Nro. 4 2025/2 Sähkömagneettisten kenttien aiheuttama ympäristöherkkyys – altistumisen kokemus ja oireiden raportointi yhteistyönä suunnitellun provokaatiotestin avulla

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat suunnittelivat provokaatiotestin yhdessä itsensä sähköyliherkiksi kokevien kanssa. Tutkijat myös esittelivät tuloksia heille. Tutkimukseen osallistui 47 vapaaehtoista, jotka kokivat itsensä sähköyliherkäksi. Artikkelin mukaan vain yhdellä tutkitulla varmuus altistumisen kokemuksesta oli enimmäkseen johdonmukainen altistumisen kanssa. Tutkijat miettivät muiden muassa provokaatioprotokollien hyödyntämistä hoitomenetelmien kehittämisessä.

Sähkömagneettisten kenttien aiheuttama ympäristöherkkyys eli sähköyliherkkyys on oireyhtymä, jossa ihmiset raportoivat kärsivänsä sähkömagneettisten kenttien lähteille altistumisen heille aiheuttamista määrittelemättömistä oireista ilman, että taustalla olisi tunnistettu oireita selittävää sairautta. Tähän mennessä suoritetuilla provokaatio- eli altistustutkimuksilla ja niissä käytetyillä suunnitelmilla eli protokollilla ei ole tutkimusryhmän mukaan pystytty todistamaan sähkömagneettisille kentille altistumisen johdonmukaista yhteyttä raportoituihin oireisiin. Tämä onkin saanut jotkut tutkijat ja sähköyliherkät henkilöt kyseenalaistamaan näiden protokollien merkityksen oireiden tutkimisessa.

Tässä tutkimuksessa haluttiin suunnitella provokaatioprotokolla yhdessä sähköyliherkkien henkilöiden kanssa. Lisäksi tutkimusryhmä esitteli tulokset testeistä, joissa keskityttiin vapaaehtoisten sähköyliherkkien henkilöiden altistumisen kokemukseen ja raportoimiin oireisiin. Tutkimukseen valittiin 47 sähköyliherkkää vapaaehtoista, jotka osallistuivat totuttelujakson jälkeen erilaisiin altistusjaksoihin. Näistä saatujen tulosten perusteella suoritettiin kollektiivisia ja yksilöllisiä analyyseja.

Tutkijat havaitsivat sekä yksilötasolla että kollektiivisella tasolla, että vain yhdellä vapaaehtoisella varmuus altistumisen kokemuksesta oli enimmäkseen johdonmukainen altistumisen kanssa. Muilla yhteyttä ei löytynyt. Myöskään oireiden raportointi ei heidän löydöstensä perusteella kuvastanut johdonmukaisesti altistumista. Poikkeuksen muodosti jälleen sama vapaaehtoinen, jonka raportoimat oireet olivat jossain määrin merkittäviä suhteessa altistukseen. Kun verrattiin oireiden raportointia ja varmuutta altistumisen kokemuksesta, puolella vapaaehtoisista niiden vastaavuus oli merkittävä. Tämä tuki tutkijoiden mielestä heidän hypoteesiaan nocebo-vaikutuksesta.

Tutkimusryhmä pohti artikkelissa myös provokaatioprotokollien merkitystä, hyväksyttävyyttä ja hyödyntämismahdollisuuksia hoitomenetelmien kehittämisessä. He esittivät kritiikkiä siitä, että altistumisen kokemusta ja oireiden raportointia käytetään provokaatioprotokollien tuloksina, vaikka ne ovat keskeisiä tekijöitä henkilöiden kokiessa itsensä sähköyliherkiksi.

Lähde:
Ledent M, Bordarie J, Vatovez B, Dieudonne M, Prignot N, Vanderstraeten J, Bouland C, De Clercq E M. Exposure Perception and Symptom Reporting in Idiopathic Environmental Intolerance Attributed to Electromagnetic Fields Using a Co‐Designed Provocation Test. Bioelectromagnetics, 2025; 46:e70006. https://doi.org/10.1002/bem.70006.

Nro. 3 2025/2 Kohorttitutkimus Alzheimerin taudin suhteesta kiinteistömuuntamojen tuottamiin magneettikenttiin asuinpaikassa

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät kohorttitutkimuksen avulla, onko kiinteistömuuntamojen tuottamille magneettikentille altistuneilla enemmän Alzheimerin tautia verrattuna muihin. Tutkijat käyttivät aikaisemmin Suomesta kerättyä tietokantaa kiinteistömuuntamon sisältävistä rakennuksista. He eivät löytäneet yhteyttä kiinteistömuuntamon viereisten asuntojen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja Alzheimerin taudin välillä.

Epidemiologisten tutkimusten meta-analyysit ovat tutkijoiden mukaan antaneet viitteitä siitä, että Alzheimerin taudilla olisi yhteys altistumiseen pientaajuisille magneettikentille. Pääosa aiemmista tutkimuksista on keskittynyt altistumiseen työpaikalla tai asuinpaikassa voimajohtojen tuottamille pientaajuisille magneettikentille. Tämä tutkimus oli ensimmäinen, jossa tutkittiin Alzheimerin taudin ja asuinpaikassa kiinteistömuuntamoiden tuottamille pientaajuisille magneettikentille altistumisen välistä yhteyttä. Siinä käytettiin tutkimusmallia, jolla vältettiin monet aiempien tutkimusten rajoitteet ja puutteet.

