Suomen kieli herättää keskustelua

Istuin junassa ja kuuntelin Yle Areenasta Pyöreä pöytä -ohjelmaa, jonka otsikkona oli ”Me tuhotaan koko suomen kieli tässä yhdessä lähetyksessä” (31.10). Olin kyllä aikaisemminkin huomannut, että lokakuussa käytiin keskustelua suomen kielen asemasta, mutta vasta junassa ehdin asiaa tarkemmin miettiä.

Keskustelun taustalla oli muutama päivä aikaisemmin uutisoitu Suomen kielen lautakunnan kannanotto aiheesta. Yle uutisoi (26.10) kannanotosta otsikolla ”Hätähuuto suomen kielen näivettymisestä: Rappio etenee yhä nopeammin, englannin valta-asema uhkaa”. Varsinaisen kannanoton otsikko on ”Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman”. Sen voi lukea kielilautakunnan www-sivulta.

Aihe näyttää herättäneen lisääkin keskustelua, esimerkiksi 31.10. tuli myös Yle:n uutinen ”Professorit yhtyvät huoleen kielen näivettymisestä – ’Pahimmissa uhkakuvissa suomi jää juttelukieleksi kotona’”. Uutisessa tuettiin aikaisempaa Suomen kielen lautakunnan kannanottoa.

Tavallaan on ihan mielenkiintoista, että suomen kielen asemaan on kiinnitetty viime päivinä näin paljon huomiota. Itse en ole tutkinut aihetta, niin en osaa ottaa kantaa kielen muutokseen, mutta pidän tärkeänä, että kieli on rikasta ja mahdollistaa hyvän kommunikoinnin ihmisten kesken.

Ymmärtääkseni ihmiset ovat eri tavalla kielellisesti lahjakkaita. Kaikkien ei ole helppo oppia ja ylläpitää useita aktiivisia kieliä. Toisaalta itsensä ilmaisemisen ja ymmärretyksi tulemisen kannalta on tärkeää, että osaa jotakin kieltä hyvin. On helpompi ilmaista tunteitakin, kun löytyy sanoja. Esim. sairaana ja väsyneenä voi olla vaikea ilmaista itseään millään kielellä. Vahva äidinkielen osaaminen silloin korostuu.

Pyörä pöytä -keskustelussa heiteltiin puheen joukkoon muutamia englanninkielisiä sanoja ja se mahdollisesti tarkoitti tuota otsikossa mainittua kielen tuhoamista. Samantapaista puhetta olen muistaakseni kuullut aikaisemminkin, mutta silloin ei ole käytetty englantia vaan esimerkiksi sivistyssanoja tai latinankielisiä sanontoja. Sitä ehkä pidettiin ”hienona”.

Käytetään sitten yksittäisiä englanninkielisiä sanoja tai latinankielisiä sanontoja, niin se helposti heikentää puheen tai kirjoituksen ymmärrettävyyttä. Aikaisemmin ajattelin vähän niin, että puhuja yrittää olla jotenkin tavallista parempi, kun hän käytti paljon sivistyssanoja. Nykyään itsestä alkaa jo tuntua siltä, ettei puhujalla ole äidinkieli hallinnassa, kun puhe on täynnä vierasperäisiä sanoja. Hyvää suomen kieltä on alkanut entistä enemmän arvosta. Mielenkiinnolla odotan, mistä keskustellaan marraskuussa.

Hyvää marraskuuta kaikille!

Sorry, comments are closed for this post.