Nro. 12 / 2010/2 Lapsuusiän syöpä ja suurjännitteisten voimajohtojen aiheuttamat magneettikentät Englannissa ja Walesissa: tapaus-verrokkitutkimus

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä teki Isossa-Britanniassa tapaus-verrokkitutkimuksen lapsuusiän syövän ja suurjännitejohtojen aiheuttaman magneettikenttäaltistuksen välisestä yhteydestä. Tutkijat tulivat lopputulokseen, että magneettikenttäaltistus ensimmäisenä elinvuonna ei todennäköisesti ollut ainoa syy lapsuusiän leukemiariskin näennäiseen kasvuun, vaikka he olivat havainneet sitä aikaisemmassa tutkimuksessaan.

Epidemiologiset todisteet viittaavat siihen, että kroonisella altistumisella pientaajuisille magneettikentille olisi yhteys kohonneeseen lapsuusiän leukemian riskiin. Ei kuitenkaan ole varmaa, että yhteys olisi kausaalinen.

Tutkijat tekivät kansallisen tapaus-verrokkitutkimuksen Englannissa ja Walesissa lapsuusiän syöpäriskin yhteydestä suurjännitteisten voimajohtojen aiheuttamaan keskimääräiseen magneettikenttään lapsen kotiosoitteessa syntymävuoden aikana. Voimajohtojen magneettikenttävoimakkuuksia arvioitiin National Grid -yhtiön tietokoneohjelman avulla.

Tutkijat saivat Ison-Britannian kansallisesta lapsuusiän kasvainten rekisteristä (National Registry of Childhood Tumours) tiedot 28 968 lapsesta, jotka olivat syntyneet Englannissa tai Walesissa vuosina 1962–1995 ja saaneet syöpädiagnoosin Isossa-Britanniassa alle 15-vuotiaana. Tutkijat valitsivat verrokit syntymärekistereistä tapauskohtaisesti sukupuolen, syntymäajan ja syntymärekisterialueen mukaan. Tapausten ja verrokkien ei tarvinnut ottaa osaa tutkimukseen käytännössä.

Tutkijat totesivat leukemian osalta, että magneettikentän voimakkuuden jokaiseen 0,2 µT:n kasvuun liittyvä arvioitu suhteellinen riski oli 1,14. Keskushermosto-/aivokasvainten osalta vastaava riski oli 0,80 ja muiden syöpien osalta 1,34. Lapsuusiän leukemiariskiarvio muistutti aiempien verrattavissa olevien tutkimusten tuloksia, mutta se ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Kun arvioitiin kausaliteettia, syntymävuoden magneettikenttäaltistuksesta johtuva leukemiariski tarkoitti vähemmän kuin yhtä tapausta vuodessa. Tutkimuksen lopputulos oli, että magneettikenttäaltistus ensimmäisenä elinvuonna ei todennäköisesti ollut ainoa syy lapsuusiän leukemiariskin näennäiseen kasvuun, jonka tutkijat havaitsivat aiemmassa tapaus-verrokkitutkimuksessaan syntymäkodin ja voimajohtojen välillä.

Lähde:

Kroll ME, Swanson J, Vincent TJ and Draper GJ. Childhood cancer and magnetic fields from high-voltage power lines in England and Wales: a case-control study. British Journal of Cancer 2010;103:1122–1127.

Nro. 11 / 2010/2 Altistus-vastesuhteen tutkimus magneettikenttien ja lapsuusiän leukemian osalta

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat yhdistivät tutkimusaineistoja altistus-vastesuhteen selvittämiseksi magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän leukemian osalta. Heidän mielestään mahdollinen kynnysarvo (0,3 tai 0,4 µT) ei vaikuta biologisesti uskottavalta. Analyysien mukaan kynnysarvotyyppiset annos-vastesuhteet toimivat vain kohtalaisesti, lineaariset suhteellisen heikosti. Toimivuus parani käytettäessä neliöllisiä suureita tai epälineaarista regressiota.

