Nro. 9 / 2020/2 Työperäinen altistuminen sähköiskuille ja pientaajuisille magneettikentille ja motoneuronitaudit

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat ovat tutkineet työperäisen sähköiskuille ja pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteyttä motoneuronitauteihin. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten tuloksia työperäisen sähköiskuille altistumisen ja motoneuronitautien välisestä yhteydestä.

Tässä tapaus-verrokkitutkimuksessa tutkittiin Uuden-Seelannin väestöstä työperäisen sähköiskuille ja pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteyttä motoneuronitauteihin. Osallistujat rekrytoitiin mukaan tutkimukseen vuosina 2013–2016.

Osallistujista määritettiin työaltistematriisin avulla, oliko heillä ollut joskus tai ei koskaan työ, jossa altistutaan taustasäteilyntason ylittävälle sähköiskujen tai pientaajuisten magneettikenttien tasolle. Myös altistuksen kesto vuosina ja kumulatiivinen altistus yksikkövuosina laskettiin. Näiden muuttujien yhteyttä motoneuronitauteihin tutkittiin logistisella regressioanalyysillä huomioiden vääristävinä tekijöinä ikä, sukupuoli, etninen tausta, sosioekonominen asema, koulutus, tupakointi, alkoholin käyttö, liikunta, pää- tai selkärankavamma, liuottimet ja muut altistukset. Kaikki analyysit toistettiin sukupuolen mukaan jaoteltuina.

Tutkimuksessa havaittiin kohonnut motoneuronitaudin riski henkilöillä, jotka olivat joskus tehneet työtä, jossa oli sähköiskujen mahdollisuus (riskisuhde 1,35). Yhteys oli voimakkain, jos sähköiskujen mahdollisuus työssä oli ollut suuri (riskisuhde 2,01). Sähköiskuille altistumisen keston mukaan analysoitaessa yhteys motoneuronitaudin riskiin oli epälineaarinen: riski oli suurempi sekä lyhytaikaisessa altistuksessa (alle 3 vuotta, riskisuhde 4,69) että pitkäkestoisessa altistuksessa (yli 24 vuotta, riskisuhde 1,88), jos työssä oli suuri sähköiskuille altistumisen riski. Altistuksen keston ollessa näiden väliltä yhteydet olivat heikompia. Pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja motoneuronitautien väliltä ei puolestaan löytynyt yhteyttä.

Tutkimusryhmän mukaan heidän löydöksensä tukevat aiempien tutkimusten tuloksia työperäisen sähköiskuille altistumisen ja motoneuronitautien välisestä yhteydestä niin miehillä kuin naisilla ja erityisesti, jos sähköiskuille altistumisen mahdollisuus työssä on suuri.

Lähde:
Chen G X, ’t Mannetje A, Douwes J, van den Berg L H, Pearce N, Kromhout H, Glass B, Brewer N, McLean D J. Occupational Exposure to Electric Shocks and Extremely Low-Frequency Magnetic Fields and Motor Neurone Disease. American Journal of Epidemiology 2020.

Nro. 8 / 2020/2 Työperäistä altistustasoa vastaavien 50 Hz:n sähkömagneettisten kenttien lyhytaikainen vaikutus ihmisen sykevaihteluun

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät työperäistä altistustasoa vastaaville pientaajuisille magneettikentille altistumisen vaikutusta ihmisen sykkeeseen ja sykevaihteluun. Tutkimusaineisto koostui 34 terveestä 18–27-vuotiaasta miehestä. Osallistujat jaettiin satunnaisesti magneettikentälle altistuneiden ryhmään ja valealtistuneiden ryhmään. Molemmissa ryhmissä oli 17 osallistujaa.
Tutkijoiden mukaan lyhytaikainen rinta-alueen altistus 28 μT:n pientaajuisille sähkömagneettisille kentille saattaa aiheuttaa muutoksia sydän- ja verenkiertojärjestelmän autonomisessa säätelyssä.

Aiemmissa tutkimuksissa ei tutkimusryhmän mukaan ole ollut yksimielisyyttä pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutuksesta ihmisen sydän- ja verenkiertojärjestelmään. Siksi he halusivat tässä tutkimuksessa tarkastella, miten työperäistä altistustasoa vastaaville pientaajuisille magneettikentille altistaminen lyhytaikaisesti mutta yhtäjaksoisesti vaikuttaisi ihmisen sykkeeseen ja sykevaihteluun.

