Nro. 8 / 2014/1 Muuntajia ja sähköasemia tarkastavien työntekijöiden altistuksella pientaajuisille sähkömagneettikentille ei vaikutusta

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä tutki neurobehavioraalisten testien avulla työntekijöitä, jotka suorittivat tarkastuskierroksia lähellä sähkömuuntajia ja voimajohtoja. Heiden tarkoituksena oli selvittää, mihin keskushermoston toimintoihin altistus voisi vaikuttaa ja olisivatko pitkäaikaisen altistuksen vaikutukset havaittavissa. Muutoksia ei havaittu.

Tutkimusryhmän tavoitteena oli tutkia neurobehavioraalisilla testeillä työperäisen 50 Hz:n pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutusta työntekijöihin, jotka suorittivat tarkastuskierroksia lähellä sähkömuuntajia ja voimajohtoja. He toivoivat selvittävänsä testien avulla, mihin keskushermoston toimintoihin altistus voisi vaikuttaa ja olisivatko pitkäaikaisen altistuksen vaikutukset havaittavissa.

310 tarkastuksia suorittavaa työntekijää valittiin altistuneiksi tapauksiksi ja verrokeiksi 300 logistiikkapuolen työntekijää, jotka eivät tehneet tarkastuskierroksia. Kaikilla tapauksilla työperäinen altistus oli pitkäaikaista, 3–25 vuotta. Tapaukset ja verrokit työskentelivät samanlaisessa toimistoympäristössä, lukuun ottamatta tapausten suorittamia tarkastuskierroksia.

Tutkimuksessa tehtiin lyhytaikaisia magneettikenttien pistemittauksia reiteillä, joilla työntekijät suorittivat säännöllisesti tarkastuskierroksia 500 ja 220 kV:n muuntajien ja jakelujohtojen lähellä. 500 kV:n laitteiden lähellä sähkökentän voimakkuus oli 71,98 prosentissa kaikista 590 mitatusta pisteestä yli 5 kV/m (työperäisen altistuksen raja Kiinassa), ja 220 kV:n alueilla sähkökentän voimakkuus oli 15,69 prosentissa kaikista 701 mitatusta pisteestä yli 5 kV/m. Magneettivuon tiheys oli kaikissa pisteissä alle 1 000 µT (ICNIRP:n työperäisen altistuksen raja).

Tapaukset ja verrokit suorittivat neurobehavioraalisia testejä tietokonepohjaisella neurobehavioraalisella arviointijärjestelmällä. Niihin sisältyi mm. päässälaskua, käyrien yhdistämistä, yksinkertainen reaktioaika visuaaliseen herätteeseen, kuvioiden jatkamista, numerosarjojen perässä toistamista ja pistekuvion jäljittelytesti.

Neurobehavioraalisten testien tulosten vaihtelut eivät olleet tilastollisesti merkittäviä altistuneiden tapausten ja verrokkien välillä. Eri ikäryhmien tai virkavuosien perusteella jaoteltuna testien tuloksissa ei ollut myöskään merkittävää eroa. Tässä tutkimuksessa ei havaittu toistuvan päivittäisen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen aiheuttavan neurobehavioraalisia muutoksia.

Lähde:
Li L, Xiong D, Liu J, Li Z, Zeng G, Li H. No effects of power line frequency extremely low frequency electromagnetic field exposure on selected neurobehavior tests of workers inspecting transformers and distribution line stations versus controls. Australas Phys Eng Sci Med (2014) 37:37-44

Nro. 7 / 2014/1 Uuden suurjännitteisen voimajohtolinjan aiheuttamat terveysvaikutukset

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä on kehittämässä kenttätutkimusta, johon kuuluu kaksi esikyselyä uuden voimalinjan rakennusvaiheessa ja kaksi jälkikyselyä linjan käyttöönoton jälkeen. Heidän tarkoituksena on käyttää rakenneyhtälömalleja testatakseen, missä määrin psykososiaaliset terveysmekanismit ja negatiivisuuteen taipuvaiset luonteenpiirteet vaikuttavat koettuihin terveyshaittoihin.

– alankomaalaisen kvasikokeellisen prospektiivisen kenttätutkimuksen rakenne

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli se, että luotettavien ja uusiutuvien energialähteiden tarpeen lisääntyessä Alankomaissa otetaan käyttöön uusia suurjännitteisiä voimajohtolinjoja. Tutkimusryhmän mukaan jotkut asukkaat yhdistävät määrittelemättömiä terveyshaittoja läheisten voimajohtojen tuottamien sähkömagneettisten kenttien aiheuttamaan altistukseen. Tässä artikkelissa kuvattiin rakenne ja perusteet tulevasta prospektiivisesta tutkimuksesta, jossa kartoitetaan, aiheuttaako uuden voimalinjan käyttöönotto terveysvaikutuksia lähistön asukkaissa.

