Nro. 3 / 2014/1 Äidin asuminen pientaajuisten magneettikenttien lähteen lähellä ja sikiön kehitys kohorttitutkimuksessa Isossa-Britanniassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti mahdollisuutta, että pientaajuisille magneettikentille altistumisella voisi olla yhteys sikiön kehitykseen. He laskivat, miten etäällä äiti oli ollut erilaisista kenttälähteistä. He havaitsivat jonkinlaista yhteyttä syntymäpainon ja mahdollisen altistuksen välillä mutta ei yhteyttä ennenaikaiseen synnytykseen. Kuitenkin vain harva asui lähellä kenttälähdettä, joten se heikentää tutkimuksen tulosta.

Aiemmissa tutkimuksissa on löydetty viitteitä siitä, että pientaajuisille magneettikentille altistumisella voisi olla yhteys sikiön kehitykseen. Tässä tutkimuksessa tutkittiin hypoteesia, että asumisella pientaajuisten sähkömagneettikenttien lähteiden lähellä voisi olla yhteys alhaisempaan syntymäpainoon ja että se voisi lisätä pienen syntymäpainon, raskausviikkoihin nähden pienen painon ja spontaanin ennenaikaisen synnytyksen riskiä.

Tutkimusryhmä laski vuosina 2004–2008 Luoteis-Englannissa 140 356 yksöisraskaudesta elävänä syntyneen lapsen äidin asuinpaikan etäisyyden lähimmästä suurjännitekaapelista, voimajohdosta, sähköasemasta tai pylväästä raskauden aikana. He tekivät myös todennäköisyyslaskelmia tämän etäisyyden suhteesta lapsen pienen syntymäpainon, raskausviikkoihin nähden pienen painon ja spontaanin ennenaikaisen synnytyksen riskiin ja suoraan syntymäpainoon. Tulokseen vaikuttavina väärinä muuttujina otettiin huomioon äidin ikä, syntyperä, aiemmat synnytykset ja osalta populaatiota lisäksi myös äidin tupakointi raskauden aikana.

Tutkimuksessa havaittiin, että syntymäpaino oli keskimäärin 212 grammaa vähemmän lähellä pientaajuisen sähkömagneettisen kentän lähdettä asuvilla ja erityisesti tyttövauvoilla (251 g vähemmän). Tutkimuksessa äidin asumisella pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien lähteiden lähellä (korkeintaan 50 metrin etäisyydellä) raskauden aikana ei havaittu tilastollisesti merkittävää yhteyttä kohonneeseen ennenaikaisen synnytyksen riskiin, mutta yhteys löytyi sikiön optimaalia heikompaan kasvuun kohdussa ja vaikutus oli suurempi tyttövauvoilla kuin poikavauvoilla.

Tässäkään laajassa tutkimuspopulaatiossa vain harva nainen asui alle 50 metrin etäisyydellä suurjännitekaapelista, voimajohdosta, sähköasemasta tai pylväästä, mikä rajoittaa löydöksen kansanterveydellisiä vaikutuksia. Myöskään sattuman tai vääristävien tekijöiden vaikutusta (kuten äidin tupakointi) ei voitu sulkea pois.

Lähde:
de Vocht F, Hannam K, Baker P, Agius R. Maternal residential proximity to sources of extremely low frequency electromagnetic fields and adverse birth outcomes in a UK Cohort. Bioelectromagnetics 35:201-209 (2014).

Nro. 2 / 2014/1 Syntymähetken asuinpaikan etäisyys suurjännitteisistä voimajohdoista – lapsuusiän syöpäriski Britanniassa vuosina 1962–2008

|
Päätoimittajan kommentti: Ryhmä laajensi aiempaa tutkimustaan lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen yhteydestä. He havaitsivat leukemiariskin vähenevän ajan myötä tutkiessaan eri ajanjaksoja. He pitivät mahdollisena tämän havainnon osalta, että tulos johtui muuttuvista populaatio-ominaisuuksista voimajohtojen lähellä.

Tutkimusryhmä laajensi aiempaa tutkimustaan lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen yhteydestä ottamalla tähän tutkimukseen mukaan uudempia tietoja (aiemmin 1962–95, nyt vuoteen 2008 asti) sekä tapauksia ja verrokkeja myös Skotlannista (aiemmin vain Englanti ja Wales). He sisällyttivät tutkimukseen 275 ja 400 kV:n voimajohtojen lisäksi myös 132 kV:n voimajohdot ja tarkastelivat myös aiempaa suurempia etäisyyksiä voimajohdoista (aiemmin 600 metrin etäisyyteen asti, nyt myös luokat 600–999 m ja ≥ 1000 m).