Noin 30 vuoden ajan on epäilty, että esimerkiksi sähkövoimajärjestelmien tuottamilla pientaajuisilla magneettikentillä voisi olla yhteys kohonneen lapsuusiän leukemiariskin kanssa. Epäilyt olivat saaneet tukea epidemiologisista todisteista, jotka tyypillisesti osoittivat kynnysarvoilmiön. Kynnysarvon (usein 0,3 tai 0,4 µT) alapuolella riski ei kasvanut, ja kynnysarvon yläpuolella riskin kasvusta oli tasaisia todisteita.

Tällainen tarkka kynnysarvo oli tutkijoiden mielestä kuitenkin biologisessa mielessä epätodennäköinen. He testasivat kvantitatiivisesti myös vaihtoehtoista, lineaarista annos-vastesuhdetta (annos = altistus). Tutkijat hankkivat tiedot viidestä magneettikenttäaltistuksen tutkimuksesta ja sovelsivat niihin kaikkiin useita mahdollisia annos-vastesuhteiden matemaattisia kaavoja. He myös suorittivat regressioanalyysin selvittääkseen, kuinka hyvin annos-vastesuhteet sopivat yhteen kolmen (lapsuusiän leukemiariskiä käsittelevän) epidemiologisen tutkimuksen tietojen kanssa.

Kynnysarvotyyppiset annos-vastesuhteet toimivat vain kohtalaisesti. Lineaariset suhteet olivat yleisesti ottaen vielä heikompia. Toimivuus parani, kun tutkijat lisäsivät neliöllisiä suureita tai suorittivat epälineaarisen regression.

Tätä analyysiä rajoittivat käytettävissä olevat tiedot, joita ei ollut kerätty vastaamaan näihin kysymyksiin. Esimerkiksi altistustutkimusten mittauskohteet eivät olleet aina lapsia, jolloin myös aikuisten tulokset jouduttiin yleistämään koskemaan lapsia. Epidemiologisissa tutkimuksissa altistus oli puolestaan tietystä paikasta (esim. makuuhuoneesta) mitattu määrä, eikä todellinen keskimääräinen altistusarvo.

Tämä oli vasta ensimmäinen yritys tutkia magneettikenttien annos-vastesuhdetta aineistopohjaisella, kvantitatiivisella tavalla. Aiheen käsittely tällaisella tavalla voisi tutkijoiden mukaan kuitenkin tulevaisuudessa lisätä ymmärrystä, mahdollistaa parempien laskelmien tekemisen ja siten lopulta vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon.

Lähde:

Kheifets L, Afifi A, Monroe J and Swanson J. Exploring exposure-response for magnetic fields and childhood leukemia. Journal of Exposure Science and Environmental Epidemiology 2010:1–9

Nro. 10 / 2010/2 Asuminen suurjännitteisten voimajohtojen lähellä riskitekijänä lapsuusiän akuutissa lymfaattisessa leukemiassa: tapaus-verrokkitutkimus

|
Päätoimittajan kommentti: Iranissa on tutkittu lapsuusiän akuutin lymfaattisen leukemian (ALL) ja voimajohtojen lähellä asumisen välistä yhtyettä. Tutkimuksen lähtökohtana oli se, että Iranissa vuosittain leukemiaan kuolee lähes kaksinkertainen määrä Ruotsiin verrattuna. Tutkijat saivat näyttöä yhteydestä voimajohtojen lähellä asumisen ja ALL:n välillä. Mielenkiintoista olisi tietää myös muiden tekijöiden mahdollisuudesta selittää näinkin isoa eroa Iranin ja Ruotsin välillä.

Tutkimuksessa haluttiin perehtyä suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen yhteyteen lapsuusiän akuutin lymfaattisen leukemian (ALL) esiintymisen kanssa Iranissa. Teheranissa 20 % väestöstä asuu lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja, ja vuosittain leukemiaan kuolleiden määrä Iranissa on lähes kaksinkertainen Ruotsiin verrattuna.

