Liioittelevat ilmaisut osana viestintää

Katselin marraskuussa useamman kerran, miten kauniisti aurinko paistoi. Usein olen ajatellut, ettei ainakaan marraskuussa kannata Suomeen kenenkään tulla, kun täällä on niin huono sää. Tänä vuonna yllätyin aurinkoisista päivistä ja kauniista auringonlaskuista. Halusin laittaa marraskuussa muutaman valokuvankin aurinkoisesta päivästä Instagramiin muistuttamaan auringosta. Tietenkin päivän pituus oli marraskuussa lyhyt.

Lehtiä lukiessa tuli vähän sellainen vaikutelma, että marraskuussa suosittuja keskustelunaiheita olivat esimerkiksi uupuminen, työssä jaksaminen ja yksinäisyys. Ehkä marraskuu tuntuu yleisesti raskaalle kuukaudelle ja se näkyy myös siinä mistä lehdissä keskustellaan. Helsingin Sanomissa (25.11.2018), oli mielenkiintoinen artikkeli aiheesta: Kivan kyseenalaistaja. ”Työelämässä korostetaan nyt liiaksi tekemisen hauskuutta ja hyvää fiilistä”, sanoo työyhteisöjä kouluttava Pekka Järvinen. Artikkelin mukaan se on hänen mielestä petollista. Artikkeliin haastateltu Pekka Järvinen on organisaatiopsykologi.

Hänen mukaansa työn hauskuuden voimakas korostaminen johtaa ylilyönteihin. Tarkemmin aiheesta voi lukea alkuperäisestä artikkelista, mutta itse ymmärsin niin, että uusille työntekijöille voi syntyä virheellinen käsitys työstä ja työelämästä yleensä, kun hauskuutta korostetaan viestinnässä.

En ole aihetta tutkinut tai edes seurannut, niin en tiedä minkälaisena työelämä oikeasti nykyään kuvataan. Järvisen kommenttien seurauksena aloin miettiä, miten suomen kielessä nykyään suositaan aikaisempaan vahvempia ilmaisuja. Kielelliset ilmaisut ovat vähän erilaisia eri puolella Suomea, mutta perinteisesti vastaavanlaista tavallaan liioittelua ei kovin paljon ole ollut, mitä viime aikoina on voinut huomata. Englanninkieliset ilmaisut ovat usein voimakkaampia kuin suomen kielessä käytetään. Ehkä ulkomailta on tarttunut suomeenkin liioittelevia ilmaisuja, vaikka se ei ole perinteistä suomalaista tyyliä.

Joissakin tilanteissa liioittelevat sanat ovat piristäviä ja ihan mukavia, mutta jos lukee esimerkiksi Twitteristä kymmeniä viestejä siitä, miten mahtavaa, ihanaa tai ainutkertaisen hienoa jokin asia, ihminen, tilaisuus tai vaikka työpaikka on, niin aihe muuttuu epäuskottavaksi. Tavallaan sisällöt irtautuvat arkisesta elämästä ja perinteisestä tavasta käyttää suomen kieltä.

Ehkä suomen kielen käyttö muuttuu tulevaisuudessa. Mikäli liioittelevat ilmaisut yleistyvät opimme automaattisesti tulkitsemaan ilmaisut uudella tavalla. Eiköhän niihin vähitellen myös sopeudu. En tiedä miten paljon tällaisesta yleisestä liioittelusta on ollut kyse, kun työpaikkoja ja niissä tekemisen hauskuudesta on kirjoitettu. Sellainen ilmiö itselleni tuli mieleen Pekka Järvisen ajatuksia lukiessa.

Jos haluaa laajemmin lukea työelämästä niin uusimmassa Kauppalehti Optiossa (19/2018) on myös työelämää käsittelevä artikkeli ”Parhaat johtajat kirittävät toisiaan”.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

Sorry, comments are closed for this post.