Piristystä auringosta

|

Aurinko paistaa kauniisti, kun kirjoitan tätä blogia. Olen taas kerran yrittänyt valita useista mielenkiintoisista aiheista yhtä, josta kirjoittaisin blogin. Itseäni auringonpaiste piristää ja saa hyvälle tuulelle. Kevät ja kesä taitavat jo olla tulossa.

Kauppalehti Optiosta 4/2013 löysin ihan mielenkiintoista juttua aiheesta oma pääoma. Siinä kerrotaan psykologisesta pääomasta, joka on kykyä ottaa kaikki irti annetuista ominaisuuksista ja olosuhteista.

Jos ymmärsin oikein, niin ajatuksena on, että kun psykologista pääomaa kehittää voi tulla onnelliseksi ja menestyneemmäksi. Jutun mukaanprofessori Fred Luthans määrittelee psykologisen pääoman neljän ominaisuuden kimppuna (toiveikkuus, itseluottamus, sinnikkyys ja realistinen optimismi). Lehdestä voi tutkia tarkemmin miten psykologista pääomaa voi itse kukin kehittää.

Aurinkoiseen päivää sopii myös saman lehden juttu ”Mitä on kauneus?” Jutun vastaukset ”Oikeat mittasuhteet” ja ”Järjestys kaaoksessa” tuntuvat ihan tutuille, mutta viimeinen vastaus ”Arjen yllä”, ei olisi itselläni tullut mieleen. Ymmärsin tämän viimeisen kohdan niin, että jos tavallisena arkisena hetkenä laittaa ylleen jotain erityisen kaunista, se tekee hetkestä kuolemattoman ja tavallaan antaa siivet. Lehdessä asia on selitetty tarkemmin.

Tutkimusmaailman näkökulmasta yksi mielenkiintoinen tämän hetken aihe, josta näyttää olevan paljon kirjoituksia Internetissä on Himanen ja hänen tutkimusrahoituksensa. Luin niitäkin juttuja läpi tätä blogia ideoidessa. Keskustelu on varsin mielenkiintoista ja siitä voi yrittää ainakin oppia. Jos ei muuta niin ainakin sitä, miten tehdään hyvä tutkimussuunnitelma tai väliraportti. Ehkä tästä prosessista syntyy vielä uusi rahoitusmuotokin (Himas-gate).

Aurinkoista ja kaunista maaliskuuta kaikille!

Uudistumista ja päivittymistä

|

Luin uutta Kauppalehti Optiota ja huomasin jutun aiheesta ’Kuinka päivitän itseni?’. Jotenkin jäin miettimään aihetta. Aikaisemmin muistan lukeneeni, miten vuoden alussa ihmiset alkavat kuntoilla tai laihduttaa tai parantaa elämäntapojaan, mutta sana päivittäminen tuntui uudelta.

Mielenkiintoista miten asiat muuttuvat. Ennen tietokoneiden ja matkapuhelimien aikaa laitteet yleensä ostettiin täysin valmiina. Niitä ei tarvinnut päivittää. Nykyään tekniikka on muuttunut sellaiseksi, että miltei jatkuvasti jokin laite tai lähinnä siinä oleva ohjelma on päivittymässä. Ensin se tuntui ehkä vähän oudolle ja epämiellyttävälle, kun laitteet eivät olleetkaan suoraan valmiita, mutta nykyään se tuntuu aika luonnolliselle.

Samalla, kun tekniikka kehittyy, niin myös käytetty kieli muuttuu. Myös tekniikkaan liittyvät sanat siirtyvät muihin tilanteisiin. Koska laitteiden päivittäminen on kaikille jo hyvin tuttua, tuntuu ihan sopivalle ajatella myös itsensä päivittämistä.

Ihminen on tietenkin erilainen kuin kone. Itseään voi kehittää ja pitää terveydestään hyvää huolta, mutta mitään helppoa systeemiä ei ole ladata uusi ohjelmapäivitys sisälle ja sen seurauksena muuttua. Ihmisen kohdalla muutokset vievät yleensä aikaa. Ehkä päätöksen voi tehdä nopeastikin, mutta ennen kuin muutos oikeasti toteutuu esim. jokapäiväisessä elämässä, niin siihen menee usein enemmän aikaa.

