Nro. 6 / 2018/2 Meta-analyysi magneettikentille altistumisesta asuinpaikassa ja ALS-taudin riskistä

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat tekivät meta-analyysin selvittääkseen asuinpaikassa pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteyttä ALS-taudin riskiin. He löysivät viisi tutkimusta, jotka käsittelivät ALS-taudin yhteyttä voimajohtoihin ja vastasivat heidän määrittämiään kriteerejä. Meta-analyysillä ei saatu todisteita asuinpaikassa pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteydestä kohonneeseen ALS-taudin riskiin. Kirjoittajien mielestään analyysin rajoitteena oli altistuneen ryhmän erilainen määrittely eri tutkimuksissa.

Amyotrofinen lateraaliskleroosi eli ALS-tauti johtuu liikehermojen vähittäisestä rappeutumisesta ja tuhoutumisesta, ja sen aiheuttaja on pitkälti tuntematon. Tutkimusryhmän mukaan aiemmissa tutkimuksissa on saatu epävarmoja viitteitä joistain taudin työperäisistä ja ympäristöön liittyvistä riskitekijöistä, kuten altistumisesta pientaajuisille magneettikentille.

Tutkimusryhmän tavoitteena oli tutkia asuinpaikassa pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteyttä ALS-taudin riskiin suorittamalla meta-analyysi aiemmista tutkimuksista. Koska ALS on harvinainen tauti ja vain pieni osa väestöstä asuu voimajohtojen lähellä, yksittäisten tutkimusten tilastollinen merkitys on heidän mukaansa vähäinen. Aiheesta ei myöskään ollut aiempia meta-analyysejä, joten he päättivät laatia sellaisen.

Meta-analyysiin löydettiin viisi tutkimusta, jotka käsittelivät ALS-taudin yhteyttä voimajohtoihin ja vastasivat tutkimusryhmän määrittämiä kriteerejä (altistus arvioitu joko etäisyyden perusteella tai mallinnettu ja ALS- tai motoneuronitaudin riskiarvio laskettu). Näiden viiden tutkimuksen perusteella tutkimusryhmä sai voimakkaimmin altistuneelle väestöryhmälle (joko alle 200 metrin etäisyys voimajohdoista tai yli 0,1 μT:n altistus) suhteelliseksi yhteisriskiksi 0,71. Eri tutkimusten tulosten välillä ei ollut suuria eroja, eikä analyyseissä havaittu viitteitä julkaisuharhoista.

Tässä tutkimuksessa ei saatu todisteita asuinpaikassa pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteydestä kohonneeseen ALS-taudin riskiin. Tässä yhteisanalyysissäkin altistuneiden tutkimuskohteiden määrä oli vähäinen, joten tuloksissa on tutkimusryhmän mukaan yhä epävarmuutta. Heidän mielestään analyysin rajoitteena oli myös altistuneen ryhmän erilainen määrittely eri tutkimuksissa. Yhdessäkään tutkimuksessa altistustasoa ei ollut mitattu paikan päällä, mitä pidetään usein luotettavimpana menetelmänä. Pelkän voimajohtojen etäisyydenkin perusteella voitiin heidän mielestään kuitenkin tehdä luotettavia arvioita, koska pitkäaikainen altistuminen oli oleellisinta tässä yhteydessä.

Lähde:
Röösli M, Jalilian H. A meta-analysis on residential exposure to magnetic fields and the risk of amyotrophic lateral sclerosis. Reviews on Environmental Health 2018; aop.

Nro. 5 / 2018/2 Magneettikenttien karsinogeenisuus – onko heikkojen magneettikenttien karsinogeenisille vaikutuksille olemassa mekanismi?

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat etsivät mahdollista mekanismia, joka selittäisi heikkojen magneettikenttien mahdollisen karsinogeenisen vaikutuksen. He tarkastelivat mahdollisuutta, että karsinogeeniset vaikutukset perustuisivat radikaaliparimekanismiin. Kirjoittajien mukaan tämän mekanismin oletetaan vaikuttavan lintujen ja eräiden muiden eläinten magneettiseen kompassiin, kun ne pystyvät aistimaan staattisia geomagneettisia kenttiä (noin 50 µT). Toisaalta heistä on kuitenkin epäselvää, miten tällä voisi selittää alle 1 µT:n pientaajuisten magneettikenttien ihmisille aiheuttamia terveysvaikutuksia.

