Nro. 11 / 2009/2 Pitkäaikainen altistuminen magneettikentille ja Alzheimerin taudin sekä rintasyövän riskit: biologinen jatkotutkimus

|
Päätoimittajan kommentti: Käyty läpi aikaisempia tutkimusmateriaaleja ja sen mukaan esitetty päätelmiä kenttien vaikutuksesta. Päädytty kahteen biologiseen prosessiin, joilla tutkijoiden mukaan olisi merkitystä.

Pientaajuiset (ELF) ja suurtaajuiset (RF) magneettikentät (MF) leviävät ympäristöömme. On tärkeää tietää, onko näillä magneettikentillä yhteys kohonneeseen riskiin sairastua sellaisiin vakaviin sairauksiin kuin syöpä ja Alzheimerin tauti, jotta voidaan kehittää järkevä yhteiskunnallinen toimintalinja.

Tutkijat Davanipour ja Sobel halusivat laatia puolueettoman katsauksen asian tämänhetkisestä tietämyksestä sekä tehdä johtopäätöksiä. He käyttivät tutkimusmateriaalinaan Bioinitiative Report -hanketta (http://bioinitiative.org/report/index.htm), jonka olivat laatineet kansainvälisesti tunnustetut, huomattavasti aikaa magneettikentille altistumisen biologisten seurausten tutkimiseen käyttäneet tiedemiehet.

Tutkimuksessa saatiin todisteita siitä, että pitkäaikainen ammatillinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille saattaa todellakin lisätä sekä Alzheimerin taudin että rintasyövän riskiä. Voimakas, pitkäaikainen altistuminen pientaajuisille magneettikentille vaikuttaa todistettavasti kahteen merkittävään biologiseen prosessiin, lisääntyneeseen beeta-amyloidin tuottoon ja vähentyneeseen melatoniinin tuottoon, mikä puolestaan voi aiheuttaa sairastumisen Alzheimerin tautiin. Alentunut melatoniinin tuotto voi aiheuttaa todistettavasti myös rintasyöpää. Altistumisella suurtaajuisille tai pientaajuisille magneettikentille on todisteiden mukaan samanlaiset biologiset seuraukset.

Tutkijat päättelivät, että altistusta suurtaajuisille ja pientaajuisille magneettikentille on tärkeää vähentää tekemällä muutoksia laitteistojen rakenteisiin ja kiinnittämällä huomiota sähkölaitteiden, esim. AC/DC-muuntajien sijoitteluun ympäristössä. Näihin ja muihin biologisiin prosesseihin liittyvää jatkotutkimusta kaivataan.

Lähde:
Davanipour Z ja Sobel E. Long-term exposure to magnetic fields and the risks of Alzheimer’s disease and breast cancer: Further biological research. Pathophysiology 2009;16:149-156

Nro. 10 / 2009/2 Ammatillinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja matala- sekä korkea-asteisen gliooman riski

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat eivät löytäneet yhteyttä ammatillisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja gliooman (pahanlaatuinen aivokasvain) kehityksen välillä.

Tämän populaatiopohjaisen tapaus-verrokkitutkimuksen tarkoituksena oli tutkia mahdollista yhteyttä ammatillisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja matala-asteisen gliooman (LGG) sekä korkea-asteisen gliooman (HGG) välillä. Gliooma on aikuisilla yleisin pahanlaatuinen aivokasvain, mutta sen aiheuttajista tiedetään hyvin vähän.

Tapauspopulaatio koostui 414 histologisesti varmennetusta glioomatapauksesta (matala-asteisia 110, korkea-asteisia 304), jotka olivat saaneet ensidiagnoosinsa heinäkuun 1987 ja joulukuun 1991 välillä. Verrokkeja oli 421 Melbournesta, Australiasta, ja heidät oli valittu iän, sukupuolen sekä asuinpaikan postinumeron perusteella. Jokaisesta osallistujasta saatiin yksityiskohtainen ammatillinen historia. Altistumista pientaajuisille magneettikentille arvioitiin käyttämällä kolmea eri menetelmää: itseraportointi, ammattihygieenikon arviointi ja populaatiopohjainen työaltistusmatriisi (JEM).

Tutkimuksessa havaittiin kohonnut, mutta tilastollisesti merkityksetön riski kaikkien glioomien ja korkea-asteisen gliooman kohdalla, kun altistuksen arvioi ammattihygieenikko. Eniten altistuneen työntekijäryhmän todennäköisyydet ammattihygieenikon arvioimina olivat 1,4 kaikkien glioomien osalta sekä 1,51 korkea-asteisten glioomien osalta. Itseraportoidussa ja työaltistusmatriisissa oli käänteisiä yhteyksiä sekä matala-asteiseen että korkea-asteiseen glioomaan, mutta ne saattavat kuvastaa näiden altistuksen mittaustapojen rajoitteita.

