Heinäkuun lopussa on ollut mielenkiintoista katsella urheilijoiden suorituksia Pariisin olympialaisissa. TV:stä katsottaessa suorituksista näkyy yleensä hyvin yksityiskohtia. Todennäköisesti kuvakulmat ovat parempia kuin jos olisi itse paikan päällä. Ainakin välillä kisapaikoilla on ollut ymmärtääkseni helteistä, niin olen ollut ihan mielissäni, etten ole helteessä suorituksia seuraamassa.

Helteistä tuli mieleeni Helsingin Sanomissa 17.7. julkaistu Pauliina Grönholmin kolumni ”Ruskettuminen on vaarallinen kauneustrendi”. Kolumnissa Grönholm kertoo, että ihosyövän ilmaantuvuus on Suomessa kasvanut nopeasti nuorten rynnätessä ulos UV-indeksin ollessa korkeimmillaan. Itselleni oli uutta, ettei UV-indeksiä käytetäkään UV-säteilyltä suojautumiseen, vaan ollaan kiinnostuneita ruskettumisesta. Tarkemmin aiheesta voi lukea kolumnista.

Säteilyturvakeskuksen www-sivulta löytyy tietoa UV-säteilystä. Esimerkiksi siellä on sivu ”UV-säteily aiheuttaa ihosyöpää”. UV-säteilyn haitoista on tiedetty jo pitkään. Vaikutukset on tieteellisesti pystytty osoittamaan, mutta jotenkin näyttää olevan vaikeaa ottaa tätä riskiä huomioon.

MTV:n uutisissa oli myös 31.7. aiheesta mielenkiintoinen juttu ”Asiantuntijat varoittavat nuorten parissa leviävästä sometrendistä: ”Rusketus on täysin katoavaista, mutta riskit ikuisia”.

Kesällä usein innostun etsimään kirjoja. Tänä vuonna etsin ihan painettua kirjaa. Itselleni oli uutta, että netissä on varsin hyvin vanhojen kirjojen myyntiä. En laita tähän mitään valmista linkkiä, koska en itse testannut niitä, mutta ihan asialliselta palvelut näyttivät. Olen aina arvostanut kirjoja, niin mielestäni on mukava, että myös vanhoille kirjoille on syntynyt kehittyneitä nettipalveluja.

Heinäkuun lopussa on käyty myös vilkasta keskustelua siitä, jos kouluissa oppitunneilla ei enää saisi käyttää kännyköitä. Erilaisia kokeiluja on jo olemassa ja kokemukset vaikuttavat hyville. Mielenkiintoista nähdä mihin vielä päädytään. Ehkä palaamme vähän taaksepäin tai järkeistämme uusien teknisten palvelujen käyttöämme. Painettuja kirjoja aletaan taas uudestaan arvostamaan aikaisempaa enemmän ja ihmisten välinen viestintä siirtyy ehkä enemmän kasvokkain tapahtuvaksi kommunikaatioksi.

TV:stä alkoi taas mielenkiintoinen lähetys olympialaisista, joten jatkan suoritusten tarkempaa seuraamista.

Mukavaa elokuuta kaikille!

Niin kauan kuin muistan, olen ollut kiinnostunut linnuista ja mielelläni kuunnellut niiden laulua. Lintuja on vaan varsin paljon, joten niiden tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Useammankin kerran, olen kuunnellut Yle areenasta löytyvän vuonna 2019 julkaistun ohjelman ”Miten opin lintujen ääniä?” Ohjelmassa kerrotaan, miten voi tunnistaa esim. peipon tai pajulinnun. Muistaakseni myös mustarastasta käsitellään. Lintuja kuunnellessa olen välillä miettinyt, että sopiiko kuulemani laulu ohjelmassa kerrottuihin ääniin, mutta varsin haastavalle tunnistaminen on edelleen tuntunut.

Yle Areenasta löytyy myös viikon luontoääniä. Tämän sarjan tarkoituksena on ollut perehdyttää kuuntelijansa suomalaiseen äänimaisemaan. Jos tietää linnun, jonka äänen haluaa kuulla, niin näistä löytää hyvin tietoa siitä, mille kyseisen linnun pitäisi kuulostaa.

Oikeastaan olen ollut aikaisemmin sitä miltä, että aika vaikea on oppia tunnistamaan uusien lintujen laulua, mutta tänä vuonna ihan yllätyin siitä, että ihan arjessa niitä voi hyvinkin oppia. Tänä keväänä kuuntelin yhtenä aamuna radiosta Minna Pyykön ohjelmaa ”Linnunlaulujen aamu Lohjalla”. Siinä kerrottiin muuttolintujen kevätsovelluksesta, jolla voi tunnistaa lintuja. Tästä sovelluksesta on kerrottu jo vuotta aikaisemminkin Ylen uutisessa ”Uusi suomalainen sovellus tunnistaa jopa 150 lintulajia laulun perusteella”, mutta silloin en siitä vielä innostunut.

