Nro. 6 / 2013/2 Voimajohtojen lähellä asuvan väestön muuttoalttius Isossa-Britanniassa ja sen vaikutus lapsuusiän leukemiaan

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittaja on tutkinut vaihtoehtoista selittävää hypoteesia, jonka mukaan voimajohtojen lähellä asuva väestö muuttaisi useammin, ja tämä selittäisi aiemmissa epidemiologisissa tutkimuksissa olevat viittaukset lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen välisestä yhteydestä. Aikaisemmin Kinlen on julkaisut tuloksia, joiden mukaan väestön sekoittuminen lisäisi leukemiatapauksia. Kirjoittaja ei löytynyt selkeitä todisteita siitä, että asukkaiden vaihtuvuus olisi ollut suurempaa voimajohtojen lähellä. Tutkimusmenetelmien rajoitteiden vuoksi hänestä johtopäätökset olivat kuitenkin niin heikkoja, että mahdollisuutta ei voida sulkea kokonaan poiskaan.

Aiemmissa epidemiologisissa tutkimuksissa on viitattu lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen väliseen yhteyteen, mutta tutkijan mukaan selvimmältä vaikuttava potentiaalinen kausaalinen tekijä eli voimajohtojen tuottamat magneettikentät ei ole saanut tukea laboratoriokokeista tai tunnetusta mekanismista.

Swansonin mielestä vaihtoehtoinen selittävä hypoteesi saattoi olla se, että voimajohtojen lähellä asuva väestö muuttaisi useammin. Hän käytti perusteenaan Kinlenin vuonna 1995 julkaistun tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan väestön sekoittuminen lisäisi leukemiatapauksia.

Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, muuttivatko voimajohtoja lähellä asuvat ihmiset useammin kuin muu väestö. Sitä varten Nation Grid –sähkönjakeluyhtiön rekistereistä ja erilaisista osoiterekistereistä etsittiin Englannista ja Walesista osoitteita, jotka sijaitsivat enintään 5 kilometrin päässä voimajohdosta. Sitten vaaliluetteloihin merkittyjen nimien avulla tutkittiin, kuinka lyhyen ajan kuluessa asukkaat olivat vaihtuneet niissä.

Tutkimuksessa havaittiin vaihtelua muuttoalttiudessa suhteessa etäisyyteen suurjännitteisistä voimajohdoista. Oli myös viitteitä siitä, että vaihtelu oli erilaista kaupungeissa ja maaseudulla. Saatavana olevien tietojen perusteella vaihtelu ei kuitenkaan ollut tutkijan mielestä niin suurta, että se tukisi hypoteesia asuinpaikan vaihdon ja väestön sekoittumisen yhteydestä voimajohtoihin ja lapsuusiän leukemiaan.

Tutkimuksessa ei löytynyt selkeitä todisteita siitä, että asukkaiden vaihtuvuus olisi ollut suurempaa voimajohtojen lähellä. Käytettyjen tutkimusmenetelmien rajoitteiden vuoksi johtopäätökset olivat kuitenkin tutkijan mielestä niin heikkoja, että mahdollisuutta ei voida sulkea kokonaan poiskaan.

Lähde:
Swanson J. Residential mobility of populations near UK power lines and implications for childhood leukaemia. J. Radiol. Prot. 33 (2013).

Nro. 5 / 2013/2 Asuinpaikan etäisyys voimajohdosta ja lasten leukemian riski – tapaus-verrokkitutkimus Tanskassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä halusi toistaan Tanskassa aikaisemman Draperin tutkimuksen, joka antoi viitteitä siitä, ettei magneettikenttä välttämättä selittänyt yhteyttä suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemian välillä. He eivät havainneet suurempaa leukemiariskiä 0–199 metrin tai 200–599 metrin etäisyydellä voimajohdoista asuneilla lapsilla. Kun he rajasivat analyysin 220–400 kV:n voimajohtoihin, 200–599 metrin etäisyydellä asuneilla lapsilla sairastumisen todennäköisyys oli 1,76 verrattuna yli 600 metrin päässä asuneisiin. Heidän mielestä sattuma saattoi kuitenkin olla todennäköinen selitys tälle löydökselle.