Tutkimusjoukko koostui 34 terveestä 18–27-vuotiaasta miehestä. Osallistujat jaettiin satunnaisesti magneettikenttäryhmään ja lumeryhmään, joissa molemmissa oli 17 osallistujaa. Tutkimuksessa käytettiin toistettuja kaksoissokkomittauksia, jotka koostuivat kolmesta 5 minuutin koejaksosta. Magneettikenttäryhmän jäsenten rinta-aluetta altistettiin altistusjakson aikana 50 Hz:n, 28 μT:n jatkuvalle pientaajuiselle magneettikentälle lineaarisella polarisaatiolla. Sykettä ja sykevaihtelua mitattiin jatkuvasti fotopletysmografia-anturin avulla.

Tutkimuskohteiden omien arvojen tilastolliset vertailut osoittivat, että tutkittavan syke oli merkittävästi alhaisempi altistusvaiheessa molemmilla ryhmillä. Kuitenkin normaalien sykevälien keskihajonta (SDNN), peräkkäisten sykevälien keskimääräistä vaihtelua kuvaava muuttuja (RMSSD), matalataajuuksinen sykevaihtelu (LF) ja korkeataajuuksinen sykevaihtelu (HF) kohosivat vain magneettikenttäryhmässä mutta pysyivät vakaina lumeryhmässä. Myös tutkimuskohteiden sykevälin vaihteluindeksejä magneettikenttäaltistuksessa ja valealtistuksessa verrattiin. Tutkimuskohteiden väliset vertailut osoittivat merkittävästi korkeampia SDNN-, RMSSD-, LF- ja HF-arvoja magneettikenttäryhmässä kuin lumeryhmässä. LF-/HF-komponenttien osuus kokonaisvaihtelusta ei muuttunut merkittävästi magneettikenttä- ja lumeryhmien sisäisissä tai ryhmien välisissä vertailuissa.

Tulokset antavat tutkimusryhmän mukaan alustavia todisteita siitä, että lyhytaikainen rinta-alueen altistus 28 μT:n pientaajuisille sähkömagneettisille kentille saattaisi aiheuttaa muutoksia sydän- ja verenkiertojärjestelmän autonomisessa säätelyssä. Se saattaisi mahdollisesti lisätä parasympaattisen hermoston vallitsevuutta lepotilassa.

Lähde:
Binboğa E, Tok S, Munzuroğlu M. The Short-Term Effect of Occupational Levels of 50 Hz Electromagnetic Field on Human Heart Rate Variability. Bioelectromagnetics 2020.

Nro. 7 / 2020/2 ALS-tauti ja työperäinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja sähköiskuille: systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat arvioivat systemaattisella kirjallisuuskatsauksella ja meta-analyysillä aiemmista tutkimustuloksista, onko työperäinen pientaajuisille magneettikentille ja/tai sähköiskuille altistuminen ALS-taudin riskitekijä. Lisäksi he analysoivat tutkimusharhoja. Tutkimuksia kerättiin PubMed-, Embase- ja Web of Science -tietokannoista. Meta-analyysissä oli mukaan 27 tutkimusta. Tutkijat löysivät viitteitä siitä, että pientaajuisille magneettikentille altistuminen saattaisi olla ALS-taudin riskitekijä, mutta sähköiskuille altistuminen puolestaan ei. Heidän mukaan tulosten tulkinnassa täytyy olla varovainen.

Monissa sähkölaitteisiin liittyvissä työtehtävissä altistutaan voimakkaille pientaajuisille magneettikentille ja myös sähköiskuille. Tällaisia ammatteja ovat tutkimusryhmän mukaan esimerkiksi junankuljettajat ja voimalaitosten ja jakelukeskusten työntekijät. Ryhmän mielestä aiempien tutkimusten perusteella oli kuitenkin epäselvää, voisivatko nämä altistumiset aiheuttaa amyotrofista lateraaliskleroosia eli ALS-tautia.

Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena arvioida systemaattisella kirjallisuuskatsauksella ja meta-analyysillä aiemmista tutkimustuloksista, olisiko työperäinen pientaajuisille magneettikentille ja/tai sähköiskuille altistuminen ALS-taudin riskitekijä, ja analysoida myös tutkimusharhoja. Tutkimuksia etsittiin PubMed-, Embase- ja Web of Science -tietokannoista vuoden 2019 loppuun saakka. Tutkimusryhmä laski riskien yhteisarviot hyödyntämällä satunnaisvaikutusmeta-analyysia, johon sisältyi tutkimusten mahdollisten heterogeenisyyden lähteiden ja julkaisuharhojen arviointia. Meta-analyysiin kelpuutettiin mukaan 27 tutkimusta.

