Nro. 1 2024/1 Pääkirjoitus

Osallistuin 16.–21.6. BioEM2024-konferenssiin Kreetalla Kreikassa. Tilaisuudessa käsiteltiin tälläkin kertaa sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia monesta näkökulmasta. Itse kiinnitin huomiota siihen, että Euroopan unioni rahoittaa parhaillaan rinnakkaisia tutkimusprojekteja radiotaajuisten kenttien alueella. Yhdessä ne muodostavat Euroopan sähkömagneettisten kenttien ja terveyden tutkimusklusterin (CLUE-H). Mielenkiintoisia olivat myös sähkö- ja hybridiautoihin liittyvät tutkimukset. Tiedetään tarkkaan, miten isoille kentille niissä altistutaan. Tilaisuudesta löytyy lähemmin tietoa järjestäjien www-sivuilta. BioEM:n www-sivulta löysin tiedon, että BioEM2025 pidetään 22.–27.6.2025, jolloin paikkana on Rennes Ranskassa.

Kuten edellisissä tilannekatsauksissa olen kertonut, Euroopan komissio on pyytänyt riippumattomalta tieteelliseltä komitealta SCHEER (Scientific Committee on Health, Environmental and Emerging Risks) sähkömagneettisten kenttien turvallisuudesta kahta tieteellistä kantaa (Opinion I ja II). Tarkempaa tietoa tästä prosessista löytyy SCHEER:n www-sivulta.

Marraskuussa 2023 SCHEER käynnisti julkisen kuulemisen alustavasta lausunnostaan matalille taajuuksille altistumisen mahdollisista terveysvaikutuksista. SCHEER:n julkaiseman lausunnon tarkka nimi on ”Potential health effects of exposure to electromagnetic fields (EMF): Update with regard to frequencies between 1Hz and 100kHz”. Parhaillaan SCHEER:n www-sivulla on tieto, että kommentteja käsitellään.

Löysin tähän uuteen tilannekatsaukseen mielestäni taas mielenkiintoisia tieteellisiä artikkeleja. Tilannekatsauksen ihan alussa käsitellään julkaisua, johon on kerätty tietoa siitä, miten sähkömagneettiset kentät vaikuttavat luonnon eläimiin ja kasveihin. Yleensä olen keskittynyt lähinnä ihmisiin liittyviin tutkimuksiin, mutta tämä artikkeli vaikutti mielenkiintoiselta. Tällä kertaa lapsuusiän leukemiaa tarkastellaan suhteessa muuntajien tai kiinteistömuuntamojen lähellä oleviin magneettikenttiin.

Tilannekatsauksen loppupuolella käsitellään muiden muassa etäluettavien sähkömittarien turvallisuutta sekä sitä, miten työntekijän riskiarvio voidaan tehdä, jos hän käyttää puettavia lääkinnällisiä laitteita sähkö- ja magneettikentille altistuessaan.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen, professori
Tilannekatsauksen päätoimittaja

Korpinen työskentelee erikoistuvana lääkärinä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella ja on myös Tampereen yliopistossa dosenttina.

1/2024 Sähkömagneettisten kenttien luontovaikutukset myös tutkijoiden kiinnostuksen kohteena

1/2024 Sähkömagneettisten kenttien luontovaikutukset myös tutkijoiden kiinnostuksen kohteena

Osallistuin 16.–21.6. BioEM2024-konferenssiin Kreetalla Kreikassa. Tilaisuudessa käsiteltiin tälläkin kertaa sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia monesta näkökulmasta. Itse kiinnitin huomiota siihen, että Euroopan unioni rahoittaa parhaillaan rinnakkaisia tutkimusprojekteja radiotaajuisten kenttien alueella. Yhdessä ne muodostavat Euroopan sähkömagneettisten kenttien ja terveyden tutkimusklusterin (CLUE-H). Mielenkiintoisia olivat myös sähkö- ja hybridiautoihin liittyvät tutkimukset. Tiedetään tarkkaan, miten isoille kentille niissä altistutaan. Tilaisuudesta löytyy lähemmin tietoa järjestäjien www-sivuilta. BioEM:n www-sivulta löysin tiedon, että BioEM2025 pidetään 22.–27.6.2025, jolloin paikkana on Rennes Ranskassa.


Lataa: [pdf]

Seuraava tilannekatsaus julkaistaan talvella 2024.

Lintujen kuuntelu piristää

Niin kauan kuin muistan, olen ollut kiinnostunut linnuista ja mielelläni kuunnellut niiden laulua. Lintuja on vaan varsin paljon, joten niiden tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Useammankin kerran, olen kuunnellut Yle areenasta löytyvän vuonna 2019 julkaistun ohjelman ”Miten opin lintujen ääniä?” Ohjelmassa kerrotaan, miten voi tunnistaa esim. peipon tai pajulinnun. Muistaakseni myös mustarastasta käsitellään. Lintuja kuunnellessa olen välillä miettinyt, että sopiiko kuulemani laulu ohjelmassa kerrottuihin ääniin, mutta varsin haastavalle tunnistaminen on edelleen tuntunut.