Vuonna 2005 brittiläisessä Draperin johtamassa tutkimuksessa osoitettiin yhteys suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemian välillä. Tämä yhteys ulottui myös sellaisten etäisyyksien ulkopuolelle, joissa voimajohdon tuottamat magneettikentät olivat suurempia kuin kotien taustasäteilyn taso. Tutkimusryhmän mukaan tämä viittasi siihen, että magneettikenttä ei välttämättä selittänyt yhteyttä, vaan se olisi saattanut johtua sattumasta, tutkimusharhoista tai muista voimajohtojen läheisyyteen liittyvistä riskitekijöistä. Tässä tutkimuksessa he halusivat toisintaa kyseisen tutkimuksen erillisessä tutkimusympäristössä Tanskassa.

Tutkimukseen otettiin mukaan Tanskan valtakunnallisesta syöpärekisteristä 1698 alle 15-vuotiasta tapausta, joilla oli diagnosoitu leukemia vuosina 1968–2006. Verrokkeja valittiin 3396 satunnaisesti tanskalaisista lapsista, jotka vastasivat sukupuoleltaan ja syntymävuodeltaan tapauksia. Lasten asuinpaikan etäisyys syntymähetkellä lähimpään 132–400 kV:n voimajohtoon määritettiin paikkatietojärjestelmien avulla.

Tutkimusryhmä ei havainnut suurempaa leukemiariskiä 0–199 metrin tai 200–599 metrin etäisyydellä voimajohdoista asuneilla lapsilla. 0–199 metrin etäisyydellä asuneilla lapsilla todennäköisyys sairastua leukemiaan oli 0,76 ja 200–599 metrin etäisyydellä asuneilla 0,92 verrattuna yli 600 metrin päässä asuneisiin lapsiin.

Kun analyysi rajattiin 220–400 kV:n voimajohtoihin, 200–599 metrin etäisyydellä asuneilla lapsilla sairastumisen todennäköisyys oli 1,76 verrattuna yli 600 metrin päässä asuneisiin. Tutkijoiden mielestä sattuma saattoi kuitenkin olla todennäköinen selitys tälle löydökselle, koska tulokset eivät olleet merkittäviä ja lukumäärät olivat pieniä. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu viitteitä suuremmasta riskistä lähempänä voimajohtoja, sillä leukemiatapauksia ei asunut 200 metrin etäisyydellä voimajohdoista.

Lähde:
Pedersen C, Raaschou-Nielsen O, Hulvej Rod N, Frei P, Harbo Poulsen A,·Johansen C, Schüz J. Distance from residence to power line and risk of childhood leukemia: a population-based case-control study in Denmark. Cancer Causes Control 2013.

Nro. 4 / 2013/2 Asuinpaikassa voimajohtojen 50 Hz:n magneettikentille altistumisen arviointimenetelmiä epidemiologisessa tutkimuksessa Ranskassa

|
Päätoimittajan kommentti: Ranskassa on käynnissä epidemiologinen tapaus-verrokkitutkimus, jossa tarkastellaan lapsuusiän syöpien suhdetta erilaisiin ympäristötekijöihin, kuten lapsien asumiseen lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja (63–400 kV). Tutkimusryhmä on määrittänyt voimajohtojen pientaajuisten magneettikenttien aiheuttaman altistukseen kolme kriteeriä: etäisyys, etäisyys-jännite ja asuinpaikan laskettu altistus. Ryhmä kuvaa artikkelissa näiden kolmen kriteerin muodostusmenetelmiä, ominaispiirteitä ja käytettyjen tietojen vaikutusta siltä osin, kun ne aiheuttivat epävarmuutta tutkimuskohteiden altistuksen määrittämisessä.

Tässä artikkelissa kerrottiin Ranskassa parhaillaan meneillään olevasta epidemiologisesta tapaus-verrokkitutkimuksesta, jossa tarkastellaan lapsuusiän syöpien suhdetta erilaisiin ympäristötekijöihin, kuten lapsien asumiseen lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja (63–400 kV). Ympäristöaltistuksen mittausmenetelmiä arvioimaan on perustettu työryhmä, jonka saavutuksia esiteltiin tässä artikkelissa.

Tutkimusryhmä määritteli voimajohtojen pientaajuisten magneettikenttien aiheuttaman altistuksen tutkintaa varten kolme kriteeriä: etäisyys (600 m voimajohdosta), etäisyys-jännite (etäisyyskriteerin mukauttaminen voimajohdon jännitetason mukaan) ja asuinpaikan laskettu altistus (laskennallinen arvio tapausten altistuksesta asuinpaikallaan). Tässä artikkelissa kuvattiin näiden kolmen kriteerin muodostusmenetelmiä, ominaispiirteitä ja käytettyjen tietojen vaikutusta siltä osin, kun ne aiheuttivat epävarmuutta tutkimuskohteiden altistuksen määrittämisessä.

