Nro. 5 2024/1 Voiko sähkömagneettinen induktio aiheuttaa tasapainoelimen aktivoitumisen magneettikuvauksen yhteydessä?

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät, voisiko magneettikuvauksen yhteydessä tasapainoelin aktivoitua sähkömagneettisen induktion seurauksena. Magneettikuvauksessa käytettävät sähkömagneettiset kentät ovat erilaisia kuin voimajohtojen lähellä olevat pientaajuiset sähkö- ja magneettikentät, mutta myös pientaajuisten kenttien osalta on tutkittu mahdollisia vaikutuksia tasapainoelimeen. Kirjoittajat päätyivät siihen, että induktiohypoteesia ja sen vaikutusta tasapainoelimeen ei voida täysin sulkea pois.

Viime vuosina yhä useammissa tutkimuksissa on käsitelty tasapainoelimen eli vestibulaarisen järjestelmän aktivoitumisen mekanismeja ympäristöissä, joissa esiintyy voimakkaita magneettikenttiä, kuten magneettikuvauslaitteiden ympärillä. Tasapainoelimen aktivoitumisen aiheuttamista mekanismeista tutkijoilla on erilaisia hypoteeseja, joista tutkimusryhmän mukaan vakuuttavimpana on pidetty niin kutsuttua jatkuvan Lorentzin voiman mekanismia. Sen tueksi on saatu tutkimustietoa vestibulo-okulaarisen refleksin aktivoitumisesta. Tämän refleksin ansiosta katse pystyy kiinnittymään tiettyyn pisteeseen pään liikkeiden aikana.

Magneettikuvauslaitteiden läheisyydessä liikkuvilta ja laitteessa kuvatuilta ihmisiltä saadut tiedot lyhytaikaisista aistihavainnoista ja laskennalliset mallit viittaavat kuitenkin siihen, että Lorentzin voiman ohella mekanismina saattaisi toimia sähkömagneettinen induktio. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin todisteita, jotka tukevat sähkömagneettisen induktion aikaansaamia tasapainoelimen reaktioita ja sitä, pitäisikö liikkeen aiheuttamia kestoltaan vaihtelevia magneettikenttiä edelleen pohtia ja tutkia.

Tutkimusryhmä halusi selvittää lisää induktion hypoteesia ja loi ainutlaatuisen dosimetrisen analyysin, jolla arvioitiin indusoituja sähkökenttiä tasapainoelimessä ja verrattiin niitä galvaanisen vestibulaarisen stimulaation muodostamiin sähkökenttiin. He havaitsivat, että induktion tuottamien sähkökenttien voimakkuudet vastasivat galvaanisen vestibulaarisen stimulaation voimakkuuksia, jotka saavat aikaan reaktioita tasapainoelimessä. Sen perusteella tutkimusryhmän mielestä on ennenaikaista jättää kokonaan huomiotta induktion hypoteesi ja sen mahdollinen vaikutus tasapainoelimeen.

Lähde:
Bouisset N, Nissi J, Laakso I, Reynolds R F, Legros A. Is activation of the vestibular system by electromagnetic induction a possibility in an MRI context? Bioelectromagnetics 2024; 1–13.

Nro. 4 2024/1 Kansainvälinen tutkimus lapsuusiän leukemiasta lähellä kiinteistömuuntamoja sijaitsevissa asunnoissa

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät lapsuusiän leukemian ja kiinteistömuuntamon lähellä sijainneen asunnon välistä yhteyttä magneettikentälle altistumisen näkökulmasta. Tutkimuksessa oli mukana aineistoa viidestä maasta. Tutkijat selvittivät kiinteistömuuntamoiden lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemiariskin välistä yhteyttä käyttäen väestörekisteripohjaista tietoa. Tutkijoiden mielestä heidän tutkimuksessaan todisteet riskin kohoamisesta olivat yleisesti heikkoja. Artikkelin mukaan heidän aineistostaan ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä, koska tapausten määrä oli vähäinen.