Pientaajuiset magneettikentät on luokiteltu mahdollisesti karsinogeenisiksi perustuen tutkimusryhmän mukaan pääasiassa melko yhteneväisiin epidemiologisiin löydöksiin, jotka viittaavat mahdolliseen yhteyteen lapsuusiän leukemian ja voimajohtojen 50–60 Hz:n magneettikenttien välillä. Niiden kausaalisesta yhteydestä on kuitenkin heidän mukaansa vaikea tehdä johtopäätöksiä, sillä eläin- ja koeputkikokeissa on saatu hyvin rajallisesti todisteita pientaajuisten magneettikenttien karsinogeenisista vaikutuksista. Ei ole olemassa myöskään yleisesti hyväksyttyä biofysikaalista mekanismia, joka voisi selittää näitä vaikutuksia.

Tässä julkaisussa tarkasteltiin mahdollisuutta, että karsinogeeniset vaikutukset perustuisivat radikaaliparimekanismiin. Tämä mekanismin oletetaan vaikuttavan lintujen ja eräiden muiden eläinten magneettiseen kompassiin, joka auttaa niitä suunnistamaan maan magneettikenttien perusteella. Tutkimusryhmä kokosi yhteen tämänhetkiset tiedot radikaaliparimekanismin vaikutuksesta magneettiaistiin (magneettiseen kompassiin). He myös pohtivat, voisivatko tärkeät säätelymolekyylit, kuten kryptokromit, olla herkkiä magneettikentille ja voisiko niillä olla yhteys syöpään liittyviin biologisiin prosesseihin.

Tutkimusryhmä ehdotti hypoteesia, joka selittäisi pientaajuisten magneettikenttien ja lapsuusiän leukemian välisen yhteyden. Hypoteesin mukaan magneettikentät vaikuttaisivat kryptokromien radikaalireaktioihin. Sen seurauksena sisäinen kello ja muut biologiset säätelymekanismit häiriintyisivät ja DNA-vaurioiden korjausmekanismit heikkenisivät. Tämä aiheuttaisi genomin (perimän) epävakautta ja lopulta syövän.

Pohtiessaan tämänhetkisten todisteiden vahvuuksia ja heikkouksia tutkimusryhmä tuli siihen lopputulokseen, että radikaaliparimekanismi vaikuttaisi olevan osallisena eläinten aistiessa staattisia geomagneettisia kenttiä (noin 50 µT). Samalla on kuitenkin epäselvää, miten se voisi selittää alle 1 µT:n pientaajuisten magneettikenttien ihmisille aiheuttamia terveysvaikutuksia. Tutkimusryhmä piti kuitenkin kryptokromien radikaaliparimekanismia uskottavimpana työhypoteesina tulevia tutkimuksia varten.

Lähde:
Juutilainen J, Herrala M, Luukkonen J, Naarala J, Hore P J. Magnetocarcinogenesis: is there a mechanism for carcinogenic effects of weak magnetic fields? Proceedings of the Royal Society B (2018) 285: 20180590.

Nro. 4 / 2018/2 Lasten pientaajuisille magneettikentille altistumisen määrittäminen stokastisella mallintamisella

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä oli kiinnostunut kehittämään uuden menetelmän, jolla voitaisiin määrittää lasten magneettikentille altistumista. Tämän menetelmän kehittämisessä käytettiin henkilökohtaisia altistumismittauksia. Heidän mukaansa stokastisella mallinnuksella voidaan paremmin vertailla erilaisia altistusolosuhteita. He käyttivät stokastista menetelmää kahden aiemman projektin (ARIMMORA ja EXPERS) henkilökohtaisten mittausten analysointiin. Tutkijoiden mielestä stokastisen mallintamisen avulla voidaan löytää lasten altistukseen eniten vaikuttavat tekijät.

Kiinnostus tutkia lasten altistumista pientaajuisille magneettikentille (40–800 Hz) on tutkimusryhmän mukaan kasvanut sen myötä, että aiemmissa tutkimuksissa on havaittu mahdollinen yhteys lapsuusiän leukemian ja päivittäisen keskimääräisen yli 0,4 µT:n magneettikentille altistumisen välillä. Niiden kausaalinen yhteys on kuitenkin vielä epävarmaa. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena esitellä uusi tapa määritellä lasten altistumista pientaajuisille magneettikentille.

Tutkimusryhmän kehittämä uusi menetelmä lähtee liikkeelle henkilökohtaisista altistusmittauksista, joissa käytetään segmentointiin perustuvaa stokastista mallintamista. Stokastisella mallilla lasten magneettikenttäaltistusta voidaan tutkimusryhmän mukaan vertailla paremmin eri altistusolosuhteissa ja selittää paremmin alaryhmien välisiä eroja sekä myös luoda yleismalleja lasten altistuksesta vastaavissa tilanteissa. Stokastisessa mallintamisessa tutkimusryhmä jaotteli 24 tunnin henkilökohtaiset mittaukset tapahtumasegmentteihin, joita kuvattiin neljällä helposti tulkittavissa olevalla parametrilla: tapahtuman kesto, keskiarvo, magneettikentän hajonta tapahtuman kuluessa ja vaihtelunopeus.

