Nro. 4 / 2009/1 Yöllinen altistuminen sähkömagneettisille kentille ja lapsuusiän leukemia

|
Päätoimittajan kommentti: Altistuksen mittausmenetelmällä ei ollut vaikutusta tulokseen.

Tutkijat Schüz, Svendsen, Linet, McBride, Roman, Feychting, Kheifets, Lightfoot, Mezei, Simpson ja Ahlborn olettivat aiempien saksalaisten tutkimusten perusteella, että yölliset mittaukset pientaajuisista sähkömagneettikentistä makuuhuoneessa voisivat olla tarkempi mittaustapa altistukselle kuin aiemmin käytetyt 24/48 tunnin mittaukset. Koska lapset viettävät makuuhuoneessa kerralla pidemmän aikaa, tulosten arveltiin olevan luotettavampia. Myös yöllisen altistuksen biologista merkityksellisyyttä haluttiin tutkia. Pientaajuisten sähkömagneettikenttien oletettiin vähentävän yöllistä melatoniinin tuotantoa ja välitystä.

Tutkijat tekivät yhteisanalyysin asuntojen yöllisistä magneettikenttäaltistuksista perustuen aiempaan tapaus-verrokkitutkimukseen koskien pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteyttä lapsuusiän leukemian riskiin. Analyysiin otettiin mukaan tietoja neljästä maasta (Kanada, Saksa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat) ja siihen osallistui 1842 leukemiadiagnosoitua lasta sekä 3099 verrokkia (diagnoosipäivämäärät olivat vuosilta 1988–1996).

Pientaajuisten sähkömagneettikenttien altistusluokassa 0,1–<0,2 μT sairastumisriskin todennäköisyys oli 1,11, altistusluokassa 0,2–<0,4 μT se oli 1,37 ja luokassa >0,4 μT se oli 1,93. Koska nämä arviot olivat vastaavia kuin 24/48 tunnin mittausten geometristen keskiarvojen (todennäköisyydet samoissa luokissa 1,09, 1,20 ja 1,98), yöllinen altistus ei osoittautunut selitykseksi leukemiariskin ja kohonneen magneettikenttäaltistuksen väliseen yhteyteen. Tutkimuksen tulokset eivät tue olettamusta, että yölliset mittaukset olisivat tarkempia kuin 24/48 tunnin mittaukset. Havaitulta yhteydeltä pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien ja lapsuusiän leukemian välillä puuttuu edelleen selitys.

Lähde:
Schüz J, Svendsen AL, Linet MS, McBride ML, Roman E, Feychting M, Kheifets L, Lightfoot T, Mezei G, Simpson J and Ahlbom A. Nighttime exposure to electromagnetic fields and childhood leukemia: An extended pooled analysis. American Journal of Epidemiology 2007;166(3):263-269

Nro. 3 / 2009/1 SCENIHR päivitti kantansa

|
Päätoimittajan kommentti: EU:n komission riippumattoman tieteellisen komitean SCENIHR:n (Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks) mukaan pientaajuiset magneettikentät ovat edelleen mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

EU:n komission riippumaton tieteellinen komitea SCENIHR (Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks) tarkisti tämän vuoden alussa sähkömagneettisten kenttien mahdollisia terveysvaikutuksia koskevan tieteellisen tietämyksen. Edellinen SCENIHR:n kannanotto on vuodelta 2007. Silloin komitea totesi, ettei löytänyt riittävää tieteellistä näyttöä tarpeesta tarkistaa neuvoston suosituksessa esitettyjä perusrajoituksia ja viitearvoja. Komitea havaitsi asiaa koskevassa tieteellisessä tietämyksessä kuitenkin puutteita ja alueita, joiden takia tarvittiin lisätutkimusta.

Uuden yhteenvedon mukaan uudet epidemiologiset- ja eläintutkimukset eivät ole löytäneet mitään sellaista uutta tietoa, etteikö vuodelta 2007 oleva SCENIHR:n mielipide ”pientaajuiset magneettikentät ovat mahdollisesti syöpää aiheuttavia” olisi edelleen validi. Solututkimukset eivät ole tuoneet uutta tietoa mahdollisesta mekanismista, joka selittäisi epidemiologisten tutkimusten löydökset. Ei ole myöskään tutkimustuloksia, jotka osoittaisivat itse raportoitujen oireiden johtuvan pientaajuisista sähkömagneettisista kentistä.

Uudet epidemiologiset tutkimukset indikoivat mahdollista lisääntynyttä yhteyttä Alzheimerin taudin ja kenttäaltistuksen välillä. Lisää epidemiologisia ja laboratoriotutkimuksia tarvitaan asian selvittämiseksi.

