä Suomessa rakennetaan. Oli mukava huomata se näin vuoden alussa.

Katsoessani TV:n säätiedotusta, jossa ennustetaan kylmien päivien jatkuvan, innostuin tutkimaan mitä ohjeita on kylmässä työskentelystä. Työterveyslaitoksen www-sivuilta löytyi sivu ”Lämpöolosuhteet työpaikalla”. Sivulla kerrotaan, että kylmäaltistumiseksi katsotaan työskentely alle 10 plusasteen lämpötilassa. Kaikille on varmaan tuttua, että kylmässä ollessa jäähtyminen johtaa lihasvärinään. Kirjoituksen mukaan, kun kyseessä on voimakas lihasvärinä, se voi lisätä lämmöntuotannon 4–5-kertaiseksi levossa olemiseen verrattuna. Kylmässä voi toimintakyky heikentyä ja tapaturmien riski lisääntyy. Kylmään voi liittyä myös vaurioita, joista voi tarkemmin lukea Työterveyslaitoksen sivuilta.

Sinänsä ei ole yllättävää, vaikka näin vuoden vaihtuessa on varsin kylmää. Niin on ollut monesti aikaisemminkin. Yli kolmenkymmenen asteen pakkasia on ehkä ollut vähän harvemmin, mutta muistaakseni yli 20 asteen pakkaset ovat aika tyypillisiä vuoden alkupuolella.

Vuoden vaihtuessa on hyvä hetki miettiä mennyttä vuotta ja arvioida tulevaa. TV-uutisista on voinut huomata, että paljon isoja asioita on tapahtunut ja todennäköisesti isoja asioita on tulossa tänäkin vuonna. Välillä on ehkä hyvä yrittää pitää jatkuvasta uutisvirrasta taukoa, niin pystyy paremmin keskittymään elämän pieniin omiin asioihin.

Pientaajuisten sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutusten osalta oletettavasti vuoden 2024 yksi keskeinen asia tulee olemaan SCHEER:n kannanotto matalille taajuuksille altistumisen mahdollisista terveysvaikutuksista. Tilannekatsauksessa 2/2023 kerroin, että tähän kannanottoon on voinut lähettää kommentteja. Oletan, että se valmistuu vuonna 2024. Itse jatkan tilannekatsauksia myös vuonna 2024.

SCHEER:n kannanottoa ehkä käsitellään kesällä BioEM2024 konferenssissa. Mielenkiinnolla odotan myös CIGRE:n Paris Session 2024 tapatumaan tänä vuonna.

Vuoden vaihtuessa tehdään myös usein erilaisia lupauksia. Siihen teemaan sopii ehkä Helsingin Sanomista 23.12.2023 löytäneeni artikkeli ”Ihminen aliarvioi ystävällisten tekojensa vaikutuksen ja kuvittelee, että muut pitävät hyväntahtoisia eleitä outoina”. Jos ymmärsin oikein, niin ihmisten välinen ystävällisyys on merkityksellisempää kuin yleensä ajattelemme. Ehkä ystävällisyyttä on hyvä pyrkiä lisäämään vuonna 2024. Tarkemmin tietoa aiheesta löytyy tuosta artikkelista.

Kovista pakkasista huolimatta toivon kaikille onnellista alkanutta vuotta 2024.

Hyvää tammikuuta kaikille!

Shrinkflaatiota ja tekoälyä

Selailin Taloustaito-lehteä 11/23, joka julkaistiin marraskuun lopussa. Huomasin ihan mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi Korvan taakse -palstalla oli kirjoitus aiheesta ”Joululahja työnantajalta – onko lahjasta maksettava veroa?”. Myös joululahjaksi sopivia kirjoja lehdessä esitellään. Pelkästään selaamalla muutaman sivun lehteä huomaa, että joulu ja vuodenvaihde ovat tulossa.

