Istuin hotellihuoneessa ja katsoin japanilaista televisio-ohjelmaa, jossa parhaillaan ennustettiin saapuvan taifuunin reittiä. Kuvien perusteella oli helppo ymmärtää taifuunin kulkureitistä, että seuraavan yön aikana se etäältä ohittaisi Naran, jossa parhaillaan olin. Televisiota katsellessa mietin, että on tämä aika erilaista mitä kotimaassa. Onhan sitä Suomessakin erilaisia myrskyjä, mutta ei onneksi yleensä taifuuneja. Koin itseni varsin onnekkaaksi, siitä huolimatta että pari tuntia aikaisemmin olin kävellyt hotellille hyvin rankassa vesisateessa. Se verran taifuuni vaikutti silläkin alueella.
Kyseinen televisio-ohjelma jatkui ilmeisesti pitkään, mutta itse päätin nukkua yön yli ja katsoa aamulla miten taifuunin kanssa on käynyt. Turha sitä oli alkaa odottaa.
Seuraavana aamuna hotellin lähellä ollut kukko alkoi tapansa mukaan kiekua. Kiekuminen alkoi samaan aikaan kuin aikaisempinakin aamuina. Siitä päättelin, että ihan hyvin ovat asiat. Ainakin kukko oli virkeänä. Aamulla televisio kertoi taifuunin vaikutuksista eri puolella Japania ja YLE:n nettisivuilta huomasin, että Suomessakin oli uutisoitu asiasta. Kaikki eivät olleet selvinneet yhtä onnekkaasti.
Ulkona oli ihan kaunis pilvinen aamu. Sen kyllä voi helposti huomata, että vettä oli satanut varsin paljon. Taifuuni unohtui nopeasti. Vasta kotiin lähtiessä huomasin, että ehkä oli tulossa jo seuraava taifuuni. Koin taas kerran itseni onnekkaaksi, kun tiesin, että Suomessa ei sellaisia ole.
Suomeen palattuani en ole enää taifuunia juuri muistanut, mutta tätä blogia kirjoittaessa se tuli mieleeni. Mietin vaan, miten onnekkaita me olemme. Meillä huolen aiheena on viime päivänä ollut lähinnä se, että istuminen on niin haitallista. Taifuuniin verrattuna meidän huolet vaikuttavat aika pienille asioille.
Mukavaa marraskuuta kaikille!