Nro. 3 2025/2 Kohorttitutkimus Alzheimerin taudin suhteesta kiinteistömuuntamojen tuottamiin magneettikenttiin asuinpaikassa

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät kohorttitutkimuksen avulla, onko kiinteistömuuntamojen tuottamille magneettikentille altistuneilla enemmän Alzheimerin tautia verrattuna muihin. Tutkijat käyttivät aikaisemmin Suomesta kerättyä tietokantaa kiinteistömuuntamon sisältävistä rakennuksista. He eivät löytäneet yhteyttä kiinteistömuuntamon viereisten asuntojen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja Alzheimerin taudin välillä.

Epidemiologisten tutkimusten meta-analyysit ovat tutkijoiden mukaan antaneet viitteitä siitä, että Alzheimerin taudilla olisi yhteys altistumiseen pientaajuisille magneettikentille. Pääosa aiemmista tutkimuksista on keskittynyt altistumiseen työpaikalla tai asuinpaikassa voimajohtojen tuottamille pientaajuisille magneettikentille. Tämä tutkimus oli ensimmäinen, jossa tutkittiin Alzheimerin taudin ja asuinpaikassa kiinteistömuuntamoiden tuottamille pientaajuisille magneettikentille altistumisen välistä yhteyttä. Siinä käytettiin tutkimusmallia, jolla vältettiin monet aiempien tutkimusten rajoitteet ja puutteet.

Tutkimusryhmä oli aiemmin kerännyt tietokannan kiinteistömuuntamon sisältävistä rakennuksista Suomessa. Kaikki tähän tutkimukseen valitut tutkimuskohteet olivat asuneet vähintään kuusi kuukautta rakennuksissa, joiden sisällä on kiinteistömuuntamo. Magneettikenttäaltistuksen määritysperusteena tutkijat käyttivät asunnon sijaintia suhteessa muuntamoon. Alzheimerin tautia sairastavat potilaat tunnistettiin Kelan lääkeosto- ja korvausrekisteristä.

Tutkijat katsoivat 155 562 henkilön tutkimusjoukosta altistuneiksi 5 652 kiinteistömuuntamon viereisissä asunnoissa asunutta henkilöä. Samojen rakennusten ylemmissä kerroksissa asuneita 115 772 henkilöä tutkittiin verrokkiryhmänä. Magneettikenttäaltistuksen ja Alzheimerin taudin välisiä yhteyksiä tutkimusryhmä analysoi Coxin suhteellisten riskitiheyksien mallilla.

Tutkimuksessa tulokseksi saatu riskisuhde 1,02 viittasi siihen, että kiinteistömuuntamon viereisten asuntojen pientaajuisilla magneettikentillä ei ollut yhteyttä Alzheimerin taudin riskiin. Asumisen kesto ei olennaisesti vaikuttanut riskisuhteeseen. Alzheimerin taudin riski oli hieman suurempi, riskisuhde 1,22, kun tutkijat tarkastelivat henkilöitä, jotka olivat alle 50-vuotiaita muuttaessaan kyseiseen asuntoon. Tämä hieman korkeampi riskisuhde ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkittävä. Vaikka tässä tutkimuksessa altistustasot olivat voimakkaampia ja vältettiin aiempien tutkimusten puutteita, tulokset eivät tutkijoiden mukaan kuitenkaan tukeneet aiempia löydöksiä, joissa oli raportoitu Alzheimerin taudin yhteydestä altistumiseen magneettikentille työpaikalla ja asuinpaikassa.

Lähde:
Liimatainen A, Roivainen P, Juutilainen J, Höytö A, Naarala J. A Cohort Study on Alzheimer’s Disease in Relation to Residential Magnetic Fields From Indoor Transformer Stations. Bioelectromagnetics, 2025; 46:e70031. https://doi.org/10.1002/bem.70031.

Nro. 2 2025/2 Magneettikenttätaajuuden vaikutukset magnetofosfeenien havaitsemisessa hämärään sopeutumisen aikana viittaavat sauvasolujen toimintaan

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät miten eri taajuiset magneettikentät vaikuttavat magnetofosfeenien havaitsemiseen. Tutkimukset tehtiin hämärään sopeutumisen aikana. Tutkijat yrittivät saada selville, saavatko magnetofosfeenit alkunsa verkkokalvolla, aivokuorella vai molemmissa. Tutkimuksensa perusteella kirjoittajat arvioivat, että magnetofosfeenien havaitsemisen taustalla olisivat verkkokalvon sauvasolut.

Kun pientaajuinen magneettikenttä tuottaa riittävän voimakkaan sähkökentän pään alueelle, havaitaan valonvälähdyksiä eli magnetofosfeeneja. Fosfeenien syntymekanismien ymmärtäminen olisi tutkimusryhmän mielestä erityisen tärkeää, sillä niitä hyödynnetään laadittaessa magneetti-kenttäaltistuksia koskevia kansainvälisiä turvallisuusstandardeja ja ohjeistuksia työntekijöille ja koko väestölle.