Tutkimus on suunniteltu kvasikokeelliseksi kenttätutkimukseksi, johon kuuluu kaksi esikyselyä uuden voimalinjan rakennusvaiheessa ja kaksi jälkikyselyä linjan käyttöönoton jälkeen. Tärkeimpiä tutkittavia seikkoja ovat itseraportoidut määrittelemättömät somaattiset (esim. pääsärky, huimaus) ja kognitiiviset (unohtelu, keskittymisvaikeudet) terveyshaitat ja kokemus voimajohtojen vaikutuksesta näiden haittojen ilmaantumiseen. Määräävänä tekijänä on uuden voimalinjan läheisyys. Kyselyyn pyydetään osallistumaan jokaisesta uuden voimalinjan ilmajohtojen lähellä (0–500 metrin etäisyydellä) sijaitsevasta taloudesta (2379) yhtä perheenjäsentä ja kauempana (500–2000 m) asuvista tiettyä otosta (2382).

Vastauksista selvitetään monitasoisella analyysillä, esiintyykö raportoituja oireita enemmän voimalinjan läheisyydessä ja liittävätkö voimalinjojen lähellä asuvat oireet herkemmin voimalinjoihin. Tutkimusryhmä käyttää tässä pitkittäisessä tutkimuksessa rakenneyhtälömalleja testatakseen, missä määrin psykososiaaliset terveysmekanismit ja negatiivisuuteen taipuvaiset luonteenpiirteet vaikuttavat koettuihin terveyshaittoihin.

Tämä on tutkimusryhmän mukaan ensimmäinen tutkimus, jossa uuden voimalinjan terveysvaikutuksia tutkitaan prospektiivisesti. He olettavat tulosten lisäävän teoreettista ymmärrystä niistä psykososiaalisista mekanismeista, jotka toimivat ympäristöön liittyvän uuden terveysriskin ilmaantuessa. Tulokset voivat heidän mukaansa antaa päättäjille ja muille sidosryhmille ehdotuksia, kuinka terveyshaittoja voidaan vähentää otettaessa käyttöön uusia voimalinjoja.

Lähde:
Porsius J T, Claassen L, Smid T, Woudenberg F, Timmermans D RM. Health responses to a new high-voltage power line route: design of a quasi-experimental prospective field study in the Netherlands. BMC Public Health 2014, 14:237.

Nro. 6 / 2014/1 Valintaharhojen mahdollinen rooli lapsuusiän leukemian ja asuinpaikassa magneettikentille altistumisen välisessä yhteydessä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä käytti aiemmin Pohjois-Kaliforniassa tekemänsä lapsuusiän leukemiatutkimuksen aineistoa selvittääkseen mahdollista valintaharhojen osuutta. He eivät pitäneet valintaharhoja merkityksellisinä tälle tutkimukselle, mutta heidän mukaansa aiempien tutkimusten kohonneisiin riskiarvioihin ne ovat saattaneet vaikuttaa.

Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin aiemmin Pohjois-Kaliforniassa tehdyn lapsuusiän leukemiatutkimuksen tietoja tutkittaessa, voisivatko valintaharhat olla selityksenä aiemmissa tapaus-verrokkitutkimuksissa havaitulle yhteydelle asuinpaikan magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän leukemiatapausten välillä. Tutkimusryhmä selvitti valintaharhojen osuutta sisällyttämällä tähän tutkimukseen mukaan myös edellisestä tutkimusaineistosta ulkopuolelle rajatut tapaukset ja verrokit.

Tutkimuskohteiden magneettikenttäaltistus laskettiin johtokoodien perusteella, sillä menetelmän rajoituksista huolimatta sillä voitiin laskea altistukset sekä edelliseen tutkimukseen osallistuneille että ulkopuolelle jääneille tapauksille ja verrokeille. Osallistuneita tapauksia oli 310 ja osallistumattomia tapauksia (eivät suostuneet, ei tavoitettu tai eivät täyttäneet kaikkia kriteerejä) 66. Verrokkiryhmiä oli kolme: ensisijaiset osallistuneet verrokit, ensisijaiset osallistumattomat verrokit ja osallistuneet korvaavat verrokit, jotka eivät olleet ensisijaisia valintoja vaan listalla seuraavia.