Tapaus-verrokkitutkimukseen valittiin kaikista syöpäneuvontakeskuksista 300 lasta, jotka olivat 1–18-vuotiaita ja joilla oli todettu ALL. Tutkimuskohteita haastateltiin heidän asumishistoriastaan suurjännitteisten voimajohtojen lähellä vähintään kahden edellisen vuoden aikana, ja heitä verrattiin tapauskohtaisesti sukupuolen ja iän (puolen vuoden tarkkuudella) mukaan sovitettuun 300 verrokkiin. Analyyseissä käytettiin soveltuvuuden mukaan logistista regressiota, khin neliötestiä ja parittaisia t-testejä.

Tapausryhmä asui merkittävästi lähempänä voimajohtoja kuin verrokkiryhmä. Yli puolet tapauksista oli altistunut kahdelle tai kolmelle erityyppiselle voimajohdolle. Logistisen regressioanalyysin avulla saatiin laskettua, että alle 600 metrin päässä lähimmästä voimajohdosta asuvien todennäköisyys sairastua akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan oli 2,61-kertainen verrattuna yli 600 metrin päässä asuviin. Sairastumisen todennäköisyys vastaavalla etäisyydellä 123 kV:n johdoista asuvilla oli 9,93, 230 kV:n johdoilla 10,78 ja 400 kV:n johdoilla 2,98.

Akuutin lymfaattisen leukemian todennäköisyys pieneni aina 0,61-kertaiseksi, kun etäisyys lähimpään voimajohtoon kasvoi 600 metrin verran. Tämän tutkimuksen mukaan suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asuminen lisäsi ALL-riskiä, ja rakentamista sen lähemmäs voimajohtoja tulisikin rajoittaa.

Lähde:

Sohrabi M-R, Tarjoman T, Abadi A, Yavari P. Living Near Overhead High Voltage Transmission Power Lines as a Risk Factor for Childhood Acute Lymphoblastic Leukemia: a Case-control Study. Asian Pacific J Cancer Prev 2010;11:423-427

Nro. 9 / 2010/2 Altistuminen sähkömagneettisille kentille työpaikoilla ja asuinalueilla sekä aivokasvainriski aikuisilla: tapaus-verrokkitutkimus Girondessa Ranskassa

|
Päätoimittajan kommentti: Ranskassa on tutkittu sähkömagneettisten kenttien yhteyttä aivokasvaimiin. Tutkijoiden mukaan jotain yhteyttä altistuksen ja aivokasvaimien välillä voisi olla. Mielenkiintoista on nähdä, kiinnostuvatko muut tutkimusryhmät samasta aiheesta, jotta saadaan lisää tietoa aiheesta.

Aivokasvainten syntyprosessi on pitkälti tuntematon. Sähkömagneettisille kentille altistumista on pidetty yhtenä mahdollisena syynä. Tutkimusryhmä analysoi työpaikoilla ja asuinalueilla sähkömagneettisille kentille altistumisen sekä aikuisten aivokasvainriskin välistä yhteyttä.

He suorittivat tapaus-verrokkitutkimuksen Lounais-Ranskassa vuosina 1999–2001. Väestöstä valittiin yhteensä 221 keskushermostokasvainta (105 glioomaa, 67 aivokalvokasvainta ja 33 neurinoomaa) sekä 442 tapauskohtaisesti iän ja sukupuolen mukaan sovitettua verrokkia. Sähkömagneettisille kentille (erikseen pientaajuisille ja suurtaajuisille) altistumista arvioitiin työympäristössä täydelliseen työaltistusmatriisiin perustuvilla asiantuntija-arvioilla sekä kotona arvioimalla etäisyys voimajohtoihin paikkatietojärjestelmän avulla.

Väärät muuttujat, kuten koulutus, tuholaismyrkkyjen käyttö kotona, asuminen maaseudulla ja ammatillinen altistuminen kemikaaleille, huomioitiin. Glioomat, aivokalvokasvaimet ja akustiset neurinoomat analysoitiin erikseen.

Työpaikalla sähkömagneettisille kentille altistuneilla havaittiin merkityksettömän vähäinen kohonnut riski. Aivokalvokasvaimen osalta riskin kohoaminen oli merkittävää, erityisesti huomioitaessa erikseen pientaajuiset magneettikentät. Aivokalvokasvaimen riski oli kohonnut myös kohteilla, jotka asuivat lähellä voimajohtoja (< 100 m), vaikkakin merkityksettömästi.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että työpaikalla tai asuinalueella pientaajuisille magneettikentille altistumisella saattaa olla vaikutusta aivokalvokasvainten esiintymiseen.

