Kävelin lokakuun viimeisenä päivänä lumisateessa ja mietin tämän blogin aihetta. Olin aikaisemmin miettinyt aihepiiriksi Yle:n uutista ”Professori: Kauppojen valtavat valikoimat ovat vieneet meidät yltäkylläisyyden lakipisteeseen, joka ei ehkä enää lisää hyvinvointia”. Siinä kävellessä ei enää tuntunut lainkaan siltä, että yltäkylläisyys kiinnostaisi.
Siihen olen kyllä viime aikoina kiinnittänyt huomiota, että kovasti meille yritetään nykyään myydä kaikenlaista. Olen ajatellut, että sekin voi kyllä vaikuttaa, kun ihmiset eivät tällä hetkellä kuluta niin paljon kuin aikaisemmin, niin mainoksia tulee tavallista enemmän. En tiedä onko sana ”kulutusyhteiskunta” vielä hyvä käsite käyttää, mutta sellaista sanaa on pitkään käytetty. Jotenkin kun mainoksia on ollut paljon esillä, niin on tuntunut sille, että monet asiat pyörivät vain ostamisen ja myymisen ympärillä.
Tuosta Yle:n uutisesta tuli mieleeni suuret kaupat, joissa on kaikkia tuotteita monia hyllyrivistöjä. Kaikkea on niin paljon, ettei kymmeniä vuosia sitten olisi voinut kuvitellakaan sellaista vaihtoehtojen määrää olevan olemassa. Aina tietenkin voi olla vaihtoehtoja vielä lisää, mutta kaupassa liikkuminen tulisi työläämmäksi, jos vielä hyllyistä tulisi pidempiä. Ehkä tämä nykyinen tilanne on jonkinlainen lakipiste.
Kun selvisin lumisateesta kotiin, avasin TV:n, josta tuli yllättäen filosofi Esa Saarisen haastattelu Puoli Seitsemän -ohjelmassa. Keskustelussa Saarinen kertoi sitä, kun ajattelee ajattelua ja tunnustelee tunteita.
Yritin kuunnella jonkin aikaa ihan ajatuksella mitä Saarinen yritti selittää, mutta sen verran huonosti asiaa opin, etten yritä sitä referoida. On parempi, jos kaikki kiinnostuneet katsovat itse hänen haastattelunsa. Hän oli lukenut itse oman uuden kirjansa äänikirjaksi. Ihan mielenkiintoinen ajatus kuunnella kirjaa, niin että kirjoittaja itse lukee sen. Ehkä sitä kuunnellessa voisi oppia enemmän tästä ajattelun ajattelusta.
Oikeastaan on mielenkiintoista, miten monesta näkökulmasta tällaisena lumisadepäivänä voi asioita ajatella. Välillä tuntuu, että kaikki liittyy vain kuluttamiseen, toisessa hetkessä ollaan filosofisessa ajattelussa. Lumisateessa tuli kyllä itselleni ensimmäisenä mieleen, että kohta tulee joulu ja jouluvalot. Niitä on mukava katsella.
Mukavaa marraskuuta kaikille!
Sorry, comments are closed for this post.