Maailman terveysjärjestö (WHO) on seurannut kenttien terveysvaikutuksia aktiivisesti jo useiden vuosien ajan. Uusin pientaajuisten kenttien terveysvaikutuksia käsittelevä sisältävä raportti (yli 500 sivua) julkaistiin vuonna 2007. Raportissa on vedetty yhteen tämän hetkinen tieteellinen tietämys mm. kenttälähteiden aiheuttamasta altistuksesta, biofysikaalisista mekanismeista, kenttäaltistuksen yhteydestä syöpään, neuroendokrinologiseen järjestelmään, immunologiseen järjestelmään, hematologiseen järjestelmään, kardiovaskulaarisiin sairauksiin sekä neurodegeneratiivisiin sairauksiin (esim. Alzheimerin tautiin).
Raportin mukaan kodeissa altistumisen geometrinen keskiarvo magneettikenttien osalta on 0,025- 0,07 μT Euroopassa ja 0,055-0,11 μT USA:ssa. Työaltistus voi olla tätä suurempaa, jos työskennellään lähellä suuria virtoja. Raportin yhteenvedossa kerrotaan jo hyvin tunnetusta ilmiöstä, että ihminen voi aistia ison sähkökentän, joka on tasoa 2-20 kV/m. Iso magneettikenttä (15 mT) taas voi saada aikaan valovälähdyksiä näkökentässä.
Pientaajuisiin magneettikenttiin liittyvän syöpäriskin osalta WHO:n raportissa todetaan, että uusimmankin tutkimustiedon valossa edelleen WHO:n kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen IARC:n (International Agency for Research on Cancer) kannanotto mahdollisesti syöpää aiheuttava on ajanmukainen.
Sähkö- ja magneettikentillä ei näytä olevan vaikutuksia neuroendokrinologiseen järjestelmään sillä tavalla, että sillä olisi haitallista vaikutusta ihmisen terveydelle. Tähän liittyvä näyttö on riittämätöntä. Joissakin tutkimuksissa, joissa on tutkittu pientaajuisen kenttäaltistuksen ja Alzheimerin taudin välistä yhteyttä, tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Kuitenkin parempilaatuiset tutkimukset, jotka keskittyvät sairastuvuuteen ennemminkin kuin kuolleisuuteen, eivät osoita yhteyttä. Kaiken kaikkiaan näyttö pientaajuisen kenttäaltistuksen ja Alzheimerin taudin välillä on riittämätön. Ei ole myöskään näyttöä kenttien vaikutuksesta immunologiseen järjestelmään, hematologiseen järjestelmään, kardiovaskulaarisiin sairauksiin tai lisääntymiseen.
WHO:n mukaan sähköyliherkkyyttä tulisi kutsua sähkömagneettisiin kenttiin liittyväksi ympäristöperäiseksi somatisaatio-oireyhtymäksi (idiopathic environmental intolerance with attribution to EMF). Tästä kärsivillä on erilaisia oireita, jotka eivät johdu sähkömagneettisista kentistä. Oireita ei voida selittää lääketieteellisten, psykiatristen tai psykologisten sairauksien oireilla.
Lähde:
WHO: Extremely Low Frequency Fields Environmental Health Criteria Monograph No.238, 2007
Sorry, comments are closed for this post.