Nro. 6 / 2015/2 Pientaajuiset magneettikentät ja Parkinsonin tauti – tutkimustulosten systemaattinen katsaus ja meta-analyysi

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä analysoi 11 aikaisempaa tutkimusta, joissa oli selvitetty työperäisen magneettikentille altistumisen yhteyttä Parkinsonin tautiin. Työperäinen altistuminen kentille oli määritetty tutkimuksissa hyvin eri tavoin. Joissain oli otettu huomioon koko työhistoria, mutta joissain määritys perustui henkilön ammattiin tiettynä ajanjaksona. Tulokset eivät antaneet näyttöä siitä, että työperäinen pientaajuisille magneettikentille altistuminen lisäisi riskiä sairastua Parkinsonin tautiin.

Parkinsonin taudin esiintymisen katsotaan olevan satunnaista, jolloin ympäristötekijöillä saattaa olla siihen merkittävä vaikutus. Yhdeksi mahdolliseksi tekijäksi on nostettu esiin pientaajuisille magneettikentille altistuminen. Aiheesta tehdyistä tutkimuksista vuosikymmen sitten kootussa systemaattisessa katsauksessa todettiin vain muutaman tutkimuksen löytäneen jonkinlaisen yhteyden. Koska sen jälkeen on ilmestynyt lukuisia uusia julkaisuja, tämän tutkimuksen tekijät laativat uuden katsauksen. Siinä keskityttiin tutkimuksiin, joissa selvitettiin nimenomaan työperäisen altistumisen yhteyttä Parkinsonin tautiin, sillä magneettikentät ovat siinä usein voimakkaampia kuin yleisessä tausta-altistumisessa.

Katsaukseen sisällytettiin tulokset 11 aiemmasta tutkimuksesta, ja niiden pohjalta tehtiin satunnaisvaikutusten meta-analyysiin perustuva yhteenveto suhteellisista riskeistä. Työperäinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille oli määritetty tutkimuksissa hyvin eri tavoin. Joissain tutkimuksissa oli otettu huomioon tutkittavien koko työhistoria, mutta enemmän oli niitä, joissa määritys perustui henkilön ammattiin tiettynä ajanjaksona. Jälkimmäisessä tapauksessa suurimman osan muodostivat tutkimukset, joissa altistuminen oli määritetty kuolintodistuksessa mainitun pitkäaikaisimman ammatin perusteella, mitä pidetään yleisesti riittämättömänä lähteenä altistumisen arvioinnissa.

Tutkimustulosten analyysi ei antanut näyttöä siitä, että työperäinen pientaajuisille magneettikentille altistuminen lisäisi riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. Riskiin ei näyttänyt vaikuttavan se, kuinka kauan altistus oli kestänyt tai kuinka voimakasta se oli ollut.

Analyysin tekijöiden mukaan voidaan kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi, onko muissa kuin koko työhistoriaan perustuvissa tutkimuksissa tehdyissä arvioinneissa otettu riittävästi huomioon kaikki oleellinen altistus.

Lähde:
Huss A, Koeman T, Kromhout H, Vermeulen R. Extremely Low Frequency Magnetic Field Exposure and Parkinson’s Disease – A Systematic Review and Meta-Analysis of the Data. International Journal of Environmental Research and Public Health 12 (2015) 7348–7356.