Leena Korpinen, kohteen Leena Korpinen tekijä

Nro. 3 / 2010/1 Verkkotaajuiset magneettikentät ja lapsuusiän aivokasvaimet: tapaus-verrokkitutkimus Japanissa

11.6.2010 | Leena Korpinen

Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoinen havainto on, että tutkijat havaitsivat japanilaisten lasten aivokasvainten ja yli 0,4 µT:n altistuksen välillä positiivisen yhteyden, jota eivät pystyneet selittämään muilla tekijöillä.

Aiemmissa tutkimuksissa lasten aivokasvainten ja asuinalueiden verkkotaajuisten magneettikenttien välisen yhteyden vahvuus on vaihdellut, mikä voi johtua osittain magneettikenttäaltistuksen väärästä luokittelusta. Tässä tutkimuksessa haluttiin tarkastella kyseistä yhteyttä Japanissa parantamalla mittaustekniikoita ja pidentämällä mittausaikaa kokonaiseen viikkoon.

Tämä populaatiopohjainen tapaus-verrokkitutkimus käsitti 54 % japanilaisista alle 15-vuotiaista lapsista. Kun suljettiin pois tutkimukseen soveltumattomat lapset, analyysiin sisältyi 55 vastikään diagnosoitua aivokasvaintapausta ja 99 sukupuolen, iän ja asuinalueen suhteen verrokkia. Vuodenaikakohtaisen vaihtelun välttämiseksi tapaus-verrokkiparien altistus magneettikentille mitattiin ajallisesti lähekkäin, keskimääräinen ero oli 12,4 päivää. Diagnoosin ja magneettikenttämittausten keskimääräinen väli oli 1,1 vuotta.

Altistukseksi määritettiin keskimääräinen viikoittainen magneettikenttätaso. Makuuhuoneen magneettikenttätason ja lapsuusiän aivokasvainten välistä yhteyttä arvioitiin käyttämällä ehdollista logistista regressioanalyysia, jossa huomioitiin mahdolliset vääristävät tekijät.

Vertailuluokkaan <0,1 µT verrattuna 0,1–0,2 µT:n altistusluokassa aivokasvainriskin todennäköisyydeksi saatiin 0,74, 0,2–0,4 µT:n altistusluokassa 1,58 ja yli 0,4 µT:n luokassa 10,9, kun äidin koulutus otettiin huomioon tarkastelussa. Tämä annos-vastesuhde pysyi vakaana, kun malliin otettiin mukaan muita muuttujia mahdollisina vääristävinä tekijöinä.

Tutkimuksessa löydettiin voimakkaan, yli 0,4 µT:n altistuksen ja aivokasvainriskin välillä positiivinen yhteys, jota ei voitu selittää pelkästään vääristävillä tekijöillä tai valintaharhoilla.

Lähde:

Saito T, Nitta H, Kubo O, Yamamoto S, Yamaguchi N, Akiba S, Honda Y, Hagihara J, Isaka K, Ojima T, Nakamura Y, Mizoue T, Ito S, Eboshida A, Yamazaki S, Sokejima S, Kurokawa Y and Kabuto M. Power-frequency magnetic fields and childhood brain tumors: a case-control study in Japan. J Epidemiol 2010;20(1):54-61

Nro. 2 / 2009/1 Pientaajuiset sähkökentät ja syöpä: todisteiden arviointia

11.6.2010 | Leena Korpinen

Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa on kerätty muiden tutkimusten tuloksia. Tutkijoiden mukaan on hyvin vähän perusteita sille olettamukselle, että sähkökenttiin voisi liittyä terveysriskejä.

Pientaajuisista (ELF) sähkö- ja magneettikentistä (EMF) tehdyistä tutkimuksista ja katsauksista useat ovat keskittyneet enemmän magneettikenttiin kuin sähkökenttiin. Joidenkin tutkijoiden mielestä tällainen kohdennus ei ole asiallista, sillä heidän mielestään sähkökenttien tulisi olla osa epidemiologista ja laboratoriotutkimusta.

Tässä tutkimuksessa haluttiin paikata aukot käymällä läpi järjestelmällisesti ja kriittisesti sähkökenttätutkimuksia ja vertailemalla sähkö- ja magneettikenttien todisteiden yleistä kestävyyttä.

Tutkijoiden laatima katsaus mahdollisista mekanismeista, joilla pientaajuiset sähkökentät vaikuttavat ihmisen terveyteen, ei antanut erityistä perustaa keskittyä sähkökenttiin. Laboratoriotutkimuksia puolestaan löydettiin vähän, eivätkä ne antaneet syitä tutkia sähkökenttiä altistuksen lähteenä.