Uutta epidemiologista tutkimusta tarvitaan tutkimusryhmän mukaan hälventämään pientaajuisten magneettikenttien ja lapsuusiän leukemian väliseen yhteyteen liittyvää tieteellistä epätietoisuutta. Useimmissa aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty voimajohtoihin, mutta tutkijat pyrkivät arvioimaan kansainvälisessä Transformer Exposure tutkimuksessa tätä yhteyttä muuntajille altistumisen osalta. He tutkivat lapsia, jotka olivat asuneet kiinteistömuuntamoiden lähellä.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että altistuminen pientaajuisille magneettikentille kiinteistömuuntamon yläpuolisissa asunnoissa voi olla viisinkertainen verrattuna saman rakennuksen muihin asuntoihin. Tässä uudessa tutkimusmallissa tutkijat halusivat saada mukaan tutkimukseen mahdollisimman paljon voimakkaasti altistuneita lapsia mutta minimoida mahdolliset valintaharhat.

Tutkijat arvioivat muuntamoiden lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemiariskin välistä yhteyttä hyödyntäen väestörekisteripohjaisia, vertaistettuja tapaus-verrokkitutkimustietoja, jotka kerättiin viidestä eri maasta. He määrittelivät altistumisen sen perusteella, miten tutkimuskohteen asunto sijaitsi kiinteistömuuntamoon nähden. Altistusluokkia määritettiin kolme: Altistus oli voimakasta muuntamon yläpuolisissa tai viereisissä asunnoissa ja keskimääräistä samassa kerroksessa olevissa asunnoissa. Muut asunnot määritettiin altistumattomiksi. Lapsuusiän leukemian suhteellisen riskin arvioinnissa tutkimusryhmä käytti ehdollista logistista regressiomallia ja satunnaisten vaikutusten logistista monitasomallia tapaus-verrokkijoukolle.

aiden välisessä yhteisanalyysissä tutkimusryhmä löysi 16 keskimääräisesti ja kolme voimakkaasti altistunutta tapausta. Erilaisten mallien perusteella analysoituna suhteellinen riski oli eri altistumisluokissa 1,0–1,4. Tutkimusryhmän mukaan todisteet riskin kohoamisesta olivat yleisesti heikkoja. Toisaalta tapausten vähäisten lukumäärien takia heidän mielestään tutkimuksesta ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Se ei tutkijoiden mielestä kuitenkaan vähennä voimajohtotutkimuksissa havaitun lapsuusiän leukemiariskin suuruutta.

Lähde:
Crespi C M, Sudan M, Juutilainen J, Roivainen P, Hareuveny R, Huss A, Kandel S, Karim-Kos H E, Thuróczy G, Jakab Z, Spycher B D, Flueckiger B, Vermeulen R, Vergara X, Kheifets L. International study of childhood leukemia in residences near electrical transformer rooms. Environmental Research 249 (2024) 118459.

Nro. 3 2024/1 Altistuminen pienjännitemuuntajien magneettikentille asuinpaikassa ja lapsuusiän leukemian riski

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät lapsuusiän leukemian riskiä suhteessa pienjännitemuuntajien tuottamaan magneettikenttään. Tutkimus tehtiin kahdessa Pohjois-Italian maakunnassa. Tutkijat eivät havainneet yhteyttä pienjännitemuuntajien lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemian välillä. Kuitenkin viisivuotiailla tai sitä vanhemmilla lapsilla he huomasivat joitain todisteita kohonneesta lapsuusiän leukemiariskistä. Tutkimuksen tarkkuutta kirjoittajien mukaan heikensi se, että lasten määrä oli vähäinen.

Useissa tutkimuksissa on dokumentoitu kohonneesta leukemiariskistä lapsilla, jotka ovat altistuneet suurjännitteisten voimajohtojen muodostamille magneettikentille. Todisteita on löydetty myös annos-vastesuhteesta. Joidenkin tutkimusten löydöksiä on kuitenkin pidetty epäyhteneväisinä, ja niistä ovat puuttuneet eri altistuslähteiden vaikutukset. Tässä tutkimuksessa arvioitiin lapsuusiän leukemian riskiä suhteessa pienjännitemuuntajien muodostamiin magneettikenttiin.

