Energiatehokkuus ja ympäristökysymykset esillä

|

Selasin uutta Sähkö & Tele -lehteä ja huomasin miten monessa jutussa puhuttiin energiatehokkuudesta tai ympäristöasioista. Yhdessä jutussa käsiteltiin vihreämpää valaistusta, toisessa lämpöpumppua tulevaisuuden ratkaisuna, kolmannessa kansainvälistä ympäristövertailua ja neljännessä aurinkosuojuksia kiinteistöjen energiatehokkuudessa.

Ehkä aikaisemminkin on ollut yhtä paljon juttuja energiatehokkuudesta ja ympäristökysymyksistä, mutta tänään kiinnitin siihen huomiota. Varsin paljon aiheen ympärillä näyttää tapahtuvan. Tietenkin, jotta ilmastomuutoksen ehkäisemiseen liittyvät tavoitteet saavutetaan, pitää aika paljon tapahtuakin.

Mielenkiintoista oli huomata, että lämpöpumppujen asennusten määrä on vähentynyt vuonna 2009 verrattuna edellisvuoteen. Esimerkiksi vuonna 2009 omakotitalouksiin lämpöpumppuja asennettiin kaiken kaikkiaan noin 48 000, kun vuotta aikaisemmin määrä oli 60 000. Tarkemmin aiheesta voi lukea Petri Koivulan artikkelista.

Olisin voinut lukematta artikkelia olettaa, että määrä on edelleen nousussa, sillä viime aikoina yhä useammin vastaan tullut tuttava on kertonut näitä hankkineensa. Eihän se sinänsä ole ihme, sillä tuleehan niitä vuosittain aika paljon lisää.

Muista artikkeleista voisin vielä kertoa sen, että Helsingin kaupunki on sijoittunut seitsemänneksi eurooppalaisten pääkaupunkien ympäristövertailussa. Kaiken kaikkiaan mukana vertailussa oli 30 eurooppalaista pääkaupunkia tai taloudellista keskusta. Tästä voi lukea lisää Eetu Helmisen artikkelista.

Edellä kerroin vain muutamia kohtia, mitkä liittyivät energiatehokkuuteen tai ympäristökysymyksiin lehden tässä numerossa. Samasta aihepiiristä löytyy monista muistakin lähteistä. Aihe on varsin paljon esillä. Sellainenkin tuli mieleeni, että enää ei puhuta sähkön tai energian säästämisestä. Nyt ollaan tässäkin aiheessa tehokkaita.

Onhan se tietenkin selvää, että näistä kahdesta ilmaisusta (energiatehokkuus tai energian säästäminen) tulee erilainen mielikuva. Energiatehokkuus on ehkä myönteisempi ilmaisu, mutta toisaalta se voisi olla vaihtelua, jos käytettäisiin muitakin ilmaisuja. Eiköhän muutaman vuoden kuluttua käytetä jo jotain uutta ilmaisua, kielellä on tapana muuttua vuosien varrella.

Hyviä kokemuksia energiatehokkuuden kanssa kaikille!

Ajatuksia ATK-järjestelmien kehittämisestä

|

Ajatuksia ATK-järjestelmien kehittämisestä

Olen tottunut ottamaan miltei viikoittain käyttöön uuden ATK-palvelun, sillä esim. konferenssipaperit, tutkimusrahoitushakemukset ja tieteelliset lehtiartikkelit yleensä syötetään johonkin järjestelmään suoraan.  Yleensä järjestelmät toimivat hyvin, mutta viimeisen kuukauden aikana on muutaman kerran ollut sen verran paljon haastetta ATK-järjestelmien kanssa, että aloin miettiä asiaa tarkemmin.

Ehkä yksi tyypillinen ongelma, on se, että ATK-palvelut tuodaan loppukäyttäjille liian keskeneräisinä. Tämä ongelma on helppo tunnistaa ja siihen voi vaikuttaa edellyttämällä parempaa laatua ja ennakkotestausta. Monesti kyse on myös rahasta, sillä testaaminen maksaa.

