Nro. 6 / 2014/1 Valintaharhojen mahdollinen rooli lapsuusiän leukemian ja asuinpaikassa magneettikentille altistumisen välisessä yhteydessä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä käytti aiemmin Pohjois-Kaliforniassa tekemänsä lapsuusiän leukemiatutkimuksen aineistoa selvittääkseen mahdollista valintaharhojen osuutta. He eivät pitäneet valintaharhoja merkityksellisinä tälle tutkimukselle, mutta heidän mukaansa aiempien tutkimusten kohonneisiin riskiarvioihin ne ovat saattaneet vaikuttaa.

Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin aiemmin Pohjois-Kaliforniassa tehdyn lapsuusiän leukemiatutkimuksen tietoja tutkittaessa, voisivatko valintaharhat olla selityksenä aiemmissa tapaus-verrokkitutkimuksissa havaitulle yhteydelle asuinpaikan magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän leukemiatapausten välillä. Tutkimusryhmä selvitti valintaharhojen osuutta sisällyttämällä tähän tutkimukseen mukaan myös edellisestä tutkimusaineistosta ulkopuolelle rajatut tapaukset ja verrokit.

Tutkimuskohteiden magneettikenttäaltistus laskettiin johtokoodien perusteella, sillä menetelmän rajoituksista huolimatta sillä voitiin laskea altistukset sekä edelliseen tutkimukseen osallistuneille että ulkopuolelle jääneille tapauksille ja verrokeille. Osallistuneita tapauksia oli 310 ja osallistumattomia tapauksia (eivät suostuneet, ei tavoitettu tai eivät täyttäneet kaikkia kriteerejä) 66. Verrokkiryhmiä oli kolme: ensisijaiset osallistuneet verrokit, ensisijaiset osallistumattomat verrokit ja osallistuneet korvaavat verrokit, jotka eivät olleet ensisijaisia valintoja vaan listalla seuraavia.

Tutkimusryhmä havaitsi, että osallistuneiden verrokkien sosioekonominen asema oli korkeampi kuin osallistumattomilla verrokeilla. Alhaisempi sosioekonominen asema puolestaan liitettiin asumiseen lähellä suurjännitteisiä tai erittäin suurjännitteisiä johtoja. Asuinpaikan kuuluessa johtokoodiluokituksen mukaan suuren altistuksen luokkaan lapsuusiän leukemiaan sairastumisen todennäköisyydeksi laskettiin 1,18, kun kaikkia tapauksia verrattiin kaikkiin ensisijaisiin verrokkeihin (osallistuneisiin ja osallistumattomiin). Samassa altistusluokassa lapsuusiän leukemiaan sairastumisen todennäköisyydeksi saatiin 1,43, kun osallistuneita tapauksia verrattiin ensisijaisiin osallistuneisiin verrokkeihin. Kun osallistuneita tapauksia verrattiin osallistumattomiin verrokkeihin tai korvaaviin verrokkeihin, yhteyttä ei havaittu.

Havaitut riskiarviot vaihtelivat verrokkiryhmän tyypin mukaan, ja tilastollisesti merkittävää yhteyttä johtokoodien ja lapsuusiän leukemian välillä ei havaittu tässä kalifornialaisessa tutkimuspopulaatiossa. Tutkimusryhmä ei pitänyt valintaharhoja merkityksellisinä tälle tutkimukselle, mutta aiempien tutkimusten kohonneisiin riskiarvioihin ne ovat saattaneet vaikuttaa.

Lähde:
Slusky D A, Does M, Metayer C, Mezei G, Selvin S, Buffler P A. Potential role of selection bias in the association between childhood leukemia and residential magnetic fields exposure: A population-based assessment. Cancer Epidemiology 38 (2014) 307–313.

Nro. 5 / 2014/1 Asuinpaikassa altistuminen 50 Hz:n magneettikentille ja keskenmenon riski: kaksivuotinen kohorttitutkimus Kiinassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti kaksivuotisessa tutkimuksessa 50 Hz:n magneettikentille altistumisen ja keskenmenon riskin välistä yhteyttä kahdessa kiinalaisessa kaupungissa. He eivät havainneet yhteyttä ovelta mitatun magneettikenttäaltistuksen ja keskenmenojen välillä. Kadulta mitatun maksimimagneettikentän ja keskenmenojen välillä löytyy yhteys. Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa eivät vahvistaneet keskenmenon riskin ja magneettikenttäaltistuksen välistä yhteyttä.

Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia hypoteesista, voiko altistuminen pientaajuisille magneettikentille lisätä keskenmenon riskiä. Tällä kaksivuotisella prospektiivisella kohorttitutkimuksella selvitettiin 50 Hz:n magneettikentille altistumisen ja keskenmenon riskin välistä yhteyttä Helmijoen suistoalueella Kiinassa asuvilta naisilta.

Tutkimuspaikoiksi valittiin alueelta kaksi kaupunkia, joissa oli tiheästi suurjännitteisiä voimajohtoja tai sähkönjakelukeskuksia. Vuosina 2010–2012 valittiin tapausehdokkaiksi 552 naista, jotka olivat noin 8. viikolla raskaana tai suunnittelivat lapsen hankintaa vuoden sisällä.

Magneettikenttäaltistusta mitattiin heidän kotioviltaan ja kadulta heidän kotitalonsa edestä. Keskimääräisiä altistustasoja käytettiin raja-arvoina altistusluokkien jaottelussa. Naiset ilmoittivat raskauksistaan paikallisille väestö- ja perhesuunnitteluasemille, joiden synnytyslääkärit diagnosoivat keskenmenot ja henkilökunta hoiti naisten seurantahaastattelut kahden kuukauden välein.

Tämän kohorttitutkimuksen kriteerit täyttäviä tapauksia valikoitui mukaan lopulta 413. Keskimääräinen asuinpaikan magneettikenttäaltistus oli 0,099 µT. Etuovelta mitatulla keskimääräisellä altistuksella ei havaittu olevan yhteyttä kohonneeseen keskenmenon riskiin. Kadulta mitatun maksimialtistustason ja kohonneen keskenmenon riskin väliltä löydettiin kuitenkin merkittävä yhteys, jolloin suhteellinen keskenmenoriski oli 2,35. Kun Coxin regressioanalyysillä suljettiin pois muita mahdollisia tuloksia vääristäviä riskitekijöitä, kuten itseraportoitu masennus tai aiemmat ongelmalliset raskaudet, kadulta mitatun maksimialtistustason aiheuttaman keskenmenon tarkistettu riskisuhde oli 1,72.

Vaikka tutkimuksessa löydettiin yhteys keskenmenojen ja kadulta mitatun magneettikenttien maksimialtistuksen väliltä, tutkimus ei vahvistanut keskenmenon riskin ja magneettikenttäaltistuksen välistä yhteyttä. Tämän tutkimuksen tuloksista voi kuitenkin olla hyötyä tuleville tutkimuksille, joissa käsitellään magneettikenttäaltistuksen arviointia ja altistuksen vaikutusta raskauteen.

Lähde:
Wang Q, Cao Z, Qu Y, Peng X, Guo S, Chen L. Residential exposure to 50 Hz magnetic fields and the association with miscarriage risk: A 2-year prospective cohort study. PLoS ONE 8(12): e82113 (2013).

Nro. 4 / 2014/1 Asuminen pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien läheisyydessä ja syntymäpaino: vääristävien tekijöiden minimoint

|
Päätoimittajan kommentti: Edellisen artikkelin (nro 3) tutkijat käsittelivät aineistoaan uudestaan saadakseen minimoitua vääristäviä tekijöitä. Esim. äidin tupakoinnista ei saatu tietoa kuin osajoukolta, ja myös muita vääristäviä tekijöitä esiintyi. Näillä korjatuilla tiedoilla he päätyivät pienempään muutokseen lapsen painossa. Toivottavasti tulevissa tutkimuksissa tupakoinnin vaikutus pystytään huomioimaan kaikkien äitien osalta.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana olivat aiemmat löydökset, joiden mukaan suurjännitejohtojen, voimajohtojen, sähkönjakelukeskuksien tai pylväiden aiheuttamille pientaajuisille (50 Hz) sähkömagneettisille kentille altistumisella asuinpaikassa olisi yhteys alhaisempaan syntymäpainoon sekä mahdollinen yhteys ennenaikaisiin synnytyksiin tai jopa keskenmenoihin.