Tutkimuksessa sovellettiin stokastista menetelmää kahden aiemman projektin (ARIMMORA ja EXPERS) henkilökohtaisten mittausten analysointiin. Tutkimusryhmä jakoi näiden kahden tietokannan tiedot jälkikäteen alaryhmiin erilaisten ominaisuuksien perusteella (esim. yö- ja päivämittaukset, lasten ikä, alueen asukasluku ja etäisyys sähkönjakelukeskuksesta). Jokaisessa alaryhmässä kullekin parametrille laskettiin ydinestimointi ja kaikista parametreista yhteensä p-arvojen histogrammi, jotta voitiin vertailla alaryhmiä ja saada tietoa lasten altistumisesta.

Tutkimusryhmän mielestä heidän tutkimuksensa osoitti, että stokastinen mallintaminen on tehokas työkalu lasten pientaajuisille magneettikentille altistumisen määrittelyssä. Sen avulla voidaan heidän mukaansa löytää lasten altistukseen eniten vaikuttavat tekijät.

Lähde:
Bonato M, Parazzini M, Chiaramello E, Fiocchi S, Le Brusquet L, Magne I, Souques M, Röösli M, Ravazzani P. Characterization of children’s exposure to extremely low frequency magnetic fields by stochastic modeling. International Journal of Environmental Research and Public Health 2018, 15, 1963.

Nro. 3 / 2018/2 Kansainvälinen yhteisanalyysi voimajohtojen läheisyyden ja lapsuusiän leukemian välisestä yhteydestä

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat tekivät yhteisanalyysin yksilötason tiedoilla 11 rekisteripohjaisesta tutkimuksesta, jotka liittyivät lapsuusiän leukemiaan ja voimajohtoihin. Tarkastellessaan kaikkia jänniteluokkia he eivät löytäneet yhteyttä lapsuusiän leukemian ja voimajohtojen läheisyyden väliltä. Kun he tarkastelivat vain yli 200 kV:n voimajohtoja, he löysivät hieman kohonneen mutta epätarkan leukemian riskin alle 50 metrin etäisyydellä voimajohdoista asuneilta lapsilta. Kirjoittajien mukaan tätä eivät selittäneet voimakkaat magneettikentät, vaan syy jäi epäselväksi.  

Vaikka useissa aiemmissa tutkimuksissa on johdonmukaisesti löydetty yhteys lapsuusiän leukemiariskin ja magneettikenttien väliltä, todisteet lapsuusiän leukemian ja voimajohtojen etäisyyden välisestä yhteydestä ovat tutkimusryhmän mukaan olleet epäyhteneväisiä. Tässä tutkimuksessa koottiin yhteen tietoja aiemmista tutkimuksista, jotta voitiin arvioida kattavammin voimajohtojen etäisyyden vaikutusta lapsuusiän leukemian riskiin. Tutkimusryhmä myös pohti, selittyisikö yhteys magneettikentillä vai muilla voimajohtojen etäisyyteen liittyvillä tekijöillä ja olisiko tutkimusharhoilla osuutta.

Tutkimusryhmä laati yhteisanalyysin 11 rekisteripohjaisen tutkimuksen yksilötason tiedoista (29 049 tapausta ja 68 231 verrokkia). He eivät havainneet analysoimistaan tutkimuksista käytännössä aineistollista yhteyttä lapsuusiän leukemian ja voimajohtojen läheisyyden väliltä, kun huomioitiin kaikki jänniteluokat. He löysivät kuitenkin hieman kohonneen mutta epätarkan leukemian riskin alle 50 metrin etäisyydellä voimajohdoista asuneilta lapsilta, kun huomioitiin vain yli 200 kV:n voimajohdot.

Alaryhmien analyysissä diagnosointi-iän perusteella havaittiin suurempi leukemiariski lapsilla, jotka asuivat alle 50 metrin etäisyydellä yli 200 kV:n voimajohdoista ja olivat saaneet diagnoosin alle 5-vuotiaina. Tutkimusryhmä ei havainnut viitteitä vääristävien tekijöiden vaikutuksesta, sillä todennäköisyydet pysyivät samoissa arvoissa myös analysoitaessa niiden vaikutusta. He eivät pitäneet myöskään todennäköisenä, että magneettikenttäaltistuksen luokitteluvirheet olisivat aiheuttaneet tutkimusharhoja.