Sinänsä sitä on hyvä aina välillä vähän miettiä, miten itsellä menee. Voi kai sitä ajatella itsensä päivittämistarpeen arviointina. Ehkä sitä huomaakin, miten hyvin itsellä asiat ovat, eikä mitään päivitystarvetta ole olemassa.

On myös tosi mukava, että vielä on olemassa paljon tekniikkaa, jota ei tarvitse päivittää. Itselleni tuli mieleen esim. kahvinkeitin. Olisi ehkä aika epämiellyttävää, jos aamukahvia keittäessä keitin pitäisi jotain päivitystaukoja.

Sen verran uudistumista on itselleni tapahtunut, että muutin juuri TTY:lla uuden laitoksen tiloihin Sähkötaloon. Jonkinlaiseksi itsensä päivittämiseksi sitäkin ehkä voi kutsua.

Mukavaa helmikuuta kaikille.

Uusi vuosi – uudelle laitokselle

|

Uudenvuodenpäivän aamuna ajattelin, että nyt se on sitten totta. Uusi vuosi on alkanut ja TTY:n uusi organisaatio on astunut voimaa. Omalla kohdallani se tarkoittaa, että siirryn Elektroniikan ja tietoliikennetekniikan laitokselle (ELT) Tieto- ja sähkötekniikan tiedekuntaan (TST). Vanha Energia- ja prosessitekniikan laitos lakkasi olemasta ja sieltä väki siirtyi neljälle laitokselle.

Uuden alkaessa on vähän kahden suuntaisia tunnelmia. Toisaalta on haikeutta vanhaa kohtaa, mutta toisaalta on mielenkiintoa ja intoakin uutta kohtaan. Jotain asioita jää aina kaipaamaan, mutta mikään työyhteisö ei kuitenkaan ole ikuisesti samanlainen. Jos ei muuta niin ihmiset vaihtuvat, siirtyvät esimerkiksi eläkkeelle. Muutokset ovat välttämättömiä. Sitä ei vaan aina työn touhussa huomaa, miten maailma ympärillä jatkuvasti muuttuu.

Uuteen siirtyessä on tietenkin paljon asioita, joita ei vielä heti tiedä. Yleensä kuitenkin kaikki alkaa vähitellen selvitä ja toimia ihan hyvin. Jonkin ajan kuluttua ei enää oikeastaan muista, miten aikaisemmin toimittiin. Sen verran olen vuosien varrella muutoksista oppinut, että ensimmäisinä päivinä kannata olla tavallista kärsivällisempi, vaikka kaikki ei vielä ole ihan selvää. Kyllä erilaiset työprosessit vähitellen alkavat toimia.

Vuonna 2013 tapahtuu tietenkin muutakin kuin tämä TTY:n organisaatiouudistus. Sähkömagneettisiin kenttiin liittyen odotan, että valmistelussa oleva työntekijädirektiivi alkaa valmistua. Perinteeksi jo muodostuneita tilannekatsauksia pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyvistä terveyskysymyksistä jatketaan myös vuonna 2013. Viime viikolla julkaisin uusimman katsauksen ja seuraava on tulossa kesällä 2013.

Sähkö- ja magneettikenttiin liittyvistä tutkimuksista on myös tulossa kansainvälisiä julkaisuja. Niiden ilmestymisestä laitan viestin Twitteriin. Tiedot uusista artikkeleista näyttävät päivittyvän myös varsin nopeastiResearchGate-sivulleni.

Kiitokset kaikille hyvästä yhteistyöstä ajalta, jonka olin Energia- ja prosessitekniikan laitoksella ja toivon meille menestyksekästä yhteistyötä myös jatkossa.

Onnellista alkanutta vuotta 2013!

Lentokoneessa istuessa

|

Istuin KLM:n lennolla ja luin yhtiön lehdestä artikkelia aiheesta voivatko kasvit ajatella. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ymmärsinkö oikein mistä on kyse, mutta todella juttu käsitteli mahdollisuutta, että kasvit voisivat ajatella.

