ICOH järjesti Webinaarin ” Artificial Intelligence and Occupational Safety and Health”

Osallistuin huhtikuun lopussa tekoälyä käsittelevään webinaariin, jonka ICOH – International Commission on Occupational Health järjesti. ICOH lähettää nykyään jäsenilleen kuukausittain viestin tulevista tapahtumista. Toukokuun viestistä huomasin jäsenille ilmaisen webinaarin ”Artificial Intelligence and Occupational Safety and Health” ja päätin osallistua.

Google-kääntäjän käännöksen mukaan tilaisuutta esiteltiin mm. seuraavasti ”Vaikka tekoäly- ja automaatioteknologiat tarjoavat jännittäviä mahdollisuuksia, ne tuovat mukanaan myös useita mahdollisia vaaroja, jotka ansaitsevat huomiomme. Tekoälyn ja automaation kehittämisen ja integroinnin vauhti on todella huomattava, mutta se tarkoittaa myös sitä, että meidän on toimittava nopeasti puuttuaksemme kaikkiin haitallisiin ongelmiin ennen kuin ne juurtuvat syvälle. Näiden huolenaiheiden valaisemiseksi järjestämme webinaarin, joka tarjoaa kattavan yleiskatsauksen työntekijöiden tekoälyn ja automaation mahdollisesti kohtaamista vaaroista.”

Tilaisuuden ensimmäisessä esityksessä käsiteltiin aiheeseen liittyviä vaaroja. Esityksen otsikkona oli ”Potential hazard to workers exposed”. Aihetta pohdittiin eri näkökulmista, sillä tekoälyä voidaan käyttää monella eri tavalla. Se voi olla esim. osa ohjelmistoa. Sitä voi käyttää ihmisen ja koneen välisessä kommunikaatiossa. Työntekijä voi myös työskennellä robottien kannassa. Jos halutaan vähentää riskejä, niin ensin pitäisi tunnistaa vaarat.

Tilaisuuden toinen esitys käsitteli tekoälyn käyttöä henkilökohtaisena avustajana työterveyshuollossa. Esityksen otsikkona oli ”Using AI as your very own personal assistant in occupational health”. Esityksen pitäjä professori emeritus Donald Fisher kertoi miten esim. itse käyttää tekoälyä. Tieteellisten artikkelien etsimiseen ja käsittelyyn sitä voi käyttää. Voi tuottaa raportteja ja raporteista esityksiä aikaisempaa helpommin. Itselleni uutta oli se, miten sillä pystyi myös suunnittelemaan tutkimuksen protokollan. Voi suunnitella miten paljon koehenkilöitä tutkimukseen tarvitaan, mitä tilastollisia menetelmiä käytetään jne.

Oli mielenkiintoista seurata, miten innostunut Fisher oli tekoälyn käytöstä. Tieteellisten aineistojen etsimisessä se tarjoaa varmaankin hyvän lisän siihen, miten perinteisesti aineistoja etsitään. Aika näyttää aletaanko sillä tehdä myös esim. meta-analyysejä.

Huomasin, että Työterveyslaitoksella on oma www-sivunsa ”Tekoäly työelämässä”. En ehtinyt tarkemmin aineistoja käymään läpi, mutta ihan mielenkiintoiselle vaikutti. Suosittelen tutustumaan, jos aihe kiinnostaa.

En malta olla vielä lopuksi mainitsematta, että perinteinen Norppalive on taas alkanut. Sitä on mukava toukokuussa seurata.

Mukavaa toukokuuta kaikille!

Kirsikan kukkia muistellessa

Hankin itselleni The New York Times -lehden lukuoikeuden, kun Helsingin Sanomien lukijoille se oli vuodeksi ilmaista. Aikaa on tietenkin rajallista, mutta päätin kokeilla. Alussa piti valita mitä uutisviestejä haluan sähköpostiini. Yritin heti olla varovainen, etten ota liian montaa aihetta, mutta muutamaa olen kokeillut. Aamuisin tulee The Morning -uutiset sähköpostiini. Se viesti tulee silmäiltyä. Aiheet ovat usein vähän erilaisia mitä kotimaisissa lehdissä.