Vaikeampi on tunnistaa puutteita, jotka liittyvät ATK-järjestelmän toiminnallisuuteen ja rakenteeseen.  Asiat voivat olla epäloogisesti esitettyjä tai järjestelmään joudutaan syötettämään tarpeettomia tietoja. Tämän tyyppisten ongelmien kohdalla ohjelman suunnitteluprosessissa on mahdollisesti ollut puutteita.  Joskus on esitetty, että tällaisiin ongelmiin voisi vaikuttaa se, että järjestelmien tekijät eivät riittävästi ota loppukäyttäjää huomioon, vaan tekevät niitä tavallaan itselleen. Osalla loppukäyttäjistähän on monesti varsin puutteelliset ATK-valmiudet ja he ovat hyvin kiireisiä.

Itse huomasin vielä yhden omasta mielestäni uuden näkökulman asiaan. Ainakin joidenkin järjestelmien hankinnassa ovat avainasemassa varsin kokemattomat henkilöt, joilla ei ole osaamista ATK- järjestelmien hankinnasta.  Osaamista olisi ollut hyvä olla enemmän.  Kuitenkaan meillä ei ole sellaista kulttuuria, että työntekijät itse arvioisivat oman osaamisensa rajoja ja osaisivat tarvittaessa kieltäytyä työtehtävistä, joihin he eivät ole päteviä tai pyytäisivät koulutusta.  Oman osaamisen rajojen hahmottamista voisi ehkä jopa yrittää opettaa, sillä mm. asiantuntijan tehtävässä on tärkeä tunnistaa oman asiantuntijuutensa rajat.

Suomenkielisissä ATK-järjestelmissä olen viime aikoina huomannut vielä yhden uuden käyttäjän kannalta haastavan kohdan. Käytetyt suomenkieliset käsitteet eivät välttämättä vastaa niitä määritelmiä joita sanoilla on yleensä totuttu ymmärtämään.  Tietenkin jos perehtyy kyseisen järjestelmän sanastoon ja erilaisiin ohjeisiin, niin käyttäjä oppii käsitteet, mutta jos järjestelmän haluaisi ottaa helposti käyttöönsä, niin sanastoa voi olla vaikea suoraan ymmärtää oikein. Onneksi arvaamalla pääsee kyllä aika pitkälle.

Joidenkin ATK-järjestelmien haastavuuksista huolimatta, tiedän monia tosi hyviäkin järjestelmiä, joita on mukava käyttää ja ne selvästi helpottavat työtäni. On tosi hyvä, että ohjelmia on jaksettu kehittää.

Mukavia hetkiä ATK-järjestelmien parissa kaikille!

Kyselytutkimuksen mukaan tietokone voi olla syy psyykkisen kuormituksen oireisiin

|

Käynnistin vuonna 2002 kyselytutkimuksen uuden tekniikan mukanaan tuomien muutosten vaikutuksesta työikäisen väestön terveyteen. Tähän mennessä on saatu julkaistua aineistosta jo kolme tieteellistä artikkelia. Eilen TTY tiedotti uusimmasta artikkelista, joka keskittyy psyykkisiin oireisiin.

Lähetimme kyselylomakkeen 15 000 työikäiselle suomalaiselle syksyllä 2002. Kysely sisälsi ergonomiaa, psyykkistä kuormitusta ja tapaturmia käsitteleviä kysymyksiä. Teknisiä laitteita, joiden käyttöä ja tuntemusta kartoitettiin, olivat muun muassa matkapuhelin, tietokone ja digi-TV sekä näihin liittyvät palvelut, kuten Internet ja teksti-TV. Vastauksia saatiin 6120 ja vastaajien keski-ikä oli 41 vuotta.