Yle Areenasta löytyy myös viikon luontoääniä. Tämän sarjan tarkoituksena on ollut perehdyttää kuuntelijansa suomalaiseen äänimaisemaan. Jos tietää linnun, jonka äänen haluaa kuulla, niin näistä löytää hyvin tietoa siitä, mille kyseisen linnun pitäisi kuulostaa.

Oikeastaan olen ollut aikaisemmin sitä miltä, että aika vaikea on oppia tunnistamaan uusien lintujen laulua, mutta tänä vuonna ihan yllätyin siitä, että ihan arjessa niitä voi hyvinkin oppia. Tänä keväänä kuuntelin yhtenä aamuna radiosta Minna Pyykön ohjelmaa ”Linnunlaulujen aamu Lohjalla”. Siinä kerrottiin muuttolintujen kevätsovelluksesta, jolla voi tunnistaa lintuja. Tästä sovelluksesta on kerrottu jo vuotta aikaisemminkin Ylen uutisessa ”Uusi suomalainen sovellus tunnistaa jopa 150 lintulajia laulun perusteella”, mutta silloin en siitä vielä innostunut.

Minna Pyykön ohjelman jälkeen latasin sovelluksen, mutta en alkanut sitä heti käyttää. En oikein ehtinyt, mutta yhtenä aamuna taas kerran lauloi itselleni tuntematon lintu, niin päätin selvittää mikä lintu se on. Tämä punakylkirastas on laulanut toukokuussa tosi paljon, mutta nyt sen opin tunnistamaan.

Sovelluksen käyttö oli niin helppoa, että innostuin lintujen tunnistamisesta. Oikeastaan olen ihmetellyt, miten paljon laulua keväisin on. Liikenteen melu tietenkin häiritsee kuuntelemista, mutta jos on aikaisin aamulla hereillä niin hyvin voi kuulla lintujen laulua ihan kaupungin keskustassa. Kun tekee viiden minuutin nauhoituksen voi samalla kuunnella itse ja harjoitella tunnistamaan lintuja. Sitten kun sovellus antaa vastauksen mitä lintuja olen nauhoittanut, voin tarkastaa tunnistinko oikein.

Tietenkin on edelleen paljon lintuja, joita en tunne, mutta useita olen viime päivinä oppinut. Todella mukava, että tällainen sovellus on saatu tehtyä. Mainittakoon vielä, että Yle julkaisi 26.5. myös uutisen ”Linnunlaulu tekee meistä onnellisempia – vähentää stressiä ja parantaa mielialaa”. Mielenkiintoinen uutinen sekin.

Mukavaa kesäkuuta kaikille!

Valtakunnallinen E-kirjasto avautui

Huomasin huhtikuun lopulla Iltasanomissa 29.4. uutisen ”Kuntien e-kirjasto avautuu maanantaina – toimii suurimmassa osassa maata”. E-kirjasto palvelun tuottaa Kansalliskirjasto yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa.

Myös Yle uutisoi aiheesta 29.4. ”Valtakunnallinen e-kirjasto aukesi – suuret kustantamot jäivät ulkopuolelle”. Uutisen mukaan E-kirjasto sisältää tällä hetkellä satoja nimekkeitä. Joukossa on e-kirjoja, äänikirjoja ja aikakauslehtiä. E-kirjastosta on tulossa myös kännykkäsovellukset, mutta tällä hetkellä vain Apple-käyttäjille on sovellus valmiina.

Ennen kuin tutustuin E-kirjastoon, ajattelin että sieltä voisi ehkä lukea kiinnostavia sanomalehtiä, joita en yleensä pysty lukemaan. Edellä kerrotusta Yle:n uutisesta huomasin, että suuret kustantamot jäivät ulkopuolelle. Tämä tietenkin rajoittaa lehtien saatavuutta. Kansalliskirjaston sivulta löysin tiedon, että e- ja äänikirjan voi lainata käyttöönsä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen kirja palautuu automaattisesti. Kirjan voi myös itse aikaisemmin palauttaa. Lehden lukemista voi tehdä 2 tuntia kerrallaan. E-kirjastossa lukuoikeuksia on rajallinen määrä. Aineistoja voi joutua jonottamaan.

