Nro. 8 / 2016/1 Pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistuneiden henkilöiden geneettiset vauriot

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat arvioivat 22 artikkelia, jotka käsittelivät sytogeneettiseen biomonitorointiin perustuvia tutkimuksia. He halusivat selvittää sähkömagneettisille kentille altistuneiden henkilöiden mahdollisia geneettisiä vaurioita. Heidän mukaansa tutkimuksissa oli erilaisia puutteita. Toisaalta vain viidessä tutkimuksessa ei havaittu lainkaan sytogeneettisiä vaurioita altistuneissa henkilöissä, minkä tähden tutkimuksia ei voida heidän mielestään jättää myöskään kokonaan huomiotta.

Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC on luokitellut pientaajuiset magneettikentät mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi (luokka 2B). Arvio perustuu lähinnä epidemiologiseen näyttöön, joka viittaa kentille altistumisen ja lapsuusiän leukemian mahdolliseen yhteyteen. In vitro- ja in vivo ‑tutkimuksissa syy-yhteyttä ei edelleenkään ole pystytty vahvistamaan lukuisista yrityksistä huolimatta.

Tässä tutkimuksessa arvioitiin sytogeneettiseen biomonitorointiin perustuvia tutkimuksia, joita oli julkaistu 22. Valtaosassa sähkömagneettisille kentille altistuminen oli ollut työperäistä, ja tarkasteltuja päätepisteitä olivat yleisesti kromosomipoikkeavuudet, geneettisen materiaalin vaihtuminen kromosomipuolikkaiden välillä (SCE) ja mikrotumat. Useimmissa tutkimuksissa havaittiin geneettisten vaurioiden lisääntymistä valkosoluissa ja bukkaalisissa soluissa. Sytogeneettisten soluvaurioiden tiedetään olevan yhteydessä kohonneeseen syöpäriskiin.

Arvioijat totesivat kuitenkin tarkasteltujen tutkimusten olevan niin selvästi puutteellisia, ettei niiden perusteella voida tehdä pitäviä päätelmiä. Esimerkiksi altistuminen oli määritelty epätarkasti, tutkittavat altistuivat myös muulle ionisoimattomalle säteilylle tai tulokset eivät olleet tilastollisesti luotettavia. Lisäksi sytogeneettisiä vaurioita havaittiin monissa sellaisissa tutkimuksissa, joissa altistustasot olivat todennäköisesti paljon matalampia kuin pääosin päinvastaisia tuloksia tuottaneissa in vitro- ja in vivo ‑tutkimuksissa. Tutkijat eivät siten pitäneet todennäköisenä, että kaikki todetut sytogeneettiset vaikutukset olisivat aiheutuneet pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisesta.

Koska toisaalta vain viidessä tutkimuksessa ei havaittu lainkaan sytogeneettisiä vaurioita altistuneissa henkilöissä, tutkimuksia ei voida heidän mielestään jättää myöskään kokonaan huomiotta. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen olisi siis tietyssä määrin paikallaan. Heidän mukaansa olisi tarvetta perusteellisemmille ja hallitummille lisätutkimuksille, joissa on tarkasteltavana riittävä määrä henkilöitä ja soluja sekä oikeat päätepisteet.

Lähde:
Maes A, Verschaeve L. Genetic damage in humans exposed to extremely low frequency electromagnetic fields. Archives of Toxicology 2016. DOI 10.1007/s00204-016-1769-9.

Sorry, comments are closed for this post.