Itseäni ehkä eniten kiinnosti Janne Kalluisen kirjoitus ”Kutistuiko tuotteesi?”. Artikkelissa käsitellään mm. shrinkflaatiota, miksi voidaan kutsua tilannetta, kun tuotteen sisältö pienenee, mutta myyntihinta ei alene vastaavalla tavalla. Kotimaisten kielten keskus Kotus on lisännyt tämän sanan myös sanakirjaansa vuonna 2022 (tieto löytyy Kotuksen www-sivulta). Sanakirjan mukaan shrinkflaation määritelmä on: ”inflaatio, joka johtuu tuotteiden hintojen vaivihkaisesta nostamisesta pakkauskokoja pienentämällä”. Jos tuotteen laatu heikkenee ilman, että hinta laskee, voidaan käyttää sanaa skimpflation. Näitä käsitteitä voi tutkia tarkemmin kyseisestä artikkelista.

Kalluisen kirjoituksessa kerrotaan, että lukijoille tehdyllä kyselyllä on saatu kerättyä kokemuksia shrinkflaatiosta. Useasti ostettavien tuotteiden kohdalla on helppo huomata pakkauskoon muutos. Eniten mainintoja sai kahvi. Korkean inflaation aikana ruuan hintapaine on ollut kova. Myös asiakaspalvelun laatu on vastaajien mukaan muuttunut. Olen itsekin huomannut muutoksia pakkausten koossa ja joidenkin palvelujen laadussa. Tuo shrinkflaatio sana oli kyllä itselleni vieras. Kuluttajaliitto on myös aihetta tutkinut jo syyskuussa.

Tekoälyä on myös käsitelty marraskuussa mediassa aika paljon. Esim. Puoli seitsemän ohjelmassa oli keskiviikkona 29.11. haastateltavana aiheesta Tero Ojanperä. Hän perusteli ohjelmassa, miksi tekoälysovellusten käytöstä pitäisi tehdä kansalaistaito. Myös Kauppalehti Option (11/2023, 29. marraskuuta) sivulla 26, on Risto E.J. Penttilän kirjoitus ”Kuka hallitsee tekoälyä?”. Tekoälyä käsitellään myös lehden pääkirjoituksessa.

Itse en pidä tekoälyä erityisesti uutena asiana. Siitä on kirjoitettu mielestäni jo pitkään. Voi olla tietenkin, että aikaisemmin tekoäly määriteltiin vähän eri tavalla kuin nykyään. Ainakin näyttää olevan paljon ideoita siitä, mihin tekoälyä voisi käyttää tulevaisuudessa. Taloustaito 11/23 lehden jouluksi sopivien kirjojen joukossa oli muuten myös tekoälyä käsittelevä kirja. Mielenkiintoista nähdä miten suosittuja joululahjoja tekoälykirjat tänä jouluna ovat.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

Lumisateessa ajattelua

Kävelin lokakuun viimeisenä päivänä lumisateessa ja mietin tämän blogin aihetta. Olin aikaisemmin miettinyt aihepiiriksi Yle:n uutista ”Professori: Kauppojen valtavat valikoimat ovat vieneet meidät yltäkylläisyyden lakipisteeseen, joka ei ehkä enää lisää hyvinvointia”. Siinä kävellessä ei enää tuntunut lainkaan siltä, että yltäkylläisyys kiinnostaisi.

Siihen olen kyllä viime aikoina kiinnittänyt huomiota, että kovasti meille yritetään nykyään myydä kaikenlaista. Olen ajatellut, että sekin voi kyllä vaikuttaa, kun ihmiset eivät tällä hetkellä kuluta niin paljon kuin aikaisemmin, niin mainoksia tulee tavallista enemmän. En tiedä onko  sana ”kulutusyhteiskunta” vielä hyvä käsite käyttää, mutta sellaista sanaa on pitkään käytetty. Jotenkin kun mainoksia on ollut paljon esillä, niin on tuntunut sille, että monet asiat pyörivät vain ostamisen ja myymisen ympärillä.

Tuosta Yle:n uutisesta tuli mieleeni suuret kaupat, joissa on kaikkia tuotteita monia hyllyrivistöjä. Kaikkea on niin paljon, ettei kymmeniä vuosia sitten olisi voinut kuvitellakaan sellaista vaihtoehtojen määrää olevan olemassa. Aina tietenkin voi olla vaihtoehtoja vielä lisää, mutta kaupassa liikkuminen tulisi työläämmäksi, jos vielä hyllyistä tulisi pidempiä. Ehkä tämä nykyinen tilanne on jonkinlainen lakipiste.