Asuinpaikan lasketun altistuksen kriteeriä varten kehitetty menetelmä perustui siihen, että monet erityyppiset voimajohdot luokiteltiin jännitetasonsa mukaan tietyiksi rajoitetuiksi voimajohtotyypeiksi, jotka valittiin edustaviksi näytteiksi Ranskan koko voimajohtoverkostosta. Laskettu altistus sovitettiin sitten jokaisen tutkimuskohteen ja asuinpaikan viereisen voimajohdon mukaan huomioiden vuosittain johdossa kulkeva keskimääräinen virta ja asunnon etäisyys voimajohdosta.

Kaikki tässä yksinkertaistetussa esityksessä esiintyvät muuttujat analysoitiin, luokiteltiin ja määritettiin, jotta saatiin paras mahdollinen arvio ja siihen liittyvä luottamusväli tutkimuskohteiden altistumiselle asuinpaikallaan. Asuinpaikkojen laskettujen altistusten tilastollinen epävarmuus oli kokonaisuudessaan (pois lukien geokoodauksen epävarmuudet) noin 8 % lähellä voimajohtoja asuneilla kohteilla, joiden virtakuormitus tunnettiin, ja muilla 17 %. Kun tuloksia verrattiin paikan päällä tehtyihin mittauksiin, niiden todettiin olevan tarkkuudeltaan hyvin lähellä näitä mitattuja arvoja.

Lähde:
Bessou J, Deschamps F, Figueroa L, Cougnaud D. Methods used to estimate residential exposure to 50 Hz magnetic fields from overhead power lines in an epidemiological study in France. J. Radiol. Prot. 33 (2013) 349–365.

Nro. 3 / 2013/2 Tutkimus voimajohtojen lähellä asumisen ja lapsuusiän syöpien yhteydestä Kaliforniassa: rakenne, menetelmät ja populaatio

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti epidemiologisella tapaus-verrokkitutkimuksella lapsuusiän syöpäriskin yhteyttä syntymähetken kotiosoitteen etäisyyteen lähimmästä suurjännitteisestä voimajohdosta Kaliforniassa. He esittelivät julkaisussa yksityiskohtaisen kuvauksen tutkimusrakenteesta, tapausten varmennusmenetelmistä, verrokkien valinnasta, altistuksen arvioinnista ja tietojen analysointisuunnitelmasta. Esimerkiksi he vertasivat toisiinsa paikkatietojärjestelmän ja Google Earthin avulla tehtyjä etäisyysmittauksia, jotka osoittautuivat hyvin yhdenmukaisiksi.

Tutkimusryhmä selvitti laajalla epidemiologisella tapaus-verrokkitutkimuksella lapsuusiän syöpäriskin yhteyttä syntymähetken kotiosoitteen etäisyyteen lähimmästä suurjännitteisestä voimajohdosta Kaliforniassa. Kyseessä oli toisinto Draperin tutkimusryhmän Isossa-Britanniassa vuonna 2005 tekemästä tutkimuksesta. Tässä artikkelissa he esittelivät yksityiskohtaisen kuvauksen tutkimusrakenteesta, tapausten varmennusmenetelmistä, verrokkien valinnasta, altistuksen arvioinnista ja tietojen analysointisuunnitelmasta.

Analyysia varten Kalifornian osavaltion syöpärekisteristä valittiin yhteensä 5788 lapsuusiän leukemiatapausta ja 3308 lapsuusiän keskushermoston syöpätapausta (jotka otettiin mukaan vertailun vuoksi) ja näille iältään ja sukupuoleltaan vastaavat verrokit. Tapausten osoitteet syntymä- ja diagnoosihetkellä sekä verrokkien osoitteet syntymähetkellä geokoodattiin paikkatietojärjestelmän avulla.

Kodin etäisyys läheisistä voimajohdoista varmennettiin 2000 metriin asti sähkölaitosten paikkatietojärjestelmien tietokantojen avulla, ja 200 metrin etäisyydellä sijainneista kodeista tehtiin lisäarviointeja Google Earthin ilmakuvien avulla. Leukemiatapausten ja heidän verrokkiensa osalta voimajohtojen etäisyys ja magneettikenttien voimakkuus varmennettiin paikan päällä tehdyillä mittauksilla. Tutkimuksessa otettiin huomioon myös jännitteeltään alhaisemmat voimajohdot (60–69 kV) sikäli, kun niistä oli saatavana tietoja.