Tutkimusryhmä havaitsi, että osallistuneiden verrokkien sosioekonominen asema oli korkeampi kuin osallistumattomilla verrokeilla. Alhaisempi sosioekonominen asema puolestaan liitettiin asumiseen lähellä suurjännitteisiä tai erittäin suurjännitteisiä johtoja. Asuinpaikan kuuluessa johtokoodiluokituksen mukaan suuren altistuksen luokkaan lapsuusiän leukemiaan sairastumisen todennäköisyydeksi laskettiin 1,18, kun kaikkia tapauksia verrattiin kaikkiin ensisijaisiin verrokkeihin (osallistuneisiin ja osallistumattomiin). Samassa altistusluokassa lapsuusiän leukemiaan sairastumisen todennäköisyydeksi saatiin 1,43, kun osallistuneita tapauksia verrattiin ensisijaisiin osallistuneisiin verrokkeihin. Kun osallistuneita tapauksia verrattiin osallistumattomiin verrokkeihin tai korvaaviin verrokkeihin, yhteyttä ei havaittu.

Havaitut riskiarviot vaihtelivat verrokkiryhmän tyypin mukaan, ja tilastollisesti merkittävää yhteyttä johtokoodien ja lapsuusiän leukemian välillä ei havaittu tässä kalifornialaisessa tutkimuspopulaatiossa. Tutkimusryhmä ei pitänyt valintaharhoja merkityksellisinä tälle tutkimukselle, mutta aiempien tutkimusten kohonneisiin riskiarvioihin ne ovat saattaneet vaikuttaa.

Lähde:
Slusky D A, Does M, Metayer C, Mezei G, Selvin S, Buffler P A. Potential role of selection bias in the association between childhood leukemia and residential magnetic fields exposure: A population-based assessment. Cancer Epidemiology 38 (2014) 307–313.

Nro. 5 / 2014/1 Asuinpaikassa altistuminen 50 Hz:n magneettikentille ja keskenmenon riski: kaksivuotinen kohorttitutkimus Kiinassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti kaksivuotisessa tutkimuksessa 50 Hz:n magneettikentille altistumisen ja keskenmenon riskin välistä yhteyttä kahdessa kiinalaisessa kaupungissa. He eivät havainneet yhteyttä ovelta mitatun magneettikenttäaltistuksen ja keskenmenojen välillä. Kadulta mitatun maksimimagneettikentän ja keskenmenojen välillä löytyy yhteys. Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa eivät vahvistaneet keskenmenon riskin ja magneettikenttäaltistuksen välistä yhteyttä.

Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia hypoteesista, voiko altistuminen pientaajuisille magneettikentille lisätä keskenmenon riskiä. Tällä kaksivuotisella prospektiivisella kohorttitutkimuksella selvitettiin 50 Hz:n magneettikentille altistumisen ja keskenmenon riskin välistä yhteyttä Helmijoen suistoalueella Kiinassa asuvilta naisilta.

Tutkimuspaikoiksi valittiin alueelta kaksi kaupunkia, joissa oli tiheästi suurjännitteisiä voimajohtoja tai sähkönjakelukeskuksia. Vuosina 2010–2012 valittiin tapausehdokkaiksi 552 naista, jotka olivat noin 8. viikolla raskaana tai suunnittelivat lapsen hankintaa vuoden sisällä.

Magneettikenttäaltistusta mitattiin heidän kotioviltaan ja kadulta heidän kotitalonsa edestä. Keskimääräisiä altistustasoja käytettiin raja-arvoina altistusluokkien jaottelussa. Naiset ilmoittivat raskauksistaan paikallisille väestö- ja perhesuunnitteluasemille, joiden synnytyslääkärit diagnosoivat keskenmenot ja henkilökunta hoiti naisten seurantahaastattelut kahden kuukauden välein.

Tämän kohorttitutkimuksen kriteerit täyttäviä tapauksia valikoitui mukaan lopulta 413. Keskimääräinen asuinpaikan magneettikenttäaltistus oli 0,099 µT. Etuovelta mitatulla keskimääräisellä altistuksella ei havaittu olevan yhteyttä kohonneeseen keskenmenon riskiin. Kadulta mitatun maksimialtistustason ja kohonneen keskenmenon riskin väliltä löydettiin kuitenkin merkittävä yhteys, jolloin suhteellinen keskenmenoriski oli 2,35. Kun Coxin regressioanalyysillä suljettiin pois muita mahdollisia tuloksia vääristäviä riskitekijöitä, kuten itseraportoitu masennus tai aiemmat ongelmalliset raskaudet, kadulta mitatun maksimialtistustason aiheuttaman keskenmenon tarkistettu riskisuhde oli 1,72.

