Nro. 8 / 2016/2 Hybridiajoneuvolla ajamisen turvallisuus ja vaikutukset rytmihäiriötahdistinta käyttävillä potilailla

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat arvioivat hybridiajoneuvojen aiheuttamien sähkömagneettisten häiriöiden vaikutuksia 30 potilaaseen, joiden rytmihäiriötahdistimen toiminta oli vakaata. Tutkimuksen aikana rytmihäiriötahdistimien ei havaittu reagoivan sähkömagneettisiin häiriöihin. Niitä kantavien potilaiden on turvallista olla tekemisissä hybridisähköajoneuvojen kanssa.

Lähtökohtana tälle tutkimukselle oli tieto siitä, että sähkömagneettiset häiriöt voivat vaikuttaa rytmihäiriötahdistimien toimintaan. Tutkimusryhmän mukaan viime vuosina yleistyneet hybridisähköajoneuvot ovat potentiaalinen sähkömagneettisten häiriöiden lähde, mutta niiden vaikutuksista rytmihäiriötahdistimiin tiedetään kuitenkin hyvin vähän.

Tässä tutkimuksessa arvioitiin hybridiajoneuvojen aiheuttamien sähkömagneettisten häiriöiden vaikutuksia elävien tutkimuskohteiden kantamiin rytmihäiriötahdistimiin. Tutkimukseen osallistui 30 iältään 64–82-vuotista potilasta (80 % miehiä), joiden rytmihäiriötahdistimen toiminta oli vakaata. Sähkömagneettisten häiriöiden lähteeksi valittiin Toyota Prius®.

Ajoneuvo nostettiin 15 cm maanpinnan yläpuolelle, jotta sähkömagneettisten häiriöiden vaihteluja moottorin eri kierrosluvuilla pystyttiin tutkimaan turvallisesti. Mittaustulokset ilmoitettiin magneettikentän voimakkuuksina A/m ja sähkökentän voimakkuuksina V/m ja vastaavina taajuuksina Hz. Mittauksia tehtiin kuudessa kohdassa: kuljettajan ja etumatkustajan istuimilla, oikean- ja vasemmanpuoleisella takaistuimella ja auton ulkopuolella n. 60 cm:n päässä taka- ja etupuskurista. Jokaisesta kohdasta mitattiin arvot joutokäynnillä, nopeuksilla 50 ja 100 km/h sekä vaihtelevilla nopeuksilla (kiihdytys–hidastus–jarrutus). Kaikkia rytmihäiriötahdistimia seurattiin jatkuvasti koko tutkimuksen ajan.

Mitatut sähkömagneettisten häiriöiden tasot olivat alhaisia: korkein keskimääräinen magneettikentän voimakkuus 2,09 A/m saatiin oikealta takaistuimelta nopeudella 50 km/h ja korkein sähkökentän voimakkuus 3,5 V/m kuljettajan istuimelta vaihtelevilla nopeuksilla. Tutkimuksen aikana tahdistimien ei havaittu reagoivan sähkömagneettisiin häiriöihin: ne eivät havainneet ylimääräisiä signaaleja, eivätkä niiden ohjelmoidut säädöt muuttuneet.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella rytmihäiriötahdistimia kantavien potilaiden on turvallista olla tekemisissä hybridisähköajoneuvojen kanssa. Koska kyseessä on ensimmäinen aiheesta potilailla tehty tutkimus, tutkimusryhmän mukaan tarvitaan lisätutkimuksia erimallisten hybridiajoneuvojen tai sähkömoottoreiden vaikutuksesta rytmihäiriötahdistimiin ja yksinapaisiin sydämentahdistimiin.

Lähde:

Tondato F, Bazzell J, Schwartz L, Mc Donald B W, Fisher R, Anderson S S, Galindo A, Dueck A C, Scott L R. Safety and interaction of patients with implantable cardiac defibrillators driving a hybrid vehicle. International Journal of Cardiology (2016).

Nro. 7 / 2016/2 Äidin pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteys raskaaksi tulemisen kestoon ja sikiön kasvuun

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat testasivat hypoteesia, jonka mukaan äidin altistumisella pientaajuisille magneettikentille voi olla yhteys pidentyneeseen raskaaksi tulemisen kestoon, alhaisempaan syntymäpainoon tai raskausviikkoihin nähden alhaiseen painoon. Tutkimusaineistossa äitien altistus oli vain hieman voimakkaampaa kuin asunnoissa Suomessa yleisesti. Hypoteesiin ei saatu vahvistusta.

