Nro. 1 / 2010/2 Pääkirjoitus

|

Tätä tilannekatsausta kootessa löytyi oikeastaan yllättävän paljon uusia tutkimuksia aiheista, joita luulin jo tutkitun riittävästi. Ehkä pientaajuisiin kenttiin liittyvät mahdolliset terveysvaikutukset ovat tällä hetkellä vähän enemmän tutkijoiden mielenkiinnon kohteena kuin muutama vuosi sitten.

Varsinainen uutinen on se, että kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn toimikunta ICNIRP (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) julkaisi joulukuussa uudet ohjearvonsa. Tällä kertaa niitä myös muutettiin. Biologinen perusta on tavallaan muuttunut, sillä enää ei ohjearvoja esitetä virrantiheyksinä vaan uutena käyttöön on otettu sisäisten jännitteiden arvot. Tarkemmin muutoksista voi lukea katsauksen kohdasta kaksi.

Toiseksi tein katsaukseen tiivistelmän viime kesänä Etelä-Koreassa järjestetystä Bioelectromagnetics Society:n vuosittaisesta konferenssista. Lähinnä esittelin muutamia Tampereen teknillisen yliopiston siellä julkaisemia papereita. Itselleni konferenssista jäi mieleen erityisesti se, miten sähkömagneettisia kenttiä sovelletaan myös tulevaisuuden tekniikoissa. Esimerkiksi MRI- kuvan laatu saadaan selvästi paremmaksi, jos käytetään nykyistä suurempia kenttiä. Toinen mielenkiintoinen sovellus oli hyödyntää linja-autojen energiansaannissa magneettikenttiä. Sähkömagneettisia kenttiä voidaan hyödyntää erilaisissa uusissa teknisissä innovaatioissa. Sellainen kenttiin liittyvä myönteinen puoli helposti unohtuu, kun keskittyy vain tutkimaan niiden mahdollisia haitallisia terveysvaikutuksia.

Katsauksen muut tieteelliset artikkelit keskittyvät varsin paljon magneettikenttien ja lasten leukemian, lasten ja aikuisten aivokasvaimien sekä muiden syöpien väliseen mahdolliseen yhteyteen. Tutkimuksia on tehty muiden muassa Walesissa, Englannissa, Ranskassa ja Iranissa. Mukana on muutamia työaltistukseenkin liittyviä artikkeleja. Niistä kaksi perustuu italialaisiin tutkimuksiin, joissa on tutkittu työntekijöiden perifeerisen veren lymfosyyttejä mahdolliseen karsinogeenisuuteen liittyvän vaikutusmekanismin selvittämiseksi. Näissä tutkimuksissa on tehty mielenkiintoisia havaintoja.

Katsauksen lopussa on tälläkin kertaa oma julkaisuni. Se on jatkoa aikaisemmin julkaistuille 400 kV sähköasemilla tehdyille mittauksille. Aikaisemmin tuloksia käsiteltiin tarkastelemalla sähkökenttien, mitattujen virtojen ja laskettujen virrantiheyksien maksimiarvoja. Nyt hoitotasoilla tehtävien töiden osalta on tutkittu keskiarvoja koko mittausajalta eikä vain maksimiarvoja. Tarkemmin tuloksista voi lukea katsauksen viimeisestä kohdasta.

Tähän katsaukseen en vielä saanut tietoa siitä, mikä on EU:n työntekijädirektiivin tilanne. Työntekijöiden altistumiseen liittyvä direktiivi on edelleen valmistelussa ja sen voin olettaa jossakin vaiheessa tulevan säädökseksi Suomeenkin. Sinänsä tilanne on mielenkiintoinen, sillä Suomessa ei ole aikaisemmin ollut säädöksiä, jotka rajoittavat työntekijöiden altistumista pientaajuisille sähkömagneettisille kentille. Väestöaltistukselle suosituksia on ollut jo useamman vuoden. Mielenkiintoista on myös nähdä, minkälaisena direktiivi julkaistaan ja kuinka kauan menee aikaa, jotta direktiivi saadaan sovellettua käytännön tasolle.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen,
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys

Uusi vuosi – jotain uutta ja jotain perinteistä

|

Tällä kertaa uuden vuoden vaihtuminen tuli jotenkin vähän yllättäen. Välipäiviin mahtui täysi työviikko, joten ehkä tavallista enemmän oltiin työpaikoilla. Uuden vuoden juhlintaa ehdittiin miettiä ennakkoon perinteistä vähemmän. Joka tapauksessa uusi vuosi on alkanut ja on hyvä hetki miettiä, mitä vuosi tuo tullessaan.

Tänä vuonna ei siirrytty uudelle vuosikymmenelle, joten uuden vuoden juhlinta ainakin television välityksellä vaikuttaa varsin perinteiselle. Itselleni jäi vuoden vaihteen muutoksista mieleen sen, että Viro siirtyi euron käyttöön. Se helpottaa todennäköisesti monien suomalaisten Viron matkailua.

