Nykypäivänä tieteellisten lehtien lukeminen tapahtuu monesti sähköisesti. Artikkeleja voidaan lukea kirjastojen hankkimien palvelujen kautta. Omaa käsikirjoitusta tarjotaan lehteen sähköisen palvelun kautta, ja myös arvioitsijat käyttävät omaa järjestelmäänsä.

Tietotekniikan hyödyntäminen tieteellisessä työssä on mennyt vauhdilla eteenpäin. Aikaisemmin tietohakuja piti teettää kirjastojen informaatikoilla, koska omilta koneilta ei ollut mahdollista hakea tietoa. Nyt vinkkejä voi kysellä kirjastosta, mutta varsinaisen tiedon pystyy hyvin itse hankkimaan. Tietoa löytyy helposti, joten suurin työ on ehkä siinä, miten osaa valita oikeat hakusanat niin, että saa tehokkaasti tarvitsemansa tiedon. Sekään ei välttämättä ole aina selvää, mistä tietokannasta on paras tietoa hakea.

Artikkelin kirjoittajan näkökulmasta toiminta on myös muuttunut. Enää ei tarvitse lähettää kuin yksittäisiin lehtiin käsikirjoitus tavallisessa postissa. Nyt kun tiedostot syötetään suoraan järjestelmään omalta koneelta, myös isoja tiedostoja on helppo siirrellä. Ainakin valokuvien kohdalla tiedostojen koko on monesti aika suuri. Järjestelmissä näyttää olevan myös erilaisia tarkastusominaisuuksia, jolloin omaa kirjoitusta ei saa syötettyä, jos on tehnyt jonkun perusvirheen.

Omalla tavallaan tällaiset järjestelmät helpottavat artikkelin julkaisuprosessia huomattavasti, mutta käyttäjälle voi olla välillä haasteellista saada selville, miten tiedot syötetään ja mikä vaikuttaa mihinkin. Eri lehdissä näyttää olevan käytössä erilaisia ohjelmistoja ja se vähän lisää käyttäjän haastetta, jos kirjoittaa useampaan lehteen.

Mahdollisista haasteista huolimatta on todella hyvä, että nykyään tieteellisen tiedon hankinta ja julkaiseminen on mennyt näin paljon eteenpäin. Enää ei tarvitse odottaa juurikaan, että saa paperisen kopion jostakin artikkelista postissa, nyt sen todennäköisesti löytää suoraan sähköisten palvelujen kautta.

Onnistuneita tiedonhankintoja nettipalveluilla kaikille!

Äskettäin valmistuneessa Suomen professorit 1640-2007 kirjassa on kerätty vuoden 2006 tietojen mukaan, miten paljon naisia on professorikunnasta. Teknillisissä tieteissä heitä on 6,8 %, kun kaikista professoreista heitä on 23,4 %.

Professoriliiton julkaisemassa Suomen professorit kirjassa on kerrottu myös historiatietoja. Vuonna 1920 professoreja oli Suomessa 142, kun vuonna 2006 heitä on jo 2531. Professorien määrä on lisääntynyt huomattavasti myös vuodesta 1980. Silloin heitä oli vain 1429.

Opetusministeriön KOTA-tietokannasta kerättyjen vuoden 2006 tietojen mukaan yliopistojen opetushenkilökunnasta 28,8 % on naisia, teknillisissä tieteissä heitä on 38,8 %. Esimerkiksi humanistisilla aloilla heitä on vain 26,7 %. Teknillisissä tieteissä naisia professoreista on 6,8 %. Kaikista professoreista heitä on 23,4 %. Muita aloja, missä naisten osuus on aika vähäinen, ovat oikeustiede 13,6 % ja luonnontieteet 13,1 %.

Teknillisissä tieteissä naisprofessorien määrä on vielä aika vähäinen, mutta kun tarkastellaan koko opetushenkilökuntaa, on naisia jo selvästi enemmän kuin yliopistoissa yleensä. Kaiken kaikkiaan naisprofessorien määrä on lisääntynyt viime vuosina, sillä vuonna 2004 heitä oli tilastokeskuksen mukaan 21 % ja vuonna 2006 heitä on vähän enemmän.

Aika hitaasti naisten osuus professorikunnassa näyttää lisääntyvän, mutta vähitellen heidän määrä kasvaa. Nyt jo on muutama ala, missä naisprofessorit ovat enemmistönä, esimerkiksi terveystiede 57,6 %, eläinlääketiede 52,6 % ja kasvatustiede 51,5 %.

Mielenkiinnolla olen seurannut keskustelua miesten tasa-arvosta. Aikaisemmin olen ollut mukana hankkeissa, joissa on tuettu naisia tekniikan alalla tai yritetty madaltaa kynnystä, jotta naiset hakeutuisivat tekniikkaa opiskelemaan.

Kun ajattelee, millaisia naisten tasa-arvohankkeita on ollut käynnissä, tulee ensimmäisenä mieleen sellaiset alat, missä on varsin vähän miehiä ja se miten näille aloille saataisiin lisää miehiä. Kuitenkin miesten tasa-arvokeskustelussa kysymykset ovat vähän toisenlaisia. Esimerkiksi tasa-arvokysymyksenä voidaan miettiä poikien huonoa viihtymistä koulussa, miesten syrjäytymistä yhteiskunnan ulkopuolelle ja myös avioeroon liittyviä huoltajuuskysymyksiä.

Kun edellä listattuja asioita miettii tarkemmin, voi jokainen varmaan huomata sen, että oikeastaan miehet eivät ole kaikilta osin tasa-arvoisia suhteessa naisiin. Toisaalta osa edellä mainituista asioista voidaan listata muunkin teeman kuin tasa-arvon alle. Aiheet ovat kuitenkin selvästi sukupuolisidonnaisia.

Asiaa vähän selviteltyäni huomasin, että myös sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt julkaisun Miehet ja tasa-arvopolitiikka. Julkaisussa käsitellään aihetta varsin laajasti.

Miesten tasa-arvoa voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Käytännön tasolla voi miettiä esimerkiksi sitä, miksi miesten oletetaan olevan tekniikassa taitavia. Mitä jos mies ei sitä olekaan. Vastaavia esimerkkejä voi jokainen löytää omasta arjestaan.

Vaikka naisten tasa-arvoasiat ovat tärkeitä, niin ehkä miestenkin näkökulmaan on hyvä kiinnittää jatkossa nykyistä enemmän huomiota.