Tutkimuksessa löydettiin heikko mutta merkittävä yhteys työperäisen magneettikentille altistumisen ja ALS-taudin väliltä (suhteellinen riski yhteisanalyysissa 1,20 eli 20 % kohonnut riski). Tutkimusten todettiin olevan kohtalaisen tai erittäin heterogeenisiä keskenään, ja myös viitteitä julkaisuharhoista löydettiin. Työperäisen sähköiskuille altistumisen ja ALS-taudin välillä ei puolestaan havaittu yhteyttä. Näiden tutkimusten todettiin olevan erittäin heterogeenisiä keskenään, ja myös julkaisuharhoista löydettiin hieman viitteitä.

Tutkimusryhmän mukaan heidän löydöksensä viittaavat siihen, että pientaajuisille magneettikentille altistuminen saattaisi olla ALS-taudin riskitekijä, mutta sähköiskuille altistuminen puolestaan ei. He huomauttavat kuitenkin, että tutkimusten kohtalaisesta tai huomattavasta heterogeenisyydestä ja mahdollisista julkaisuharhoista johtuen tulosten tulkinnassa täytyy olla varovainen.

Lähde:

Jalilian H, Najafi K, Khosravi Y, Röösli M. Amyotrophic lateral sclerosis, occupational exposure to extremely low frequency magnetic fields and electric shocks: a systematic review and meta-analysis. Reviews on Environmental Health 2020.

Nro. 6 / 2020/2 Yhteistyössä suunniteltu altistusprotokolla sähkömagneettisten kenttien aiheuttamaa ympäristöherkkyyttä tutkittaessa

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat ovat suunnitelleet altistusprotokollaa tutkimukseen, jossa selvitetään sähkömagneettisten kenttien yhteyttä ympäristöherkkyyteen. Heidän ajatuksenaan on ollut, että sähköyliherkkien henkilöiden ottaminen mukaan suunnitteluun voisi saada heidät hyväksymään paremmin tutkimusmenetelmän, mutta samalla kunnioitettaisiin kuitenkin teknisiä rajoitteita ja tieteellisiä laatuvaatimuksia. Artikkelissa on esitelty tällaisen yhteistyöprosessin perusteella syntynyttä tutkimusprotokollaa.

Sähkömagneettisten kenttien aiheuttamaksi epäiltyä ympäristöherkkyyttä (idiopathic environmental intolerance, IEI) eli sähköyliherkkyyttä on tutkimusryhmän mukaan tutkittu laajalti provokaatiotutkimuksilla, joissa vapaaehtoisia sähköyliherkkiä tutkimuskohteita altistetaan laboratorio-olosuhteissa tietynlaisille sähkömagneettisille kentille ja heidän reaktioitaan tarkkaillaan. Suurimmassa osassa tällaisista tutkimuksista reaktioiden on todettu olevan altistuksesta riippumattomia.

Tutkimusryhmän mielestä useimmissa näistä tutkimuksista kuitenkin on ollut rakenteellisia ja metodologisia rajoitteita, jotka voivat aiheuttaa tutkimusharhoja tuloksiin tai vähentää niiden tarkkuutta. Provokaatiotutkimukset soveltuvat heidän mukaansa parhaiten tutkimuksiin, joissa halutaan erottaa sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia, koska niissä vääristäviä tekijöitä on helpompi hallita kuin todellisessa elämässä. Tutkimusryhmä peräänkuuluttikin innovatiivisia altistusprotokollia.

Tässä Ranskan kansallisen ympäristö- ja työterveystutkimusohjelman tukemassa ExpoComm-projektissa esiteltiin useita innovaatioita. Tällaisia olivat mm. sähköyliherkkien henkilöiden ottaminen mukaan kehittämään altistusprotokollaa, testien anksiogeenisen eli ahdistusta aiheuttavan luonteen lieventäminen, altistusprotokollan yksilöllistäminen, neutraalien tai normaalien reaktioiden vahvistaminen ennen testiä ja useiden oikeiden lähteiden sekoituksen käyttäminen altistuslähteenä sen sijaan, että käytettäisiin keinotekoisesti luotuja lähteitä.