Pientaajuisten magneettikenttien vaikutuksesta lisääntymiskykyyn ja sikiön kehitykseen ei tutkimusryhmän mukaan ole aiemmissa tutkimuksissa löydetty vakuuttavia tietoja. Tässä tutkimuksessa testattiin hypoteesia, jonka mukaan äidin altistumisella pientaajuisille magneettikentille voi olla yhteys pidentyneeseen raskaaksi tulemisen kestoon, alhaisempaan syntymäpainoon tai raskausviikkoihin nähden alhaiseen painoon.

Tutkimusaineisto koostui 373 äidistä, jotka synnyttivät vuosina 1990–1994 Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimukseen haluttiin mukaan suuremmille magneettikenttäarvoille altistuneita äitejä, joten tutkimusjoukkoon sisällytettiin ainoastaan naisia, jotka asuivat paikallisen sähkölaitoksen tietojen perusteella lähellä tunnettuja pientaajuisten magneettikenttien lähteitä. Tällaisia olivat mm. muuntoasemat, suurjännitteiset ilmajohdot tai maanalaiset suurjännitekaapelit.

Äidin altistusta pientaajuisille magneettikentille ennen raskautta ja raskauden aikana tutkittiin kyselylomakkeilla ja lyhytkestoisilla mittauksilla asuinpaikoissa. Altistuksen yhteyttä pidentyneeseen raskaaksi tulemisen kestoon, alhaisempaan syntymäpainoon ja raskausviikkoihin nähden alhaiseen painoon arvioitiin logistisella regressioanalyysillä (jatkuvien muuttujien osalta lineaarisella regressiolla). Analyysissä huomioitiin muuttujat, joiden vaikutus raskauteen tunnetaan, kuten äidin tupakointi, alkoholin käyttö ja sosioekonominen asema.

Tutkimusaineiston äitien altistus pientaajuisille magneettikentille oli vain hieman voimakkaampaa kuin asunnoissa Suomessa yleisesti. Erittäin voimakkaita altistustasoja (> 0,4 μT) esiintyi hyvin vähän, mikä olikin tämän tutkimuksen rajoite. Tutkimushypoteesi pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteydestä pidentyneeseen raskaaksi tulemisen kestoon, alhaisempaan syntymäpainoon tai raskausviikkoihin nähden alhaiseen painoon ei saanut vahvistusta. Yhteyttä ei löytynyt altistustasoilla, joita äitien asuinpaikoissa mitattiin tässä tutkimuksessa.

Lähde:
Eskelinen T, Roivainen P, Mäkelä P, Keinänen J, Kauhanen O, Saarikoski S, Juutilainen J. Maternal exposure to extremely low frequency magnetic fields: Association with time to pregnancy and foetal growth. Environment International 94 (2016) 620–625.

Nro. 6 / 2016/2 Kuinka suuri etäisyys on riittävä? Erittäin suurjännitteisten voimajohtojen hyväksyntä ja niihin liitetty turvallisuuden tunne Saksassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat analysoivat verkkokyselyn (440 osallistujaa) avulla, kuinka maallikot suhtautuivat tietoon voimajohtoihin liittyvistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Tutkijat selvittivät, vaikuttaako tieto tai sen puute heidän turvalliseksi kokemaansa etäisyyteen ja kuinka lähelle kotiaan he hyväksyisivät voimajohtoja. Osallistujille näytettiin satunnaisotannalla erilaisia johdantotekstejä. Sen jälkeen heidän piti ilmoittaa turvaetäisyys ja hyväksyntäetäisyys metreinä. Tiedolla siitä, mikä osuus kokonaisaltistuksesta kotona oli voimajohtojen aiheuttamaa, ei havaittu olevan tilastollisesti merkittävää vaikutusta voimajohtojen turva- tai hyväksyntäetäisyyksiin.

Tässä tutkimuksessa analysoitiin, kuinka maallikot suhtautuivat tietoon erittäin suurjännitteisiin voimajohtoihin liittyvistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Vaikuttaisiko tieto tai sen puute heidän turvalliseksi kokemaansa etäisyyteen ja kuinka lähelle kotiaan he hyväksyisivät voimajohtoja? Tutkimus suoritettiin verkkokyselynä, ja se perustui 440 osallistujan näytejoukkoon. Ensimmäinen muuttuja tutkimuksessa oli tieto ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, joka tarkoitti tässä tapauksessa etäisyyden pidentämistä laissa vaaditusta 20 metristä 350 metriin. Toinen muuttuja oli tieto siitä, kuinka suuri osuus pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien aiheuttamasta kokonaisaltistuksesta kotona oli suurjännitteisten voimajohtojen aiheuttamaa.

