Nro. 8 2024/1 Etäluettavien mittareiden vaikutus ihmisten terveyteen

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat kokosivat aikaisemmista tutkimuksista tietoa siitä, onko etäluettavilla mittareilla vaikutusta ihmisten terveyteen. Kirjoittajat toteavat, että etäluettavien mittareiden lähellä suurtaajuisten sähkömagneettikenttien aiheuttamat altistustasot ovat 5–6 kertaa alhaisempia kuin väestöaltistuksen raja-arvot, joita kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta ICNIRP suosittelee. Heidän mukaansa näin alhaiset altistustasot eivät pysty aiheuttamaan mitattavia vaikutuksia ihmiskehoon tai terveysoireita tai fysiologisia vaikutuksia ihmiselle. Kirjoittavat pitävätkin etäluettavien mittareiden käyttöä turvallisena.

Viime vuosikymmeninä sähköyhtiöt useissa maissa ovat ottaneet käyttöön asuntokohtaisia etäluettavia mittareita, jotka lähettävät verkon ylläpitoon vaadittavia tietoja. Nämä mittarit hyödyntävät suurtaajuusalueella toimivaa langatonta tiedonsiirtoa tai sähköverkkotiedonsiirtoa (PLC), joka toimii välitaajuusalueella 30–100 kHz. Tutkimusryhmä kokosi tähän raporttiin aiempiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa, joka liittyi tällaisten etäluettavien mittareiden käyttöön asuinympäristössä.

Suurtaajuisia sähkömagneettisia kenttiä muodostavat pääasiallisesti radio, televisio ja tukiasemat, joiden lähettäminen on pitkäkestoista. Etäluettavien mittareiden lähetys kestää kuitenkin keskimäärin vain muutamia minuutteja päivässä. Tehtyjen laboratorio- ja kotimittausten perusteella tutkimusryhmä totesikin, että ne eivät lisää merkittävästi asukkaiden altistumista suurtaajuisille sähkömagneettikentille.

Suurtaajuisten sähkömagneettikenttien mahdollisia lyhyt- ja pitkäaikaisia terveysvaikutuksia on tutkittu viimeisten vuosikymmenten aikana laajasti. Suurtaajuisissa etäluettavissa mittareissa käytettyjen taajuuksien ainoa tunnistettu vaikutus on erilaisten tutkimusten mukaan ollut kudoksen lämpeneminen. PLC-tiedonsiirtoa käyttävissä etäluettavissa mittareissa vaikutuksena on tutkimusryhmän mukaan ollut sähköärsytys.

Raportissaan tutkijat totesivat, että suurtaajuisten sähkömagneettikenttien aiheuttamat altistustasot etäluettavien mittareiden lähellä ovat 5–6 kertaa alhaisempia kuin kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan ICNIRP:n suosittelemat väestöaltistuksen raja-arvot. Tutkimusryhmän mukaan näin alhaiset altistustasot ovat liian heikkoja, jotta ne aiheuttaisivat mitattavia vaikutuksia ihmiskehoon tai minkäänlaisia terveysoireita tai fysiologisia vaikutuksia ihmiselle. Näin ollen tutkijat pitivät etäluettavien mittareiden käyttöä turvallisena.

Lähde:
Plante M, Barbieri M B, Bulcao J A, Cabanes P A, Deschamps F, Jackson S, Korpinen L, Magne I, Nakasono S, Ostiguy G, Stunder D, Tripp H. Smart meters and human health. CSE N°32, helmikuu 2024.

Nro. 7 2024/1 Voivatko somaattisten oireiden häiritsevyys ja näkemys oireiden syystä ennakoida ympäristöherkkyyttä?

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät voiko somaattisten oireiden häiritsevyydellä olla yhteyttä siihen, että henkilöille kehittyy myöhemmin ympäristötekijöihin liitettyjä oireita. Tutkimuksessa oli mukaan 2 336 henkilöä Ruotsista. Osallistujat täyttivät PHQ-15-kyselyn. Tutkimuksessa keskityttiin oireisiin, jotka liittyvät kemiallisiin aineisiin, rakennusten sisätiloihin, ääneen ja sähkömagneettisiin kenttiin. Tutkijoiden mukaan odotuksilla oli merkitystä monien ympäristöherkkyyksien kehittymisessä ja säilymisessä.