Yhteenvedon mukaan on huomattava, että elävässä elimistössä ja koeputkessa tehdyt tutkimukset osoittavat vaikutuksia magneettikentässä, joka on tasoa 0,10 mT ja sen yli. Tällainen kenttä on huomattavasti suurempi kuin kenttätaso niissä epidemiologisissa tutkimuksissa, joissa on osoitettu yhteyttä altistuksen ja sairauden kuten lasten leukemian ja Alzheimerin taudin välillä. Tämä tekee jatkotutkimukset aiheelliseksi.

Lähde:
Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks
SCENIHR, Health Effects of Exposure to EMF, European Commission 2009

Nro. 2 / 2009/1 WHO:n uusi raportti kokoaa tietoa pientaajuisten kenttien terveyskysymyksistä

|
Päätoimittajan kommentti: WHO:n raportti ehdottaa, että sähköyliherkkyyttä tulisi kutsua sähkö- ja magneettikenttiin liittyväksi ympäristöperäiseksi somatisaatio-oireyhtymäksi.

Maailman terveysjärjestö (WHO) on seurannut kenttien terveysvaikutuksia aktiivisesti jo useiden vuosien ajan. Uusin pientaajuisten kenttien terveysvaikutuksia käsittelevä sisältävä raportti (yli 500 sivua) julkaistiin vuonna 2007. Raportissa on vedetty yhteen tämän hetkinen tieteellinen tietämys mm. kenttälähteiden aiheuttamasta altistuksesta, biofysikaalisista mekanismeista, kenttäaltistuksen yhteydestä syöpään, neuroendokrinologiseen järjestelmään, immunologiseen järjestelmään, hematologiseen järjestelmään, kardiovaskulaarisiin sairauksiin sekä neurodegeneratiivisiin sairauksiin (esim. Alzheimerin tautiin).

Raportin mukaan kodeissa altistumisen geometrinen keskiarvo magneettikenttien osalta on 0,025- 0,07 μT Euroopassa ja 0,055-0,11 μT USA:ssa. Työaltistus voi olla tätä suurempaa, jos työskennellään lähellä suuria virtoja. Raportin yhteenvedossa kerrotaan jo hyvin tunnetusta ilmiöstä, että ihminen voi aistia ison sähkökentän, joka on tasoa 2-20 kV/m. Iso magneettikenttä (15 mT) taas voi saada aikaan valovälähdyksiä näkökentässä.

Pientaajuisiin magneettikenttiin liittyvän syöpäriskin osalta WHO:n raportissa todetaan, että uusimmankin tutkimustiedon valossa edelleen WHO:n kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen IARC:n (International Agency for Research on Cancer) kannanotto mahdollisesti syöpää aiheuttava on ajanmukainen.

Sähkö- ja magneettikentillä ei näytä olevan vaikutuksia neuroendokrinologiseen järjestelmään sillä tavalla, että sillä olisi haitallista vaikutusta ihmisen terveydelle. Tähän liittyvä näyttö on riittämätöntä. Joissakin tutkimuksissa, joissa on tutkittu pientaajuisen kenttäaltistuksen ja Alzheimerin taudin välistä yhteyttä, tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Kuitenkin parempilaatuiset tutkimukset, jotka keskittyvät sairastuvuuteen ennemminkin kuin kuolleisuuteen, eivät osoita yhteyttä. Kaiken kaikkiaan näyttö pientaajuisen kenttäaltistuksen ja Alzheimerin taudin välillä on riittämätön. Ei ole myöskään näyttöä kenttien vaikutuksesta immunologiseen järjestelmään, hematologiseen järjestelmään, kardiovaskulaarisiin sairauksiin tai lisääntymiseen.

WHO:n mukaan sähköyliherkkyyttä tulisi kutsua sähkömagneettisiin kenttiin liittyväksi ympäristöperäiseksi somatisaatio-oireyhtymäksi (idiopathic environmental intolerance with attribution to EMF). Tästä kärsivillä on erilaisia oireita, jotka eivät johdu sähkömagneettisista kentistä. Oireita ei voida selittää lääketieteellisten, psykiatristen tai psykologisten sairauksien oireilla.

Lähde:
WHO: Extremely Low Frequency Fields Environmental Health Criteria Monograph No.238, 2007

Nro. 1 / 2009/1 Pääkirjoitus

|

Pientaajuisten sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutuksista käydään nykyisin varsin paljon keskustelua. Ensivaikutelma on se, että vuosittain syntyy varsin paljon uutta tieteellistä tietoa, jota on vaikea seurata. Varsinaista uutta tieteellistä tietoa ei kuitenkaan mielestäni ole viime vuosina tuotettu aikaisempaa enemmän, mutta sen sijaan erilaisia kannanottoja ja yhteenvetoja syntyy ehkä enemmän.