Totesimme tietokoneen käytön ja erilaisten psyykkisten oireiden välillä yhteyden. Erityisesti 31–40 -vuotiaiden naisten ryhmässä oli pöytätietokoneen käytön ja useiden psyykkisten oireiden välillä yhteys. Matkapuhelimen, kannettavan tietokoneen tai minitietokoneen, kuten kommunikaattorin käytöllä havaitsimme olevan yhteyttä 51–60 -vuotiaiden naisten masennukseen. Lisäksi 31–40 -vuotiaiden miesten ikäryhmässä tietokoneiden käytöllä oli yhteys pelkotiloihin ja matkapuhelimen käytöllä päihdeongelmiin.

Aikaisemmassa artikkelissa, joka käsitteli erilaisia fyysisiä oireita, koko aineiston analyyseissä ei todettu pöytätietokoneiden tai muiden mobiililaitteiden käytön ja fyysisten oireiden välillä yhteyttä. Kuitenkin esimerkiksi 41–50 -vuotiaiden naisten ryhmässä oli pöytätietokoneenkäytön ja niskahartiaoireiden välillä yhteys sekä 20–30 ja 51–60 -vuotiaiden miesten ryhmissä yhteys kannettavan tietokoneen tai muiden mobiililaitteiden ja lanne-ristiselän oireiden välillä. Psyykkisten oireiden ja fyysisten oireiden välillä todettiin koko aineistossa sekä useammassa naisten ja miesten ikäryhmässä yhteyksiä.

Mielenkiintoista havaita, että psyykkiset oireet tulivat esiin molemmissa tarkasteluissa. Vaikea tietää miksi näin on, mutta kuitenkin on mielestäni hyvä jatkossa kiinnittää huomiota mahdolliseen psyykkiseen kuormittavuuteen, jota uuden tekniikan myötä voi ilmetä.

Uudella tekniikalla on todella paljon myös myönteisiä vaikutuksia, joten niitä ei ole syytä unohtaa. Miten helppoa nykyään on esimerkiksi soitella toisille verrattuna aikaan ennen matkapuhelimien. Tekstaileminenkin on varsin loistava keksintö.

Mukavia hetkiä uuden tekniikan parissa kaikille!

Nro. 13 / 2009/2 Sähkökenttien ihmiseen indusoimien virrantiheyksien arvioiminen

|
Päätoimittajan kommentti: Kotimainen tutkimus, jossa on selvitetty, ylittääkö työntekijä­altistus 400 kV sähköasemilla ja voimajohdoilla direktiiviehdotuksen raja-arvon, ei ylityksiä.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sähkö- ja magneettikentille altistumista, sen aiheuttamia virrantiheyksiä ja kontaktivirtoja työskenneltäessä 400 kV sähköasemilla ja 110 kV, 220 kV ja 400 kV voimajohtojen lähellä. Tuloksia on verrattu EU:ssa annettuun direktiiviehdotukseen (2004/40/EY) ”terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille”. Aikaisemmin tehdyissä mittauksissa oli todettu, että toiminta-arvorajojen (10 kV/m) ylityksiä oli 75 %:ssa sähköasemista paikoitellen. Tämä loi tarpeen selvittää, ylittyykö myös direktiiviehdotuksen antama raja-arvo, joka perustuu indusoituvaan virrantiheyteen.

Sisäisten virtojen mittaamiseen käytettiin Fortum Service Oy:n rakentamaa mittalaitteistoa. Vyötärölaukussa olevista mittareista yksi rekisteröi koehenkilön pään ja kaulan alueelle indusoituneen virran ja toinen koko kehoon indusoituvan virran. Pään ja kaulan alueelle indusoitunut virta kerättiin ulkopinnaltaan johtavalla kypärällä ja johtavalla silmikolla. Koehenkilöllä oli käsivarteen kytketty elektrodi, jonka avulla muu kehon alueelle indusoituva virta johdettiin mittariin. Keskimääräinen kaulavirrantiheys saatiin laskettua mitatun kaulavirran ja kaulan pinta-alan osamääränä.