Kun selvisin lumisateesta kotiin, avasin TV:n, josta tuli yllättäen filosofi Esa Saarisen haastattelu Puoli Seitsemän -ohjelmassa. Keskustelussa Saarinen kertoi sitä, kun ajattelee ajattelua ja tunnustelee tunteita.

Yritin kuunnella jonkin aikaa ihan ajatuksella mitä Saarinen yritti selittää, mutta sen verran huonosti asiaa opin, etten yritä sitä referoida. On parempi, jos kaikki kiinnostuneet katsovat itse hänen haastattelunsa. Hän oli lukenut itse oman uuden kirjansa äänikirjaksi. Ihan mielenkiintoinen ajatus kuunnella kirjaa, niin että kirjoittaja itse lukee sen. Ehkä sitä kuunnellessa voisi oppia enemmän tästä ajattelun ajattelusta.

Oikeastaan on mielenkiintoista, miten monesta näkökulmasta tällaisena lumisadepäivänä voi asioita ajatella. Välillä tuntuu, että kaikki liittyy vain kuluttamiseen, toisessa hetkessä ollaan filosofisessa ajattelussa. Lumisateessa tuli kyllä itselleni ensimmäisenä mieleen, että kohta tulee joulu ja jouluvalot. Niitä on mukava katsella.

Mukavaa marraskuuta kaikille!

Ajatuksia ohitellessa kännykän kanssa kävelijöitä

Useasti liikkuessani eri paikoissa olen huomannut, että samalla, kun ihmiset kävelevät vaikka lentokentällä, he selaavat kännyköitään. Jos itsellä on kiire, niin asian huomaa tavallista paremmin. Kävely on yleensä hitaampaa, kun selaa samalla kännykkää. Usein muille tulee tarve päästä ohi. Tätä samaa kännykän kanssa kävelyä näkee monessa paikassa.

Näitä kännykän kanssa kävelijöitä ohitellessa tuli mieleeni Helsingin Sanomien uutinen 2.8.2023 ”Kiina rajoittaa nuorten äly­puhelinten käyttöä”. Myös Yle kertoi aiheesta 4.8.2023 uutisessa ”Ehdotus kännykän käyttörajoituksista: Kaksi tuntia päivässä 16-18-vuotiaille, tunti 8-16-vuotiaille – Kiina yrittää leikata ruutuaikaa”. Ylen uutisessa kerrotaan, että ehdotuksen mukaan alaikäisten ei pitäisi päästä kännykällä verkkoon iltakymmenen ja aamukuuden välillä.

Helsingin sanomien artikkelin alareunasta löysin linkkejä aikaisempiin artikkeleihin samasta aiheesta. Helsingin Sanomissa oli ollut 8.3. artikkeli ”Vastaanotolle saapuu täysin lukossa olevia nuoria: Psykologi kertoo mitä älylaitteet voivat pahimmillaan tehdä”. Artikkelia lukiessa ymmärsin, että tilanne voi olla selvästi haastavampaa verrattuna siihen, että kävellään kännykkä kädessä.

Tätä blogia kirjoittaessa huomasin myös Me Naiset -lehden nettiartikkelin aiheesta: Pimeällä puolella. ”TikTokin algoritmi voi syöstä alustaa selaavan yksitoikkoisen sisällön pyörteeseen. Asiantuntijan mukaan ilmiö lisää ahdistusta”.

En ole itse käyttänyt TikTokia, niin minulla ei ole siitä käytännön kokemusta, mutta artikkelista ymmärsin niin, että käyttäjä saa itselleen videoita ja hänen voi olla vaikea niiden katselemisesta irrottautua. Artikkeliin on haastateltu Traumaterapiakeskuksen kouluttajapsykoterapeutti Tuija Korhosta. Kirjoituksen mukaan hän on huomannut, että sosiaalinen media sekä palkitsee että huonontaa käyttäjän oloa nopeasti. Esimerkiksi aivojen palkkiojärjestelmä aktivoituu tykkäyksistä ja käyttäjän on vaikea suojella itseään tältä hyvän olon tunteelta. Tarkemmin hänen ajatuksia voi lukea kyseisestä artikkelista.