Koska tutkimusryhmän mukaan on edelleen kiistanalaista, saako ilmiö alkunsa verkkokalvolla vai aivokuorella vai molemmissa, he halusivat tällä tutkimuksella saada tarkempaa fysiologista tietoa prosessista. He keskittyivät tutkimaan eri magneettikenttätaajuuksilla hämäräadaptaation aikana muodostuvia magnetofosfeeneja.

Tutkijat valitsivat osallistujiksi 41 tervettä henkilöä, joille annettiin magneetti-impulsseja käyttämällä räätälöityä, koko pään kattavaa transkraniaalista vaihtuvan magneettistimulaation laitetta. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään, joista yksi, verrokkiryhmä, altistettiin magneetti-kentille koko ajan valaistussa ympäristössä. Loput kolme ryhmää olivat ensin 5 minuuttia valaistussa tilassa ja saivat sitten sopeutua hämärään 42 minuutin ajan siten, että kuhunkin ryhmään kohdistettiin 3 minuutin välein eri taajuinen, 20, 50 ja 60 hertsin, magneettikenttäsimulaatio. Tämän hämäräadaptaatiojakson aikana osallistujat raportoivat magneettikenttäaltistuksen jälkeen aina kynnysarvon eli kohdan, jolloin he havaitsivat magnetofosfeeneja. Tutkijat vertasivat ryhmien välisiä magneettivuon tiheyksien kynnysarvoja käyttäen toistomittausten varianssianalyysiä.

Saatujen tietojen perusteella tutkijat havaitsivat magnetofosfeenien kynnysarvojen olevan merkittävästi korkeampia hämäräadaptaatiojakson aikana. He mallinsivat magnetofosfeenien kynnysarvoja suhteessa aikaan eri taajuuksilla käänteisen eksponentiaalisen hajoamisen regressiomallin avulla.

Tutkijoiden mukaan magnetofosfeenien kynnysarvojen nouseminen hämäräadaptaation aikana liittyy todennäköisesti verkkokalvon mekanismeihin, joissa valoenergia muuttuu hermoimpulsseiksi. Tämän he selittävät viittaavan siihen, että magnetofosfeenien havaitsemisen taustalla ovat verkkokalvon sauvasolut. Tutkijoiden mielestä löydöksillä on merkitystä laadittaessa uusia kansainvälisiä ohjeistuksia ja turvallisuusstandardeja ja ne voisivat myös tasoittaa tietä uusille tutkimuksille verkkokalvon rappeumasta.

Lähde: Bouisset N, Carvallo A, Villard S, Laakso I, Legros A. Frequency responses of human magnetophosphene perception thresholds during dark adaptation point to rod modulation. Experimental Physiology. 2025, 1–11. https://doi.org/10.113/EP092852.

Nro. 1 2025/2 Pääkirjoitus

|

Lokakuun kahdeskymmenes päivä järjestettiin Belgiassa seminaari ”Low-frequency electromagnetic fields and health, results of 4 years of research by BBEMG”. Tilaisuudessa esiteltiin BBEMG:n (Belgian BioElectroMagnetics Group) tutkimustuloksia viimeiseltä neljältä vuodelta sekä suunnitelmia tulevista tutkimuksista. Tilaisuutta pystyi seuraamaan myös etänä. Aineistoja näyttää löytyvän heidän nettisivultaan. He ovat tehneet mielenkiintoisia tutkimuksia jo pitkään. Osaan yritän itsekin tutustua myöhemmin tarkemmin.

Löysin tähän uuteen tilannekatsaukseen mielestäni taas kiinnostavia tieteellisiä artikkeleja. Tilannekatsauksen alussa käsitellään magnetofosfeeneja. Tämän aiheen osalta on saatu varsin paljon uutta tietoa viime vuosina, tai ehkä on parempi sanoa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aikoinaan julkaistiin yksi aihetta käsittelevä tutkimus. Nyt tutkitaan jo tarkemmin, miten ilmiö syntyy.

Toiseksi artikkeliksi löysin suomalaiseen aineistoon perustuvan tutkimuksen. Tutkimusryhmä on jo aiemmin kerännyt tietokannan kiinteistömuuntamon sisältävistä rakennuksista Suomessa. Nyt he tutkivat sitä, onko Alzheimerin taudin ja asuinpaikassa kiinteistömuuntamoiden tuottamille pientaajuisille magneettikentille altistumisen välillä yhteyttä.

Kiinteistömuuntamoiden lisäksi tilannekatsauksesta löytyy tällä kertaa muitakin teknisiä laitteita tai järjestelmiä. Esimerkiksi mukana on sähköautoille altistumista, induktiolieden muodostamia kenttiä ja myös verkkotyökalu, jolla voidaan arvioida työympäristön riskiä, kun työtekijällä on käytössään aktiivinen implantoitava lääkinnällinen laite. Sähköasemien kenttiin liittyen otin mukaan myös yhden kiinnostavan opinnäytetyön.