Ympäristötekijöihin liitettyjen oireiden eli ympäristöherkkyyden (SAEF) kehittymisestä on olemassa aika vähän tietoa. Kvalitatiivisten tutkimusten tulokset viittaavat tutkimusryhmän mukaan siihen, että ensimmäisessä vaiheessa saattaisivat ilmaantua oireet, minkä jälkeen pyrittäisiin löytämään näkemys niiden syystä eli attribuutio. Tässä tutkimuksessa tutkittiin laaja-alaisesti ja pitkällä, kolmen vuoden aikavälillä oireiden yhteyksiä näkemyksiin niiden syistä. Ympäristöherkkyyksistä huomioitiin kemiallisiin aineisiin, rakennusten sisätiloihin, ääneen ja sähkömagneettisiin kenttiin liittyvät oireet. Tutkijoiden hypoteesina oli, että sekä somaattisten oireiden häiritsevyydellä että näkemyksillä niiden syistä olisi vaikutusta ympäristöherkkyyksien kehittymiseen.

Tutkimusjoukko, 2 336 henkeä, saatiin koottua Ruotsissa Västerbottenin läänissä tehdyn populaatiopohjaisen ympäristöterveystutkimuksen kahdesta ensimmäisestä vaiheesta. Osallistujat vastasivat taustatietokysymyksiin ja kyllä/ei-kysymykseen kaikista neljästä edellä mainitusta ympäristöherkkyydestä. Lisäksi he täyttivät PHQ-15-kyselyn terveydentilasta ja muista somaattisista oireista sekä ESAS-oirekyselyn ympäristöön liittyvistä oireista.

Tutkimusryhmä hyödynsi binaarista logistisista regressioanalyysia ja havaitsi, että kaikilla neljällä ympäristöherkkyydellä oli merkittävä yhteys somaattisten oireiden häiritsevyyteen ja näkemyksiin oireiden syistä vaiheessa 1. Vaiheen 2 kolme vuotta kestäneen seurannan pitkittäisanalyysissä tulokset eivät olleet tutkimusryhmän mukaan enää näin yhteneväisiä: Ääni- ja kemikaaliherkkyyden kehittymistä ennakoivat sekä somaattisten oireiden häiritsevyys että näkemykset oireiden syistä. Sähkömagneettisiin kenttiin liittyvää herkkyyttä ennakoivat vain näkemykset oireiden syistä, kun taas rakennuksiin liittyvää herkkyyttä eivät ennakoineet kumpikaan edellä mainituista.

Saatujen tulosten perusteella näkemyksellä oireiden syystä eli attribuutiolla, toisin sanoen tietyillä odotuksilla, oli tutkijoiden mielestä merkitystä monien ympäristöherkkyyksien kehittymisessä ja säilymisessä.

Lähde:
Köteles F, Nordin S. Do somatic symptom distress and attribution predict symptoms associated with environmental factors? Journal of Psychosomatic Research 179 (2024) 111637.

Nro. 6 2024/1 Havainnointitutkimus heikentyneestä subjektiivisesta unenlaadusta itsensä sähkö(yli)herkäksi kokevilla henkilöillä

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät, onko henkilöillä, jotka kokevat itsensä sähköherkiksi, enemmän unihäiriöitä kuin muilla. Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, onko CACNA1C-geenin variantilla yhteyttä asiaan. Yhteensä tutkimukseen osallistui 2 040 sveitsiläistä. Tutkimuksessa käsiteltiin matkaviestinnässä käytettäviä altistumisia. Tutkijoiden mukaan itsensä sähköyliherkiksi arvioineet ja attribuoivat mielsivät subjektiivisen unenlaatunsa ylipäätään heikommaksi kuin ei-sähköyliherkät. Merkitystä tässä ei ollut sillä, olivatko he raportoineet altistumisesta suurtaajuisille sähkömagneettikentille.

Aiempien tutkimusten mukaan unihäiriöt ovat yleisimpiä terveyshaittoja matkaviestinnässä käytettäville suurtaajuisille sähkömagneettikentille altistuneilla, erityisesti itsensä sähköyliherkiksi kokevilla henkilöillä. Tutkimusryhmän tavoitteena oli tutkia, onko sähköyliherkkyystilalla itsessään yhteyttä unihaittoihin. L-tyypin jänniteherkkää kalsiumkanavaa Cav1.2:a koodaavan CACNA1C-geenin variantit on aiemmin liitetty unihaittoihin, jotka muistuttavat sähköyliherkkien raportoimia unihaittoja. Siksi tutkimusryhmä kartoitti myös, onko itse arvioidulla sähköyliherkkyydellä ja unenlaadulla yhteys näihin geenivariantteihin.