Tutkijoiden läpikäymä tämänhetkinen epidemiologinen tutkimus asuinalueiden sähkökenttäaltistuksista ja laitteiden käytöstä ei tukenut päätelmää sähkökentille altistumisen haitallisista terveysvaikutuksista (tutkimuksia oli tehty mm. lapsuusiän leukemiariskin kasvusta).

Ammatillisista tutkimuksista tutkijat havaitsivat, että lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja tai sähköasemalaitteita työskentelevät saattoivat altistua voimakkaille sähkökentille. Vaikka joissain ammatillisissa tutkimuksissa oli satunnaisia havaintoja syöpätapausten lisääntymisestä, ne olivat epäjohdonmukaisia ja täynnä metodologisia ongelmia.

Kaiken kaikkiaan tässä tutkimuksessa löydettiin hyvin vähän perusteita sille olettamukselle, että sähkökenttiin voisi liittyä terveysriskejä. Ammatillisia epidemiologisia tutkimuksia lukuun ottamatta sähkökenttien jatkotutkimukselle oli tutkijoiden mukaan hyvin vähän perusteita.

Lähde:

Kheifets L, Renew D, Sias G and Swanson J. Extremely low frequency electric fields and cancer: assessing the evidence. Bioelectromagnetics 2010;31:89-101

Nro. 1 / 2010/1 Pääkirjoitus

11.6.2010 | Leena Korpinen

Kun aloin koota tätä tilannekatsausta, olin vähän epäileväinen, löydänkö uusia tutkimuksia tai muita mielenkiintoisia julkaisuja riittävästi. Tiesin jo valmiiksi, ettei kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta ICNIRP (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) eikä Euroopan unioni ole julkaissut mitään uutta.
Epäilyni olivat aivan turhia. Mielenkiintoisia julkaisuja löytyi useita. Aloitin katsauksen tällä kertaa artikkelilla, jossa on keskitytty pientaajuisten sähkökenttien mahdollisiin syöpävaikutuksiin. Monissa tutkimuksissa on käsitelty magneettikenttäaltistuksen yhteyttä syöpään, joten aihe vaikutti kiinnostavan uudelle. Tutkijoiden mukaan on hyvin vähän perusteita sille olettamukselle, että sähkökenttiin voisi liittyä terveysriskejä. Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa katsoa myös Bioelectromagnetics -lehdessä ollut kommentti artikkeliin liittyen ja siihen liittyvä vastine.

Seuraavat valitsemani artikkelit antavat hyvin kuvan siitä, kuinka laajasti eri puolilla maailmaa tätä aihetta käsitellään ja tutkitaan. Japanissa on tutkittu verkkotaajuisen magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän aivokasvaimien välistä yhteyttä. Roomassa on tutkittu asuinpaikassaan 50 Hz:n magneettikentille altistuneiden sairastumishavaintoja. Yhdysvalloissa tutkimuksen kohteina ovat olleet oikeudenmukaisuus ja ympäristö. Tutkimus lähtee liikkeelle kysymyksestä, altistuvatko vähemmistöön tai alempaan tuloluokkaan kuuluvat tietyn maantieteellisen alueen asukkaat epäoikeudenmukaisesti ympäristömyrkyille voimakkaammin kuin muualla asuvat. Tutkimuskohteena heillä ovat olleet 345 kV:n suurjännitteiset voimajohdot. Sveitsin väestön osalta on tutkittu asumista voimajohtojen lähellä ja kuolleisuutta hermostoa rappeuttaviin tauteihin.

Sähkökenttä ja syöpä -aiheen lisäksi löysin myös artikkelin, johon oli koottu useiden muiden tutkimusten tuloksia. Tämän artikkelin aiheena olivat pientaajuisille magneettikentille altistumisen vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin sekä aiheesta tehty tilastollinen meta-analyysi. Varsin vähän oli havaittu mitään vaikutuksia.

Katsauksen loppupuolelle otin taas mukaan joitakin mielenkiintoisia ammatilliseen altistukseen liittyviä julkaisuja. Isossa-Britanniassa on kerätty tietoa väestön ammatillisesta altistumisesta pientaajuisille magneettikentille. Tutkijoiden mukaan keskimäärin altistuminen oli voimakkaampaa töissä kuin kotona. Heidän aineistossaan kohonnut keskimääräinen ammatillinen altistus löytyi hitsaajilta, kirjapainotyöntekijöiltä, puhelunvälittäjiltä sekä arkistojen apuhenkilökunnalta. Toinen ammatilliseen altistukseen liittyvä julkaisu käsittelee sähköasematyöntekijöitä Turkissa sekä genotoksista riskiä.

