Kyselytutkimuksen mukaan tietokone voi olla syy psyykkisen kuormituksen oireisiin

|

Käynnistin vuonna 2002 kyselytutkimuksen uuden tekniikan mukanaan tuomien muutosten vaikutuksesta työikäisen väestön terveyteen. Tähän mennessä on saatu julkaistua aineistosta jo kolme tieteellistä artikkelia. Eilen TTY tiedotti uusimmasta artikkelista, joka keskittyy psyykkisiin oireisiin.

Lähetimme kyselylomakkeen 15 000 työikäiselle suomalaiselle syksyllä 2002. Kysely sisälsi ergonomiaa, psyykkistä kuormitusta ja tapaturmia käsitteleviä kysymyksiä. Teknisiä laitteita, joiden käyttöä ja tuntemusta kartoitettiin, olivat muun muassa matkapuhelin, tietokone ja digi-TV sekä näihin liittyvät palvelut, kuten Internet ja teksti-TV. Vastauksia saatiin 6120 ja vastaajien keski-ikä oli 41 vuotta.

Totesimme tietokoneen käytön ja erilaisten psyykkisten oireiden välillä yhteyden. Erityisesti 31–40 -vuotiaiden naisten ryhmässä oli pöytätietokoneen käytön ja useiden psyykkisten oireiden välillä yhteys. Matkapuhelimen, kannettavan tietokoneen tai minitietokoneen, kuten kommunikaattorin käytöllä havaitsimme olevan yhteyttä 51–60 -vuotiaiden naisten masennukseen. Lisäksi 31–40 -vuotiaiden miesten ikäryhmässä tietokoneiden käytöllä oli yhteys pelkotiloihin ja matkapuhelimen käytöllä päihdeongelmiin.

Aikaisemmassa artikkelissa, joka käsitteli erilaisia fyysisiä oireita, koko aineiston analyyseissä ei todettu pöytätietokoneiden tai muiden mobiililaitteiden käytön ja fyysisten oireiden välillä yhteyttä. Kuitenkin esimerkiksi 41–50 -vuotiaiden naisten ryhmässä oli pöytätietokoneenkäytön ja niskahartiaoireiden välillä yhteys sekä 20–30 ja 51–60 -vuotiaiden miesten ryhmissä yhteys kannettavan tietokoneen tai muiden mobiililaitteiden ja lanne-ristiselän oireiden välillä. Psyykkisten oireiden ja fyysisten oireiden välillä todettiin koko aineistossa sekä useammassa naisten ja miesten ikäryhmässä yhteyksiä.

Mielenkiintoista havaita, että psyykkiset oireet tulivat esiin molemmissa tarkasteluissa. Vaikea tietää miksi näin on, mutta kuitenkin on mielestäni hyvä jatkossa kiinnittää huomiota mahdolliseen psyykkiseen kuormittavuuteen, jota uuden tekniikan myötä voi ilmetä.

Uudella tekniikalla on todella paljon myös myönteisiä vaikutuksia, joten niitä ei ole syytä unohtaa. Miten helppoa nykyään on esimerkiksi soitella toisille verrattuna aikaan ennen matkapuhelimien. Tekstaileminenkin on varsin loistava keksintö.

Mukavia hetkiä uuden tekniikan parissa kaikille!

Nro. 13 / 2009/2 Sähkökenttien ihmiseen indusoimien virrantiheyksien arvioiminen

|
Päätoimittajan kommentti: Kotimainen tutkimus, jossa on selvitetty, ylittääkö työntekijä­altistus 400 kV sähköasemilla ja voimajohdoilla direktiiviehdotuksen raja-arvon, ei ylityksiä.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sähkö- ja magneettikentille altistumista, sen aiheuttamia virrantiheyksiä ja kontaktivirtoja työskenneltäessä 400 kV sähköasemilla ja 110 kV, 220 kV ja 400 kV voimajohtojen lähellä. Tuloksia on verrattu EU:ssa annettuun direktiiviehdotukseen (2004/40/EY) ”terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille”. Aikaisemmin tehdyissä mittauksissa oli todettu, että toiminta-arvorajojen (10 kV/m) ylityksiä oli 75 %:ssa sähköasemista paikoitellen. Tämä loi tarpeen selvittää, ylittyykö myös direktiiviehdotuksen antama raja-arvo, joka perustuu indusoituvaan virrantiheyteen.