Tilannekatsauksen loppuun valitsin tällä kertaa rantataskurapuihin liittyvän artikkelin. Ajattelin, että se voi olla muistakin kiinnostava, kun merikaapeleita rakennetaan nykyään paljon.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen, professori
Tilannekatsauksen päätoimittaja

Sähkö- ja magneettikentille altistumista tutkitaan kodin, työpaikan, liikenteen ja merien näkökulmasta

Sähkö- ja magneettikentille altistumista tutkitaan kodin, työpaikan, liikenteen ja merien näkökulmasta

|

Lokakuun kahdeskymmenes päivä järjestettiin Belgiassa seminaari ”Low-frequency electromagnetic fields and health, results of 4 years of research by BBEMG”. Tilaisuudessa esiteltiin BBEMG:n (Belgian BioElectroMagnetics Group) tutkimustuloksia viimeiseltä neljältä vuodelta sekä suunnitelmia tulevista tutkimuksista. Tilaisuutta pystyi seuraamaan myös etänä. Aineistoja näyttää löytyvän heidän nettisivultaan. He ovat tehneet mielenkiintoisia tutkimuksia jo pitkään. Osaan yritän itsekin tutustua myöhemmin tarkemmin.


Lataa: [pdf]

Seuraava tilannekatsaus julkaistaan kesällä 2026.

Psykologia näyttää kiinnostavan

|

Marraskuussa huomasin lehdissä useita mielenkiintoisia artikkeleja. Esimerkiksi Tiede-lehdessä 13/2025 oli Antti Kivimäen artikkeli ”Nykyihminen on liian vapaa”. Otsikko vaikutti niin mielenkiintoiselle, että päätin lukea ihan koko artikkelin. Artikkeliin oli haastateltu psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvistä.

Tässä Tiede-lehden artikkelissa kerrotaan, että Keltikangas-Järvisen mukaan liika yksilöllisyys ja valinnanvapaus tekevät ihmisistä itsekkäitä ja onnettomia. Pitkässä artikkelissa on paljon mielenkiintoista asiaa, mutta ainakin väliotsikko ”Lapsille ei sovi itseohjautuvuus” jäi mieleeni. Mikäli aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukea koko artikkeli.

Juuri kun aloin tätä blogia kirjoittaa huomasin myös Helsingin Sanomista 27.11. Anne Haikolan artikkelin ”Meistä tuli uhreja”. Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Tiede-lehdessä 10/2025. Tähän artikkeliin on kerätty tietoa useammalta asiantuntijalta. Myös Keltikangas-Järvisen kommentteja on mukana. Lyhyesti tiivistettynä ymmärsin niin, että uhriutumisesta on tullut muotia ja ihmiset korostavat haavoittuvuuttaan entistä enemmän. Toisaalta nykykulttuurissa ei vahvisteta selviytymiskykyä, vaikka se parantaisi hyvinvointia. Tekstissä myös kerrotaan London School of Economicsin viestinnän professorin Lilie Chouliarakin kirjoittaneen, että kärsimyksen eetos leviää useille elämänalueille.

Näitä artikkeleja lukiessa aloin miettiä, että ehkä eri ikäiset ihmiset kokevat näitä asioita eri tavalla. Sukupolvet ja tietenkin myös yksilöt ovat erilaisia. Sukupolvien erilaisuutta työelämässä on käsitelty mm. Kauppalehdessä 10.11.2025 Cilla Bhosen artikkelissa ”Marjo Miettinen avautuu Enston ja verottajan perintökiistasta, josta uhkaa sukeutua vuosien oikeustaistelu”.

Artikkelissa perheyhtiö Enston yksi omistajista ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja Marjo Miettinen miettii johtamista ja listaa seuraavat sukupolvet: on 1950- ja 1960-luvuilla syntynyt hyvinvoinnin sukupolvi ja X-sukupolvi, johon kuuluvat 1970-luvulla syntyneet, sitten on Y-sukupolvi, eli millenniaalit ja vielä Z-sukupolvi eli zoomerit. Artikkelin mukaan työntekijöiden leveä ikähaarukka vaikeuttaa johtamista, mutta toisaalta Miettinen näkee työntekijöiden leveän ikähaarukan mahdollisuutena.

Ajattelisin niin, että nuo edellä luetellut sukupolvet voivat olla erilaisia suhteessa uhriutumiseen tai liialliseen vapauteen. Ehkä jatkossa itsekin huomaa tällaisia asioita paremmin, kun tuli näitä artikkeleja luettua. Ihan mielenkiintoista että näin vuoden pimeänä aikana psykologian näkökulmasta on julkaistu useampia artikkeleja. Aihe ilmeisesti kiinnostaa.

Mukavaa joulukuuta kaikille!