Tutkimuksen tulokset eivät tukeneet olettamusta, että ammatillisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja matala- tai korkea-asteisen gliooman kehittymisen välillä olisi yhteys.

Lähde:
Karipidis KK, Benke G, Sim MR, Yost M, Giles G. Occupational exposure to low frequency magnetic fields and the risk of low grade and high grade glioma. Cancer Causes Control 2007;18:305-313

Nro. 9 / 2009/2 Sähkömagneettiset kentät työpaikalla ja leukemia sekä aivosyöpä: päivitys kahteen meta-analyysiin

|
Päätoimittajan kommentti: Päivitetty aikaisempi meta-analyysi ammatillisen kenttäaltistumisen ja leukemian sekä aivosyöpäriskin osalta. Joitakin eroja todettiin verrattuna aikaisempiin havaintoihin, mutta edelleen selitykset mahdolliselle yhteydelle puuttuvat.

Tutkimuksen tarkoituksena oli päivittää aiempia meta-analyyseja ammatillisen sähkömagneettisille kentille (EMF) altistumisen ja aikuisten aivosyövän sekä leukemian välisestä yhteydestä. Tutkijat kokosivat kaikki merkitykselliset julkaisut vuosilta 1993–2007.

Aiemmissa meta-analyyseissa oli havaittu aikuisten aivosyövän osalta hieman kohonnut riski ja gliooman osalta vielä suurempi riski. Yksittäisten leukemiatyyppien osalta oli havaittu kohtuullisesti suurempi riski, mutta yhdenmukaista altistus-reaktiosuhdetta ei havaittu. Meta-analyysit päätettiin päivittää WHO:n suosituksesta, sillä se ei ollut pitänyt niitä johdonmukaisina tai vakuuttavina.

Meta-analyysiin lisättiin 20 uutta aivosyöpätutkimusta ja 21 uutta leukemiatutkimusta. Yhteen vedettyjä arviointeja saatiin käyttämällä erilaisia painotuskaavoja. Heterogeenisyyden lähteitä tutkittiin tarkastelemalla tutkimustietoja regressioanalyysin avulla.

Tässä tutkimuksessa pääteltiin, että uudemmissa tutkimuksissa riskiarviot näyttivät kohonneen aivosyövän osalta 10 % ja leukemian osalta 13 %. Huomionarvoista oli, että yhteisarvioinneissa riskit olivat alhaisempia kuin aiemmissa meta-analyyseissa. Leukemian alalajeissa ei ilmennyt yhdenmukaista kaavaa, kun aiempia ja tämänhetkisiä meta-analyyseja verrattiin.

Tutkimuksessa tultiin siihen lopputulokseen, että sähkömagneettisten kenttien ja seurannaisriskien selkeän kaavan puuttuminen ei tue sitä hypoteesia, että nämä altistumiset olisivat syynä havaittuun kohonneeseen riskiin. Olettamuksilla, vaikutustutkimuksilla, painotuskaavoilla, julkaisuharhoilla, tutkimustiedoilla tai rahoituslähteellä ei ollut vaikutusta löydöksiin.

Lähde:
Kheifets L, Monroe J, Vergara X, Mezei G, Afifi AA. Occupational electromagnetic fields and leukemia and brain cancer: an update to two meta-analyses. J Occup Environ Med. 2008;50:677-688

Nro. 8 / 2009/2 Verkkotaajuiset magneettikentät ja lapsuusiän leukemiariski: altistumisen väärä luokittelu, kun etäisyyttä voimajohdoista on käytetty altistuksen korvikkeena

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa tulee hyvin ilmi, miten vaikeaa altistumisen arvioiminen on. Tutkijoiden mukaan pelkkä etäisyyden mittaaminen voimajohdoista on varsin huono menetelmä. He suosittelevat mm. pitkäaikaisia kenttämittauksia tai laskemista etäisyyden ja tehokuormituksen perusteella.

Aiempi tutkimus läheisten voimajohtojen etäisyyden ja lapsuusiän leukemian suhteesta sai tutkijat kiinnostumaan uudestaan siitä, mitkä altistuksen mittaustavat soveltuvat verkkotaajuisten magneettikenttien tutkimuksiin. Maslanyj, Simpson, Roman ja Schüz käyttivät omassa tutkimuksessaan hyväksi kahta suurta populaatiopohjaista, brittiläistä ja saksalaista tutkimusta.