Tätä blogia kirjoittaessa silmäilin myös varsinaista päivän lehteä. Sisältöä oli taas tosi paljon. Huomasin 31.3. lehdestä artikkelin ”When Will Japan’s Cherry Blossoms Bloom?, A.I. Can Help Answer That”. Ymmärsin niin, että kännykkään on Japanissa sovellus, jolla voi löytää missä kirsikkapuut kukkivat. Itse olen kerran ollut Japanissa, silloin kun kirsikkapuut kukkivat ja muistan, miten kaikki kukkia ihailivat. Artikkelista tuli mukavan keväinen tunnelma.

Suomessa kevään tuloa voi tietenkin seurata myös esim. Muuttolintujen kevät -sovelluksella. Omaan sovellukseeni tuli viesti, että Jyväskylän yliopistossa on aiheesta kaikille avoin tilaisuus. Aiheesta on kerrottu myös Jyväskylän yliopiston www-sivulla otsikolla ”Tule juhlistamaan Muuttolintujen kevättä 8.4. yliopiston päärakennuksen juhlasaliin”. Ehkä itsekin seuraisin tilaisuutta, jos sen voisi tehdä etänä.

Kevääseen liittyviä artikkeleja löytyi myös Tiede-lehdestä 4/2026. Tiede vastaa -artikkelin aiheena oli ”Mistä muuttolinnut tietävät, milloin palata?” Vastauksen oli antanut Aleksi Lehikoinen, Helsingin yliopistosta. Vastauksesta ymmärsin niin, että lintujen muuton ajoittuminen perustuu valonmäärän muutokseen, linnun kuntoon ja ympäristön olosuhteisiin. Lajeilla on optimaalinen päivän pituus. Kaukomuuttajille päivän sopiva lyheneminen on merkki lähteä. Kylmällä säällä ja vastatuulella muuttoa ilmeisesti lykätään. Tällaiset asiat siis vaikuttavat, milloin joku muuttolintu on tunnistettavissa Suomessa.

Muitakin mielenkiintoisia pieniä vastauksia Tiede-lehdestä löytyi, esim. oli vastattu siihen mistä tulee papukaijamerkki tai miksi lisääntynyt valo voi masentaa.

Kevättä kohti ollaan selvästi menossa.

Mukavaa huhtikuuta kaikille!

Kevättä kohti ollaan menossa

Helmikuun lopulla kävelin jäisellä/sohjoisella jalkakäytävällä ja mietin, miten selviän ilman liukastumista. Muistin, että uutisissa oli suositeltu pingviinikävelyä, mutta en sellaista viitsinyt koko matkaa kävellä. Selvisin matkasta kaatumatta. Jälkeenpäin ajattelin, että onneksi meillä hiekoitetaan hyvin. Lisäksi katuvalot auttavat huomaamaan liukkaat kohdat. Arvostukseni katujen kunnossapitoon nousi kävellessäni ja muistin se merkityksen.

Sohjoiset jalkakäytävät ovat yleensä merkki kevään tulosta. Kevättä odotellessa olen taas alkanut seurata lintuja. Muitakin näyttää linnut kiinnostavan, esim. Keskisuomalaisessa oli Pia Tervojan kirjoitus (21.2.2026): Lintujen suuntavaisto on kehittynyt huippuunsa – ne osaavat hyödyntää mestarillisesti maan magneettikenttää muuttomatkoillaan. Artikkelin mukaan lintujen suunnistustaitoa selittää pitkälti lintujen erikoinen ominaisuus, magneettiaisti, jonka avulla linnut pystyvät hyödyntämään maapallon magneettikenttää suunnistaessaan pohjoisesta etelään ja etelästä pohjoiseen.

Keväällä usein aletaan myös puhua UV-säteilystä, kun päivät tulevat aurinkoisemmiksi. Suurin osa ihmistä varmaankin tietää, että UV-säteilyltä on hyvä suojautua. Tiede-lehdestä 2/2026 huomasin pienen artikkelin ”Solariumin käyttäjillä tuplasti mutaatioita”.