Tavoitteena sähköyliherkkien henkilöiden ottamisessa mukaan suunnitteluun oli saada heidät hyväksymään paremmin altistusprotokolla mutta kunnioittaa samalla teknisiä rajoitteita ja tieteellisiä laatuvaatimuksia. Tässä artikkelissa tutkimusryhmä kuvasi tällaisen yhteistyöprosessin perusteella syntynyttä tutkimusprotokollaa, jonka avulla he tutkisivat myöhemmin, havaitsevatko sähköyliherkät magneettikenttäaltistuksen ja aiheuttaako se enemmän oireita kuin valealtistus.

Lähde:
Ledent M, Vatovez B, Pirard W, Bordarie J, Prignot N, Oftedal G, Geuzaine C, Beauvois V, Bouland C, Verschaeve L, Dieudonné M. Co-Designed Exposure Protocol in the Study of Idiopathic Environmental Intolerance Attributed to Electromagnetic Fields. Bioelectromagnetics. 2020;41: 425–437.

Nro. 5 / 2020/2 Magneettikenttien rooli hermostoa rappeuttavissa sairauksissa

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat tekivät kirjallisuuskatsauksen aiemmista tutkimuksista, joissa on selvitetty sähkömagneettisten kenttien ja hermostoa rappeuttavien sairauksien välistä yhtyettä. Sähkömagneettisia kenttiä tuottavan teknologian lisääntymisen myötä myös niille altistumista on alettu tutkia mahdollisena riskitekijänä hermoston rappeutumisessa. Kirjoittajat löysivät Alzheimerin tautia, Parkinsonin tautia ja ALS-tautia käsittelevistä epidemiologisista tutkimuksista ristiriitaisia tuloksia, eikä selkeää riippuvuussuhdetta magneettikenttäaltistuksen ja niiden välillä ole pystytty osoittamaan.

Hermostoa rappeuttaviin sairauksiin kuuluu pitkä lista hermostoon vaikuttavia sairauksia, joille on ominaista eri hermostorakenteiden rappeutuminen, ja ne myös aiheuttavat erilaisia oireita. Yleisimpiä näistä sairauksista ovat tutkimusryhmän mukaan Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti ja amyotrofinen lateraaliskleroosi eli ALS-tauti. Heidän mukaansa suurin osa sairaustapauksista on yksittäisiä, ja niiden aiheuttajina pidetään yksilöllisten geneettisten riskitekijöiden ja ympäristöaltistusten vuorovaikutusta.

Ympäristötekijöiden roolista näiden sairauksien synnyssä on tutkimusryhmän mukaan alettu kiinnostua yhä enenevässä määrin. Sähkömagneettisia kenttiä tuottavan teknologian valtavan lisääntymisen myötä myös niille altistumista on alettu tutkia mahdollisena riskitekijänä hermoston rappeutumisessa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkimusryhmä tarkasteli aiempia tutkimuksia, jotka käsittelevät sähkömagneettisia kenttiä ja hermostoa rappeuttavia sairauksia.

He löysivät Alzheimerin tautia, Parkinsonin tautia ja ALS-tautia käsittelevistä epidemiologisista tutkimuksista ristiriitaisia tuloksia, eikä selkeää riippuvuussuhdetta magneettikenttäaltistuksen ja niiden välillä ole pystytty osoittamaan. Altistuksen ja tautien kausaalista suhdetta tukevia selkeitä ja johdonmukaisia todisteita ei heidän mukaansa toistaiseksi ole vielä löydetty.

Tutkimusryhmä nosti esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että sähkömagneettista säteilyä on tutkittu riskitekijän ohella myös ulkoisena hoitokeinona joissain hermostoa rappeuttavissa sairauksissa, erityisesti Alzheimerin ja Parkinsonin tautien kohdalla. Varsinkin Parkinsonin taudin osalta tulokset ovat heidän mukaansa olleet kiinnostavia. Magneettikenttien ja hermostoa rappeuttavien sairauksien mahdollisesta yhteydestä kaivataan heidän mukaansa lisää epidemiologisia, kliinisiä ja kokeellisia tutkimuksia.

Lähde:

Riancho J, Sanchez de la Torre J R, Paz-Fajardo L, Limia C, Santurtun A, Cifra M, Kourtidis K, Fdez-Arroyabe P. The role of magnetic fields in neurodegenerative diseases. International Journal of Biometeorology 2020.