Tutkijat valitsivat poikittaistutkimukseen yhteensä 2 040 Sveitsissä asuvaa 18–30-vuotiasta osallistujaa vastaamaan verkkokyselyihin. Osallistujilta kerättiin lisäksi sylkinäyte CACNA1C-geenin kolmen toiminnallisen variantin genotyypin määritystä varten. Tutkijat luokittelivat kyselyvastausten perusteella 105 henkilöä sähköyliherkiksi, 254 henkilöä attribuoiviksi eli oireitaan yleisellä sähkömagneettisella saasteella selittäviksi ja 1 406 henkilöä ei-sähköyliherkiksi.

Tutkimusryhmä analysoi lineaarisen ja logistisen regressiomallin avulla, onko sähköyliherkkyydellä yhteyttä subjektiivisiin unimuuttujiin ja CACNA1C-geenivariantteihin. Taustamuuttujina tutkijat käyttivät ikää, sukupuolta, koulutustasoa, unihäiriöiden esiintymistä ja matkapuhelimen käyttötapaa.

Tulosten mukaan sähköyliherkät ja attribuoivat osallistujat raportoivat jatkuvasti pitkittyneestä univiiveestä, heikentyneestä unenlaadusta sekä lisääntyneestä väsymyksestä ja yöllisestä mielen aktiivisuudesta ei-sähköyliherkkiin verrattuna. CACNA1C-geenin variantin rs2302729 T-alleelilla havaittiin olevan yhteys sekä itse raportoituun yliherkkyyteen sähkömagneettisille kentille että heikentyneeseen subjektiiviseen unenlaatuun. Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet todisteita tukemaan hypoteesia, että sähköyliherkkyys heikentäisi unenlaatua tämän variantin välityksellä. Tutkimuksessa havaittiin, että itsensä sähköyliherkiksi arvioineet ja attribuoivat pitivät subjektiivista unenlaatuaan ylipäätään heikompana kuin ei-sähköyliherkät riippumatta siitä, olivatko he raportoineet altistumisesta suurtaajuisille sähkömagneettikentille.

Lähde:
Eicher C, Marty B, Achermann P, Huber R, Landolt H-P. Reduced subjective sleep quality in people rating themselves as electro-hypersensitive: An observational study. Sleep Medicine 113 (2024) 165–171.

Nro. 5 2024/1 Voiko sähkömagneettinen induktio aiheuttaa tasapainoelimen aktivoitumisen magneettikuvauksen yhteydessä?

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät, voisiko magneettikuvauksen yhteydessä tasapainoelin aktivoitua sähkömagneettisen induktion seurauksena. Magneettikuvauksessa käytettävät sähkömagneettiset kentät ovat erilaisia kuin voimajohtojen lähellä olevat pientaajuiset sähkö- ja magneettikentät, mutta myös pientaajuisten kenttien osalta on tutkittu mahdollisia vaikutuksia tasapainoelimeen. Kirjoittajat päätyivät siihen, että induktiohypoteesia ja sen vaikutusta tasapainoelimeen ei voida täysin sulkea pois.

Viime vuosina yhä useammissa tutkimuksissa on käsitelty tasapainoelimen eli vestibulaarisen järjestelmän aktivoitumisen mekanismeja ympäristöissä, joissa esiintyy voimakkaita magneettikenttiä, kuten magneettikuvauslaitteiden ympärillä. Tasapainoelimen aktivoitumisen aiheuttamista mekanismeista tutkijoilla on erilaisia hypoteeseja, joista tutkimusryhmän mukaan vakuuttavimpana on pidetty niin kutsuttua jatkuvan Lorentzin voiman mekanismia. Sen tueksi on saatu tutkimustietoa vestibulo-okulaarisen refleksin aktivoitumisesta. Tämän refleksin ansiosta katse pystyy kiinnittymään tiettyyn pisteeseen pään liikkeiden aikana.

Magneettikuvauslaitteiden läheisyydessä liikkuvilta ja laitteessa kuvatuilta ihmisiltä saadut tiedot lyhytaikaisista aistihavainnoista ja laskennalliset mallit viittaavat kuitenkin siihen, että Lorentzin voiman ohella mekanismina saattaisi toimia sähkömagneettinen induktio. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin todisteita, jotka tukevat sähkömagneettisen induktion aikaansaamia tasapainoelimen reaktioita ja sitä, pitäisikö liikkeen aiheuttamia kestoltaan vaihtelevia magneettikenttiä edelleen pohtia ja tutkia.