Artikkelissa kerrotaan professori Pedram Geramin tutkimuksesta, jossa on huomattu, että solariumin käyttäjillä melanoomaa todettiin enemmän kuin auringossa oleskelleilla. Melanoomaa myös esiintyi laajemmin kehossa. Tutkimuksesta on kerrottu, myös Helsingin Sanomissa ja MTV-uutisissa. Ymmärtääkseni näissä uutisissa viitataan ScinceAdvances -lehden artikkeliin Molecular effects of indoor tanning 12.12.2025.

Itse en ole erityisesti perehtynyt solariumeihin. Säteilyturvakeskuksen www-sivuilla on ihan oma sivustonsa aiheesta, joten sieltä voi löytää lisää tietoa. Joka tapauksessa mielenkiintoinen tutkimus.

Mukava huomata, että kevättä kohti taidetaan olo jo menossa. Ainakin lintujen aktiivisuus siihen viittaa. Tänäänkin kuuntelen aamusta lintujen laulua ja sain muutaman tunnistuksen Muuttolintujen kevät -sovelluksella.

Mukavaa maaliskuuta kaikille!

Pakkanen paukkuu

Tammikuussa on ollut varsin kovia pakkasia. Itsekin kävelin myöhään illalla ulkona noin 25 asteen pakkasessa ja mietin, että nyt täytyy varoa, etten vaan kaadu ja loukkaa itseäni. Pakkasessa on tavallista vaikeampaa käyttää esim. kännykkää ja soittaa vaikka apua. Yleensä yritän olla käyttämättä kännykkää ulkona, jos on paljon pakkasta.

Pakkasista on kirjoitettu myös lehdissä. Helsingin Sanomista huomasin 31.1. Ari Tukian artikkelin: ”Asiantuntija kertoo, kuinka kovilla pakkasilla voi kuntoilla järkevästi”. Artikkeliin on haastateltu liikuntatieteiden tohtoria Piia Kaikkosta UKK Instituutista. Jos ymmärsin oikein, niin tarkkaa pakkasrajaa ei voi kuntoilijalle antaa. Siihen vaikuttaa monet tekijät. Kaikkonen korostaa jutussa, että on tärkeä suojata sormet, varpaat, kasvot ja hengitystiet sekä pukeutua kerroksittain. Suosittelen artikkeliin tutustumista, varsinkin jos kuntoilee pakkasessa.

Pakkasista huolimatta kuuntelin mielenkiinnolla linnunlaulua tammikuun viimeisenä päivänä. En viitsinyt pakkasen vuoksi alkaa sitä tunnistamaan Muuttolintujen kevät -sovelluksella. Niin lintu jäi nyt epäselväksi. Odotan jo sitä, että voin taas alkaa keväällä lintuja tunnistaa sovelluksella.

Osittain tuon linnun vuoksi innostuin selaamaan TIEDE Luonto 1/2026 -lehteä. Löysin useamman kiinnostavan kirjoituksen. Linnuista oli useita artikkeleja, mutta valitsin tähän erityisesti talveen sopivan lukijan kysymyksen ”Onko karhuilla talviunivaikeuksia?”. Kysymykseen oli vastannut Luonnonvarakeskuksen petotutkija Ilpo Kojola. Ymmärsin, että karhut nukkuvat hyvin, kunhan pesä ei kastu tai ihminen häiritse.

Nyt kun meillä on varsinaisia paukkupakkasia, niin TIEDE Luonto -lehdestä huomasin myös mielenkiintoisen Aada Färdingin artikkelin ”Mikä pakkasessa paukkuu?”. Artikkeliin on haastateltu akustiikan emeritusprofessori Unto K. Lainetta, joka on onnistunut mittauksissaan selvittämään pakkaseen liittyvän äänen syntytavan ja -paikan. Laineen mukaan pakkasen pauke on samaa perua kuin revontulien äänet. Ymmärtääkseni kyse on sähköisestä ilmiöstä. Tästä havainnosta löytyy vuodelta 2024 STT:n info sivun tiedote ”Tutkija selvitti: Pakkasen pauke syntyy pääasiassa taivaalla”. Kovin pitkään syytä ei ymmärtääkseni ole siis tunnettu. Lisäksi puut ja rakennukset voivat myös napsahdella pakkasella.