Osallistujille näytettiin satunnaisotannalla erilaiset johdantotekstit, joissa joko oli tai ei ollut kerrottu näitä muuttujatietoja. Sen jälkeen osallistujaa pyydettiin ilmoittamaan itse turvaetäisyys ja hyväksyntäetäisyys metreinä ja vastaamaan kahteen kysymykseen. Näistä toinen liittyi turvallisuuden tunteen kokemukseen: olisiko lain vaatiman raja-arvon noudattaminen riittävä edellytys karkottamaan vastaajan huolenaiheet. Toinen liittyi puolestaan hyväksyntään: olisiko raja-arvon noudattaminen riittävä edellytys, jotta vastaaja voisi hyväksyä voimajohdon rakentamisen kotinsa lähelle.

Tiedolla siitä, mikä osuus kokonaisaltistuksesta kotona oli voimajohtojen aiheuttamaa, ei havaittu tässä tutkimuksessa olevan tilastollisesti merkittävää vaikutusta voimajohtojen turva- tai hyväksyntäetäisyyksiin. Tuloksista kävi sen sijaan ilmi, että tiedolla ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä oli oletuksien vastainen vaikutus. Tiedon saaneet ilmoittivat keskimäärin suuremmat turva- ja hyväksyntäetäisyydet kodeistaan voimajohtoihin kuin muut.

Tiedolla ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä havaittiin tässä tutkimuksessa kuitenkin olevan positiivinen vaikutus hyväksyntään. Tiedon saaneet suhtautuivat keskimääräisesti vähemmän negatiivisesti kysymykseen siitä, olisiko raja-arvojen noudattaminen heille riittävä edellytys, jotta he voisivat hyväksyä voimajohdon rakentamisen. Tutkimusryhmä pohti mahdollisina selityksinä löydöksille kognitiivista dissonanssia, negaatioharhaa tai tiedonkäsittelytyyliä.

Lähde:

Wiedemann P M, Boerner F, Claus F. How far is how far enough? Safety perception and acceptance of extra-high-voltage power lines in Germany. Journal of Risk Research 2016.

Nro. 5 / 2016/2 Tapaustutkimus muistin heikentymisen riskistä lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja koulua käyvillä oppilailla

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat selvittivät sähkönjakelukeskuksille altistumisen vaikutuksia 10–12-vuotiaiden poikien muistiin Teheranissa. Kirjoittajien mukaan pientaajuisille magneettikentille altistumisella saattaa olla negatiivinen vaikutus lasten työmuistiin, mutta tarvitaan vielä lisätutkimuksia.

Vaihtovirran pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien lähteitä esiintyy tutkimusryhmän mukaan yhä enemmän jokapäiväisessä elämässä, joten niiden mahdolliset haittavaikutukset ihmisten terveyteen ovat huomattava huolenaihe monissa maissa. Koska lapset ovat jokaisen maan tärkein pääoma, tutkimusryhmä piti erittäin tärkeänä tutkia sähkömagneettikenttäaltistuksen vaikutuksia lasten terveyteen eri näkökulmista.

Tutkimusryhmän mukaan heidän tutkimuksensa on ensimmäinen systemaattinen tutkimus sähkönjakelukeskuksille altistumisen vaikutuksesta 10–12-vuotiaiden miespuolisten oppilaiden muistin tilaan. Tutkimuksessa mitattiin pientaajuisten magneettikenttien magneettivuon tiheyksiä neljässä peruskoulussa Teheranissa IEEE:n standardin 644 mukaan. Käytetty mittalaite oli kolmiakselinen (X, Y ja Z) Gauss-mittari, malli TES-1394.

Altistuneeksi tutkimusryhmäksi valittiin kahden suurjännitteisen sähkönjakelukeskuksen lähellä (30 ja 50 metrin etäisyydellä) sijaitsevan koulun oppilaat ja verrokkiryhmäksi kahden kauempana (1390 ja 610 metrin etäisyydellä) sijaitsevan koulun oppilaat. Oppilaiden työmuistin tilaa tutkittiin Wechsler Intelligence Scale for Children (WISC-IV) testin mukaan laaditulla kyselylomakkeella. Oppilaiden täyttämät lomakkeet analysoitiin SPSS 20 ohjelmistolla hyödyntäen t-testejä ja khiin neliötestiä.

