Marraskuussa huomasin lehdissä useita mielenkiintoisia artikkeleja. Esimerkiksi Tiede-lehdessä 13/2025 oli Antti Kivimäen artikkeli ”Nykyihminen on liian vapaa”. Otsikko vaikutti niin mielenkiintoiselle, että päätin lukea ihan koko artikkelin. Artikkeliin oli haastateltu psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvistä.
Tässä Tiede-lehden artikkelissa kerrotaan, että Keltikangas-Järvisen mukaan liika yksilöllisyys ja valinnanvapaus tekevät ihmisistä itsekkäitä ja onnettomia. Pitkässä artikkelissa on paljon mielenkiintoista asiaa, mutta ainakin väliotsikko ”Lapsille ei sovi itseohjautuvuus” jäi mieleeni. Mikäli aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukea koko artikkeli.
Juuri kun aloin tätä blogia kirjoittaa huomasin myös Helsingin Sanomista 27.11. Anne Haikolan artikkelin ”Meistä tuli uhreja”. Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Tiede-lehdessä 10/2025. Tähän artikkeliin on kerätty tietoa useammalta asiantuntijalta. Myös Keltikangas-Järvisen kommentteja on mukana. Lyhyesti tiivistettynä ymmärsin niin, että uhriutumisesta on tullut muotia ja ihmiset korostavat haavoittuvuuttaan entistä enemmän. Toisaalta nykykulttuurissa ei vahvisteta selviytymiskykyä, vaikka se parantaisi hyvinvointia. Tekstissä myös kerrotaan London School of Economicsin viestinnän professorin Lilie Chouliarakin kirjoittaneen, että kärsimyksen eetos leviää useille elämänalueille.
Näitä artikkeleja lukiessa aloin miettiä, että ehkä eri ikäiset ihmiset kokevat näitä asioita eri tavalla. Sukupolvet ja tietenkin myös yksilöt ovat erilaisia. Sukupolvien erilaisuutta työelämässä on käsitelty mm. Kauppalehdessä 10.11.2025 Cilla Bhosen artikkelissa ”Marjo Miettinen avautuu Enston ja verottajan perintökiistasta, josta uhkaa sukeutua vuosien oikeustaistelu”.
Artikkelissa perheyhtiö Enston yksi omistajista ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja Marjo Miettinen miettii johtamista ja listaa seuraavat sukupolvet: on 1950- ja 1960-luvuilla syntynyt hyvinvoinnin sukupolvi ja X-sukupolvi, johon kuuluvat 1970-luvulla syntyneet, sitten on Y-sukupolvi, eli millenniaalit ja vielä Z-sukupolvi eli zoomerit. Artikkelin mukaan työntekijöiden leveä ikähaarukka vaikeuttaa johtamista, mutta toisaalta Miettinen näkee työntekijöiden leveän ikähaarukan mahdollisuutena.
Ajattelisin niin, että nuo edellä luetellut sukupolvet voivat olla erilaisia suhteessa uhriutumiseen tai liialliseen vapauteen. Ehkä jatkossa itsekin huomaa tällaisia asioita paremmin, kun tuli näitä artikkeleja luettua. Ihan mielenkiintoista että näin vuoden pimeänä aikana psykologian näkökulmasta on julkaistu useampia artikkeleja. Aihe ilmeisesti kiinnostaa.
Mukavaa joulukuuta kaikille!