Tähän samaan aihepiiriin liittyen huomasin vielä Tiede 10/2023 lehdestä pienen artikkelin ”Nykynuoret ovat aiempaa ujompia”. Artikkelissa kerrotaan kanadalaistutkijoiden tutkimuksesta, jossa he totesivat Z-sukupolven edustajien eli zoomerien olevan ujompia kuin edeltävän Y-sukupolven eli millenniaalien. Tutkijat pohtivat, että ihmisarkuuden lisääntyminen liittyy kasvotusten tapahtuvat vuorovaikutuksen vähenemiseen. Mielenkiintoine artikkeli on tämänkin.

Monenlaisia näkökulmia näyttää kännykän käyttöön liittyvän. Joka tapauksessa on vaikea kuvitella enää elämää ilman kännykkää. Toisaalta on mukava, ettei enää ole voimassa korona-ajan rajoitukset ja voimme tavata toisia ihmisiä kasvotusten.

Mukavaa lokakuuta kaikille!

Mietteitä syksyn alkaessa

Elokuun viimeisen päivän aamuna katselin runsasta vesisadetta ja ajattelin, että syksy on tulossa. Samana aamuna Kauppalehdestä huomasin artikkelin: Pörssiyhtiöissä saneerataan rankalla kädellä – Investoinnit jäissä ja korot nakertavat: ”Tunnelma aika huolestuttava”. Kirjoituksen mukaan 45 Helsingin pörssin yhtiötä on kertonut muutosneuvotteluista tämän vuoden aikana. Yksityiskohtia en artikkelista lukenut, mutta jotenkin artikkeli sopi syksyiseen tunnelmaan, enää ei oltu kesän positiivisissa tunnelmissa.

Saman päivän Helsingin Sanomista huomasin Minttu Mikkosen kirjoittaman artikkelin Neuvotteluissa toimii taktiikka, jota ei äkkiseltään tule ajatelleeksi – ”Pitäisi opettaa kaikille”. Artikkeliin oli haastateltu Lottaliina Pokkista. Hänen mukaan neuvottelutaito on kansalaistaito, jota pitäisi opettaa kaikille. Haastattelu perustui ilmeisesti uuteen kirjaan Altavastaajan neuvotteluopas. Esimerkiksi artikkelissa mainitaan, että jos antaa toiselle jotain, voi itsekin saada enemmän. Jotenkin tämä artikkeli sopi yhteen tuon Kauppalehden artikkelin kanssa, sillä varsin monessa paikassa näytetään neuvottelevan.

Itse en vielä lukenut kunnolla Mikkosen artikkelia, mutta ehkä siitä voisi jotain uutta oppia, sillä harvemmin sitä on tullut mietittyä tarkemmin neuvottelemista. Alkuteksteistä ymmärsin, että Pokkisen mukaan neuvotteluosaamista voisi hyödyntää useissa elämän tilanteissa. Mikäli neuvottelutaidot kiinnostavat, niin artikkeli vaikuttaa ihan mielenkiintoiselle. Näin lomien jälkeen monenlaisia neuvotteluja todennäköisesti Suomessa käydään.

Elokuun viimeisen päivän iltapäivällä oli mukavan aurinkoista, joten syksyn tuleminen miltei unohtui. Itse osallistuin yhden kansainvälisen työryhmän Teams-kokoukseen. Osallistujia oli noin 15 eri puolilta maapalloa. Mielestäni kokous meni ihan hyvin, mutta en tiedä miten hyvin Teams-kokouksessa perinteisiä neuvottelutaitoja pystyy hyödyntämään. Itse koin niin, että tämä oma Teams-palaverini oli hyvin valmisteltu ja siksi se sujui hyvin. Lisäksi kaikilla oli aika selvä käsitys, mitä tehdään ja mitä tavoitellaan. Kansainvälisessä toiminnassa Teams-kokoukset ovat mukava vaihtoehto perinteisille kokouksille.

Säästä huolimatta syksy on vähitellen tulossa, joten toivottavasti tulee kaunis ruska ja erilaisia neuvottelut sekä kokoukset sujuvat mukavasti.

Hyvää syyskuuta kaikille!