Yhdysvalloissa hiljattain julkaistussa tutkimuksessa havaittiin heikko eloonjääntiaste akuuttia lymfaattista leukemiaa (ALL) sairastavilla lapsilla, jotka olivat altistuneet yli 0,3 μT:n magneettikentille. Tutkimukseen osallistuneiden lasten määrä oli kuitenkin pieni. Tämän innoittamina tutkijat Anne Louise Svendsen, Thomas Weihkopf, Peter Kaatsch ja Joachim Schüz tekivät Saksassa kohorttitutkimuksen lapsuusiän leukemiatapauksista perustuen aiemman saksalaisen populaatiopohjaisen tapaus-verrokkitutkimuksen tietoihin vuosilta 1992–2001.
Yhteensä tutkittiin 595 leukemiaa (ALL) sairastavaa lasta suorittamalla 24 tunnin magneettikenttämittauksia lasten makuuhuoneissa. Tapausten seuranta kesti keskimäärin 9,5 vuotta. Riskisuhteiden laskennassa huomioitiin yleinen eloonjäänti sekä diagnoosin saamisikä, diagnoosin kalenterivuosi sekä sukupuoli. Näillä kaikilla todettiin olevan vaikutusta kuolemisen riskiin, esimerkiksi tytöillä näytti tilastojen mukaan olevan parempi
eloonjääntiaste.
Riskien havaittiin lisääntyneen magneettikenttäaltistuksen ollessa keskimääräinen eli 0,1–0,2 μT (riskisuhde 2,6) perustuen 9 kuolemaan 34 tapauksesta sekä altistuksen ollessa voimakas eli yli 0,2 μT (riskisuhde 1,6) perustuen 4 kuolemaan 18 tapauksesta. Kun taudin etenemisvaihe (prognostinen riskiryhmä) otettiin huomioon, riskisuhde kasvoi lukuun 3,0 altistuksen ollessa yli 0,2 μT.
Tutkimus oli yleisesti ottaen yhdenmukainen aiempien tutkimuslöydösten kanssa, mutta siinä raportoitiin lisääntyneistä riskeistä pienemmillä magneettikenttäaltistuksen arvoilla kuin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa. Tulokset perustuivat kuitenkin vähäisiin tapausmääriin, eikä löytöjä selittävää biologista mekanismia tunneta vieläkään.
Lähde:
Svendsen AL, Weihkopf T, Kaatsch P and Schüz J. Exposure to magnetic fields and survival after diagnosis of childhood leukemia: a German cohort study. Cancer Epidemiology, Biomakers & Prevention 2007;16(6):1167-1171
Sorry, comments are closed for this post.