Keskimääräinen magneettivuon tiheys oli tapauskouluissa 0,245 μT ja verrokkikouluissa 0,164 μT. Näiden kahden ryhmän oppilaiden demografisissa ominaisuuksissa ei ollut tilastollisia eroja. Sen sijaan viiden prosentin ero työmuistitesteissä oli merkittävä. Kyselylomakkeen tietojen tulokset osoittivat, että verrokkiryhmän oppilailla työmuisti oli parempi kuin tapausryhmän oppilailla.

Tutkimustulokset paljastivat käänteisen korrelaation magneettivuon tiheyden ja oppilaiden työmuistin välillä. Tutkimusryhmän mukaan pientaajuisille magneettikentille altistumisella saattaa olla negatiivinen vaikutus lasten työmuistiin, mutta tarvitaan vielä lisätutkimuksia, ennen kuin voidaan tehdä lopullisia johtopäätöksiä.

Lähde:
Ghadamgahi M, Monazzam M R, Hosseini M. Memory loss risk assessment for the students nearby high-voltage power lines – a case study. Environmental Monitoring Assessment (2016) 188: 355.

Nro. 4 / 2016/2 Henkilökohtaiset mittaukset lasten pientaajuisille magneettikentille altistumisesta Italiassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat mittasivat lasten altistumista pientaajuisille magneettikentille Milanossa. Mukana oli 86 lasta. Yli 24 tuntia kestäneissä henkilökohtaisissa ja makuuhuoneen altistusmittauksissa mediaaniarvot olivat alle 3 µT. Tutkijoiden mukaan lapsen asuinpaikan ohella myös hänen käyttäytymistapansa vaikuttavat altistukseen.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli huoli pientaajuisille magneettikentille altistumisen mahdollisista vaikutuksista lasten terveyteen. Vaikka epidemiologisissa tutkimuksissa on saatu todisteita lapsuusiän leukemian yhteydestä pientaajuisiin magneettikenttiin altistustason ollessa yli 0,4 µT, tätä kausaalista yhteyttä tukevia biologisia mekanismeja ei tutkimusryhmän mukaan ole vielä löydetty. Saadakseen lisätietoja lasten altistumisesta pientaajuisille magneettikentille heidän päivittäisten toimiensa yhteydessä tutkimusryhmä toteutti mittaustutkimuksen Milanossa.

Tutkimusaineisto sisälsi 86 lasta, joista 52 valittiin mukaan nimenomaan sillä perusteella, että he asuivat lähellä voimajohtoja tai sisätiloihin rakennettuja muuntajia. Näin potentiaalisesti voimakkaammin altistuneiden lasten osuus korostui.

Aiemmassa tutkimuksessa on tutkimusryhmän mukaan saatu viitteitä siitä, että altistustasot saattaisivat vaihdella vuodenaikojen mukaan, joten lasten altistusta mitattiin sekä kesällä että talvella. Yli 24 tuntia kestäneissä henkilökohtaisissa ja makuuhuoneen altistusmittauksissa mediaaniarvot olivat alle 3 µT, joka on Italian laissa määritelty tavoitearvo. Yli 24 tuntia kestäneissä makuuhuonemittauksissa geometriset keskiarvot olivat yleensä alle 0,4 µT. Vuodenaikojen vaihtelulla ei ollut merkittävää vaikutusta kummassakaan mittaustavassa.

Korkeimmat keskimääräiset magneettikenttätasot mitattiin yleensä kotona päiväaikaan ja ulkona. Mittaustapojen väliltä ei löytynyt merkittäviä eroja mediaaneissa tai geometrisissa keskiarvoissa. Aritmeettisissa keskiarvoissa oli kuitenkin eroja: henkilökohtaisissa mittauksissa magneettikenttätasot olivat keskimäärin korkeampia kuin makuuhuonemittauksissa.

Kyseessä oli ensimmäinen terveille lapsille suoritettu pientaajuisille magneettikentille altistumisen mittaus Italiassa. Tutkimusryhmän mukaan se antoi hyödyllistä tietoa altistustasoista paikoissa, joissa lapset viettävät aikaansa. Heidän mukaansa se osoitti myös, että lapsen asuinpaikan ohella myös lapsen käyttäytymistavat vaikuttavat hänen altistukseensa.

Lähde:

Liorni I, Parazzini M, Struchen B, Fiocchi S, Röösli M, Ravazzani P. Children’s Personal Exposure Measurements to Extremely Low Frequency Magnetic Fields in Italy. International Journal of Environmental Research and Public Health 2016, 13, 549.