Helsingin sanomista (2.1.2011) huomasin myös uutisen, että Turku on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki. Lehdessä oli muiden muassa turkulaisen sarjakuvapiirtäjän Tuuli Hypénin tekemä kuva, joka paljastaa Euroopan vuoden 2011 kulttuuripääkaupungin todelliset nähtävyydet. Vaikutti varsin mielenkiintoiselle. Kuvasta näkyy myös se, kumpi on ”tois puol jokke” ja ”täl puol jokke”. Tuota usein kysellään.

IT- teknologia on viime vuodenkin aikana tuonut taas lisää uusia mahdollisuuksia käyttäjille. Kosketusnäytöllä toimivat matkapuhelimet ovat tuoneet jo nyt uusia mahdollisuuksia ja todennäköisesti tuovat niitä lisää jatkossakin. E-kirjojen lukulaitteiden ja taulutietokoneiden kehittymisen ainakin oletan menevän tänä vuonna eteenpäin. Sosiaalisen median voi myös olettaa edelleen etenevän ja saavan uusia muotojaan.

HyväTerveys-lehden tammikuun numeron kannesta huomasin mielenkiintoisen otsikon ”Minäkö nettihäirikkö?”. Kiinnostuin sen verran aiheesta, että silmäilin juttua. Siitä voi saada vinkkejä miten on hyvä käydä nettikeskustelua, niin ettei provosoidu, haasta riitaa tai solvaa muita. Vastaavaa artikkelia ei olisi voinut kuvitella vielä muutamia vuosia sitten edes kirjoitettavan. Sosiaalinen media ja netin tuomat mahdollisuudet ovat menneet huimasti eteenpäin, vaikka sitä ei aina edes huomaa.

Mitä uutta on tulossa vuonna 2011?

TTY:n tasolla säätiöyliopisto on toiminut nyt yhden vuoden ja toinen vuosi on alkanut. Muutokset on saatu monilta osin onnistuneesti valmiiksi ja uudet toimintatavat opittu. Vuonna 2011 uuden opettelua on varmaankin vähemmän ja pian jo alkaa unohtua aika ennen säätiöyliopistoa. Odotan vuoden 2011 olevan monien asioiden suhteen varsin perinteinen, mutta myös uusia asioita odotan mielenkiinnolla.

Sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutuksiin liittyen odotan tietoa aiheeseen liittyvän työntekijädirektiivin valmistumisesta. Vuoden 2010 lopussa ICNIRP (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) julkaisi uudet ohjearvonsa. ICNIRP muutti mm. käyttötaajuisille magneettikentille altistumiseen liittyviä referenssiarvojaan, joten on mielenkiintoista nähdä, miten tämä vaikuttaa tulevaan direktiiviin. Tarkemmin aihepiiristä kerron vuoden mittaan tilannekatsauksissa. Seuraava katsaus on tarkoitus julkaista lähipäivinä. Lisäksi edelleen tehdään tiivistettyjä englanninkielisiä versioita tilannekatsauksista.

Opetuspuolella täysin uusia kursseja itselläni ei ole suunnitteilla vuodelle 2011, mutta jonkin verran WWW-materiaaleja ja muita aineistoja lisätään tai parannellaan olemassa oleviin kursseihin. SF6-kaasuun liittyvää koulutusta järjestetään edelleen tarpeen mukaan.

Tutkimuspuolella sähkö- ja magneettikentät ja niille altistuminen ovat toiminnassani edelleen ajankohtaisia. Tänä vuonna todennäköisesti kansainvälinen yhteistyö lisääntyy, mitä olenkin toivonut. Tieteellisiä artikkeleja on edelleen tekeillä ja yksi on jo tänä vuonna julkaistu. Uusista tieteellisistä artikkeleista kerron edelleen englanninkielisillä kotisivuillani Current-palstalla.

Paljon muutakin mielenkiintoista todennäköisesti tapahtuu vuonna 2011, sillä harvoin vuoden alussa osaa edes arvata, mitä on tulossa.

Hyvää alkanutta vuotta 2011 kaikille!

Deadlineja riittää

|

Laitoin tässä yhtenä päivänä merkille, että kummasti aina loppusyksyyn ja joulua edeltävään aikaan liittyy paljon deadlineja työelämässä ja siksi monet ovat aika kovilla. Jotenkin on vaan tullut tavaksi saada kaikki asiat valmiiksi ennen vuoden vaihdetta, vaikka se ei aina olisi välttämätöntäkään.

Deadlineilla on tietenkin se hyvä puoli, että silloin asiat tulevat tehtyä, kun on asetettu joku tarkka aikataulu, milloin asioiden pitää olla valmista. Toisaalta työelämä helposti muuttuu sellaiseksi, että asioita tehdään vain sen mukaan, mikä deadline on seuraavana. Harvemmin ehditään miettiä, ovatko ne kaikki aina edes ihan järkeviä.