He suorittivat tapaus-verrokkitutkimuksen, jossa hyödynnettiin 53 515 tapausta Ison-Britannian kansallisesta lasten kasvainten rekisteristä vuosilta 1962–2008. He hankkivat näille samalta alueelta verrokit ja laskivat äitien osoitteiden etäisyydet 132, 275 ja 400 kV:n voimajohdoista lapsen syntymähetkellä.

Tutkimusryhmän aiemmin havaitsema kohonnut leukemiariski 600 metrin etäisyyteen asti väheni 1990- ja 2000-luvun aineistoissa. Leukemian suhteellinen riski 0–199 metrin etäisyydellä verrattuna yli 1000 metrin etäisyyteen oli kaikissa jänniteluokissa 1960-luvulla 4,50 ja 2000-luvulla 0,71 ja koko tutkimusaikana 1,12. Tutkimuksessa havaittiin, että myös 132 kV:n voimajohtojen läheisyys saattoi lisätä sairastumisriskiä, vaikkakin vähemmän kuin muissa jänniteluokissa.

Kohonnutta riskiä ei havaittu yli 600 metrin etäisyydellä voimajohdoista missään jänniteluokassa. Muilla syövillä kuin leukemialla kohonnutta riskiä ei myöskään havaittu.

Tutkimusryhmä ei pitänyt todennäköisenä, että leukemiariskin väheneminen ajan myötä olisi aiheutunut mistään voimajohtojen fysikaalisista vaikutuksista. He pitivät todennäköisempänä, että tulos johtui muuttuvista populaatio-ominaisuuksista voimajohtojen lähellä.

Lähde:
Bunch K J, Keegan T J, Swanson J, Vincent T J, Murphy M F G. Residential distance at birth from overhead high-voltage powerlines: childhood cancer risk in Britain 1962-2008. British Journal of Cancer (2014), 1-7.

Nro. 1 / 2014/1 Pääkirjoitus

|

Vuoden 2014 alku on ollut vilkasta aikaa sähkömagneettisten kenttien osalta. Kansainvälisiä tilaisuuksia on ollut useita. Pariisissa oli uuteen direktiiviin liittyvä seminaari ”The Occupational Health Professionals and the Exposures to Electromagnetic Fields (EMF): What about the Directive 2013/35/EU”, jossa osallistujia oli noin sata. Kansallisella tasolla direktiiviin liittyvä säädösten valmistelu on edelleen työn alla.

Maaliskuussa SCENIHR (Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks) järjesti uutta sähkömagneettisia kenttiä ja terveyttä käsittelevää raporttiansa koskevan julkisen kuulemisen. Tilaisuuden nimi oli “Public hearing of the SCENIHR new opinion on EMF and potential health effects & workshop on electromagnetic fields and health effects: from science to policy and public awareness – Conciliating scientific findings and uncertainties in policy making”. Tilaisuudessa käsiteltiin SCENIHR:n julkaisua ”Preliminary opinion on potential health effects of exposure to electromagnetic fields (EMF)”, joka on 4.2.2014 alkaen ollut kommentoitavana SCENIHR:n verkkosivuilla. Tilaisuuden esitykset ovat myös saatavissa sieltä.

Aiheesta järjestetään myös erilaisia muita konferensseja tänä vuonna. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa oli kesäkuussa BioEM2014, jota järjestivät The Bioelectromagnetics Society (BEMS) ja European BioElectromagnetics Association (EBEA) yhdessä.

Olen taas kerran löytänyt tähän katsaukseen mielenkiintoisia tieteellisiä artikkeleja. Tällä kertaa otin katsauksen alkupuolelle kolme artikkelia, joissa on tutkittu magneettikenttäaltistuksen mahdollisia vaikutuksia sikiöön. Aiheesta ei ole ollut kovin montaa artikkelia aikaisemmissa katsauksissa. Kolme artikkelia samasta aihepiiristä on yllättävän monta, mutta tarkemmin katsottuna mukana on kaksi artikkelia samalta tutkimusryhmältä. He ovat arvioineet jälkimmäisessä mahdollisia tutkimuksensa puutteita, joista oli mielestäni hyvä kertoa.