Kyseessä oli tutkimusryhmän mukaan ensimmäinen kattava yhteisanalyysi lapsuusiän leukemian ja voimajohtojen etäisyyden välisestä yhteydestä. Siinä havaittiin alle 50 metrin etäisyydellä yli 200 kV:n voimajohdoista asuneilta lapsilta pieni mutta epätarkka riski, jota voimakkaat magneettikentät eivät selittäneet. Syyt tässä ja monissa muissa tutkimuksissa havaittuun kohonneeseen leukemiariskiin jäivät siis edelleen selvittämättä.

Lähde:
Amoon A T, Crespi C M, Ahlbom A, Bhatnagar M, Bray I, Bunch K J, Clavel J, Feychting M, Hémon D, Johansen C, Kreis C, Malagoli C, Marquant F, Pedersen C, Raaschou-Nielsen O, Röösli M, Spycher B D, Sudan M, Swanson J, Tittarelli A, Tuck D M, Tynes T, Vergara X, Vinceti M, Wünsch-Filho V, Kheifets L. Proximity to overhead power lines and childhood leukaemia: an international pooled analysis. British Journal of Cancer (2018) 119:364–373.

Nro. 2 / 2018/2 Uudelleenanalysointi lapsuusiän leukemian riskin ja voimajohtojen etäisyyksien välisestä yhteydestä Isossa-Britanniassa

Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden aikaisemman tutkimuksen tulokset oli sisällytetty yhteisanalyysiin, jossa oli erilaiset etäisyysluokat kuin mitä he olivat käyttäneet tutkiessaan lapsuusiän leukemian ja voimajohtojen välistä yhteyttä aikaisemmin. Uudessa tutkimuksessa he analysoivat aineistonsa käyttäen etäisyyksiä 50 metrin välein aikaisempien kolmen luokan asemesta. Uudessa analyysissä leukemian riski ei ollut suurimmillaan lähellä voimajohtoa vaan 100–200 metrin päässä siitä. Tutkijoiden mukaan tämä heikensi todisteita siitä, että kohonnut riski olisi yhteydessä magneettikenttiin.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli se, että tutkimusryhmän aiempi tutkimus lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen etäisyyden välisestä yhteydestä Isossa-Britanniassa oli sisällytetty kansainväliseen yhteysanalyysiin. Tässä yhteisanalyysissä käytettiin erilaisia etäisyysluokituksia kuin aiemmassa tutkimuksessa, minkä vuoksi tutkimusryhmä halusi tarkastella tämän valinnan vaikutusta tutkimustuloksiin.

Tutkimusryhmä analysoi aiemmat tutkimuskohteensa uudelleen jaottelemalla voimajohtojen etäisyysluokat pienempiin kokonaisuuksiin: aiempien kolmen luokan (0–199, 200–599 ja 600–1 000 m) sijaan he luokittelivat etäisyydet nyt 50 metrin välein. Aiemmin he olivat tarkastelleet tuloksia vuosikymmenittäin, mutta tässä uudelleenanalysoinnissa he yhdistivät aina kaksi vuosikymmentä, jotta tulosten määrät eivät jääneet tilastollisesti liian pieniksi.

Aiemmassa tutkimuksessa oli havaittu 1960- ja 1970-luvuilla kohonnut leukemiariski lähimpänä voimajohtoja asuneella ryhmällä (pienin etäisyysluokka). Tutkimusryhmä kuitenkin epäili magneettikenttien vaikutusta riskin kohoamiseen, sillä kohonnutta riskiä esiintyi liian kaukana voimajohdoista (600 metriin asti) ja se heikkeni 2000-luvulle tultaessa. He olivat halunneet välttää liian pieniä luokkia ja olivat sen vuoksi tehneet luokitteluvalinnan, joka nyt uuden analyysin valossa vääristi riskikaavioita.

Uudelleen luokitellussa aineistossa leukemiariski ei pienentynyt monotonisesti etäisyyden voimajohdoista kasvaessa (kuten se oli aiemman luokittelun mukaan näyttänyt tekevän), vaan riski oli suurimmillaan etäisyyden ollessa 100–200 m eikä lähimpänä voimajohtoja. Tämä heikensi heidän mielestään todisteita siitä, että kohonnut riski olisi yhteydessä magneettikenttiin. Heidän mukaansa uudet tulokset kuitenkin hieman vahvistivat todisteita asuinpaikan vaihtuvuuden tai jonkin muun sosioekonomisen tekijän mahdollisesta vaikutuksesta.

Lähde:
Swanson J, Bunch K J. Reanalysis of risks of childhood leukaemia with distance from overhead power lines in the UK. Journal of Radiological Protection 38 (2018) N30–N35 (6 pp).