Mittauksia tehtiin eri puolella Suomea seitsemällä sähköasemalla. Lisäksi mittauksia suoritettiin seitsemällä eri pylvästyypillä (400 kV, 220 kV ja 110 kV) ja johtokatujen raivausalueilla. Koehenkilöiksi valittiin vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka muutenkin käyvät sähköasemilla tai työskentelevät pylväillä. Sähköasemamittausten perusteella laskettu virrantiheys kaulan alueella on enimmillään noin 70 % direktiiviehdotuksen raja-arvosta (10 mA/m2), vaikka sähkökentälle annettu toiminta-arvo (10 kV/m) ylitettäisiinkin. Voimajohtopylvästöissä kehon ja kaulan virrantiheydet ovat tätäkin pienempiä, kunhan jännitetyön turvaetäisyyksiä ei rikota. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta antoi tutkimuksesta myönteisen lausunnon (ETL-koodi R05041).

Lähde: Korpinen LH, Elovaara JA, Kuisti HA. Evaluation of current densities and total contact currents in occupational exposure at 400 kV substations and power lines. Bioelectromagnetics 2009;30 (3):231-240.

Nro. 12 / 2009/2 Kirjallisuuskatsaus: pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutukset sydän- ja verenkiertojärjestelmään

|
Päätoimittajan kommentti: Käyty läpi aikaisempia tuloksia ja esitetty ajatuksia, miten tulevaisuudessa kannattaisi tutkia kenttien vaikutusta sydän- ja verisuonijärjestelmään. Esimerkiksi tutkimusten toistaminen on osoittautunut vaikeaksi.

McNamee kumppaneineen keskittyi kirjallisuuskatsauksessaan sähkömagneettisten kenttien raportoituihin vaikutuksiin ihmisen sydän- ja verenkiertojärjestelmässä. He tarkastelivat sekä epidemiologisia että laboratoriotutkimuksia. Tällä hetkellä tutkijat maailmanlaajuisesti eivät ole päässeet yksimielisyyteen mistään tietystä biologista mekanismia, jolla pientaajuiset sähkömagneettiset kentät vaikuttaisivat kehon kudoksiin.

Epidemiologisissa tutkimuksissa työntekijöiden altistumista työpaikalla oli arvioitu käyttämällä dosimetriaa. Tällöin muutosten sykevaihtelussa (HRV) arveltiin ennakoivan tiettyjä sydän- ja verisuonitauteja. Laboratoriotutkimuksissa oli keskitytty makroverenkierron indikaattoreihin, kuten syke, sykevaihtelu ja verenpaine. Vain muutamia tutkimuksia oli tehty mikroverenkiertojärjestelmän reagoinnista magneettikentille altistumiseen. Sekä epidemiologisten että laboratoriotutkimusten toisinnot epäonnistuivat useimmiten tutkimusmalleina. Pienet otantajoukot sekä vääriksi osoittautuneet muuttujat ovat ehkäisseet kehitystä tähän mennessä.

Näiden ongelmien tunnistaminen on tärkeää tulevia sähkömagneettisten kenttien tutkimuksia varten, kun tämänhetkisiä kansainvälisiä altistusohjeita arvioidaan uudelleen. Tutkimuksissa olisi keskityttävä sähkömagneettisten kenttien mahdollisiin terveydelle vahingollisiin vaikutuksiin sekä niiden mahdollisesti aiheuttamien pienehköjen fysiologisten muutosten tunnistamiseen ja luonnehdintaan.

Pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutukset ihmisen sydän- ja verenkiertojärjestelmään jäivät määrittämättä tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella.

Lähde:
McNamee DA, Legros AG, Krewski DR, Wisenberg G, Prato FS, Thomas AW. A literature review: the cardiovascular effects of exposure to extremely low frequency electromagnetic fields. Int Arch Occup Environ Health 2009;82:919-933