Alankomaissa on tarkoituksena tehdä kvasikokeellinen tutkimus uuden suurjännitteisen voimajohtolinjan aiheuttamista terveysvaikutuksista. Kvasikokeellisella tutkimuksella tarkoitetaan kokeellistyypistä tutkimusta, jossa ei voida täyttää aidosti kokeellisen tutkimuksen edellyttämiä kriteerejä. Ajatuksena on, että tutkimus voi lisätä teoreettista ymmärrystä niistä psykososiaalisista mekanismeista, jotka toimivat ympäristöön liittyvän uuden terveysriskin ilmaantuessa. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuloksia he saavat.

Perinteiseen tapaan mukana on myös lasten leukemiaa käsitteleviä artikkeleja. Tällä kertaa löysin lisäksi artikkelin, jossa käsiteltiin magneettikentille altistumisen yhteyttä leukemiariskiin sähkötyöntekijöiden osalta. Tämä työntekijöitä käsittelevä artikkeli löytyy katsauksen lopusta. Sitä ennen on myös toinen mielenkiintoinen työntekijöitä koskeva artikkeli.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen,
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys

1/2014 Tutkimuksia tehdään lasten, raskaana olevien ja työntekijöiden sähkö- ja magneettikentille altistumisen näkökulmasta

1/2014 Tutkimuksia tehdään lasten, raskaana olevien ja työntekijöiden sähkö- ja magneettikentille altistumisen näkökulmasta

|

Vuoden 2014 alku on ollut vilkasta aikaa sähkömagneettisten kenttien osalta. Kansainvälisiä tilaisuuksia on ollut useita. Pariisissa oli uuteen direktiiviin liittyvä seminaari ”The Occupational Health Professionals and the Exposures to Electromagnetic Fields (EMF): What about the Directive 2013/35/EU”, jossa osallistujia oli noin sata. Kansallisella tasolla direktiiviin liittyvä säädösten valmistelu on edelleen työn alla.

»

Ovatko robotit osa tulevaisuuden arkea?

|

Olen viimeisen puolen vuoden aikana kuunnellut mielenkiintoisia esitelmiä roboteista. Aihe on ollut esillä myös TV-ohjelmissa. Viikonloppuna esimerkiksi katselin TV-ohjelmaa, jossa kerrottiin miten robotit voivat olla mukana dementiapotilaiden hoidossa.

Roboteista on puhuttu jo todella pitkään, mutta viime aikojen esimerkit ovat olleen niin mielenkiintoisia, että robotteja voisi oikeasti ajatella käytettävän tulevaisuudessa ihmisten arjessa. Nyt on jo olemassa siivousrobotti ja nurmikon ruohon leikkaava robotti. Ikääntyneille on myös kehitetty ainakin testausasteella oleva avustava robotti, joka mm. muistuttaa lääkkeiden otossa. Jos nämä robotit yhdistetään, niin ehkä tästä kehittyy yksi kotiapulainen-robotti, joka toimisi kotitöissä apuna.

Robotiikkaa kehitetään myös lääketieteen puolella ja teollisuudessa. Kuitenkin jos ajatellaan, että robotit voisivat muuttaa yhtä paljon ihmisten arkea kuin matkapuhelimet tai internet ovat viime vuosina tehneet, niin kiinnostavinta on se, miten robotit voisivat tulla osaksi kaikkien ihmisten arkea.

Toinen mielenkiintoinen tekniikan kehitykseen vaikuttava aihe on energiatehokkuus. Mitä energiatehokkaammaksi laitteet tulevat, sitä vähemmän ne tarvitsevat sähköä toimiakseen. Jo nykyään voidaan esim. matkapuhelimia ladata luonnossa auringon energian avulla. On olemassa myös ulkovalaisimia, jotka lataavat päivällä itsensä auringon valosta ja illalla ne alkavat toimia valonlähteinä pimeässä. Ehkä tulevaisuudessa kuluttajat voivat itse tuottaa osan tarvitsemastaan sähköstä mm. hyödyntämällä laitteita, jotka voivat ladata oman energiansa tai osa siitä auringon valosta.

Mielenkiintoinen tulevaisuuden muutos on myös se, että metrojunien on tarkoitus kulkea ilman kuljettajaa muutaman vuoden kuluttua Helsingissä. Myös siitä käydään aika ajoin keskustelua, jos autot liikkuisivat ilman kuljettajaa, mutta eiköhän siihen mene vielä aika paljon aikaa, ennen kuin sellaisia autoja näkyy katukuvassa.

Historian kirjoista voi helposti huomata, että tekniikka on tuonut vähitellen uutta teknologiaa ihmisten arjen avuksi. Mielenkiintoista nähdä mistä suunnasta suurimmat tekniikan seuraavat vaikutukset tulevat.

Aurinkoista kesäkuuta kaikille!