Seuraavalla kerralla, kun kävelen pakkasessa, yritän vähän tarkemmin kuunnella pakkasen ääniä.

Mukavaa helmikuuta kaikille!

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Vuoden 2025 lopussa oli lehdissä kirjoituksia siitä, mitä muutoksia tulee voimaan vuoden 2026 alussa. Paljon erilaisia asioita muuttuu. Googletin mikä muuttuu vuonna 2026. YLE:n www-sivulta löysin Janne Toivosen kirjoituksen 29.12.2025: ”Listasimme 10 muutosta, jotka näkyvät lompakossasi vuonna 2026”. Se vaikutti hyvälle muistilistalle. Helsingin Sanomissa oli toisenlainen artikkeli 30.12.2025: ”Tulevan vuoden hyvinvointitrendit syynissä”. Tähän en kunnolla itse tutustunut.

Myös vanhoja asioita on tapana muistella vuoden vaihtuessa. Vuonna 2025 oli varsin paljon ikäviä uutisia, niin aloin miettiä, onko jotain positiivisia asioita. Koko vuotta en alkanut miettiä, mutta jouluun liittyen tuli mieleeni junamatkani lumimyrskyn jälkeen, kun junat eivät kulkeneet ajallaan. Hoksasin, että ainakin itselleni VR Matkalla -sovellus on kyllä tosi kätevä. Sain sen avulla hankittua junalipun pikaisesti asemalaiturilla. Tuo sovellus on ollut jo pidempään käytössä, mutta nykyään siitä on tullut itselleni ihan rutiinia.

Toinen mukava asia liittyy lintuihin. Keväällä oli mukava käyttää Muuttolintujen kevät -sovellusta. Joulukuussa olin saanut Tiede-lehden digitaaliseen näköislehteen tunnukset vuodelle 2026 ja aloin sitä välipäivinä lukea. Pääsin myös TIEDE Luonto -lehtiin. 7/2025 lehdessä oli Mikko Putosen kirjoitus: ”Uudet talviasukkaat”. Kirjoituksen mukaan leudot talvet pitävät Suomessa lintuja, jotka aikaisemmin muuttivat osaksi vuotta pois. Uusina lajeina, joita voimme talvella kohdata ovat: tukkasotka, punarinta, harmaahaikara ja sepelkyyhky. Toinen mielenkiintoinen lintuihin liittyvä kirjoitus oli TIEDE Luonto -lehdessä 8/2025 aiheesta: ”Lusikat jakoon — Eläinten erot ja syrjähypyt”. Opin, että esim. talitiaiset voivat tehdä syrjähyppyjä. Oli ihan mukava lukea välillä luontoon liittyviä lehtiä. Linnut piristävät.

Vuoden vaihtuessa olen yleensä miettinyt myös sitä, mitä ajattelen tapahtuvan vuonna 2026. Vuodesta 2009 alkaen olen julkaissut tilannekatsauksia, jotka sisältävät ajankohtaista tutkimustietoa pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyvistä terveyskysymyksistä. Näitä jatketaan myös vuonna 2026.

Kansainvälinen BioEM-yhdistys järjestää vuosittain sähkömagneettisiin kenttiin liittyvän konferenssin. BioEM2026 pidetään 21.-26.6.2026 Australiassa. CIGRE:n Paris Session järjestetään 23.-28.8.2026 Pariisissa. CIGRE on sähkövoimajärjestelmiin keskittyvä kansainvälinen voittoa tavoittelematon järjestö, joka järjestää parin vuoden välein ison tilaisuuden Pariisissa. Mielenkiintoista nähdä mitä vuosi 2026 tuo tullessaan.

Hyvää alkanutta vuotta 2026 kaikille!