Tutkimusryhmä oli aiemmin kerännyt tietokannan kiinteistömuuntamon sisältävistä rakennuksista Suomessa. Kaikki tähän tutkimukseen valitut tutkimuskohteet olivat asuneet vähintään kuusi kuukautta rakennuksissa, joiden sisällä on kiinteistömuuntamo. Magneettikenttäaltistuksen määritysperusteena tutkijat käyttivät asunnon sijaintia suhteessa muuntamoon. Alzheimerin tautia sairastavat potilaat tunnistettiin Kelan lääkeosto- ja korvausrekisteristä.

Tutkijat katsoivat 155 562 henkilön tutkimusjoukosta altistuneiksi 5 652 kiinteistömuuntamon viereisissä asunnoissa asunutta henkilöä. Samojen rakennusten ylemmissä kerroksissa asuneita 115 772 henkilöä tutkittiin verrokkiryhmänä. Magneettikenttäaltistuksen ja Alzheimerin taudin välisiä yhteyksiä tutkimusryhmä analysoi Coxin suhteellisten riskitiheyksien mallilla.

Tutkimuksessa tulokseksi saatu riskisuhde 1,02 viittasi siihen, että kiinteistömuuntamon viereisten asuntojen pientaajuisilla magneettikentillä ei ollut yhteyttä Alzheimerin taudin riskiin. Asumisen kesto ei olennaisesti vaikuttanut riskisuhteeseen. Alzheimerin taudin riski oli hieman suurempi, riskisuhde 1,22, kun tutkijat tarkastelivat henkilöitä, jotka olivat alle 50-vuotiaita muuttaessaan kyseiseen asuntoon. Tämä hieman korkeampi riskisuhde ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkittävä. Vaikka tässä tutkimuksessa altistustasot olivat voimakkaampia ja vältettiin aiempien tutkimusten puutteita, tulokset eivät tutkijoiden mukaan kuitenkaan tukeneet aiempia löydöksiä, joissa oli raportoitu Alzheimerin taudin yhteydestä altistumiseen magneettikentille työpaikalla ja asuinpaikassa.

Lähde:
Liimatainen A, Roivainen P, Juutilainen J, Höytö A, Naarala J. A Cohort Study on Alzheimer’s Disease in Relation to Residential Magnetic Fields From Indoor Transformer Stations. Bioelectromagnetics, 2025; 46:e70031. https://doi.org/10.1002/bem.70031.

Nro. 2 2025/2 Magneettikenttätaajuuden vaikutukset magnetofosfeenien havaitsemisessa hämärään sopeutumisen aikana viittaavat sauvasolujen toimintaan

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät miten eri taajuiset magneettikentät vaikuttavat magnetofosfeenien havaitsemiseen. Tutkimukset tehtiin hämärään sopeutumisen aikana. Tutkijat yrittivät saada selville, saavatko magnetofosfeenit alkunsa verkkokalvolla, aivokuorella vai molemmissa. Tutkimuksensa perusteella kirjoittajat arvioivat, että magnetofosfeenien havaitsemisen taustalla olisivat verkkokalvon sauvasolut.

Kun pientaajuinen magneettikenttä tuottaa riittävän voimakkaan sähkökentän pään alueelle, havaitaan valonvälähdyksiä eli magnetofosfeeneja. Fosfeenien syntymekanismien ymmärtäminen olisi tutkimusryhmän mielestä erityisen tärkeää, sillä niitä hyödynnetään laadittaessa magneetti-kenttäaltistuksia koskevia kansainvälisiä turvallisuusstandardeja ja ohjeistuksia työntekijöille ja koko väestölle.

Koska tutkimusryhmän mukaan on edelleen kiistanalaista, saako ilmiö alkunsa verkkokalvolla vai aivokuorella vai molemmissa, he halusivat tällä tutkimuksella saada tarkempaa fysiologista tietoa prosessista. He keskittyivät tutkimaan eri magneettikenttätaajuuksilla hämäräadaptaation aikana muodostuvia magnetofosfeeneja.

Tutkijat valitsivat osallistujiksi 41 tervettä henkilöä, joille annettiin magneetti-impulsseja käyttämällä räätälöityä, koko pään kattavaa transkraniaalista vaihtuvan magneettistimulaation laitetta. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään, joista yksi, verrokkiryhmä, altistettiin magneetti-kentille koko ajan valaistussa ympäristössä. Loput kolme ryhmää olivat ensin 5 minuuttia valaistussa tilassa ja saivat sitten sopeutua hämärään 42 minuutin ajan siten, että kuhunkin ryhmään kohdistettiin 3 minuutin välein eri taajuinen, 20, 50 ja 60 hertsin, magneettikenttäsimulaatio. Tämän hämäräadaptaatiojakson aikana osallistujat raportoivat magneettikenttäaltistuksen jälkeen aina kynnysarvon eli kohdan, jolloin he havaitsivat magnetofosfeeneja. Tutkijat vertasivat ryhmien välisiä magneettivuon tiheyksien kynnysarvoja käyttäen toistomittausten varianssianalyysiä.