Nykyään Internet mahdollistaa varsin tehokkaan tiedon hankinnan ja jakelun. Sen vuoksi olemassa oleva tieto liikkuu tavallaan tehokkaammin kuin ennen Internetiä. Tämä lisää tuntemusta, että uutta tietoa tulee entistä enemmän ja alkaa olla vaikea hahmottaa, mitä oikeasti tapahtuu. Pysyäkseni itsekin paremmin perillä, mitä tapahtuu pientaajuisten sähkö- ja magneettikenttien terveyskysymysten ympärillä, lupauduin toimittamaan pari kertaa vuodessa aihetta käsittelevän tilannekatsauksen.

Tämän hankkeen tavoitteeksi asetettiin, että tuotetaan noin kahden vuoden ajan tilannekatsauksia sähkö- ja magneettikenttiin liittyvistä lääketieteellispainotteisista tutkimuksista, jotka ovat erityisen kiinnostavia väestöaltistuksen näkökulmasta. Tarkoitus on ylläpitää nykyistä selkeämpää tilannekuvaa eri selvityksistä/tutkimuksista ja niiden merkittävyydestä. Samalla tuetaan voimajohtohankkeiden parissa työskentelevien henkilöiden kykyä keskustella sidosryhmien kanssa eri kysymyksistä ja lisätään yhtiöiden läpinäkyvyyttä tutkimustietoudesta. Hanke painottuu yleisön altistukseen ja siihen liittyviin lääketieteellisiin kysymyksiin. Hanketta rahoittaa Fingrid Oyj. Hankkeen johtoryhmässä on mukana työ- ja elinkeinoministeriö.

Tähän ensimmäiseen tilannekatsaukseen otin mukaan tietoa Maailman terveysjärjestön (WHO) julkaisemasta raportista vuodelta 2007, sekä EU:n komission riippumattoman tieteellisen komitean SCENIHR:n (Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks) tänä vuonna julkaisemasta raportista. Molemmat näyttävät olevan syöpäriskin osalta samoilla linjoilla kuin WHO:n kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC (International Agency for Research on Cancer) on aikaisemmin ollut: ”pientaajuiset magneettikentät ovat mahdollisesti syöpää aiheuttavia”. WHO:n raportissa on myös esitetty sähköyliherkkyyden osalta ihan mielenkiintoisia ajatuksia. Tästä eteenpäin olisi parempi puhua sähkö- ja magneettikenttiin liittyvästä ympäristöperäisestä somatisaatio-oireyhtymästä (idiopathic environmental intolerance with attribution to EMF). Lisäksi tilannekatsauksessa on mukana kymmenen artikkelia, joista löytyy mielenkiintoisia havaintoja.

Referoiduissani tutkimuksissa puhutaan usein lapsuusiän leukemiasta, joskin joskus lapsuus näyttää ulottuvan aikuisikään asti. Oleellista on kuitenkin huomata, että vain pieni osa kaikista lasten leukemiatapauksista saattaa olla magneettikenttien aiheuttamia. Suomessa tällaisten tapausten määräksi on arvioitu 1-2 vuositasolla. Vuontiheysraja, joka useimmiten tällöin mainitaan, on 0,4 μT eli varsin alhainen EU:n akuuttien vaikutusten suositusrajaan 100 μT nähden. Jotkut tutkijat ovat esittäneet jopa alhaisempia vuontiheysarvoja. Kuitenkin kokonaisuutena tietämys on yhä melko rajoittunutta siitä, millaisiin kenttiin ihmiset ovat elämänsä aikana altistuneet.

Arvioin jo mielenkiinnolla, mitä uutta tietoa seuraavaan katsaukseen löydän. Ainakin Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan ICNIRP:n (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) nettisivuilta löytyy tieto, että he ovat päivittämässä pientaajuisille kentille altistumiseen liittyviä ohjearvojaan. Ainakin tuolta suunnalta voi tulla uutta tietoa.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen,
tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys

1/2009 Pientaajuisten kenttien terveyskysymyksistä liikkuu paljon tietoa

1/2009 Pientaajuisten kenttien terveyskysymyksistä liikkuu paljon tietoa

|

Pientaajuisten sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutuksista käydään nykyisin varsin paljon keskustelua. Ensivaikutelma on se, että vuosittain syntyy varsin paljon uutta tieteellistä tietoa, jota on vaikea seurata. Varsinaista uutta tieteellistä tietoa ei kuitenkaan mielestäni ole
viime vuosina tuotettu aikaisempaa enemmän, mutta sen sijaan erilaisia kannanottoja ja yhteenvetoja syntyy ehkä enemmän.

»