Tutkimusryhmä halusi selvittää lisää induktion hypoteesia ja loi ainutlaatuisen dosimetrisen analyysin, jolla arvioitiin indusoituja sähkökenttiä tasapainoelimessä ja verrattiin niitä galvaanisen vestibulaarisen stimulaation muodostamiin sähkökenttiin. He havaitsivat, että induktion tuottamien sähkökenttien voimakkuudet vastasivat galvaanisen vestibulaarisen stimulaation voimakkuuksia, jotka saavat aikaan reaktioita tasapainoelimessä. Sen perusteella tutkimusryhmän mielestä on ennenaikaista jättää kokonaan huomiotta induktion hypoteesi ja sen mahdollinen vaikutus tasapainoelimeen.

Lähde:
Bouisset N, Nissi J, Laakso I, Reynolds R F, Legros A. Is activation of the vestibular system by electromagnetic induction a possibility in an MRI context? Bioelectromagnetics 2024; 1–13.

Nro. 4 2024/1 Kansainvälinen tutkimus lapsuusiän leukemiasta lähellä kiinteistömuuntamoja sijaitsevissa asunnoissa

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät lapsuusiän leukemian ja kiinteistömuuntamon lähellä sijainneen asunnon välistä yhteyttä magneettikentälle altistumisen näkökulmasta. Tutkimuksessa oli mukana aineistoa viidestä maasta. Tutkijat selvittivät kiinteistömuuntamoiden lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemiariskin välistä yhteyttä käyttäen väestörekisteripohjaista tietoa. Tutkijoiden mielestä heidän tutkimuksessaan todisteet riskin kohoamisesta olivat yleisesti heikkoja. Artikkelin mukaan heidän aineistostaan ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä, koska tapausten määrä oli vähäinen.

Uutta epidemiologista tutkimusta tarvitaan tutkimusryhmän mukaan hälventämään pientaajuisten magneettikenttien ja lapsuusiän leukemian väliseen yhteyteen liittyvää tieteellistä epätietoisuutta. Useimmissa aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty voimajohtoihin, mutta tutkijat pyrkivät arvioimaan kansainvälisessä Transformer Exposure tutkimuksessa tätä yhteyttä muuntajille altistumisen osalta. He tutkivat lapsia, jotka olivat asuneet kiinteistömuuntamoiden lähellä.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että altistuminen pientaajuisille magneettikentille kiinteistömuuntamon yläpuolisissa asunnoissa voi olla viisinkertainen verrattuna saman rakennuksen muihin asuntoihin. Tässä uudessa tutkimusmallissa tutkijat halusivat saada mukaan tutkimukseen mahdollisimman paljon voimakkaasti altistuneita lapsia mutta minimoida mahdolliset valintaharhat.

Tutkijat arvioivat muuntamoiden lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemiariskin välistä yhteyttä hyödyntäen väestörekisteripohjaisia, vertaistettuja tapaus-verrokkitutkimustietoja, jotka kerättiin viidestä eri maasta. He määrittelivät altistumisen sen perusteella, miten tutkimuskohteen asunto sijaitsi kiinteistömuuntamoon nähden. Altistusluokkia määritettiin kolme: Altistus oli voimakasta muuntamon yläpuolisissa tai viereisissä asunnoissa ja keskimääräistä samassa kerroksessa olevissa asunnoissa. Muut asunnot määritettiin altistumattomiksi. Lapsuusiän leukemian suhteellisen riskin arvioinnissa tutkimusryhmä käytti ehdollista logistista regressiomallia ja satunnaisten vaikutusten logistista monitasomallia tapaus-verrokkijoukolle.

aiden välisessä yhteisanalyysissä tutkimusryhmä löysi 16 keskimääräisesti ja kolme voimakkaasti altistunutta tapausta. Erilaisten mallien perusteella analysoituna suhteellinen riski oli eri altistumisluokissa 1,0–1,4. Tutkimusryhmän mukaan todisteet riskin kohoamisesta olivat yleisesti heikkoja. Toisaalta tapausten vähäisten lukumäärien takia heidän mielestään tutkimuksesta ei voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä. Se ei tutkijoiden mielestä kuitenkaan vähennä voimajohtotutkimuksissa havaitun lapsuusiän leukemiariskin suuruutta.

Lähde:
Crespi C M, Sudan M, Juutilainen J, Roivainen P, Hareuveny R, Huss A, Kandel S, Karim-Kos H E, Thuróczy G, Jakab Z, Spycher B D, Flueckiger B, Vermeulen R, Vergara X, Kheifets L. International study of childhood leukemia in residences near electrical transformer rooms. Environmental Research 249 (2024) 118459.