Aurinkoisena päivänä Brisbanessa nuori nainen seisoi liikennevaloissa ja kirjoitti kännykällään ilmeisesti tekstiviestiä. Liikevalojen äänimerkki risteyksen viereiseltä suojatieltä antoi äänimerkkiä, jonka mukaan oli turvallista ylittää katu. Nainen viereisellä suojatiellä lähti liikkeelle katsomatta varsinaisia liikennevaloja. Hän luotti kuulohavaintoonsa ja edelleen kirjoitti viestiään.
Tilanne oli kuin elokuvassa. Nainen käveli suoraan autojen joukkoon ja muut ihmiset edelleen odottivat liikennevalojen vaihtumista. Kyseessä oli varsin vilkas katu. Jotenkin oli vaikea ymmärtää tilannetta todeksi. Onneksi yksi paikallinen jalankulkija huomasi huutaa hänelle, ja niin hän jäi sitten kadun keskellä olevalle suojatien osalle.
Ensimmäisen kerran näin todella läheltä piti -tilanteen, jossa jalankulkijan matkapuhelimenkäyttö oli koitua kohtaloksi liikenteessä. Aloin tuon jälkeen itsekin olemaan tarkempi. En enää luottanut vain kuulohavaintoon, vaan katsoin myös aina liikennevaloja. Samassa risteyksessä oli aika helppo tulkita suojateiden äänimerkit väärin.
Muilta osin matka sujui varsin perinteisesti. Aurinko paistoi ja konferenssin esitykset olivat varsin kiinnostavia. Osallistuin Bioelectromagnetics Society:n vuosittaiseen tieteellisessä kokouksessa, jossa oli paljon mielenkiintoista esillä.
Konferenssin yhteydessä järjestettiin myös mm. tilaisuus ENA Workshop – Risk Communication Lessons for the Deployment of ‘Smart Meters’, jonka yhdessä esityksessä kerrottiin mittaustuloksia etäluettavien sähkömittarien (Smart Meters) sähkömagneettisista kentistä. Australiassa oli tehty varsin paljon aiheesta mittauksia. Niihin voi tutustua tarkemmin raportista ”AMI Meter Electromagnetic Field Survey”.
Ymmärsin niin, että mitatut altistukset ovat varsin pieniä suhteessa ohjearvoihin ja muihin elinympäristön altistuslähteisiin.
Toivottavasti Australian aurinkoiset säät tulivat mukanani myös Suomen ja saamme jatkossa nauttia entistä kauniimmasta kesäsäästä.
Mukavaa kesänjatkoa kaikille!
Sorry, comments are closed for this post.