Katsauksen kaksi viimeistä julkaisua ovat omia tutkimuksiani. Niistä ensimmäinen kertoo laajasta kyselystä, joka tehtiin joitakin vuosia sitten. Kyselyn avoimen kysymyksen perusteella on arvioitu laadullisilla tutkimusmenetelmillä, kuinka monet suomalaiset kokevat sähköyliherkkyyttä. Tämän aineiston perusteella määrä on varsin pieni. Toinen julkaisuni on jatkoa tutkimuksille, joissa kartoitetaan työntekijöiden altistumista sähkö- ja magneettikentille. Tällä kertaa kohteena on ollut työskentely 110 kV:n sähköasemilla Tampereen alueella.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen,
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys

1/2010 Tutkimuksia tehdään eri näkökulmista ympäri maailmaa

11.6.2010 | Leena Korpinen

Sosiaalinen media – tämän aikakauden ilmiö

1.6.2010 | Leena Korpinen

Olen useamman kerran miettinyt, miten sosiaalista mediaa olisi järkevintä hyödyntää. Vaihtoehtoja on aika paljon. Toisaalta työpäivän aikana tulee jo aika paljon käytettyä tietokonetta, niin vapaa-ajalla ei enää haluaisi kovin paljon Internetin erilaisia palveluja käyttää. Toisaalta tuntuu sille, että näitä olisi hyvä oppia käyttämään.

Sosiaalisen median määritelmä löytyy uudestaSanastokeskuksen (TSK) julkaisemasta sosiaalisen median sanastosta. Sosiaalinen media tarkoittaa tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävää viestinnän muotoa, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä. Lisäksi luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita. Sosiaalisen median verkkopalveluja ovat mm. sisällönjakopalvelut ja verkkoyhteisöt. Myös muita määritelmiä löytyy, mutta niihin voi tutustua tarkemmin edellä mainitussa sanastossa.

Ehkä miltei kaikille on suurin piirtein selvää, mitä sosiaalinen media tarkoittaa. Kuitenkin kun näitä palveluja alkaa käyttää, voi olla vaikea valita, mitä itse tarvitsee tai haluaa käyttää. Yksi varsin tunnettu sosiaalisen median muoto ovat blogit. Blogin kirjoittaminen sopii kaikille, jotka haluavat saada ajatuksiaan julkaistua Internetissä. Toisaalta blogin kirjoittaminen edellyttää sitä, että on jotain sanottavaa. Kaikkia yksityisiä asioita ei kuitenkaan kannata Internetissä julkaista.

Ehkä tällä hetkellä parhaiten tunnettu sosiaalisen median väline onFacebook. Facebook tarjoaa mahdollisuuden olla yhteydessä valittuihin henkilöihin. Se on helppo tapa kommunikoida edullisesti. Toisaalta on ehkä syytä ainakin joskus vähän miettiä, mihin kaikki tiedot palvelusta tallentuvat. Voi olla viisasta ainakin vähän rajoittaa sitä, mitä tähän palveluun kirjoittaa. Vastaavanlaisia palveluita on muitakin.

Mitä sitten, jos ei innosta kirjoittaa tekstejä tai viestejä. Yksi mahdollisuus on seurata muiden keskusteluja. Ehkä omakin keskustelu lähtee vähitellen liikkeelle, kun seuraa toisia. Keskusteluista voi löytää itseä kiinnostaa tietoa.

Itse olen kokeillut myös Twitteriä. Tavallaan se muistuttaa sähköistä ilmoitustaulua, johon syötän viestejä. Haastavinta on tehdä viesteistä riittävän lyhyitä.

Tavallaan ne sosiaalisen median muodot, joihin olen tutustunut ovat ihan mielenkiintoisia, mutta ei ne ehkä niin paljon omaa toimintaa ole muuttaneet, mitä alussa saattoi olettaa. Lähinnä ne ovat vain tämän ajan ilmiöitä, joihin monet osallistuvat ollakseen ajassa mukana.

Tulevina kesän sadepäivinä voi olla hyvä hetki tutustua näihin palveluihin, jos aihe kiinnostaa.

Hyvää kesänalkua kaikille!