Tutkimusryhmä suoritti kahdessa Pohjois-Italian maakunnassa populaatiopohjaisen tapaus-verrokkitutkimuksen, jossa olivat mukana kaikki 0–14-vuotiaiden lasten leukemiatapaukset. Sairaaloiden keräämästä rekisteristä tutkimukseen otettiin 182 vuosina 1998–2019 diagnosoitua lapsuusiän leukemiatapausta, ja heille etsittiin 726 väestöverrokkia sukupuolen, syntymävuoden ja asuinmaakunnan perusteella. Tutkimusryhmä arvioi altistumista laskemalla lapsuusiän asuinpaikan ja lähimmän pienjännitemuuntajan välisen etäisyyden paikkatietojärjestelmän avulla. Sairastumisen todennäköisyyden he määrittivät ehdollisen logistisen regressiomallin avulla huomioiden mahdolliset väärät muuttujat. Arvioissaan he käyttivät kahta altistusaluetta, joiden säteet olivat 15 m ja 25 m. Tapaukset he jakoivat kahteen ryhmään: kaikki leukemian alatyypit ja akuutti lymfaattinen leukemia.

Tulosten perusteella asumiseen alle 15 metrin etäisyydellä pienjännitemuuntajasta ei liittynyt merkittävästi minkään leukemian alatyypin tai akuutin lymfaattisen leukemian riskiä verrattuna asumiseen yli 15 metrin etäisyydellä. Samansuuntaisia tuloksia tutkimusryhmä sai myös käyttäessään laajempaa 25 metrin altistusaluetta.

Yleisesti ottaen tutkimusryhmä ei havainnut yhteyttä pienjännitemuuntajien lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemian välillä. He kuitenkin löysivät joitain todisteita kohonneesta lapsuusiän leukemiariskistä 5-vuotiailla tai sitä vanhemmilla lapsilla. Tutkimuksen tarkkuutta tutkijoiden mielestä tosin heikensi altistuneiden lasten vähäinen määrä.

Lähde:
Malavolti M, Malagoli C, Wise L A, Poli M, Notari B, Taddei I, Fabbi S, Teggi S, Balboni E, Pancaldi A, Palazzi G, Vinceti M, Filippini T. Residential exposure to magnetic fields from transformer stations and risk of childhood leukemia. Environmental Research 245 (2024) 118043.

Nro. 2 2024/1 Seminaariraportti 0–100 MHz:n sähkö- ja magneettikenttien sekä sähkömagneettisten kenttien biologisista vaikutuksista eläin- ja kasvikuntaan

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat ovat tehneet aikaisemmin järjestetyn seminaarin tuloksista raportin liittyen siihen, mitä biologisia vaikutuksia sähkö- ja magneettikentillä on luonnossa eläviin eläimiin ja kasveihin. Kirjoittajat totesivat, että ihmisen toiminnan aiheuttamiin kenttiin ei seminaarissa liitetty voimakkaita haittavaikutuksia. Tutkimustiedossa on aukkoja, joten kirjoittajat suosittelevat lisätutkimuksia, joissa keskityttäisiin tunnistamaan vuorovaikutusmekanismeja ja ekologisia seurauksia aiheesta.

Saksan Münchenissä 5.–7.11.2019 järjestetyssä kansainvälisessä seminaarissa pohdittiin ihmisen toiminnan aiheuttamien sähkö- ja magneettikenttien sekä sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia eläin- ja kasvikuntaan. Tällaisia 0–100 MHz:n kenttiä muodostavat yleensä voimajohdot, maa- tai merikaapelit ja langattomat latausjärjestelmät, ja niiden vaikutuksista on saatavilla vain rajallisesti tutkittua tietoa. Tässä seminaariraportissa esitettiin näiden kenttien biologisia vaikutuksia tiivistetysti.

Seminaarissa käsiteltyjä keskeisiä tutkimuskysymyksiä olivat: 1) mitä vaikutuksia luonnon sähkö- ja magneettikentillä on eläimiin, kasveihin ja ekosysteemiin, 2) häiritsevätkö ihmisen toiminnan aiheuttamat sähkömagneettiset kentät eläinten ja kasvien reaktioita luonnon sähkö- ja magneettikenttiin, 3) onko ihmisen toiminnan aiheuttamilla sähkömagneettisilla kentillä haittavaikutuksia elämiin, kasveihin ja ekosysteemiin, 4) mitkä ovat merkittävimmät aukot tiedoissa ja 5) miten tällaisia tutkimuksen aukkoja saadaan tilkittyä.