Lukematta mitään varsinaisia käyttöohjeita, sain tehtyä itselleni E-kirjastoon tunnuksen. Sen jälkeen tutkin aineistoja lähinnä vain kokeillakseni, mitä löydän. En vielä ehtinyt valitsemaan jotain tiettyä e-kirjaa tai äänikirjaa, jonka olisin varannut kahdeksi viikoksi, mutta kyllä sekin olisi varmaan onnistunut. Mietin, että 2 viikkoa on sen verran lyhyt aika, että täytyy ihan harkitusti valita äänikirja mitä alkaa kuunnella, jotta ehdin sen kuuntelemaan loppuun.

Lehtien selaamisessa päädyin sattumatta vanhoihin lehtiin. Vanhojen tietojen etsinnässä E-kirjasto on varmaankin kätevä paikka etsiä tietoa. Ihan en vielä hahmottanut, mitä lehtiä E-kirjastossa on ja mitä ei, mutta eiköhän se vähitellen selviä.

Yliopistojen kirjastoja käyttäneille sähköiset lehdet ja aineistot ovat varsin tuttuja, mutta kaikilla ei ole pääsyä niihin aineistoihin. niin E-kirjasto antaa lisää mahdollisuuksia etsiä ja löytää tietoa. Kunhan palveluun ehdin tarkemmin tutustua, ajattelin alkaa tätä aktiivisesti käyttää. On mukava, että tällainen palvelu on kehitetty.

Mukavaa toukokuuta kaikille!

Onnellisuustutkimusta ihmetellessä

Kuullessani yhtenä maaliskuun aamuna radiosta uutisen ”Suomi seitsemättä vuotta perättäin maailman onnellisin maa” mietin, että ehkä pitäisi selvittää mihin tämä mahtaa oikein perustua. Todennäköisesti silloin radiosta kuulunut uutinen liittyi Yle:n www-sivulla 20.3. julkaistuun uutiseen ”Suomi seitsemättä vuotta perättäin maailman onnellisin maa – länsimaiden sijoitusta laski nuorten tyytymättömyys”.

Nyt blogia kirjoittaessa aloin tämän uutisen taustoja vähän selvittää. Tieto perustuu Maailman onnellisuusraporttiin, joka löytyy englanniksi internetistä. Englanninkielisen tiedotteen mukaan raportti perustuu Gallup World Poll:n kyselyn tietoihin ja hyvinvointitutkijoiden analyyseihin. Mukana on yli 140 maan ihmisten vastauksia.

Raportissa on ensimmäisen kerran mukana myös erilliset ikäryhmittäiset sijoitukset. Alle 30-vuotiaiden lasten ja nuorten listan kärjessä on Liettua ja maailman onnellisin maa yli 60-vuotiaille on Tanska. Kun on verrattu sukupolvia, niin ennen vuotta 1965 syntyneet ovat keskimäärin onnellisempia kuin vuodesta 1980 syntyneet. Kun raporttia ja netistä löytyviä aineistoja tutkin vähän tarkemmin, niin varsin perusteellisesti tutkimuksesta löytyy tietoa. Myös liitteet ja dataa löytyvät www-sivuilta.

Onnellisuuden käsitteestä löytyy tietoa mm. Tuuli Lahden ja Kaisla Joutsenniemen kirjoittamasta artikkelista ”Avaimet onneen – onnellisuuden taitoa voi harjoitella ja oppia” Duodecim 2013. Heidän artikkelin mukaan ”arkikielessä onnellisuudella tarkoitetaan yleensä tasapainoista elämää, jossa ihminen pitää arkeaan mielekkäänä, näkee tulevaisuuden valoisana ja kokee voivansa rikastuttaa myös muiden elämää.” Artikkelissa kerrotaan, että onnellisuuden eri ulottuvuuksia esim. positiivisuutta, kiitollisuutta ja optimismia voidaan tutkia eri menetelmillä. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen tutustumaan alkuperäiseen artikkeliin.

Lahden ja Joutsenniemen artikkelissa on myös kerrottu siitä, miten onnellisuutta voi harjoitella. Esim. voi tehdä hyvien tekojen harjoituksia sekä kiitollisuus- ja voimaantumisharjoituksia. Onnellisuusharjoituksia näyttää löytyvän myös Yle Areenasta. Aiheeseen liittyviä jaksoja on yhdeksän. Esimerkiksi niissä käsitellään optimismin viljelyä, vatvomisen välttämistä ja liikunnasta hyvinvointia. En itse testannut näitä, mutta ehkä joskus innostun tutustumaan tarkemmin.

Duodecimin terveyskirjastostakin näyttää löytyvän mm. ”Onnellisuusharjoitus: tavoitteiden täsmentäminen”. Vaihtoehtoja tuntuu riittävän, jos haluaa aihetta harjoitella. Onnellisuus saattaa kyllä lisääntyä ihan itsestään, kun mennään kevättä ja kesää kohti. Se yleensä piristää ja tuo iloa, mutta ehkä joskus toisten voi harjoittelua tarvita.

Mukavaa huhtikuuta kaikille!