Kun tutkijat vertasivat paikkatietojärjestelmän ja Google Earthin avulla tehtyjä etäisyysmittauksia toisiinsa, ne osoittautuivat hyvin yhdenmukaisiksi. Etäisyyksien kolmivaiheisen varmennustavan ansiosta tutkimusryhmä saavutti altistusten arvioineissa erinomaisen tarkkuuden. He pitivät tätä ratkaisevan tärkeänä tutkimuksen luotettavuuden kannalta, koska kyseessä olivat harvinaiset sairaudet ja vähäinen altistusvaikutus. Näin he saivat pienennettyä tutkimusharhojen vaikutusta tutkimustuloksiin analyysivaiheessa.

Lähteet:
Kheifets L, Crespi C M, Hooper C, Oksuzyan S, Cockburn M, Ly T, Mezei G. Epidemiologic study of residential proximity to transmission lines and childhood cancer in California: description of design, epidemiologic methods and study population. Journal of Exposure Science and Environmental Epidemiology advance online publication, 18 September 2013.

Nro. 2 / 2013/2 Asuinpaikassa pientaajuisille magneettikentille altistumisen mahdolliset terveysvaikutukset Euroopassa

|
Päätoimittajan kommentti: Ryhmä arvioi pientaajuisille magneettikentille altistumisen jakautumista Euroopan unionin eri jäsenmaissa käyttäen hyväkseen julkaistusta kirjallisuudesta poimittuja tutkimuksia. Heidän mukaansa tulokset osoittautuivat varsin epävarmoiksi, mikä johtui aukoista altistusta koskevissa tiedoissa ja valitusta altistus-vastemallista. Lisätutkimuksia he pitivät tärkeänä.

Tutkimusryhmän lähtökohtana oli se, että kahden viimeisen vuosikymmenen aikana epidemiologisissa tutkimuksissa altistuminen pientaajuisille magneettikentille on yhdistetty lapsuusiän leukemiaan melko johdonmukaisesti, vaikkakin syysuhdetta (kausaalisuutta) tutkitaan edelleen. Tässä tutkimuksessa heillä oli tavoitteena arvioida Euroopan unionin 27 jäsenmaassa lapsuusiän leukemiatapaukset, jotka voisivat johtua altistumisesta pientaajuisille magneettikentille, jos epidemiologisissa tutkimuksissa havaitut yhteydet olisivat kausaalisia.

Tutkimusryhmä arvioi pientaajuisille magneettikentille altistumisen jakautumista eri jäsenmaissa käyttäen hyväkseen julkaistusta kirjallisuudesta poimittuja tutkimuksia. Eri tutkimuksista ilmi käyneet asuinpaikassa sähkömagneettisille kentille altistuksen tasot koottiin erillisiksi kumulatiivisiksi todennäköisyysjakaumiksi ja yhdistettiin myös sekoitusjakaumaksi. Altistus-vastefunktiot arvioitiin epidemiologisista tutkimuksista julkaistun viimeisimmän yhteisanalyysin perusteella. Todennäköisyyssimuloinnilla arvioitiin populaatiosta johdettavien fraktioiden ja lapsuusiän leukemiatapausten osuus Euroopan unionin 27 jäsenmaassa.

Tutkijat päättivät kohdistaa kirjallisuuskatsauksen perusteella saamansa kokonaisaltistusjakauman EU:n kaikkiin 27 jäsenmaahan. Sen perusteella he arvioivat pientaajuisten magneettikenttien aiheuttamien leukemiatapausten vuosittaiseksi kokonaismääräksi noin 50–60 riippuen siitä, käytettiinkö altistus-vastemallina kategorista vai jatkuvaa mallia ilman kynnysarvoa. Tämä vastaisi noin 1,5–2,0 % koko EU:n alueella vuosittain ilmenevistä lapsuusiän leukemiatapauksista.

Tutkimustulokset osoittautuivat varsin epävarmoiksi, mikä johtui aukoista altistusta koskevissa tiedoissa ja valitusta altistus-vastemallista. Tutkimusryhmän mielestä tämä osoitti lisätutkimuksen tärkeyden, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja lapsuusiän leukemian välisen potentiaalisen yhteyden mekanismeja. Tutkijoiden mukaan se kertoi myös tarpeesta valvoa paremmin asuinpaikassa pientaajuisille magneettikentille altistumista Euroopassa.

Lähde:
Grellier J, Ravazzani P, Cardis E. Potential health impacts of residential exposures to extremely low frequency magnetic fields in Europe. Environment International 62 (2014) 55–63.