Tutkimusryhmä tutki vuosina 2004–2008 Luoteis-Englannissa 140 356 yksöisraskaudesta elävänä syntynyttä lasta ja havaitsi, että lähellä (≤ 50 m) pientaajuisia sähkömagneettisia kenttiä asumisella oli yhteys 212 g alhaisempaan syntymäpainoon mutta ei muiden perinataalisten ongelmien tilastollisesti merkittävään riskin kohoamiseen.

Kyseisestä kohorttitutkimuksesta puuttui tietoja potentiaalisista vääristävistä tekijöistä: esimerkiksi tieto äidin tupakoinnista raskauden aikana oli saatavana vain pienelle osajoukolle, eikä muitakaan vääristäviä tekijöitä voitu sulkea pois. Nyt oli tarkoituksena minimoida näiden vaikutukset hyödyntämällä moni-imputointia puuttuvien tietojen käsittelyssä ja vertaistamismenetelmää (propensity score matching) jäljelle jääneissä vääristävissä tekijöissä.

Moni-imputoinnissa käytettiin ketjutettuja kaavoja muodostamaan viisi uutta dataa, joissa puuttuvat arvot oli korvattu joillakin datan suhteen uskottavilla arvoilla. Jokaisessa viidessä datassa 115 altistunutta naista (alle 50 metrin etäisyydellä asuvat) yhdistettiin vertaistamismenetelmällä 1150 altistumattomaan naiseen.

Kun väärät muuttujat oli näin huomioitu kahdella luotettavalla säätömenetelmällä, tutkijat havaitsivat pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien lähteen lähellä asumisella edelleen yhteyden alhaisempaan syntymäpainoon. Ero oli tosin enää vain 116 g, ja alle 100 metrin päässä asuneilla sitä ei enää havaittu verrattaessa kauempana asuneisiin. Vaikka vaikutus lapsen painoon oli vain noin puolet aiemmassa tutkimuksessa raportoidusta arvosta, tulokset vahvistavat, että äidin asumisella pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien lähteen lähellä oli yhteys sikiön optimaalia heikompaan kasvuun.

Lähde:
de Vocht F, Lee B. Residential proximity to electromagnetic field sources and birth weight: Minimizing residual confounding using multiple imputation and propensity score matching. Environment International 69 (2014) 1-57.

Nro. 3 / 2014/1 Äidin asuminen pientaajuisten magneettikenttien lähteen lähellä ja sikiön kehitys kohorttitutkimuksessa Isossa-Britanniassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti mahdollisuutta, että pientaajuisille magneettikentille altistumisella voisi olla yhteys sikiön kehitykseen. He laskivat, miten etäällä äiti oli ollut erilaisista kenttälähteistä. He havaitsivat jonkinlaista yhteyttä syntymäpainon ja mahdollisen altistuksen välillä mutta ei yhteyttä ennenaikaiseen synnytykseen. Kuitenkin vain harva asui lähellä kenttälähdettä, joten se heikentää tutkimuksen tulosta.

Aiemmissa tutkimuksissa on löydetty viitteitä siitä, että pientaajuisille magneettikentille altistumisella voisi olla yhteys sikiön kehitykseen. Tässä tutkimuksessa tutkittiin hypoteesia, että asumisella pientaajuisten sähkömagneettikenttien lähteiden lähellä voisi olla yhteys alhaisempaan syntymäpainoon ja että se voisi lisätä pienen syntymäpainon, raskausviikkoihin nähden pienen painon ja spontaanin ennenaikaisen synnytyksen riskiä.

Tutkimusryhmä laski vuosina 2004–2008 Luoteis-Englannissa 140 356 yksöisraskaudesta elävänä syntyneen lapsen äidin asuinpaikan etäisyyden lähimmästä suurjännitekaapelista, voimajohdosta, sähköasemasta tai pylväästä raskauden aikana. He tekivät myös todennäköisyyslaskelmia tämän etäisyyden suhteesta lapsen pienen syntymäpainon, raskausviikkoihin nähden pienen painon ja spontaanin ennenaikaisen synnytyksen riskiin ja suoraan syntymäpainoon. Tulokseen vaikuttavina väärinä muuttujina otettiin huomioon äidin ikä, syntyperä, aiemmat synnytykset ja osalta populaatiota lisäksi myös äidin tupakointi raskauden aikana.