Tutkijoiden mukaan eläimet ja kasvit reagoivat eri tavalla ihmisen toiminnasta aiheutuviin kenttiin. Näiden reaktioiden taustalla olevia mekanismeja tutkitaan edelleen aktiivisesti. Tutkimuksissa on ehdotettu hyönteisten, lintujen ja nisäkkäiden magneettiaistin taustalla oleviksi mekanismeiksi radikaalipareja ja magnetiittia. Seminaarissa mainittiin lisäksi, että useilla hyönteisillä ja meressä elävillä lajeilla on erityisiä sähkövarausta aistivia elimiä. Niillä on tutkimuksissa havaittu käytösreaktioita ihmisen toiminnan aiheuttamiin kenttiin. Tutkijoiden mukaan myös kasvien kehittyminen ja kasvu muuttuivat, kun niiden magneettista ympäristöä muutettiin kokeellisesti.

Raportissa tutkijat totesivat, että ihmisen toiminnan aiheuttamiin kenttiin ei seminaarissa liitetty voimakkaita haittavaikutuksia mutta tiedoissa olevia aukkoja tunnistettiin. Siksi tutkijat suosittelivat lisätutkimuksia, joissa keskityttäisiin tunnistamaan vuorovaikutusmekanismeja ja ekologisia seurauksia.

Lähde:
Pophof B, Henschenmacher B, Kattnig D R, Kuhne J, Vian A, Ziegelberger G. Biological effects of electric, magnetic, and electromagnetic fields from 0 to 100 MHz on fauna and flora: Workshop report. Health Physics 2023, 124(1):39–52.

Nro. 1 2024/1 Pääkirjoitus

Osallistuin 16.–21.6. BioEM2024-konferenssiin Kreetalla Kreikassa. Tilaisuudessa käsiteltiin tälläkin kertaa sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia monesta näkökulmasta. Itse kiinnitin huomiota siihen, että Euroopan unioni rahoittaa parhaillaan rinnakkaisia tutkimusprojekteja radiotaajuisten kenttien alueella. Yhdessä ne muodostavat Euroopan sähkömagneettisten kenttien ja terveyden tutkimusklusterin (CLUE-H). Mielenkiintoisia olivat myös sähkö- ja hybridiautoihin liittyvät tutkimukset. Tiedetään tarkkaan, miten isoille kentille niissä altistutaan. Tilaisuudesta löytyy lähemmin tietoa järjestäjien www-sivuilta. BioEM:n www-sivulta löysin tiedon, että BioEM2025 pidetään 22.–27.6.2025, jolloin paikkana on Rennes Ranskassa.

Kuten edellisissä tilannekatsauksissa olen kertonut, Euroopan komissio on pyytänyt riippumattomalta tieteelliseltä komitealta SCHEER (Scientific Committee on Health, Environmental and Emerging Risks) sähkömagneettisten kenttien turvallisuudesta kahta tieteellistä kantaa (Opinion I ja II). Tarkempaa tietoa tästä prosessista löytyy SCHEER:n www-sivulta.

Marraskuussa 2023 SCHEER käynnisti julkisen kuulemisen alustavasta lausunnostaan matalille taajuuksille altistumisen mahdollisista terveysvaikutuksista. SCHEER:n julkaiseman lausunnon tarkka nimi on ”Potential health effects of exposure to electromagnetic fields (EMF): Update with regard to frequencies between 1Hz and 100kHz”. Parhaillaan SCHEER:n www-sivulla on tieto, että kommentteja käsitellään.

Löysin tähän uuteen tilannekatsaukseen mielestäni taas mielenkiintoisia tieteellisiä artikkeleja. Tilannekatsauksen ihan alussa käsitellään julkaisua, johon on kerätty tietoa siitä, miten sähkömagneettiset kentät vaikuttavat luonnon eläimiin ja kasveihin. Yleensä olen keskittynyt lähinnä ihmisiin liittyviin tutkimuksiin, mutta tämä artikkeli vaikutti mielenkiintoiselta. Tällä kertaa lapsuusiän leukemiaa tarkastellaan suhteessa muuntajien tai kiinteistömuuntamojen lähellä oleviin magneettikenttiin.

Tilannekatsauksen loppupuolella käsitellään muiden muassa etäluettavien sähkömittarien turvallisuutta sekä sitä, miten työntekijän riskiarvio voidaan tehdä, jos hän käyttää puettavia lääkinnällisiä laitteita sähkö- ja magneettikentille altistuessaan.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen, professori
Tilannekatsauksen päätoimittaja

Korpinen työskentelee erikoistuvana lääkärinä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella ja on myös Tampereen yliopistossa dosenttina.