Saatujen tietojen perusteella tutkijat havaitsivat magnetofosfeenien kynnysarvojen olevan merkittävästi korkeampia hämäräadaptaatiojakson aikana. He mallinsivat magnetofosfeenien kynnysarvoja suhteessa aikaan eri taajuuksilla käänteisen eksponentiaalisen hajoamisen regressiomallin avulla.

Tutkijoiden mukaan magnetofosfeenien kynnysarvojen nouseminen hämäräadaptaation aikana liittyy todennäköisesti verkkokalvon mekanismeihin, joissa valoenergia muuttuu hermoimpulsseiksi. Tämän he selittävät viittaavan siihen, että magnetofosfeenien havaitsemisen taustalla ovat verkkokalvon sauvasolut. Tutkijoiden mielestä löydöksillä on merkitystä laadittaessa uusia kansainvälisiä ohjeistuksia ja turvallisuusstandardeja ja ne voisivat myös tasoittaa tietä uusille tutkimuksille verkkokalvon rappeumasta.

Lähde: Bouisset N, Carvallo A, Villard S, Laakso I, Legros A. Frequency responses of human magnetophosphene perception thresholds during dark adaptation point to rod modulation. Experimental Physiology. 2025, 1–11. https://doi.org/10.113/EP092852.

Nro. 1 2025/2 Pääkirjoitus

|

Lokakuun kahdeskymmenes päivä järjestettiin Belgiassa seminaari ”Low-frequency electromagnetic fields and health, results of 4 years of research by BBEMG”. Tilaisuudessa esiteltiin BBEMG:n (Belgian BioElectroMagnetics Group) tutkimustuloksia viimeiseltä neljältä vuodelta sekä suunnitelmia tulevista tutkimuksista. Tilaisuutta pystyi seuraamaan myös etänä. Aineistoja näyttää löytyvän heidän nettisivultaan. He ovat tehneet mielenkiintoisia tutkimuksia jo pitkään. Osaan yritän itsekin tutustua myöhemmin tarkemmin.

Löysin tähän uuteen tilannekatsaukseen mielestäni taas kiinnostavia tieteellisiä artikkeleja. Tilannekatsauksen alussa käsitellään magnetofosfeeneja. Tämän aiheen osalta on saatu varsin paljon uutta tietoa viime vuosina, tai ehkä on parempi sanoa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aikoinaan julkaistiin yksi aihetta käsittelevä tutkimus. Nyt tutkitaan jo tarkemmin, miten ilmiö syntyy.

Toiseksi artikkeliksi löysin suomalaiseen aineistoon perustuvan tutkimuksen. Tutkimusryhmä on jo aiemmin kerännyt tietokannan kiinteistömuuntamon sisältävistä rakennuksista Suomessa. Nyt he tutkivat sitä, onko Alzheimerin taudin ja asuinpaikassa kiinteistömuuntamoiden tuottamille pientaajuisille magneettikentille altistumisen välillä yhteyttä.

Kiinteistömuuntamoiden lisäksi tilannekatsauksesta löytyy tällä kertaa muitakin teknisiä laitteita tai järjestelmiä. Esimerkiksi mukana on sähköautoille altistumista, induktiolieden muodostamia kenttiä ja myös verkkotyökalu, jolla voidaan arvioida työympäristön riskiä, kun työtekijällä on käytössään aktiivinen implantoitava lääkinnällinen laite. Sähköasemien kenttiin liittyen otin mukaan myös yhden kiinnostavan opinnäytetyön.

Tilannekatsauksen loppuun valitsin tällä kertaa rantataskurapuihin liittyvän artikkelin. Ajattelin, että se voi olla muistakin kiinnostava, kun merikaapeleita rakennetaan nykyään paljon.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen, professori
Tilannekatsauksen päätoimittaja

Sähkö- ja magneettikentille altistumista tutkitaan kodin, työpaikan, liikenteen ja merien näkökulmasta

Sähkö- ja magneettikentille altistumista tutkitaan kodin, työpaikan, liikenteen ja merien näkökulmasta

|

Lokakuun kahdeskymmenes päivä järjestettiin Belgiassa seminaari ”Low-frequency electromagnetic fields and health, results of 4 years of research by BBEMG”. Tilaisuudessa esiteltiin BBEMG:n (Belgian BioElectroMagnetics Group) tutkimustuloksia viimeiseltä neljältä vuodelta sekä suunnitelmia tulevista tutkimuksista. Tilaisuutta pystyi seuraamaan myös etänä. Aineistoja näyttää löytyvän heidän nettisivultaan. He ovat tehneet mielenkiintoisia tutkimuksia jo pitkään. Osaan yritän itsekin tutustua myöhemmin tarkemmin.


Lataa: [pdf]

Seuraava tilannekatsaus julkaistaan kesällä 2026.