Ajanhallinnan kannalta aikatauluttaminen, mihin myös deadlinet liittyvät, on hyvä asia, mutta asioiden aikatauluttaminen on myös muuta kuin sitä, että panostetaan vain viimeiseen päivään, jolloin kaiken pitää olla valmista. Hyvin onnistunutta pitkäjänteistä aikataulusta ilman, että viimeisenä päivänä on vielä todella paljon tekemistä, näkee varsin vähän. Jotenkin taidetaan jopa pitää itsestään selvänä sitä, ettei ole mahdollista tehdä asioita ajoissa.

Yksilön tasolla ajankäytön hallinta on aika vaativaa nykyaikana, koska usein työtehtävät muodostuvat myös ulkoa tulleiden toiveiden, velvoitteiden tai vaatimusten mukaan. Yksilön on vaikea tietää ennakkoon, mitä tehtäviä tänään taas jostakin tulee ja monesti kieltäytyminenkin on aika vaikeaa. Sitä ei ns. katsota hyvällä. Niinpä sitten monet yrittävät vastata suureen määrään erilaisia deadlineja ja toivovat, että tilanne jonkun ajan kuluttua korjaantuisi.

Ehkä yksi mahdollisuus olisi miettiä aikataulutusta laajemmin, ei vain yksilön tasolla. Mitä vähemmän eteen tulee yllättäviä kiireellisiä töitä sitä paremmin aikaa pystyy hallitsemaan. Toinen mahdollinen näkökulma on miettiä asioita työn mitoituksen mukaan. Yksittäisen ihmisen työmäärää ei voi äärettömästi kasvattaa on hän sitten missä asemassa tahansa. Työprosessien selkeys on myös yksi tapa yrittää saada parannettua ajanhallintaa. Pienillä asioilla asioihin voi kummasti vaikuttaa.

Kokemus myös auttaa ajanhallinnassa. Nuorena on monesti varsin optimistinen ja uskoo tekevänsä ihmeitä, mutta kokemuksen myötä voi oppia, ettei niin paljon saakaan aikaiseksi.

Mukavia talvipäiviä kaikille ja onnistumisia deadlinien kanssa.

Empatiaa vai ”extreme” kokemus

|

Lokakuun yksi varsin mieleen painunut uutinen oli sen, kun Chilen kaivosturmassa maan alle jääneet 33 kaivosmiehestä saatiin pelastettua ja nostettua maan pinnalle. Nostoa saattoi seurata internetissä reaaliaikaisesti ympäri maapalloa. Miesten ylös nostaminen oli varsin suuri mediatapahtuma.

Aiheesta tuli nähtyä useita lehti- ja TV-juttuja. Uutisesta tuli myös keskustelut muiden kanssa. Aika usein ihmiset miettivät sitä, minkälaista olisi olla loukussa maan alla. Ihmisellähän on luonnostaan kyky empatiaa, joten he pystyivät ainakin jonkin verran samaistumaan kaivosmiesten tilanteeseen. Wikipedian mukaan empatia tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen henkilön asemaan ja ymmärtää toisen tunteita.

Itse en huomannut kenenkään suhtautuvan asiaa niin, että kyse olisi ihmisen tarpeesta hankkia ”extreme” kokemuksia. Kuitenkin ihmisten kiinnostuneisuutta kaivosmiehiä kohtaan yritettiin selittää mediassa myös sillä, että ihmiset haluavat saada ”extreme” kokemuksia ja tämä onnettomuus tarjosi heille sellaista.

Aiheesta käytyä mediakeskustelua seuratessa aloin miettiä, että onkohan jotenkin unohtunut, että ihmisellä on luontainen kyky empatiaa. Tietenkin on yksilöllisiä eroja, mutta empatiakyky on varsin merkittävä tekijä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Ihmiset pystyivät ainakin jonkin verran samaistumaan siihen, kun yksittäistä kaivosmiestä nostettiin ylös maan alta. Aina oli mukana myös pieni riski, että nousu ei onnistukaan.

Kaivosmiesten nostaa seuratessa mielenkiintoista oli myös seurata sitä, miten huolellisesti nostoa tehneet työntekijät toimivat. Kaikki eteni hyvin hallitusti. Kukin työvaihe oli suunniteltu tai ainakin vaikutti sille. Selvästi käytännön ammattilaiset olivat työtä tekemässä. Ammattilaisillekin tilanne ja tehtävä olivat uusia.

Mukava nähdä välillä näin positiivisiakin uutisia ja huomata miten ihmisten kyky myötäelää on vielä olemassa. Pienissäkin asioissa voimme itse kukin huomata, miten muut pystyvät myötäelämään ja tukemaan.

Mukavaa talven odotusta kaikille!