Kasveilla ei tietenkään ole aivoja, mutta ne ovat eläviä. Lisäksi ajattelu on lähinnä vain kemiallisia reaktiota, joten miksi se ei olisi mahdollista. Artikkeliin oli haastateltu aihetta tutkivaa professoria Michel Haringia Amsterdamin yliopistosta. Artikkeli oli ihan mielenkiintoinen. Ehkä niin voi oikeasti sanoa, että kasvit voivat ajatella. Ainakin sellainen vaikutelma jutusta jäi. Toisaalta mitä on ajattelu? Sekin ehkä olisi hyvä tässä yhteydessä määritellä.

Artikkelin lukeminen keskeytyi, kun lentokoneen valaistusta vähennettiin nousun ajaksi. Tällä kertaa tämä vähäisen valaistuksen aika oli pidempi kuin yleensä, sillä lentokoneen piti mennä ennen nousua jäänestokäsittelyyn, jos ymmärsin oikein. Ikkunasta näkyi miten ulkona pyrytti lunta. Itsekseni mietin, että Helsinki-Vantaan lentokentän väelle täytyy kyllä ”nostaa hattua”, kun lumipyryssäkin saavat kentän toimimaan.

Koneen sisällä minulla oli aikaa miettiä ajatusta kasvien mahdollisuudesta ajatella. En muista kuulleeni vastaava aikaisemmin. Sellaisesta on kyllä tainut joskus olla juttua, että kukat voisivat paremmin kun niille juttelee, mutta se on ollut enemmän kansan viisautta, kuin tieteellistä tutkimusta. Toinen tähän aihepiiriin liittyvä juttu joka tuli mieleeni, on ns. puiden halaaminen. Sellaisestakin on joskus lehdissä kerrottu.

Oli miten oli, joka tapauksessa oikeastaan näin joulun alla on mukava ajatella, jospa joulun kukat tai vaikka kuusi ajattelisivat. Koska niistä syntyy mukavajoulun tunnelma, niin ajatuksetkin olisivat uskoakseni positiivisia.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

Ajatuksia junamatkalta Sveitsistä

|

Istuin viime viikolla 3 tuntia junassa, kun matkustin Monte Veritaksella pidettyyn “EMF Health Risk Research: Lessons Learned and Recommendations for the Future” workshopiin. Maisemat olivat todella upeat, sillä juna kulki läpi Sveitsin Alppien.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että junamatkan aikana kuulutusten kieli muuttui. Lähtiessä Zurichista kuulutukset olivat saksaksi ja vähän englantia, mutta noin tunti ennen Locarnon asemaa, junassa kuulutettiin vain italiaksi. Takaisin tullessa seurasin asiaa tarkemmin ja huomasin, että muutos tapahtui yhden pitkän tunnelin jälkeen.

Sveitsissä on totuttu käyttämään useita kieliä, niin junassakin vaihtaminen tapahtuu noin yksikertaisesti. Aloin oikein miettiä, mitenköhän se vaikuttaa kommunikointiin, kun on niin monta kieltä käytössä. Sitä on kuitenkin vaikea puhua montaa kieltä todella hyvin.

Aloin miettiä sellaista, että ehkä tuollaisessa ympäristössä sitä olisi vähän pakko yrittää puhua eri kieliä pienemmälläkin osaamisella. Ainakin, kun kyselin välillä neuvoja, jotta löysin oikean junan huomasin, että hyvin pienellä englanninkielen osaamisella ihmiset yrittivät minua neuvoa. Se yleensä vielä onnistui.

Tapahtui matkalla muutakin mielenkiintoista. Monte Veritaksella ollut workshop oli hyvin mielenkiintoinen. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. He olivat keränneet ison määrän tieteellisiä artikkeleja tietokantaan. Artikkelien kirjallisuusviitteitä voi katsoa vapaasti tilaisuuden verkkosivuilta.

Dariusz Leszczynski, joka osallistui myös tilaisuuteen, kirjoitti jo blogissaan”Impressions from Monte Verità” keskeisiä havaintoja. Pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyen ehkä mielenkiintoisinta oli kuulla, mitä uudessa EU:n rahoittamassa Arimmora hankkeessa tehdään. Hankkeeseen voi tutustua projektin kotisivulla.

Monte Veritaksella sää oli vielä varsin lämmin. Tuli mieleen Suomen elokuu. Silti junassa istuessa oli helppo huomata, miten Alppien rinteillä oli ruskaa. Syksy ja talvi olivat tulossa sinnekin.

Mukavaa marraskuuta kaikille!