Yleisesti pidetään luotettavampana laskea kenttien voimakkuus kodin ja voimajohdon välisen etäisyyden sekä voimajohdon ominaisuuksien (mukaan lukien tehokuorma) perusteella kuin pelkästään etäisyyden perusteella.

Tässä tutkimuksessa todistettiin, että etäisyys voimajohdoista on melko huono ennustava muuttuja mitattaessa asuntojen magneettikenttiä. Jopa etäisyyden ollessa 50 m tai alle (jolloin magneettikenttien voidaan olettaa olevan voimakkaampia), positiivinen ennustearvo (ilmaisee voimajohtoväylällä olevien asuntojen sen osuuden, jossa läheisyys ennustaa voimakkaampaa magneettikenttää) sille, että mitattu arvo kotona olisi yli 0,2 µT, oli vain 19,4 %. Tästä voidaan selkeästi päätellä, että käytettäessä etäisyyttä voimajohdoista muuttujana ottamatta huomioon muita muuttujia kuten kuorma, tuloksena on huono korvike kuvaamaan magneettikentille altistumista asunnoissa.

Näin suuren altistuksen väärinluokittelun johdosta pelkästään etäisyyteen perustuvien tutkimusten tulokset eivät ole tulkittavissa. Tulevaisuudessa suositellaan käyttämään tutkimuksissa tarkempia mittaustapoja: pitkäaikaisia kenttämittauksia tai magneettikenttien voimakkuuden laskemista etäisyyden ja tehokuormituksen perusteella.

Lähde:
Maslanyj M, Simpson J, Roman E and Schüz J. Power frequency magnetic fields and risk of childhood leukaemia: misclassification of exposure from the use of the ‘distance from power line’ exposure surrogate. Bioelectromagnetics 2009;30:183-188

Nro. 7 / 2009/2 Akuutit lapsuusiän leukemiat ja altistuminen suurjännitteisten voimajohtojen magneettikentille – riskitekijä Iranissa

|
Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoisia havainto mm. siitä, miten erilaista lasten altistuminen on kehitysmaissa kuten Iranissa.

Monissa tutkimuksissa on tarkasteltu voimajohtojen muodostamien pientaajuisten magneettikenttien vaikutusta riskitekijänä lasten akuuttiin leukemiaan, mutta suurjännitteisistä voimajohdoista on vähän tietoa. Kehitysmaissa lapset asuvat joskus hyvin lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja. Tutkijat olivat havainneet akuuttien leukemioiden esiintymistä keskittyneesti useilla potilailla.

Tutkimuksessa analysoitiin 60 potilasta, joilla oli diagnosoitu peräkkäin akuutti leukemia, sekä 59 verrokkia lääninpääkaupungista Luoteis-Iranista. Osallistujista oli täytetty yksityiskohtaiset lomakkeet, ja heidän senhetkisille (tai aiemmille) asuinalueilleen oli järjestetty vierailut. Mahdollisten suurjännitteisten voimajohtojen (123, 230, 400 kV) sijainti merkittiin muistiin, ja niiden etäisyys tutkittavista taloista laskettiin. Magneettikenttien voimakkuus laskettiin sähkövirran keskivoimakkuuden ja voimajohdon muiden ominaisuuksien perusteella.

Tutkimusryhmästä 14 potilasta (23,5 %) asui ≤ 500 metrin etäisyydellä suurjännitteisistä voimajohdoista (magneettikentän keskivoimakkuus 0,6 µT). Verrokkiryhmässä samalla etäisyydellä asui kaksi lasta (3,3 %, keskivoimakkuus 0,35 µT). Tilastollisesti leukemian todennäköisyys kasvoi merkittävästi tällä etäisyydellä (todennäköisyys 8,67). Leukemiaryhmästä 15 potilasta (25 %) altistui yli 0,45 µT:n magneettikentille verrattuna verrokkiryhmän viiteen (8,5 %) (todennäköisyys 3,60).

Kehitysmaissa kuten Iranissa hyvin lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja asuu enemmän lapsia ja heihin kohdistuu suhteessa enemmän magneettikenttien haitallisia vaikutuksia kuin lapsiin kehittyneissä maissa. Asumista ≥ 500 metrin etäisyydellä suurjännitteisistä voimajohdoista ja lähellä > 0,45 µT:n magneettikenttiä tulisi pitää huomattavana riskitekijänä lasten akuuttien leukemioiden aiheutumisessa.

Lähde:
Pour Feizi AAH, Arabi MAA. Acute childhood leukemias and exposure to magnetic fields generated by high voltage overhead power lines – a risk factor in Iran. Asia Pacific Journal of Cancer Prevention 2007;8:69-72