Sisäisten virtojen mittaamiseen käytettiin Fortum Service Oy:n rakentamaa mittalaitteistoa. Vyötärölaukussa olevista mittareista yksi rekisteröi koehenkilön pään ja kaulan alueelle indusoituneen virran ja toinen koko kehoon indusoituvan virran. Pään ja kaulan alueelle indusoitunut virta kerättiin ulkopinnaltaan johtavalla kypärällä ja johtavalla silmikolla. Koehenkilöllä oli käsivarteen kytketty elektrodi, jonka avulla muu kehon alueelle indusoituva virta johdettiin mittariin. Keskimääräinen kaulavirrantiheys saatiin laskettua mitatun kaulavirran ja kaulan pinta-alan osamääränä.

Mittauksia tehtiin eri puolella Suomea seitsemällä sähköasemalla. Lisäksi mittauksia suoritettiin seitsemällä eri pylvästyypillä (400 kV, 220 kV ja 110 kV) ja johtokatujen raivausalueilla. Koehenkilöiksi valittiin vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka muutenkin käyvät sähköasemilla tai työskentelevät pylväillä. Sähköasemamittausten perusteella laskettu virrantiheys kaulan alueella on enimmillään noin 70 % direktiiviehdotuksen raja-arvosta (10 mA/m2), vaikka sähkökentälle annettu toiminta-arvo (10 kV/m) ylitettäisiinkin. Voimajohtopylvästöissä kehon ja kaulan virrantiheydet ovat tätäkin pienempiä, kunhan jännitetyön turvaetäisyyksiä ei rikota. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta antoi tutkimuksesta myönteisen lausunnon (ETL-koodi R05041).

Lähde: Korpinen LH, Elovaara JA, Kuisti HA. Evaluation of current densities and total contact currents in occupational exposure at 400 kV substations and power lines. Bioelectromagnetics 2009;30 (3):231-240.

Nro. 12 / 2009/2 Kirjallisuuskatsaus: pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutukset sydän- ja verenkiertojärjestelmään

|
Päätoimittajan kommentti: Käyty läpi aikaisempia tuloksia ja esitetty ajatuksia, miten tulevaisuudessa kannattaisi tutkia kenttien vaikutusta sydän- ja verisuonijärjestelmään. Esimerkiksi tutkimusten toistaminen on osoittautunut vaikeaksi.

McNamee kumppaneineen keskittyi kirjallisuuskatsauksessaan sähkömagneettisten kenttien raportoituihin vaikutuksiin ihmisen sydän- ja verenkiertojärjestelmässä. He tarkastelivat sekä epidemiologisia että laboratoriotutkimuksia. Tällä hetkellä tutkijat maailmanlaajuisesti eivät ole päässeet yksimielisyyteen mistään tietystä biologista mekanismia, jolla pientaajuiset sähkömagneettiset kentät vaikuttaisivat kehon kudoksiin.

Epidemiologisissa tutkimuksissa työntekijöiden altistumista työpaikalla oli arvioitu käyttämällä dosimetriaa. Tällöin muutosten sykevaihtelussa (HRV) arveltiin ennakoivan tiettyjä sydän- ja verisuonitauteja. Laboratoriotutkimuksissa oli keskitytty makroverenkierron indikaattoreihin, kuten syke, sykevaihtelu ja verenpaine. Vain muutamia tutkimuksia oli tehty mikroverenkiertojärjestelmän reagoinnista magneettikentille altistumiseen. Sekä epidemiologisten että laboratoriotutkimusten toisinnot epäonnistuivat useimmiten tutkimusmalleina. Pienet otantajoukot sekä vääriksi osoittautuneet muuttujat ovat ehkäisseet kehitystä tähän mennessä.

Näiden ongelmien tunnistaminen on tärkeää tulevia sähkömagneettisten kenttien tutkimuksia varten, kun tämänhetkisiä kansainvälisiä altistusohjeita arvioidaan uudelleen. Tutkimuksissa olisi keskityttävä sähkömagneettisten kenttien mahdollisiin terveydelle vahingollisiin vaikutuksiin sekä niiden mahdollisesti aiheuttamien pienehköjen fysiologisten muutosten tunnistamiseen ja luonnehdintaan.

Pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutukset ihmisen sydän- ja verenkiertojärjestelmään jäivät määrittämättä tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella.

Lähde:
McNamee DA, Legros AG, Krewski DR, Wisenberg G, Prato FS, Thomas AW. A literature review: the cardiovascular effects of exposure to extremely low frequency electromagnetic fields. Int Arch Occup Environ Health 2009;82:919-933

Nro. 11 / 2009/2 Pitkäaikainen altistuminen magneettikentille ja Alzheimerin taudin sekä rintasyövän riskit: biologinen jatkotutkimus

|
Päätoimittajan kommentti: Käyty läpi aikaisempia tutkimusmateriaaleja ja sen mukaan esitetty päätelmiä kenttien vaikutuksesta. Päädytty kahteen biologiseen prosessiin, joilla tutkijoiden mukaan olisi merkitystä.

