Tieteessä vallitsee jatkuva erimielisyys siitä, onko pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja lapsuusiän leukemiariskin välillä epidemiologisissa tutkimuksissa havaittu yhteys kausaalinen vai johtuuko se näiden tutkimusten metodologisista puutteista. Schüz tarkasteli viimeaikaisia yhteisanalyysejä lapsuusiän leukemiariskin ja aivokasvainriskin osalta.
Viimeaikaiset yhteisanalyysit vahvistivat aiempien tutkimusten tuloksia, eli niissä havaittiin lapsuusiän leukemiariskin lähes kaksinkertaistuvan magneettikenttäaltistuksen ollessa vähintään 0,4 µT. Ne myös osoittavat eri maissa, eri rakenteella, eri altistusmittausmenetelmillä ja eri sähkönsiirto- ja -jakelujärjestelmillä tehtyjen tutkimusten olevan yhteneviä.
Toisaalta tuoreet meta-analyysit lapsuusiän aivokasvaimista antoivat vain vähän todisteita yhteydestä pientaajuisiin magneettikenttiin – edes 0,4 µT:n tai sitä suuremmilla altistuksilla. Ne kuitenkin toimivat kiinnostavana vertailukohtana lapsuusiän leukemiatulosten tulkinnassa: joko yhteys liittyy vain leukemiaan tai sitten erilaiset tutkimuksen asettelut estävät tutkimusharhojen vertailun.
Arvio siitä, että pientaajuiset magneettikentät ovat mahdollisesti karsinogeenisiä ja voivat aiheuttaa lapsuusiän leukemiaa, pysyi kuitenkin edelleen voimassa. Tämänhetkinen paras arvio on, että jos magneettikenttäaltistuksen (sisällä ja ulkona tapahtuvan) ja lapsuusiän leukemian välillä on olemassa kausaalinen yhteys, se selittäisi noin prosentin lapsuusiän leukemiatapauksista Euroopassa ja 3 % Pohjois-Amerikassa.
Schüz toivoi, että meneillään olevat tutkimukset – lähinnä kokeelliset ja muutama uusi epidemiologinen tutkimus – toisivat uutta tietoa tälle tutkimusalueelle, josta ei ole vielä saatu vakuuttavia tuloksia.
Lähde:
Schüz J. Exposure to extremely low-frequency magnetic fields and the risk of childhood cancer: Update of the epidemiological evidence. Progress in Biophysics and Molecular Biology 2011; 107: 339 –342
Sorry, comments are closed for this post.