Vaikka tutkimuksessa löydettiin yhteys keskenmenojen ja kadulta mitatun magneettikenttien maksimialtistuksen väliltä, tutkimus ei vahvistanut keskenmenon riskin ja magneettikenttäaltistuksen välistä yhteyttä. Tämän tutkimuksen tuloksista voi kuitenkin olla hyötyä tuleville tutkimuksille, joissa käsitellään magneettikenttäaltistuksen arviointia ja altistuksen vaikutusta raskauteen.

Lähde:
Wang Q, Cao Z, Qu Y, Peng X, Guo S, Chen L. Residential exposure to 50 Hz magnetic fields and the association with miscarriage risk: A 2-year prospective cohort study. PLoS ONE 8(12): e82113 (2013).

Nro. 4 / 2014/1 Asuminen pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien läheisyydessä ja syntymäpaino: vääristävien tekijöiden minimoint

|
Päätoimittajan kommentti: Edellisen artikkelin (nro 3) tutkijat käsittelivät aineistoaan uudestaan saadakseen minimoitua vääristäviä tekijöitä. Esim. äidin tupakoinnista ei saatu tietoa kuin osajoukolta, ja myös muita vääristäviä tekijöitä esiintyi. Näillä korjatuilla tiedoilla he päätyivät pienempään muutokseen lapsen painossa. Toivottavasti tulevissa tutkimuksissa tupakoinnin vaikutus pystytään huomioimaan kaikkien äitien osalta.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana olivat aiemmat löydökset, joiden mukaan suurjännitejohtojen, voimajohtojen, sähkönjakelukeskuksien tai pylväiden aiheuttamille pientaajuisille (50 Hz) sähkömagneettisille kentille altistumisella asuinpaikassa olisi yhteys alhaisempaan syntymäpainoon sekä mahdollinen yhteys ennenaikaisiin synnytyksiin tai jopa keskenmenoihin.

Tutkimusryhmä tutki vuosina 2004–2008 Luoteis-Englannissa 140 356 yksöisraskaudesta elävänä syntynyttä lasta ja havaitsi, että lähellä (≤ 50 m) pientaajuisia sähkömagneettisia kenttiä asumisella oli yhteys 212 g alhaisempaan syntymäpainoon mutta ei muiden perinataalisten ongelmien tilastollisesti merkittävään riskin kohoamiseen.

Kyseisestä kohorttitutkimuksesta puuttui tietoja potentiaalisista vääristävistä tekijöistä: esimerkiksi tieto äidin tupakoinnista raskauden aikana oli saatavana vain pienelle osajoukolle, eikä muitakaan vääristäviä tekijöitä voitu sulkea pois. Nyt oli tarkoituksena minimoida näiden vaikutukset hyödyntämällä moni-imputointia puuttuvien tietojen käsittelyssä ja vertaistamismenetelmää (propensity score matching) jäljelle jääneissä vääristävissä tekijöissä.

Moni-imputoinnissa käytettiin ketjutettuja kaavoja muodostamaan viisi uutta dataa, joissa puuttuvat arvot oli korvattu joillakin datan suhteen uskottavilla arvoilla. Jokaisessa viidessä datassa 115 altistunutta naista (alle 50 metrin etäisyydellä asuvat) yhdistettiin vertaistamismenetelmällä 1150 altistumattomaan naiseen.

Kun väärät muuttujat oli näin huomioitu kahdella luotettavalla säätömenetelmällä, tutkijat havaitsivat pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien lähteen lähellä asumisella edelleen yhteyden alhaisempaan syntymäpainoon. Ero oli tosin enää vain 116 g, ja alle 100 metrin päässä asuneilla sitä ei enää havaittu verrattaessa kauempana asuneisiin. Vaikka vaikutus lapsen painoon oli vain noin puolet aiemmassa tutkimuksessa raportoidusta arvosta, tulokset vahvistavat, että äidin asumisella pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien lähteen lähellä oli yhteys sikiön optimaalia heikompaan kasvuun.

Lähde:
de Vocht F, Lee B. Residential proximity to electromagnetic field sources and birth weight: Minimizing residual confounding using multiple imputation and propensity score matching. Environment International 69 (2014) 1-57.