Pientaajuiset (ELF) ja suurtaajuiset (RF) magneettikentät (MF) leviävät ympäristöömme. On tärkeää tietää, onko näillä magneettikentillä yhteys kohonneeseen riskiin sairastua sellaisiin vakaviin sairauksiin kuin syöpä ja Alzheimerin tauti, jotta voidaan kehittää järkevä yhteiskunnallinen toimintalinja.

Tutkijat Davanipour ja Sobel halusivat laatia puolueettoman katsauksen asian tämänhetkisestä tietämyksestä sekä tehdä johtopäätöksiä. He käyttivät tutkimusmateriaalinaan Bioinitiative Report -hanketta (http://bioinitiative.org/report/index.htm), jonka olivat laatineet kansainvälisesti tunnustetut, huomattavasti aikaa magneettikentille altistumisen biologisten seurausten tutkimiseen käyttäneet tiedemiehet.

Tutkimuksessa saatiin todisteita siitä, että pitkäaikainen ammatillinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille saattaa todellakin lisätä sekä Alzheimerin taudin että rintasyövän riskiä. Voimakas, pitkäaikainen altistuminen pientaajuisille magneettikentille vaikuttaa todistettavasti kahteen merkittävään biologiseen prosessiin, lisääntyneeseen beeta-amyloidin tuottoon ja vähentyneeseen melatoniinin tuottoon, mikä puolestaan voi aiheuttaa sairastumisen Alzheimerin tautiin. Alentunut melatoniinin tuotto voi aiheuttaa todistettavasti myös rintasyöpää. Altistumisella suurtaajuisille tai pientaajuisille magneettikentille on todisteiden mukaan samanlaiset biologiset seuraukset.

Tutkijat päättelivät, että altistusta suurtaajuisille ja pientaajuisille magneettikentille on tärkeää vähentää tekemällä muutoksia laitteistojen rakenteisiin ja kiinnittämällä huomiota sähkölaitteiden, esim. AC/DC-muuntajien sijoitteluun ympäristössä. Näihin ja muihin biologisiin prosesseihin liittyvää jatkotutkimusta kaivataan.

Lähde:
Davanipour Z ja Sobel E. Long-term exposure to magnetic fields and the risks of Alzheimer’s disease and breast cancer: Further biological research. Pathophysiology 2009;16:149-156

Nro. 10 / 2009/2 Ammatillinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja matala- sekä korkea-asteisen gliooman riski

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat eivät löytäneet yhteyttä ammatillisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja gliooman (pahanlaatuinen aivokasvain) kehityksen välillä.

Tämän populaatiopohjaisen tapaus-verrokkitutkimuksen tarkoituksena oli tutkia mahdollista yhteyttä ammatillisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja matala-asteisen gliooman (LGG) sekä korkea-asteisen gliooman (HGG) välillä. Gliooma on aikuisilla yleisin pahanlaatuinen aivokasvain, mutta sen aiheuttajista tiedetään hyvin vähän.

Tapauspopulaatio koostui 414 histologisesti varmennetusta glioomatapauksesta (matala-asteisia 110, korkea-asteisia 304), jotka olivat saaneet ensidiagnoosinsa heinäkuun 1987 ja joulukuun 1991 välillä. Verrokkeja oli 421 Melbournesta, Australiasta, ja heidät oli valittu iän, sukupuolen sekä asuinpaikan postinumeron perusteella. Jokaisesta osallistujasta saatiin yksityiskohtainen ammatillinen historia. Altistumista pientaajuisille magneettikentille arvioitiin käyttämällä kolmea eri menetelmää: itseraportointi, ammattihygieenikon arviointi ja populaatiopohjainen työaltistusmatriisi (JEM).

Tutkimuksessa havaittiin kohonnut, mutta tilastollisesti merkityksetön riski kaikkien glioomien ja korkea-asteisen gliooman kohdalla, kun altistuksen arvioi ammattihygieenikko. Eniten altistuneen työntekijäryhmän todennäköisyydet ammattihygieenikon arvioimina olivat 1,4 kaikkien glioomien osalta sekä 1,51 korkea-asteisten glioomien osalta. Itseraportoidussa ja työaltistusmatriisissa oli käänteisiä yhteyksiä sekä matala-asteiseen että korkea-asteiseen glioomaan, mutta ne saattavat kuvastaa näiden altistuksen mittaustapojen rajoitteita.

Tutkimuksen tulokset eivät tukeneet olettamusta, että ammatillisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja matala- tai korkea-asteisen gliooman kehittymisen välillä olisi yhteys.

Lähde:
Karipidis KK, Benke G, Sim MR, Yost M, Giles G. Occupational exposure to low frequency magnetic fields and the risk of low grade and high grade glioma. Cancer Causes Control 2007;18:305-313