Minna Pyykön ohjelman jälkeen latasin sovelluksen, mutta en alkanut sitä heti käyttää. En oikein ehtinyt, mutta yhtenä aamuna taas kerran lauloi itselleni tuntematon lintu, niin päätin selvittää mikä lintu se on. Tämä punakylkirastas on laulanut toukokuussa tosi paljon, mutta nyt sen opin tunnistamaan.

Sovelluksen käyttö oli niin helppoa, että innostuin lintujen tunnistamisesta. Oikeastaan olen ihmetellyt, miten paljon laulua keväisin on. Liikenteen melu tietenkin häiritsee kuuntelemista, mutta jos on aikaisin aamulla hereillä niin hyvin voi kuulla lintujen laulua ihan kaupungin keskustassa. Kun tekee viiden minuutin nauhoituksen voi samalla kuunnella itse ja harjoitella tunnistamaan lintuja. Sitten kun sovellus antaa vastauksen mitä lintuja olen nauhoittanut, voin tarkastaa tunnistinko oikein.

Tietenkin on edelleen paljon lintuja, joita en tunne, mutta useita olen viime päivinä oppinut. Todella mukava, että tällainen sovellus on saatu tehtyä. Mainittakoon vielä, että Yle julkaisi 26.5. myös uutisen ”Linnunlaulu tekee meistä onnellisempia – vähentää stressiä ja parantaa mielialaa”. Mielenkiintoinen uutinen sekin.

Mukavaa kesäkuuta kaikille!

Kuullessani yhtenä maaliskuun aamuna radiosta uutisen ”Suomi seitsemättä vuotta perättäin maailman onnellisin maa” mietin, että ehkä pitäisi selvittää mihin tämä mahtaa oikein perustua. Todennäköisesti silloin radiosta kuulunut uutinen liittyi Yle:n www-sivulla 20.3. julkaistuun uutiseen ”Suomi seitsemättä vuotta perättäin maailman onnellisin maa – länsimaiden sijoitusta laski nuorten tyytymättömyys”.

Nyt blogia kirjoittaessa aloin tämän uutisen taustoja vähän selvittää. Tieto perustuu Maailman onnellisuusraporttiin, joka löytyy englanniksi internetistä. Englanninkielisen tiedotteen mukaan raportti perustuu Gallup World Poll:n kyselyn tietoihin ja hyvinvointitutkijoiden analyyseihin. Mukana on yli 140 maan ihmisten vastauksia.

Raportissa on ensimmäisen kerran mukana myös erilliset ikäryhmittäiset sijoitukset. Alle 30-vuotiaiden lasten ja nuorten listan kärjessä on Liettua ja maailman onnellisin maa yli 60-vuotiaille on Tanska. Kun on verrattu sukupolvia, niin ennen vuotta 1965 syntyneet ovat keskimäärin onnellisempia kuin vuodesta 1980 syntyneet. Kun raporttia ja netistä löytyviä aineistoja tutkin vähän tarkemmin, niin varsin perusteellisesti tutkimuksesta löytyy tietoa. Myös liitteet ja dataa löytyvät www-sivuilta.

Onnellisuuden käsitteestä löytyy tietoa mm. Tuuli Lahden ja Kaisla Joutsenniemen kirjoittamasta artikkelista ”Avaimet onneen – onnellisuuden taitoa voi harjoitella ja oppia” Duodecim 2013. Heidän artikkelin mukaan ”arkikielessä onnellisuudella tarkoitetaan yleensä tasapainoista elämää, jossa ihminen pitää arkeaan mielekkäänä, näkee tulevaisuuden valoisana ja kokee voivansa rikastuttaa myös muiden elämää.” Artikkelissa kerrotaan, että onnellisuuden eri ulottuvuuksia esim. positiivisuutta, kiitollisuutta ja optimismia voidaan tutkia eri menetelmillä. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen tutustumaan alkuperäiseen artikkeliin.

Lahden ja Joutsenniemen artikkelissa on myös kerrottu siitä, miten onnellisuutta voi harjoitella. Esim. voi tehdä hyvien tekojen harjoituksia sekä kiitollisuus- ja voimaantumisharjoituksia. Onnellisuusharjoituksia näyttää löytyvän myös Yle Areenasta. Aiheeseen liittyviä jaksoja on yhdeksän. Esimerkiksi niissä käsitellään optimismin viljelyä, vatvomisen välttämistä ja liikunnasta hyvinvointia. En itse testannut näitä, mutta ehkä joskus innostun tutustumaan tarkemmin.

Duodecimin terveyskirjastostakin näyttää löytyvän mm. ”Onnellisuusharjoitus: tavoitteiden täsmentäminen”. Vaihtoehtoja tuntuu riittävän, jos haluaa aihetta harjoitella. Onnellisuus saattaa kyllä lisääntyä ihan itsestään, kun mennään kevättä ja kesää kohti. Se yleensä piristää ja tuo iloa, mutta ehkä joskus toisten voi harjoittelua tarvita.

Mukavaa huhtikuuta kaikille!