Lähde:

Baldi I, Coureau G, Jaffre A, Gruber A, Ducamp S, Provost D, Lebailly P, Vital A, Loiseau H, Salamon R. Occupational and Residential Exposure to Electromagnetic Fields and Risk of Brain Tumours in adults: a Case-Control Study in Gironde, France. International Journal of Cancer. 2010 Nov 12. [Epub ahead of print]

Nro. 8 / 2010/2 Julkisen terveydenhuollon varautumisstrategia käyttötaajuisille magneettikentille altistumisen aiheuttaman mahdollisen lapsuusiän leukemiariskin varalta

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät, miten tulisi ottaa huomioon pientaajuisille magneettikentille altistumiseen liitetty mahdollinen leukemiariski. Analyysiä on tehty Euroopan komission ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. Tutkijoiden mukaan menetelmä soveltuu pieniin ja epävarmoihin terveysriskeihin, kuten magneettikenttien mahdollisiin terveysvaikutuksiin.

Epidemiologisissa tutkimuksissa on saatu yhä enemmän todisteita lapsuusiän leukemiariskin ja käyttötaajuisille magneettikentille altistumisen välisestä yhteydestä. Ryhmä tutki, tarvitaanko leukemiariskin hallintaan esimerkiksi ICNIRP:n (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) antamien altistussuositusten lisäksi vielä tiukempia suojatoimenpiteitä.

Tutkimuksessa käytettiin tieteellisten tulosten arvioimiseen Bradford-Hillin kriteereitä, joilla arvioidaan tieteellisten todisteiden kestävyyttä – tässä sen, että altistuminen pientaajuisille magneettikentille saattaa lisätä lapsuusiän leukemiariskiä. Suojatoimenpiteiden soveltuvuutta arvioitiin Euroopan komission tiedonantoon ennalta varautumisen periaatteesta sisältyvällä riskienhallintarungolla, jonka mukaan toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa haluttuun suojan tasoon ja yhtenäisiä aikaisempien samankaltaisten toimenpiteiden kanssa, niitä sovellettaessa olisi noudatettava tasavertaisuutta, niiden pohjaksi olisi tarkasteltava toiminnan tai toimimatta jättämisen etuja ja haittoja, ja niitä pitäisi tarkistaa uusien tieteellisten tietojen perusteella.

Tärkein todiste leukemiariskistä oli useissa tutkimuksissa ja meta-analyyseissä havaittu epidemiologinen yhteys. Voimakkaasti altistuneiden lasten määrä oli kuitenkin pieni, ja yhteys olisi saattanut johtua yhdistelmästä valintaharhoja, vääristäviä tekijöitä ja sattumaa. Vahvistavia koetuloksia oli hyvin vähän.

Varautumisperiaatteen mukaan suositeltiin kustannuksiltaan alhaisia toimenpiteitä altistuksen vähentämiseen sillä oletuksella, että riskin ollessa todellinen sen vaikutus olisi vähäinen. Myös suurten toimenpiteiden välilliset kustannukset otettiin huomioon. Suositus oli ristiriitainen, sillä tietoja voitaisiin tulkita toisinkin, eivätkä kustannuksiltaan pienet toimenpiteet välttämättä vähennä riskiä.

Tutkimus osoitti, miten Euroopan komission ennalta varautumisen periaatetta voidaan soveltaa pieniin ja epävarmoihin terveysriskeihin. Päätöksenteon tulisi perustua todisteisiin, mutta arvot vaikuttavat silti moniin päätöksiin ja tekevät niistä subjektiivisia.

Lähde:

Maslanyj M, Lightfoot T, Schüz J, Sienkiewicz Z, McKinlay A. A precautionary public health protection strategy for the possible risk of childhood leukaemia from exposure to power frequency magnetic fields. BMC Public Health 2010;10:673