Tutkimuksessa havaittiin, että syntymäpaino oli keskimäärin 212 grammaa vähemmän lähellä pientaajuisen sähkömagneettisen kentän lähdettä asuvilla ja erityisesti tyttövauvoilla (251 g vähemmän). Tutkimuksessa äidin asumisella pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien lähteiden lähellä (korkeintaan 50 metrin etäisyydellä) raskauden aikana ei havaittu tilastollisesti merkittävää yhteyttä kohonneeseen ennenaikaisen synnytyksen riskiin, mutta yhteys löytyi sikiön optimaalia heikompaan kasvuun kohdussa ja vaikutus oli suurempi tyttövauvoilla kuin poikavauvoilla.

Tässäkään laajassa tutkimuspopulaatiossa vain harva nainen asui alle 50 metrin etäisyydellä suurjännitekaapelista, voimajohdosta, sähköasemasta tai pylväästä, mikä rajoittaa löydöksen kansanterveydellisiä vaikutuksia. Myöskään sattuman tai vääristävien tekijöiden vaikutusta (kuten äidin tupakointi) ei voitu sulkea pois.

Lähde:
de Vocht F, Hannam K, Baker P, Agius R. Maternal residential proximity to sources of extremely low frequency electromagnetic fields and adverse birth outcomes in a UK Cohort. Bioelectromagnetics 35:201-209 (2014).

Nro. 2 / 2014/1 Syntymähetken asuinpaikan etäisyys suurjännitteisistä voimajohdoista – lapsuusiän syöpäriski Britanniassa vuosina 1962–2008

|
Päätoimittajan kommentti: Ryhmä laajensi aiempaa tutkimustaan lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen yhteydestä. He havaitsivat leukemiariskin vähenevän ajan myötä tutkiessaan eri ajanjaksoja. He pitivät mahdollisena tämän havainnon osalta, että tulos johtui muuttuvista populaatio-ominaisuuksista voimajohtojen lähellä.

Tutkimusryhmä laajensi aiempaa tutkimustaan lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen yhteydestä ottamalla tähän tutkimukseen mukaan uudempia tietoja (aiemmin 1962–95, nyt vuoteen 2008 asti) sekä tapauksia ja verrokkeja myös Skotlannista (aiemmin vain Englanti ja Wales). He sisällyttivät tutkimukseen 275 ja 400 kV:n voimajohtojen lisäksi myös 132 kV:n voimajohdot ja tarkastelivat myös aiempaa suurempia etäisyyksiä voimajohdoista (aiemmin 600 metrin etäisyyteen asti, nyt myös luokat 600–999 m ja ≥ 1000 m).

He suorittivat tapaus-verrokkitutkimuksen, jossa hyödynnettiin 53 515 tapausta Ison-Britannian kansallisesta lasten kasvainten rekisteristä vuosilta 1962–2008. He hankkivat näille samalta alueelta verrokit ja laskivat äitien osoitteiden etäisyydet 132, 275 ja 400 kV:n voimajohdoista lapsen syntymähetkellä.

Tutkimusryhmän aiemmin havaitsema kohonnut leukemiariski 600 metrin etäisyyteen asti väheni 1990- ja 2000-luvun aineistoissa. Leukemian suhteellinen riski 0–199 metrin etäisyydellä verrattuna yli 1000 metrin etäisyyteen oli kaikissa jänniteluokissa 1960-luvulla 4,50 ja 2000-luvulla 0,71 ja koko tutkimusaikana 1,12. Tutkimuksessa havaittiin, että myös 132 kV:n voimajohtojen läheisyys saattoi lisätä sairastumisriskiä, vaikkakin vähemmän kuin muissa jänniteluokissa.

Kohonnutta riskiä ei havaittu yli 600 metrin etäisyydellä voimajohdoista missään jänniteluokassa. Muilla syövillä kuin leukemialla kohonnutta riskiä ei myöskään havaittu.

Tutkimusryhmä ei pitänyt todennäköisenä, että leukemiariskin väheneminen ajan myötä olisi aiheutunut mistään voimajohtojen fysikaalisista vaikutuksista. He pitivät todennäköisempänä, että tulos johtui muuttuvista populaatio-ominaisuuksista voimajohtojen lähellä.

Lähde:
Bunch K J, Keegan T J, Swanson J, Vincent T J, Murphy M F G. Residential distance at birth from overhead high-voltage powerlines: childhood cancer risk in Britain 1962-2008. British Journal of Cancer (2014), 1-7.